Rock, pop, alternative ›

Nyt on hieno MUSEhtava omakuva
http://muusikoiden.net/dyn/users/30729.jpg

Loistava keikka, eihän siitä nyt pääse mihinkään.
 
Alussa ei tosin napannut yhtään, tuntui melkein kuin levyä kuuntelisi. Kaikki kuulosti niin samalta kuin kotonakin.
 
Hitaasti kuitenkin keikka kasvoi ja viimein serotooni ja adrenaliini alkoivat virtaamaan hurjalla tavalla. Lopulta sitten oltiinkin Knights of Cydoniassa ja ilmapalloissa ja elin pelkkää henkistä orgasmia. Huhhuh, olin kentällä melkein eturivissä ja se oli juuri se paikka missä olisin tuolla keikalla halunnut olla. Mainio kokemus kertakaikkiaan.

kivaa oli, melko huonot paikat. pari biisi valintaa olisin vaihtanut, mut muuten jees

Turha tänne on alkaa runoilemaan kun niin moni on ehtiny edelle. Huippu keikka! Koska uusiks?

Aika hämmentävä ajatus että vielä muutama vuosi sitten Muse ramppasi Nosturissa yhtenään :D

Jos joku löytää hienoja kuvia tuosta spektaakkelista niin niitä olisi aina ilo katsella :).
 
Tuolla on jotain http://www.microcuts.net/gallery/categories.php?cat_id=318

Ihan näin illan visuaalista antia selvittääkseeni, tässä olisi aika paljon suht hyviä videoita: http://www.youtube.com/user/xfdasfads
Eipä äänikään paskimmasta päästä ole.
 
E. Ja tossa pari vähän parempaa:
Supermassive Black Hole: http://www.youtube.com/watch?v=M7BvgJqxfFo
Map of the Problematiqué: http://www.youtube.com/watch?v=fjOio8-0M9o

No niin, vihdoinkin pääsin koneen ääreen kommentoimaan.
 
Kova keikka oli, muttei huikea. Lava- ja valoshow on näyttävintä koskaan näkemääni, soitto pääosin mainiota, settilistan täydellisestä yllätyksettömyydestä pitkä miinus, keikan intensiteetti ja kokemani tunnetaso yllättävän vaisu.
 
Odotukset olivat korkealla ennen keikkaa, kaikki bändin levyt, ruudulta katsotut konserttitaltioinnit, sekä yksi nähty keikka viime kesältä ovat pitäneet huolen siitä, että Muse on kuulunut suosikkibändieni joukkoon jo useamman vuoden ajan. Nannaa korville ja parhaimmillaan koko kehon lävitse kulkevia hyvänolontunteita aiheuttava orkesteri. Pakkohan keikalle on vääntäytyä, jos Suomeen asti tulevat, tottakai!
 
Manboysta ei suurempaa mainittavaa. Paikkansa lämppärinä sisäistänyt tasapaksuhko esitys, ei kummempia muistikuvia jättänyt jälkeensä. Itse pääakti sitten, Muse. Noh lähdenpä settilistasta liikkeelle, hienosti rakennettu, mutta onko todellakin pakko soittaa noin yllätyksetön hittikimara? Kun kyseessä ei ole festarikeikka, on lupa odottaa muitakin kuin niitä joka keikalla kuultavia sinänsä hyviä kappaleita. Sekä ensimmäinen albumi, että mestariteos Origin of Symmetry jäivät aivan liian pienelle huomiolle. Bändin nykylinjaan ehkä hieman enemmän kuuluvilta kahdelta uusimmalta levyltäkin olisi suonut kuulevansa hieman vaihtelua, The Small Print, Thoughts of a Dying Atheist, City of Delusion vaikkapa, bändillä on niin suuri tukku hyviä biisejä hallussa, että on sääli että liian moni jää kuulematta.
 
Soitto- sekä laulupuoli oli hienoa kuultavaa, kuten odotettavissa oli. Supermassive Black Hole oli sovitettu hieman erilaiseksi kuin levyversio, oikein oli mielenkiintoinen. Ainoana miinuksena Matthewin kitarakirskuttelut biisien välissä sekä niiden aikana, hieman liiaksi kikkailuksi meni välillä, eivätkä muutenkaan aivan nappiin menneet tällä kertaa. Ei suuri miinus, mutta huomasinpa kuitenkin:) Biiseihin kuulumattomat jammailukohdat, joita pari kertaa keikan aikana kuultiin olivat keikan kohokohtia. Visuaalistihan Muse on ollut uskomattoman hieno jo vuosien ajan, Hullabaloo-DVD:n nähneet tietävät, mitä tarkoitan, mieletöntä.
 
Ehkä suurin yllätys kuitenkin oli se, ettei suurempia tunnekuohuja tuntunut missään välissä, vaikka lavalla oli yksi suurimmista suosikeistani. Siinä missä kesäisellä keikalla aloitusbiisi oli heittää minut perseelleni, koko setti sai minut elämään täysillä mukana ja olin keikan jälkeen jälkeen fyysisesti kaikkeni antanut ja henkisesti aivan pilvissä loppuillan ajan, jätti lokakuinen keskiviikko-ilta ihmeen kylmäksi. Edelleenkään en tiedä, mistä tämä johtui.
 
Vielä loppukaneettina, keikka oli mainio, mutta näin hyvän livebändin kyseessä ollessa on pakko olla myös hieman kriittinen. Joskus tulevaisuudessa ehkäpä ilmestyvä uusi levy ja sen myötä tuleva kiertue täytyy joka tapauksessa tarkastaa.

Plussia: toiseksi kovin keikka ikinä (ykkössijaa säästetään Rushia varten), hieno t-paita, musiikin hienouden muistaminen taas kerran, hienot soundit jäähalliolosuhteisiin.
 
Miinuksia: Manboy (jos ei kerran haluta soittaa lämppärinä, pakkoko sinne on ängetä naama norsunemättimenä vääntämään...), flunssa, 14 tuntia autossa.

Matthew Bellamyn pianosta puuttui vain pyrotekniikka, muuten oli tyytyväinen.

Matthew Bellamyn pianosta puuttui vain pyrotekniikka, muuten oli tyytyväinen.
 
Kivat valot siinä oli kuitenkin. Melkoisen hauskoja virityksiä ovat vääntäneet jos ne "flyygelin" kannen valot ihan oikeasti reagoi siihen mitä koskettimia paineli.

itekään en kyl kieltämättä saavuttanut kunnon ekstaasiamissään vaiheessa, vaikka huippu bändi olikin lauteilla. jotenkin jäi sellainen "olipas kivaa, mutta kivempaakin olisi voinut olla"-fiilis. tiedä sitten olinko liian selvinpäin, ja paikat ei ollu parhaasta päästä...

Kivat valot siinä oli kuitenkin. Melkoisen hauskoja virityksiä ovat vääntäneet jos ne "flyygelin" kannen valot ihan oikeasti reagoi siihen mitä koskettimia paineli.
 
Sehän on hyvinkin yksinkertainen toteuttaa. Kaikki liha tottelee kuria ja kaikki valo MIDIä...

Näin viikkoa keikan jälkeen kun muistelee, niin jäihän tuo keikka mieleen aivan pirun kovana kokemuksena. Tämä päivä kuluikin Origin of Symmetryä fillistellessä, mieletön levy. Tässäpä muuten pari mielettömän kovaa livepätkää kolmen vuoden takaa, festarikeikoillakin on meno huisia:
 
Stockholm Syndrome: http://youtube.com/watch?v=BnV5sE5eTPM
Citizen Erased: http://youtube.com/watch?v=_fRAF2MwoIw
Thoughts Of A Dying Atheist: http://youtube.com/watch?v=aasSLHQ00Bo
 
Ja jotta tälläkin viestillä olisi jotakin informaatioarvoa kysynkin, mitkä ovat mietteet joskus tulevaisuudessa mahdollisesti ilmestyvän seuraavan albumin suhteen? Rumban haastattelussahan sanoivat, että ovat vasta uransa alkutaipaleella, ja aikovat tehdä vähintään kymmenen levyn pituisen uran. Kuulostaa hyvältä, mutta mikähän musiikillinen suuntaus tulee olemaan? Olisiko vaihteeksi vaikkapa enemmän Mattin pianonsoittelua, sitä olisi mukava kuulla. No, mikäli jatkossakin saa kuulla Knights of Cydonian ja Citizen Erasedin kaltaisia biisejä, niin innolla odotetaan.

Kuulemma elektronisempaa suuntaa hakevat seuraavalla levyllä. Jos biisimateriaali tulee olemaan tasoltaan Map of the Problematiquén tasoista/tyylistä niin helkkarin kova levy sieltä julkastaan. Tuottavat seuraavan muuten itse.

Minulla myös sellainen olo keikan suhteen ettei jotenkin vain lämmittänyt niin kuin odotin.. Tosin saattoi myös johtua erittäin huonoista katsomopaikoista, joihin joutui tyytymään lippuennakkomyynnin takia. Lähinnä näin vain vasemmanpuoleisen kaiutintornin, onneksi sentään kuuli jotakin=)
 
Mielipiteeni negatiivisuus keikasta painottuu lähinnä playback-osastoon, jota on MINUN mielestäni liikaa bändillä. Eikö tosiaan ole mahdollisuutta hankkia sitten keikkasoittajia keikoille soittamaan osia, joita itse bändi ei 'pysty' soittamaan muilta soitoiltaan?
 
Sama ilmiö tulee päällimmäisenä mieleen yhtyeestä Rush. Mainostetaan "kolmihenkistä orkesteria" ja sitten kuunnellaankin taustanauhoja ja Geddy soittaa ne osiot synalla joita 'pystyy' soittamaan. En vain koskaan ole ymmärtänyt/tule ymmärtämään tätä.
 
Toinen asia joka häiritsi, oli 'jammailu'-sessiot, jotka olivat ihan hienoja, mutta...liika on aina liikaa!
 
Muuten pidin keikasta ja biisivalikoimasta, joka tosin oli ehkä hieman ennalta arvattava. Hienoimmat vedot oli kyllä mielestäni butterflies & hurriganes, knights of cydonia ja plug in baby.
 
Toki menen uudestaan katsomaan/kuuntelemaan bändiä, josko sitten saisin haluamani nautinnon, vaikka playbackeista tuskin luopuvat.=)