Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Itseä on siunattu sen verran yläkerran tahosta, että ei ole millään muotoa tarpeen "hävetä" vanhoja tai uusia suosikkeja.. Eivät ne bändit mitä olen joskus kuunnellut ole mihinkään koskaan kadonneet. Iän myötä tietenkin on semmoinen suurin palo ja fanitus hieman laantunut lähes kaiken musiikin suhteen..
 
Minulla ei myöskään ole oikein koskaan tullut semmoista hullaantumista bändejä kohtaan, että pitäisi haalia kaikki sen levyt sitä UG:einta demoa myöten.. Useimmiten tykästyn enemmänkin yksittäisiin biiseihin ja levyihin..
 
Nykyään sitä mielummin enemmän diggailee hiljaa itsekseen sitä kamaa, sen sijaan, että rehaa netissä ylistämässä omaa musiikkimakua ja haukkumassa muita "posereita" jotka kuuntelevat pelkkää "kaupallista paskaa".. Jota näemmä tätä selaten Bodom ja In Flames ovat, mutta sen sijaan Metallica ja Megadeth eivät ole..? ;)
 
Itselle ei tule juuri nyt miettimälläkään mieleen yhtäkään bändiä joka olisi joskus kolahtanut todella kovaa mutta enää ei jaksa kuunnella.. Sen sijaan niiden rinnalle on tullut paljon ja taas paljon lisää bändejä joista diggaa myös.. Moni niistä myös niitä bändejä, joita joskus yläasteiän angsteissa julisti ihan paskaksi (mm. Marilyn Manson, Slipknot ymv "kaupallista paskaa").
 
Vaikka kaikkiin näihin alla oleviin bändeihin on se "pahin" fanituskausi lopahtanut jo aikoja sitten, niin edelleen niitä tulee kulutettua aika-ajoin.. Jos ei muuten niin ihan sitten vaikka nostalgia-arvon vuoksi.. :)
 
- Tyrävyö - Helminauha / Apulanta - Plastik / Bon Jovi - Crossroads
 
Ala-asteen neljännellä luokalla.. Kaveri oli hankkinut Tyriksen debyyttilevy Helminauhan ja Apiksen Plastikin, niistä tykkäsin pirusti. Pitihän se alkaa soittamaan kitaraa kun vaikutti niin kivalta touhulta kun vanhemmat kaverit vaan hengasivat koulun jälkeen musaluokassa ja soittivat rockia..
 
- Metallica - Black / Hammerfall - Renegade / Ozzy Osbourne - Tribute to Ozzy / Judas Priest - Painkiller / Yngwie Malmsteen - kokoelma / Ensiferum - Hero in a Dream (demo)
 
Iski ala-asteen loppuvaiheessa kyseiset levyt pirun kovaa.. Sitä oltiin myös niin pirun kovia ja naurettiin Iron Maidenia kuunteleville kun se oli niin nössöä.. ;)
 
- Children of Bodom - Hatebreeder / Dimmu Borgir - Enthrone Darkness Triumphant
 
Kaksi bändiä jotka yläasteen alkupuolta hallitsivat melko tehokkasti.. Piti iskeä kajalia silmiin ja hommata Jacksonin RR kun se oli niin kool ja rankka.
 
- Moonsorrow - Voimasta ja kunniasta / Emperor - Anthems to the welking at dusk / Immortal - Sons of Northern Darkness / Darkthrone - Transylvanian Hunger / Ensiferum - St / Burzum - St / Ulver - Kväldsanger
 
Kaikkein kenties kovin hurahtamisen vaihe koko tähänastisen elämän aikana.. Muussasi koko ihmisen uusiksi. Suhteen musiikkiin, elämänasenteet, ideologiat, filosofiat. Melko hurjaa meininkiä oli silloin.. Ah, kuinka muistot palaavatkaan mieleen. :')
 
Tuon kauden bändit vaikuttavat ehkä musiikillisesti vieläkin vahviten soitossa.. Kyllä se Emperorin ja Moonsorrown henki kummitelee lähes kaikessa vähänkään hevimmässä tavarassa mitä tulee soitettua..
 
Tuon kauden jälkeen ei olekaan sitten enää varsinaisia "hurahtamisia" tapahtunut.. Tuon Bm-maininkien jälkeistä kautta kyllä leimaa tosin hieman eräänlainen henkinen krapula tuommoiseen emootiopohjaiseen musiikkiin. Kiinnostuin hirveästi lukiossa Progesta, jazzista, kansanmusiikista, modernista klassisesta musiikista ymv.. Nyt on tosin luojan kiitos taas päästy irti tuosta pakollisesta progemeiningistä ja voi taas rauhassa luukuttaa Gamma Rayta ja kiljua mukana. :) Oppia ikä, kaikki.
 
Monia hemmetikin kovia, itselle uusia tuttavuuksia on tullut vastaan.. Maku on laajentunut paljon tuonne "vanhan koulukunnan puolelle" ajan kanssa sekä hieman tuonne marginaalimpaan suuntaan.. Kuin myös täysin valtavirtaan. Soul Captain Band, Hector, PMMP, Lauri Tähkä & Elonkerjuu, Deep Purple, Van Halen, Rauta, Pink Floyd, Brian Adams, Sting, Raoul Björkenheim, Hannibal & Soppa, Britney Spears, Rapalje, Hallucinogen, The Lost Spectacles, Squarepusher, Timo Rautiainen, Mustarastas, Loitz, Mayhem, Nick Cave, Rammstein, Meshuggah, jnejne.. Ya catch mi drift..? Hitosti kaikkea.
 
On se toki hivenen sääli, että ei ole semmoista yhtä ainoaa tyylilajia tai bändiä josta diggaa aivan sairaasti.. fanittaa vain sitä ja kiroaa kaikkea muuta paskaksi. Vaikka siinä sulkeekin pois paljon hyvää musiikkia, avautuu siinä myös semmoinen ovi jota kukaan "ei-fani" ei kykene ymmärtämään.. Olisihan se mukava taas tuntea se hirveän suuri palo siitä, kuinka jokin musiikki voisi olla jotakin elämää suurempaa sanojen, sävelten ja tunnelmien sijaan. :/
 
Kuitenkin se, että solvaa tämmöisiä "posereita" selittäen, että he eivät kuuntele musiikkia sydämellään eivätkä ymmärrä mitään musiikista.. Pitävät bändipaitoja vaikkeivat omista yhtään bändin levyjä.. Tuommoinen haukkuminen on vain ja ainoastaan totaalisen aivovammaista touhua ja osoittaa pelkästään sen, että solvaajalla ei ole aavistustakaan siitä, mitä kaikkea musiikki voi ihmisille merkitä..
 
Itselläni ei ole yhdenkään tässä kirjoituksessa mainitsemani bändin levyä (paitsi Moonsorrown Voimasta ja kunniasta), bändipaitaa, julistettaan tai muutakaan tilpehööriä.. Enkö minä ole siis oikeutettu bändistä diggaamaan tai fanipaitaa pitämään..? Paskapuhetta, sanon minä.. Jos minä sen Emperor-hupparin ostan ja päälleni kiskon niin viimeinen asia mikä minua kiinnostaa on jonkun 15-vuotiaan keskimurrosikäisen ininä siitä, että olen poser.. Ei paljon minua nappaa.
 
Muutenkin tämmöisissä "musiikillisissa riidoissa" on joitakin minulle ihan käsittämättömiä puolia.. Miksi ketään edes kiinnostaa se, mitä jokin bändi merkitsee jollekulle toiselle..? Kaikessa tuommoisessa kinaamisessa ajaudutaan vain ainoastaan kauemmas ja kauemmas siitä, mistä musiikissa ja muissakin taiteissa on kysymys.. individualistisesta kokemisesta.
 
E: Lopetuspuheenvuorona pyydän katsomaan allekirjoitustani.. Siihen se musiikin idea minusta tiivistyy. :p