Rock, pop, alternative ›

No niin, vihdoinkin pääsin koneen ääreen kommentoimaan.
 
Kova keikka oli, muttei huikea. Lava- ja valoshow on näyttävintä koskaan näkemääni, soitto pääosin mainiota, settilistan täydellisestä yllätyksettömyydestä pitkä miinus, keikan intensiteetti ja kokemani tunnetaso yllättävän vaisu.
 
Odotukset olivat korkealla ennen keikkaa, kaikki bändin levyt, ruudulta katsotut konserttitaltioinnit, sekä yksi nähty keikka viime kesältä ovat pitäneet huolen siitä, että Muse on kuulunut suosikkibändieni joukkoon jo useamman vuoden ajan. Nannaa korville ja parhaimmillaan koko kehon lävitse kulkevia hyvänolontunteita aiheuttava orkesteri. Pakkohan keikalle on vääntäytyä, jos Suomeen asti tulevat, tottakai!
 
Manboysta ei suurempaa mainittavaa. Paikkansa lämppärinä sisäistänyt tasapaksuhko esitys, ei kummempia muistikuvia jättänyt jälkeensä. Itse pääakti sitten, Muse. Noh lähdenpä settilistasta liikkeelle, hienosti rakennettu, mutta onko todellakin pakko soittaa noin yllätyksetön hittikimara? Kun kyseessä ei ole festarikeikka, on lupa odottaa muitakin kuin niitä joka keikalla kuultavia sinänsä hyviä kappaleita. Sekä ensimmäinen albumi, että mestariteos Origin of Symmetry jäivät aivan liian pienelle huomiolle. Bändin nykylinjaan ehkä hieman enemmän kuuluvilta kahdelta uusimmalta levyltäkin olisi suonut kuulevansa hieman vaihtelua, The Small Print, Thoughts of a Dying Atheist, City of Delusion vaikkapa, bändillä on niin suuri tukku hyviä biisejä hallussa, että on sääli että liian moni jää kuulematta.
 
Soitto- sekä laulupuoli oli hienoa kuultavaa, kuten odotettavissa oli. Supermassive Black Hole oli sovitettu hieman erilaiseksi kuin levyversio, oikein oli mielenkiintoinen. Ainoana miinuksena Matthewin kitarakirskuttelut biisien välissä sekä niiden aikana, hieman liiaksi kikkailuksi meni välillä, eivätkä muutenkaan aivan nappiin menneet tällä kertaa. Ei suuri miinus, mutta huomasinpa kuitenkin:) Biiseihin kuulumattomat jammailukohdat, joita pari kertaa keikan aikana kuultiin olivat keikan kohokohtia. Visuaalistihan Muse on ollut uskomattoman hieno jo vuosien ajan, Hullabaloo-DVD:n nähneet tietävät, mitä tarkoitan, mieletöntä.
 
Ehkä suurin yllätys kuitenkin oli se, ettei suurempia tunnekuohuja tuntunut missään välissä, vaikka lavalla oli yksi suurimmista suosikeistani. Siinä missä kesäisellä keikalla aloitusbiisi oli heittää minut perseelleni, koko setti sai minut elämään täysillä mukana ja olin keikan jälkeen jälkeen fyysisesti kaikkeni antanut ja henkisesti aivan pilvissä loppuillan ajan, jätti lokakuinen keskiviikko-ilta ihmeen kylmäksi. Edelleenkään en tiedä, mistä tämä johtui.
 
Vielä loppukaneettina, keikka oli mainio, mutta näin hyvän livebändin kyseessä ollessa on pakko olla myös hieman kriittinen. Joskus tulevaisuudessa ehkäpä ilmestyvä uusi levy ja sen myötä tuleva kiertue täytyy joka tapauksessa tarkastaa.