Media ja viihde ›

On Suomen peli varmaan kokonaisuutena mennyt eteen päin, ja hyvä niin. Hodgsonilla lienee mielessään joukkueen kehittyminen pitkällä tähtäimellä, ja siinä mielessä on tietysti lupaavaa, että pystytään pelaamaan tasaisia matseja maata kuin maata vastaan. Mutta jos ajatellaan tätä lyhyemmän tähtäimen suunnitelmaa, eli että pitäis päästä näistä karsinnoista kisoihin, niin siinä ei auta muut kuin pisteet, ja niitä Suomi on saanut viimeisestä kolmesta pelistä vain kolme. Se, että ne pisteet ovat tulleet kolmella tasapelillä, houkuttaa helposti pitämään tulosta suht hyvänä; "no ok, ei oo hävitty yhtään niistä peleistä, ihan jees siis". Mutta samaan pistemäärään olisi päädytty yhdellä voitolla ja kahdella tappiolla, ja siinä tapauksessa joukkueen ja valmentajan saama palaute ei takuulla olisi niin(kään) positiivista kuin mitä se nyt mediassa ja muualla on ollut. Voiton ja tasapelin välinen piste-ero on niin armoton, että ei tässä voi pitää tasureita oikein hyvänä tuloksena. Kisapaikka ei ole enää omissa käsissä, joten ei tämä nyt enää niin hyvältä näytä kuin vielä jokin aika sitten. Etenkin kun kolmen maalittoman pelin jälkeen vähän epäilyttää, että mistä ne maalihanat nyt yhtäkkiä aukeavat... mutta eihän sitä tiedä mitä tapahtuu. Kaikki on kumminkin vielä mahdollista.