Keskustelua raskaammasta musiikista ›

No kyllä suurin osa joka kuuntelee esim. Metallicaa niin kuuntelee myös Bodomia. Että semmosta.
 
Mielenkiintoinen väite. Itse myönnän kuuntelevani molempia (vaikka olenkin aikuinen mies!), mutta en mä näkisi, että näiden bändien kuunteleminen kulkee mitenkään käsi kädessä. Aika erilaista musiikkia kuitenkin veivaavat.
 
Enkö ole jo aika vitun moneen kertaan sanout että häpeä johtuu tuntemieni ko. bändien kuuntelijoiden typeryydestä.
 
Olet, mutta miksi? Pelkäätkö leimaantuvasi samanlaiseksi kuin he, vaikka koetkin olevasi heidän yläpuolellaan?
 
Saan vittu hävetä noita bändejä niin vitun paljon kun huvittaa.
 
Saat toki, eihän asia lopulta meille kuulu.

Mielenkiintoinen väite. Itse myönnän kuuntelevani molempia (vaikka olenkin aikuinen mies!), mutta en mä näkisi, että näiden bändien kuunteleminen kulkee mitenkään käsi kädessä. Aika erilaista musiikkia kuitenkin veivaavat.
 
Joo en sillä että ne kulkisi käsi kädessä, mutta omiin havaintoini perustin ton väitteen että aika moni Bodomin kuuntelija pitää myös Metallicasta.

Itseä on siunattu sen verran yläkerran tahosta, että ei ole millään muotoa tarpeen "hävetä" vanhoja tai uusia suosikkeja.. Eivät ne bändit mitä olen joskus kuunnellut ole mihinkään koskaan kadonneet. Iän myötä tietenkin on semmoinen suurin palo ja fanitus hieman laantunut lähes kaiken musiikin suhteen..
 
Minulla ei myöskään ole oikein koskaan tullut semmoista hullaantumista bändejä kohtaan, että pitäisi haalia kaikki sen levyt sitä UG:einta demoa myöten.. Useimmiten tykästyn enemmänkin yksittäisiin biiseihin ja levyihin..
 
Nykyään sitä mielummin enemmän diggailee hiljaa itsekseen sitä kamaa, sen sijaan, että rehaa netissä ylistämässä omaa musiikkimakua ja haukkumassa muita "posereita" jotka kuuntelevat pelkkää "kaupallista paskaa".. Jota näemmä tätä selaten Bodom ja In Flames ovat, mutta sen sijaan Metallica ja Megadeth eivät ole..? ;)
 
Itselle ei tule juuri nyt miettimälläkään mieleen yhtäkään bändiä joka olisi joskus kolahtanut todella kovaa mutta enää ei jaksa kuunnella.. Sen sijaan niiden rinnalle on tullut paljon ja taas paljon lisää bändejä joista diggaa myös.. Moni niistä myös niitä bändejä, joita joskus yläasteiän angsteissa julisti ihan paskaksi (mm. Marilyn Manson, Slipknot ymv "kaupallista paskaa").
 
Vaikka kaikkiin näihin alla oleviin bändeihin on se "pahin" fanituskausi lopahtanut jo aikoja sitten, niin edelleen niitä tulee kulutettua aika-ajoin.. Jos ei muuten niin ihan sitten vaikka nostalgia-arvon vuoksi.. :)
 
- Tyrävyö - Helminauha / Apulanta - Plastik / Bon Jovi - Crossroads
 
Ala-asteen neljännellä luokalla.. Kaveri oli hankkinut Tyriksen debyyttilevy Helminauhan ja Apiksen Plastikin, niistä tykkäsin pirusti. Pitihän se alkaa soittamaan kitaraa kun vaikutti niin kivalta touhulta kun vanhemmat kaverit vaan hengasivat koulun jälkeen musaluokassa ja soittivat rockia..
 
- Metallica - Black / Hammerfall - Renegade / Ozzy Osbourne - Tribute to Ozzy / Judas Priest - Painkiller / Yngwie Malmsteen - kokoelma / Ensiferum - Hero in a Dream (demo)
 
Iski ala-asteen loppuvaiheessa kyseiset levyt pirun kovaa.. Sitä oltiin myös niin pirun kovia ja naurettiin Iron Maidenia kuunteleville kun se oli niin nössöä.. ;)
 
- Children of Bodom - Hatebreeder / Dimmu Borgir - Enthrone Darkness Triumphant
 
Kaksi bändiä jotka yläasteen alkupuolta hallitsivat melko tehokkasti.. Piti iskeä kajalia silmiin ja hommata Jacksonin RR kun se oli niin kool ja rankka.
 
- Moonsorrow - Voimasta ja kunniasta / Emperor - Anthems to the welking at dusk / Immortal - Sons of Northern Darkness / Darkthrone - Transylvanian Hunger / Ensiferum - St / Burzum - St / Ulver - Kväldsanger
 
Kaikkein kenties kovin hurahtamisen vaihe koko tähänastisen elämän aikana.. Muussasi koko ihmisen uusiksi. Suhteen musiikkiin, elämänasenteet, ideologiat, filosofiat. Melko hurjaa meininkiä oli silloin.. Ah, kuinka muistot palaavatkaan mieleen. :')
 
Tuon kauden bändit vaikuttavat ehkä musiikillisesti vieläkin vahviten soitossa.. Kyllä se Emperorin ja Moonsorrown henki kummitelee lähes kaikessa vähänkään hevimmässä tavarassa mitä tulee soitettua..
 
Tuon kauden jälkeen ei olekaan sitten enää varsinaisia "hurahtamisia" tapahtunut.. Tuon Bm-maininkien jälkeistä kautta kyllä leimaa tosin hieman eräänlainen henkinen krapula tuommoiseen emootiopohjaiseen musiikkiin. Kiinnostuin hirveästi lukiossa Progesta, jazzista, kansanmusiikista, modernista klassisesta musiikista ymv.. Nyt on tosin luojan kiitos taas päästy irti tuosta pakollisesta progemeiningistä ja voi taas rauhassa luukuttaa Gamma Rayta ja kiljua mukana. :) Oppia ikä, kaikki.
 
Monia hemmetikin kovia, itselle uusia tuttavuuksia on tullut vastaan.. Maku on laajentunut paljon tuonne "vanhan koulukunnan puolelle" ajan kanssa sekä hieman tuonne marginaalimpaan suuntaan.. Kuin myös täysin valtavirtaan. Soul Captain Band, Hector, PMMP, Lauri Tähkä & Elonkerjuu, Deep Purple, Van Halen, Rauta, Pink Floyd, Brian Adams, Sting, Raoul Björkenheim, Hannibal & Soppa, Britney Spears, Rapalje, Hallucinogen, The Lost Spectacles, Squarepusher, Timo Rautiainen, Mustarastas, Loitz, Mayhem, Nick Cave, Rammstein, Meshuggah, jnejne.. Ya catch mi drift..? Hitosti kaikkea.
 
On se toki hivenen sääli, että ei ole semmoista yhtä ainoaa tyylilajia tai bändiä josta diggaa aivan sairaasti.. fanittaa vain sitä ja kiroaa kaikkea muuta paskaksi. Vaikka siinä sulkeekin pois paljon hyvää musiikkia, avautuu siinä myös semmoinen ovi jota kukaan "ei-fani" ei kykene ymmärtämään.. Olisihan se mukava taas tuntea se hirveän suuri palo siitä, kuinka jokin musiikki voisi olla jotakin elämää suurempaa sanojen, sävelten ja tunnelmien sijaan. :/
 
Kuitenkin se, että solvaa tämmöisiä "posereita" selittäen, että he eivät kuuntele musiikkia sydämellään eivätkä ymmärrä mitään musiikista.. Pitävät bändipaitoja vaikkeivat omista yhtään bändin levyjä.. Tuommoinen haukkuminen on vain ja ainoastaan totaalisen aivovammaista touhua ja osoittaa pelkästään sen, että solvaajalla ei ole aavistustakaan siitä, mitä kaikkea musiikki voi ihmisille merkitä..
 
Itselläni ei ole yhdenkään tässä kirjoituksessa mainitsemani bändin levyä (paitsi Moonsorrown Voimasta ja kunniasta), bändipaitaa, julistettaan tai muutakaan tilpehööriä.. Enkö minä ole siis oikeutettu bändistä diggaamaan tai fanipaitaa pitämään..? Paskapuhetta, sanon minä.. Jos minä sen Emperor-hupparin ostan ja päälleni kiskon niin viimeinen asia mikä minua kiinnostaa on jonkun 15-vuotiaan keskimurrosikäisen ininä siitä, että olen poser.. Ei paljon minua nappaa.
 
Muutenkin tämmöisissä "musiikillisissa riidoissa" on joitakin minulle ihan käsittämättömiä puolia.. Miksi ketään edes kiinnostaa se, mitä jokin bändi merkitsee jollekulle toiselle..? Kaikessa tuommoisessa kinaamisessa ajaudutaan vain ainoastaan kauemmas ja kauemmas siitä, mistä musiikissa ja muissakin taiteissa on kysymys.. individualistisesta kokemisesta.
 
E: Lopetuspuheenvuorona pyydän katsomaan allekirjoitustani.. Siihen se musiikin idea minusta tiivistyy. :p

Plussat saastralle.
 
Pistän Emperor hupparini päälle.
 
- Moonsorrow - Voimasta ja kunniasta / Emperor - Anthems to the welking at dusk / Immortal - Sons of Northern Darkness / Darkthrone - Transylvanian Hunger / Ensiferum - St / Burzum - St / Ulver - Kväldsanger

Kaikkein kenties kovin hurahtamisen vaihe koko tähänastisen elämän aikana.. Muusasi koko ihmisen uusiksi. Suhteen musiikkiin, elämänasenteet, ideologiat, filosofiat. Melko hurjaa meininkiä oli silloin.. Ah, kuinka muistot palaavatkaan mieleen. :')
 
Todellakin, tuossa musiikki tyylissä mua kuitenkin aika ajoin kiehtoo hirveesti joku. Yleensä pistänkin juuri Emperoria, Ulveria tai Burzumia :) Se on sitten talvella...

Kaikessa tuommoisessa kinaamisessa ajaudutaan vain ainoastaan kauemmas ja kauemmas siitä, mistä musiikissa ja muissakin taiteissa on kysymys.. individualistisesta kokemisesta.
 
Tämä olisi kunkin yksilön helkkarin hyvä muistaa. +

Enkö ole jo aika vitun moneen kertaan sanout että häpeä johtuu tuntemieni ko. bändien kuuntelijoiden typeryydestä. Saan vittu hävetä noita bändejä niin vitun paljon kun huvittaa.
 
Wagneria kuuntelin tässä yksi päivä. Samasta jätkästä diggasi mm. Hitler.
 
Pitääkö mun hävetä?
 
e: Heh, pelasin natsikortin. Tämä keskustelu on siis lähes lopussa vai? :)

Meinasin kirjoittaa oman näkemykseni tuosta "kiinnostamattomuudesta" ja siitä miten aikaa antamalla alkaa taas digata vanhoja suosikkejaan, mutta sitten luin saastaran postauksen ja tyydyn sanomaan "sama". Klikataan vielä ynnämerkkiä.

moni Bodomin kuuntelija pitää myös Metallicasta.
 
Eihän. Melkein kaikki pitää Metallicasta, mutta melkein kukaan ei pidä Bodomista.

Enkö ole jo aika vitun moneen kertaan sanout että häpeä johtuu tuntemieni ko. bändien kuuntelijoiden typeryydestä. Saan vittu hävetä noita bändejä niin vitun paljon kun huvittaa.
 
Ihan vapaasti tietysti, mutta on se onni, että itseni ei tarvitse hävetä jonku bändin kuuntelijoita. Voi helvetin kelit oikeesti. Jatka samaan malliin.

Eihän. Melkein kaikki pitää Metallicasta
 
Näin juuri.
 
Mutta nyt tiivistys. Syy miksi lopetin Bodomin ja Infleimssin kuuntelun aikoinaan oli siihen IMO kaupalliseen ja visiottomaan musiikkiin kyllästyminen. Unoholy Allianceen menin ofkoors Slayerin takia, mutta mielessä kävi ajatus josko noiden edellä mainittujen bändien vedot palauttaisivat kiinnostusta bändejä kohtaan. Näin ei käynyt, keikat oli kuraa. Ja asiaa ei varmastikaan auta se että hetkeä myöhemmin näin yhden maailman kovimmista bändeistä eturivistä. Niin ja se miksi nykyään jossain määrin häpeän sitä että olen noita bändejä kuunnellut johtuu aika pitkälti vain ja ainoastaan TUNTEMIENI ko. bändien kuluttajien vammaisuudesta. Musiikki ei ole heille ollenkaan tärkeä asia. Heille se on mukavaa taustahälyä kaverien kanssa pelleilylle. Taustahälyä jota on kiva hehkuttaa meille "sukkahousuheviä" kuunteleville pitkäleteille. Ja tämän takia oikeasti tunnen olevani musiikillisesti heidän yläpuolellaan. Minä oikeasti kuuntelen musiikkia.

Niin ja se miksi nykyään jossain määrin häpeän sitä että olen noita bändejä kuunnellut johtuu aika pitkälti vain ja ainoastaan TUNTEMIENI ko. bändien kuluttajien vammaisuudesta. Musiikki ei ole heille ollenkaan tärkeä asia. Heille se on mukavaa taustahälyä kaverien kanssa pelleilylle. Taustahälyä jota on kiva hehkuttaa meille "sukkahousuheviä" kuunteleville pitkäleteille.
 
Ihmiset suhtautuvat musiikkiin eri tavoin. Minusta ei ole "oikeaa" tapaa nauttia musiikista, vaan kuten edellä mainittiin, musiikki on jokaiselle individiualistinen kokemus. Jos taustahälynä kuunteleminen on heille se tapa kuunnella musiikkia, niin ei siinä väärin tehdä.
 
Ja tämän takia oikeasti tunnen olevani musiikillisesti heidän yläpuolellaan. Minä oikeasti kuuntelen musiikkia.
 
Ei kannata. Nauti sinä omalla tavallasi musiikista ja anna muiden tehdä samoin.

Ja tämän takia oikeasti tunnen olevani musiikillisesti heidän yläpuolellaan. Minä oikeasti kuuntelen musiikkia.
 
Ja minä olen sun yläpuolellas, että niin.

Musiikki ei ole heille ollenkaan tärkeä asia. Ja tämän takia oikeasti tunnen olevani musiikillisesti heidän yläpuolellaan. Minä oikeasti kuuntelen musiikkia.
 
Sun kannattas muistaa että ei kaikille musiikki oo juuri SE maailman tärkein asia. Itse en osta elokuvia, mutta silti katson niitä TV:stä ja saan varmasti samanlailla nautintoo hyvästä elokuvasta kuin joku hullu elokuvafanikin. Samanlailla nekin jotka eivät osta niitä levyjä saa nautintoo niitten bändien hyvistä biiseistä, joista he kertovat pitävänsä.
 
Ja en edelleenkään kuullut mitään perusteluja esim. Bodomin "kaupallisuudesta"? Aika outo käsitys sulla kaupallisesta musiikista.

Musiikki ei ole heille ollenkaan tärkeä asia. Heille se on mukavaa taustahälyä kaverien kanssa pelleilylle. Taustahälyä jota on kiva hehkuttaa meille "sukkahousuheviä" kuunteleville pitkäleteille. Ja tämän takia oikeasti tunnen olevani musiikillisesti heidän yläpuolellaan. Minä oikeasti kuuntelen musiikkia.
 
Yksi asia mitä olen pikkuhiljaa tajunnut on se, ettei koskaan kannata pitää itseään muita parempana. Se on eri asia, kuin että arvostaa itseään ja pitää itsestään. Siinä missä musiikki edustaa joillekin omaa rauhallista hetkeä, jolloin saa syventyä johonkin levyyn, niin jollekin muulle se voi tarkoittaa ihan eri asiaa, vaikka fiiliksiä nostattamaan taustalle kun hommailee jotain. Eikä kumpikaan tapa ole väärin. Musiikki on niin henkilökohtainen asia jokaiselle, ettei siitä kannata riidellä millään tapaa. Se on loppujen lopuksi vain ilman värähtelyä. Jos joku haukkuu musamakuasi typerästi, niin turha pistää samalla tavalla takaisin. Sitten on vaan samanlainen hölmö. Kaikki musiikki on mielestäni jollain tapaa tärkeetä ja tarpeellista. On sekin hirveä ajatus kuitenkin että kaikki musa mitä tehtäisiin olisi jotenkin hirveän syvällistä, vaikeaa ja keskittymistä vaativaa. Kyllä sitä helppoa diibadaabaa tarvitaan kanssa.

Yksi asia mitä olen pikkuhiljaa tajunnut on se, ettei koskaan kannata pitää itseään muita parempana. Se on eri asia, kuin että arvostaa itseään ja pitää itsestään. Siinä missä musiikki edustaa joillekin omaa rauhallista hetkeä, jolloin saa syventyä johonkin levyyn, niin jollekin muulle se voi tarkoittaa ihan eri asiaa, vaikka fiiliksiä nostattamaan taustalle kun hommailee jotain. Eikä kumpikaan tapa ole väärin. Musiikki on niin henkilökohtainen asia jokaiselle, ettei siitä kannata riidellä millään tapaa. Se on loppujen lopuksi vain ilman värähtelyä. Jos joku haukkuu musamakuasi typerästi, niin turha pistää samalla tavalla takaisin. Sitten on vaan samanlainen hölmö. Kaikki musiikki on mielestäni jollain tapaa tärkeetä ja tarpeellista. On sekin hirveä ajatus kuitenkin että kaikki musa mitä tehtäisiin olisi jotenkin hirveän syvällistä, vaikeaa ja keskittymistä vaativaa. Kyllä sitä helppoa diibadaabaa tarvitaan kanssa.
 
Aivan loistavasti sanottu, ihan sillee että saat plussan.

Ja en edelleenkään kuullut mitään perusteluja esim. Bodomin "kaupallisuudesta"? Aika outo käsitys sulla kaupallisesta musiikista.
 
Kaupallisen musiikin määritelmä:
Se on sellasta tilumusaa, jossa on melodioita ja siks kaikki polkkatukkaiset ja siis ei yhtään HEVARIN näköset poserit kuuntelee sitä ja sitte sen kuuntelemista pitää hävetä.
Eli siis:
1.Melodiat ja tilu on kaupallista paskaa
2.Kaupallisen musiikin tunnistaa siitä, että sitä kuuntelee muutkin kuin kaiken arvostelun yläpuolella olevat truet
3.Kaupallisen musiikin kuuntelua pitää hävetä
 
Kerran kokeilin kysellä levykaupasta jotain musiikkia, joka ei olis kaupallista. Ei löytynyt, joten poistuin pimeään, kosteaan kellarihuoneeseeni ja kuuntelin kaverin nauhoittamaan suhinabläkkistä.

^Noihan jutut kuuluu oikeestaan tuonne hevarius ketjuun ja nekin ovat menettäneet jo makunsa kun joka tuutista tulee, täältäkin.

No mietippä, että jos tulosi ovat viisi euroa viikossa niinkuin meikäläisellä. Ei sillä paljon juhlita.
 
Niin tai meikäläisellä. Tällähetkellä tasan nolla euroa.
 
Mut hei, AINAHAN TE VOITTE WARETTAA. Itse on tuota toimintaa harjoita ollenkaan.

Oon sun kanssas ihan samaa mieltä tuosta musiikin warettamisesta. Itsekkään en moista hyväksy tai harjoita.
 
"Bändi jota diggailen" ja "järjettömän kova bändi" on kuitenkin kaks eri asiaa. Ainakin minä haluaisin tutustua järjettömän kovan bändin tuotantoon kirjastojen ja netin suppean tarjonnan ulkopuolelta.
 
Usko pois, mulla on tälläkin hetkellä aivan järjetön hinku levykauppaan ostamaan järjettömän kovien bändien levyjä. Raha on vaan semmoinen ylitsepääsemätön este, mitä ei välttämättä ihan helpolla ylitetä. Ja ostan aina levyjä, kun on vaan varaa.
 
Jos oikein ymmärsin, sun mielestä oikea musiikkifanaatikko omistaa kaikkien 'järjettömän kovien bändien' koko tuotannon. Tuutko sä esimerkiksi sanomaan mulle etten ole oikeasti asialle omistautunut, jos en omista vaikkapa koko The Whon tuotantoa (mikä kaikesta huolimatta on yksi kovimpia bändejä koskaan)?Tai en ole oikea Death-fani, koska Live in L.A ei löydy hyllystäni?

Kerran kokeilin kysellä levykaupasta jotain musiikkia, joka ei olis kaupallista. Ei löytynyt...
 
Aika paradoksaalistahan se olisikin, jos levykaupassa myynnissä olisi levy, joka sisältää musiikkia, joka ei ole millään asteella kaupallista.
 
Oishan se kyllä aikamoista, jos en voisi kuunnella mitään bändiä/artistia, jonka kuuntelijakunnasta löytyy ihmisiä, joista en pidä ja joiden kanssa en halua leimautua samanlaiseksi.
 
Minä ihmettelenkin lähinnä, että miksi sitten kukaan leimaisi minut jonkinlaiseksi tällä perusteella? "Toi kuuntelee klassista toi on varmaan joku homo hyi vittu vedetään turpaan sitä" ja samaan aikaan "Hyi että, hän kuuntelee raskasta populäärimusiikkia, emme mitenkään voi hyväksyä häntä joukkoomme, on häpeäksi klassiselle musiikille, että hänenkaltaisensa väittävät ymmärtävänsä sitä ja luulevat olevansa tarpeeksi arvokkaita kuuntelemaan sitä", noinniinku kärjistettynä.
Ei, kyllä mun on tähän mennessä annettu kuunnella ihan just mitä haluan ja jos joku onkin valittanut niin eihän siinä ole voinut kuin nauraa että enköhän minä saa kuunnella aivan sitä mitä haluan ja nauttia aivan siitä musiikista, josta haluan.