Vois vielä todeta, että kitaristit eivät yleensä oikein ymmärrä, että mitä se "gain" oikeasti tarkoittaa. Se taas johtuu siitä, että suuri "gain" ei välttämättä tarkoita suurta säröä, vaikka niin siinä säätönupin alla lukeekin.
Osittain mutua on seuraava... viisaammat kommentoikoot:
Etuvahvistin-asteetkin biasoidaan ja bias-pisteestä (ja vissiin myös anodijännitteestä) riippuu signaalin säröytymisen määrä, laatu ja miten paljon sitä gainia oikeasti tulee. Ja yleensähän (ei juuri koskaan?) putki ei itse itseään säröytä, vaan se säröytyy edellisen etuasteen aiheuttamasta yliajosta eli overdrivesta: Edellisen asteen liian suuri gain aiheuttaa putken säröytymisen, kun sen saama ohjausjännite heittele liikaa , ja putki "leikkaa" vahvistettua signaalia.
"High-gain" -vehkeissä on yleensä useampi etuaste peräkkäin biasoitu eri tavalla, joten signaalin säröytyminen on perusteellisempaa. Mikä yleensä tarkoittaa myös sitä, että jokainen kitara kuulostaa suunnilleen samalta... |
Hyvä esimerkki tästä putkien ulopuolisten komponenttien/kytkentöjen vaikutuksesta säröön on tuo oma Marsun 6100. Kolmoskanavassa on etuasteessa käytössä neljä putkea (plus vaiheenkääntöputki), ja kyllähän sieltä säröäkin löytyy, mutta soundi on kuitenkin hyvin erotteleva suurillakin gaineilla. Kakkoskanavassa taasen on käytössä vain kaksi putkea ja kaksi kytkintä, joilla valitaan joku kolmesta moodista. Tällä tavalla löytyy skaala lähes puhtaista JTM 45-tyylisistä soundeista SL-X:n riipivään junttaan, ja ylikin. Särön määrä on varmasti kakkoskanavalla haluttaessa suurempi kuin kolmosella, mutta luonne täysin eri. Ketä kiinnostaa. |
msormune
Deranged
Vemmy