Aloittelijat ›

joo :D mut siis tiiän että se kuulostaa oikeelta koska oon musatunneilla soitellu ja kaverit on kehunu ja jopa opeki :D jos meinasit sitä sillä että nauhottasin musaa ja sit joskus kuuntelen :D. no melkeinpä mikä musa menee jos ny joku haluu kertoo omasta mielestä hyvän biisin :D
 
En halua lannistaa soittointoasi millään tapaa, mutta... ei hyvää päivää sentään, saisi sitä jonkinlaista itsekritiikkiäkin olla...
 
Mutta siitä se lähtee ajan kanssa. Kannattaa myös opetella oikeasti kuuntelemaan sitä omaa soittoa, näin pystyt hyvin paikkailemaan ja korjailemaan soittaessasi tekemiä virheitä.

Itsellä oli myös tuo ongelma alussa että en keskittynyt omaan soittoon yhtään ja soitto ei ollu hirveän puhdasta tosiaankaan.Nyt sitten alkanut huomaamaan että virheitä tulee/tullut ja alkanut todellaki keskitymään että yrittää soittaa mahdollisimman puhtaasti.Oli ne ensimmäiset kuukaudet hirveää rätinää ja suhinaa ku alkoi soittamaan :)

Mitä enemmän oppii, sitä vähemmän huomaa osaavansa, sanoivat vanhat ja viisaat miehet aikoinaan.
 
Omien riffien keksiminen, on ihan hyvä OSANA harjoittelua.
Muuten voi olla, että jää junnaamaan paikoillaan, kun soittaa vain sitä mitä osaa.
(Olettaen, että tämä riffien keksiminen on arpomista otelaudalla, eikä valmiiksisäveltämiänsä pätkiä päässä.)
 
Mä luulen että soittajan ura jää vaatimattomaksi, jollei osaa muuta kuin omia riffejään.

:D:D joo ne nyt oli vaa pari päivää ja muutenki leikin sil vahvistimel ja kuuntelin mikä kuulosti hyvältä nyt oon taas siirtynyn kirjan ääree lukee sointuja ja harjottelee erilaisii juttui

Mä luulen että soittajan ura jää vaatimattomaksi, jollei osaa muuta kuin omia riffejään.
 
Kai sitä nyt välillä väkisinkin muidenkin juttuja oppii, mutta mun mielestä omien kuvioiden keksiminen kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin.
 
Biisien tekoon osaa suhtautua paljon iisimmin, kun tajuaa sen perusasian, että kyse ei ole sen kummemmasta kuin sopivien äänien peräkkäin laittamisesta. Mitä yksinkertaisemmilla pätkillä aloittaa, sen parempi. Silloin on helpompi hahmottaa mikä toimii ja mikä ei.
 
Joillekin tuntuu tulevan rimakauhua säveltämisen kanssa, joten lienee etevintä aloittaa silloin kun rima on vielä matalalla, ja nostaa siitä vähitellen.
 
(Editeerasin unenpöpperössä kirjoittamiani epäselvyyksiä)

miten niin 10vuotta?..
 
Ten fucking years mate... En kylläkään usko tohon juttuun, ite oon soitellut reilun vuoden ja intoa on kyllä piukassa :D Että kyllä se ajan kanssa sit kuluukin varmaan pois, pitää vaan olla into siihen juttuun, muuten ei tuu kyllä yhtään mitään...

..ja harjottelee erilaisii juttui..
 
Uskaltaudun avaamaan minäkin tässä sanaisen arkkuni, kokemuksesta kumpuaapi se. Eli kun karsit kaiken muun pois, mitä olet nämä neljä viikkoa häärännyt ja otat tuon simppelin, oman, lauseesi tuosta ja toteutat sitä niin hyvä tulee. Hiljaa, korostan. Hiljaa hyvä tulee. Eikä edes hiljaa jos et ota sitä kitaraa käteen ja treenaa.
 
Aloitin itse sinun ikäisenäsi kiippareiden soiton juuri tuolla mentaliteetilla; kimppuun kuin sika limppuun. Menin siitä mistä aita oli matalin, eli opettelin ulkoa peruskolmisoinnut ja vähän katsoin, miten nuotit menevät viivastolla. "Vaikeammat" soinnut raiskasin surutta kolmisoinnuiksi ja kaikki loput olivat mielestäni "riitasointuja" - nehän kuulostivatkin ihan "omituisilta".. Aika-arvoista ei ollut hajuakaan. Opin soittamaan sujuvasti kappaleiden alkuja (niiden kappaleiden, jotka itsekin tiesin) ja kun tuli aika soittaa bändissä, oli kova paikka todeta, että keikoilla piti soittaa nekin piisit, joista en tykännyt, loppuun saakka, eikä vain kuten kotona, soitin vähän piisin alkua ja totesin tylysti "..ja sit loppu silleen, tiätte kyl.." Ja kun tuli kehua, niin sitä oli niin pirskuleen hyvä kiipparisti ettei mitään rajaa.
 
Vierähti vuosikymmen perhettä ja muksuja touhutessa, kiipparit jäivät, kunnes alkoi taas olla vähän omaakin aikaa ja "muistin" rakkaan harrastukseni uudelleen. Kävin ostamassa uudet kiipparit. Vaan miten kävi? Karmea todellisuus se siellä kohotti kulmakarvojaan ja jouduin toteamaan, etten osaa soittaa pätkän vertaa. Se, mitä joskus kuvittelin osaavani, hävetti aika helvetisti ja mietin, että mitä ihmiset ovat mahtaneet edes ajatella. Kiipparit jäivät kodin nurkkaan häpeäni vuoksi. "Ostin sitten lelut, joilla en edes leiki"
 
Viime keväänä talouteen ilmestyi kitara. Ajattelin, että vaikka innostuisin tästäkin, niin kuitenkin se lopahtaisi samalla tavalla kuin tuo edellinen harrastuksenikin. Päätin silti kokeilla. Tällä kertaa tosin päätin myös, että aloitan täysin toisella tapaa, enkä kiipeä jalat edellä puuhun. Rämpyttelin kotona aikani ja kunnes totesin, että edelleen sormia syyhyttää, otin yhteyttä yksityisopetukseen. Pääsin tunneille ja voin todeta, että en kadu!!! Kaikki ne vuodet mitkä meni kiippareiden kanssa leikkiessä, vieroitti minut koko soittimesta pihalle. Kuvittelin, että vaikka "osasin" perusteet enkä silti osannut soittaa, niin olen sitten vain tumpelo. Soittamisen ilo katosi täysin.
 
Nyt olen hiljalleen löytämässä paikat niille asioille, joita ennen vain ihmettelin ja moni asia "käy järkeen" paljon paremmin =) Kuin palapeli, josta puuttui ne tärkeimmät palaset. Joka ikiseltä tunnilta löydän lisää asioita, lisää palasia ja lisää iloittavaa. Minä osaan taas vähän enemmän. Ja tiedän, että mikä riemu tästä syntyykään, miten paljon siellä on vielä löydettävää, sillä minähän olen vasta tieni alussa. Enkä malttaisi millään odottaa seuraavaa tuntia, että "mitähän minä seuraavaksi oivallan" =)
 
Enää ei tarvitse opetella sointuja "ulkomuistista", sillä jos opettelee teorian, mistä ja miten ne soinnut koostuvat - voi itse valita tasan sen soinnun, minkä siihen ja siihen piisiin tahtoo (harmoniaa kuitenkin seuraten). Se ei sido, vaan päinvastoin, antaa sitä tilaa liikkua. Tämä on vaikeaa ymmärtää, jos ei tee muuta kuin opettele ne tietyt soinnut ulkoa ja että mistä kohdin ne "pitää" soittaa. Sitten sitä hämmästelee niitä, jotka tuntuvat soittelevan mitä vain ja miten vain. Ja sitten vituttaa, kun itse ei osaa "vaikka se niin helpolta näyttää.."
 
Onni soittamisesta ei riipu siitä, miten hyvin osaa tiluttaa jotakin lempparipiisiä tai että joku kehuu miten hyvältä se kuulostaa. Onni soittamisesta tulee siitä, kun tiedät mistä se musiikki koostuu ja osaat soveltaa sitä sellaiseksi miten itse tykkäät sen soittaa - ja katso: ..silti se kuulostaa yhtä hyvältä! Toisin sanoen: eihän varttuneempi lapsikaan kasaa legotaloa satunnaisista palikoista, vaan hän pohtii että kuinkamonitappinen palikka sopisi tuon tai tuon päälle ja taas mikä sopisi sen alle. Tai mikä rako jättää väliin, että siihen rakoon se ikkuna mahtuisi. Sama pätee musiikkiin. Kun tiedät rakennusmateriaalit, on kokonaisuus helpommin hahmoteltavissa: myös ne niin sanotut vaikeat kohdat.
 
Itse olen alkutaipaleella ja matkaa on vielä paljon. Mutta ilo on edelleen mukana, eikä minun tarvitse itkeä, etten osaa - tai hyppiä vaikeita piisejä ohitse. Tiedän, että hyväksi tullaan hiljaa ja paremmaksi vielä hitaammin. Nautin siitä matkanteosta ja niistä mielettömistä oivalluksista, joita on tässä ollut jo useita; "Häh, ai näinkö simppeli juttu tää olikin?" Ja kun muistaa, että jättää sen riman sen verran matalalle, niin sen ylittyessä jaksaa iloita enemmän. Pelkkä radiosta kuullun laulun melodian tapailu antaa riemua, kun sen yhden kielen sijasta voikin soittaa kahdella kielellä. Ja sitten kolmella. Ja sitten neljällä. Eikä niin, että hetikaikkimullenyt - tuo asenne on silkkaa itsemurhaa.
 
Pointti: ..älä hyvä mies hötkyile. Parhaat löytyvät niistä, keillä on eniten kärsivällisyyttä. Tehdä se uudelleen ja uudelleen. Ja vielä kerran. Siinä sivussa vähän tutkia/pohtia, että miksi tämä juttu menee näin kun se menee. Eikä se musiikin kanssa mene niin, että kun opit yhden jutun, tiedät jo paljon: vaan odotettavissa on korkeapainetta pitkälle tulevaisuuteen: oivalluksia tulee niillekin, jotka ovat soittaneet kymmeniä vuosia. Ja niistä oivalluksista syntyy se tekemisen ilo. Kuten tämä kaunis ja täyteläinen Juhla Mokka =)
 
*painaa lähetä nappia*

Vaiheessa neljä, ja miksei aiemminkin, on oman soiton nauhoittaminen suotavaa. Se palauttaa hyvin maan pinnalle, eikä nouse nesteet päähän. :D

Vaiheessa neljä, ja miksei aiemminkin, on oman soiton nauhoittaminen suotavaa. Se palauttaa hyvin maan pinnalle, eikä nouse nesteet päähän. :D
 
Pointti! Eipä sitä kuule siinä touhutessa (tai kuulee kyllä, mutta se kuulostaa siltä miksi sen ajattelee kuulostavan) ja sitten voikin vajota taas maan alle (no, allekirjoittanut ainakin) =)

tuli onkelma :D:D vaihoin just kitaran kielen ja kaikki näyttää ihan ok mut se rätisee aina välil mut vaihoinki 5min sitte :D voiko olla et se ei oo viel kunnolla virittäytyny tai jtn?

ja tää e kieli sen ääni on nyt ihan erilaine oisko siks ku oon tottunu niihin 1kk 2viikkoo kuluneisii kielii? .D

tuli onkelma :D:D vaihoin just kitaran kielen ja kaikki näyttää ihan ok mut se rätisee aina välil mut vaihoinki 5min sitte :D voiko olla et se ei oo viel kunnolla virittäytyny tai jtn?
 
Sillä kestää vähän aikaa asettua, mut jos oot nyt vaihtanu paksumpiin kieliin, ni joudut ehkä nostamaan niitä. Kitarakamat-palstalla pitäs olla FAQ asiasta.
 
ja tää e kieli sen ääni on nyt ihan erilaine oisko siks ku oon tottunu niihin 1kk 2viikkoo kuluneisii kielii? .D
 
Johtunee siitä. Uudet kielet soivat heleämmin kuin vanhat "tukkoiset" kielet.

okei toivottavasti se nyt "toipuu" mahollisimma nopeesti ettei särisis enää :S

okei toivottavasti se nyt "toipuu" mahollisimma nopeesti ettei särisis enää :S
 
Muutama päivä menee korkeintaan. Voit alussa ottaa kiinni kielestä ja kevyesti venytellä niitä, niin ne asettuu nopeammin. Ei siis millään apinanraivolla.

jos soitan paljon ja venyttelen välil ja sit taas viritän nii auttasko mitää?

oho lennu vastaski jo. en huomannukkaa

jos soitan paljon ja venyttelen välil ja sit taas viritän nii auttasko mitää?
 
Juu, just niin teet.
 
oho lennu vastaski jo. en huomannukkaa
 
Hehe.

Ite diggailen uusien kielien äänestä. Sen takia tulee vaihdettua välillä kieliä useammin, kuin olisi edes tarpeen...

Ensiksi ostat metronomin.
Jos soitat esim tekniikkaharjoitusta, soita sitä ehdottomasti metronomin kanssa, jotta osaat sitten soittaa bändin kans yhteen, ja ymmärrät rytmin ja tempon merkityksen. Laita metronomi lyömään matalaa tempoa (metronomi klikkaa harvasti) ja soita esim sitä tekniikkaharjoitusta. kun se harjoitus menee siihen tempoon sujuvasti, ja se kuulostaa puhtaalta ja selkeältä, lisää tempoa hieman, pidä tempo aina kuitenkin niin korkealla, että soitto tuntuu juuri ja juuri vaikealta. sitten soitat sillä tempolla niin kauan että tuntuu helpolta ja kuulostaa hyvältä