Media ja viihde ›

The Fly (1986)
 
Elikäs tämä The Fly:n uusintaversio tuli katsottua jossa pääosaa vetää Jeff Goldblum. Ihan mukava scifijännärihän tuo oli, ja vielä yllättävän hyvillä erikoisefekteillä varustettuna.
Ei hassumpi tekele.
 
3p

Last Days *
 
Todella tylsä leffa jonkun ulkosesti aika lailla Kurt Cobainia muistuttavan jätkän viimesistä päivistä. Tässä ei mun mielestä tapahtunu yhtään mitään kiinnostavaa, teki mieli lopettaa kattelu kesken, mut kun odotin jotain mielenkiintosta käännettä jossain vaiheessa. No, sitä ei sit tullu. Eikä musakaan onnistunu pahemmin mua miellyttään (ei ollu mitään Nirvanaa mun mielestä) tai muutenkaan puhuttelemaan. Yks tähti siitä, että juur tommosta jonku täysin itteensä sulkeutuneen muusikon elämä voi varmaan pahimmillaan olla: pohjattoman tylsää. En silti kyllä suosittele tätä kelleen.
 
Pahan sanansaattajat **1/2
 
Ei mikään kovin omaperänen leffa missään mielessä; vähän Hitchcockin Lintuja, vähän Manaajaa ja vähän kaikkee muutaki oli lainailtu aika surutta. Mielenkiintosinta oli lähinnä koittaa muistella missä tv-sarjoissa kukakin on aikasemmin näytelly, sillä telkkariporukkaahan nää näytti lähinnä olevan. Ei siis mikään loistava kauhutrilleri, mut semmosena säikyttelyleffana tää kyllä toimi jopa ihan yllättävänki hyvin. Tai vähän yli puoleenväliin toimi, sit pikkasen lässähti, kun sen loppuratkasun näki jo vyöryvän kohti semmosen ison aallon tavoin. Kysyttävää ei pahemmin jääny, jossei haluu taas ruveta semmosista kauhuleffojen perusepäloogisuuksista nipottamaan. Oikeestaan tykkäsin tästä, mut uudestaan en varmaan jaksais enää kattella.
 
Die Hard 4.0 ****
 
Bruce Willis vauhdissa taas, oikeen viihdyttävää perusäxönshittiä ilman turhaa tyhjäkäyntiä. Hakkerijuipin repliikit aiheutti paikoin muutamia naurunpyrskähdyksiä kans, hauska jätkä. Viihdettä ilman aivoja, mut hei, kuka semmosia muka ees kaipaa? Kunnon rytinää vaan, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jeah!

Control *****
 
R&A alkoi eilen, ja komeasti alkoikin!
 
Control on kaunis elokuva, mikä ei ollut mikään yllätys, Corbijn osaa luoda hienoja kuvia. Kun Atmosphere soi ja Macclesfieldin krematorion piipusta nousee mustaa savua joka näyttää sekoittuvan taivaan tummiin pilviin, menee kananlihalle ja pala nousee kurkkuun.
 
Sam Riley oli ällistyttävä Ian Curtisin roolissa, ehkä vähän liian "nätti" ja tummasilmäinen (IC:llä oli hyvin vaaleat silmät), mutta ilmeet, eleet, tapa liikkua olivat niin aavemaisella tavalla kohdallaan, että kylmät väreet tulivat tuon tuostakin.
 
Vaikka näyttelijät soittivat ja lauloivat livekohtauksissa itse, Love Will Tear Us Apart ja Atmosphere kuultiin alkuperäisversiona. Ainakin miusta molemmat ovat biisejä, joihin ei parane koskea.
 
70-luvun Manchester, tai ainakin ne uudet kerrostalot, näytti Neuvostoliitolta. Harmauden tunne välittyi vahvasti, eikä se johtunut elokuvan mustavalkoisuudesta.
 
Rob Grettonia esittänyt Toby Kebbell ja John Cooper Clarke omana itsenään olivat loistavia ja tarjosivat kaiken synkistelyn vastapainoksi tarvittavan koomisen elementin.
 
Tämä pitää nähdä uudelleenkin.

Day of the Dead 2 - The Contagium
 
Siis voi jumalauta. Tämä on muka virallinen jatko-osa Romeron mahtaville zombileffoille. En ymmärrä miten tällainen elokuva on edes annettu tehdä. Käsikirjoitus oli aivan uskomattoman huono ja keskeneräisen tuntuinen, näyttelijät kamalia ja muutenkin leffa näytti joltain opiskelijaelokuvalta. Helvetin hyviä nauruja tuosta sai mutta harmillisesti tuntui, että se ei ollut leffan tekijöiden tarkoitus. Ja zombileffasääntöjäkin rikottiin törkeästi. Eivät zombit osaa puhua eivätkä käyttää asetta! Eivätkä varsinkaan osaa tehdä sillä itsemurhaa, koska eivät muka halua syödä ihmisiä! Jumalauta!
 
0/10

Control *****
 
R&A alkoi eilen, ja komeasti alkoikin!
 
Control on kaunis elokuva, mikä ei ollut mikään yllätys, kun Atmosphere soi jamaan, Love Will Tear Us Apart ja Atmosphere kuultiin alkuperäisversiona
 
Tämä pitää nähdä.
 
onpahan jotain mitä ootella elokuvasyksyltä.

onpahan jotain mitä ootella elokuvasyksyltä.
 
Näin on. Olen aina pitänyt Corbijn'in kuvamaailmasta, erityisesti Depeche Moden kera.
 
ohvitopikkina vielä: levyhyllystä löyty John Cooper Clarken Zip Style Method. Kun kerran äijän Tigrushka mainitsi. Going back to Manchester!

ohvitopikkina vielä: levyhyllystä löyty John Cooper Clarken Zip Style Method. Kun kerran äijän Tigrushka mainitsi. Going back to Manchester!
 
Controlissa lausuu aivan hillittömän hauskan runon jonka joka kolmas tai peräti joka toinen sana on "fucking". Mahoton miäs.

Day of the Dead 2 - The Contagium
 
Tämä on muka virallinen jatko-osa Romeron mahtaville zombileffoille.
 
Ei kai tuo sen virallisempi jatko-osa ole kuin esimerkiksi Fulcin Zombie Flesh Eaters oli Dawn of the Deadille.

Last Days *
 
Todella tylsä leffa jonkun ulkosesti aika lailla Kurt Cobainia muistuttavan jätkän viimesistä päivistä. Tässä ei mun mielestä tapahtunu yhtään mitään kiinnostavaa, teki mieli lopettaa kattelu kesken, mut kun odotin jotain mielenkiintosta käännettä jossain vaiheessa. No, sitä ei sit tullu. Eikä musakaan onnistunu pahemmin mua miellyttään (ei ollu mitään Nirvanaa mun mielestä) tai muutenkaan puhuttelemaan. Yks tähti siitä, että juur tommosta jonku täysin itteensä sulkeutuneen muusikon elämä voi varmaan pahimmillaan olla: pohjattoman tylsää. En silti kyllä suosittele tätä kelleen.
 

 
Hehe, katottiin toi kaverin kanssa jokin aika sitten ja oon ihan samoilla linjoilla sun kanssa. Toki siitä sai vähän huumoriarvoa puristettua näennäisen taiteellisista otoksista. Parhaimpana esimerkkinä ehkä se, kun tämä Blake (olikos ton niminen ees..?) kulkee kameran ohi johonkin metsään ja kamera jää kuvaamaan puskaa joksikin puoleksi minuutiksi. Tosi tylsä elokuva, jonka katsominen oli täyttä tuskaa.
Se yks biisi on kyllä ihan tunnelmallinen, en muista kyllä mikä.

The Gravedancers
Tämä jos mikä on sitä ö-luokan kauhua parhaimmillaan. Dominic "Prisön Breik/John Doe" Purcell seikkailee tässä hulvattomassa tekeleessä jossa kirjekuoresta löytynyt runo yhdistettynä haudalla tanssintaan (psykojen hautapuoliskolla tottakai) herättää henget härnäämään itse teossa yllätettyjä. Budjetin pienuus ja yltiöpäisen ennalta arvattava kässäri yhdistettynä Purcellin huokailuun joka toisen lauseen lopussa tekee tästä hyvää perjantai-illan kännialoittelu viihdettä. Eipä mulla sitten muuta. Moi.
2 1/2

Se yks biisi on kyllä ihan tunnelmallinen, en muista kyllä mikä.
 
Saatto siellä joku semisiedettäväkin musapätkä olla jossain kohtaa, pakko myöntää, että tuli hiukan niinku kuvakelauksella tota katteltua. Musanumeroita ei käsittääkseni kuitenkaan kovin montaa ees ollu, mut ne mitä kuulin oli kyl aika scheissee mun mielestä. Enkä rupee kyl uudestaan kattoon...
 
Tänään/eilen katteltuja:
 
Rakkauden resepti **
 
Catherine Zeta-Jones lievästi pakkomielteisenä Katena, kokkina, jolle ravintolan keittiö on koko elämä. Hän joutuu miettimään elämäänsä uudestaan saadessaan 8-vuotiaan sisarentyttärensä Zoen huollettavakseen tämän äidin yllättäen kuoltua. Eikä tilannetta ainakaan helpota ravintolan uuden, oopperaa rakastavan kokin, Nickin huomionosoitukset Katea kohtaan... Toisin sanoen äärimmäisen tavanomanen ja tyypillinen rakkausromantiikkadraamakomediahömppäfilmi oli kyseessä, niinku toi suomalainen nimiki jo ehkä kertoo. En taida ihan täsmälleen kuulua kohderyhmään, mut olihan tää kumminki "ihan kiva", ja tämmösten filmien ystäville voi varmaan ihan oikeesti jopa suositella. Ei tää nyt niin kauheen huonokaan loppuviimeks ollu, mut en kahta tähtee enempää anna nyt kuitenkaan.
 
Ocean's 13 ****
 
Hyvä leffa, mukavan mutkanen juonikuvio, hyviä näyttelijöitä, musakin toimi mun mielestä tosi hyvin. Niinsanotusti piti hyvin otteessaan, heti alusta lähtien. Emmä tän juonenkäänteitä lähe nyt yhtään tän enempää selittämään, ettei tuu sanomista. Kasino Las Vegasissa siinä oli semmosen ylimonimutkasesti suunnitellun ryöstön kohteena taas. Tykkäsin, tykkäsin, kyllä.
 
Numero 23 ***1/2
 
Perushyvä trilleridraama, jossa Carreykin malttaa pysytellä enimmäkseen naama peruslukemilla; kyllä se osaa vakaviakin rooleja ihan uskottavasti vetää, vaikka täähän oli jo ennestäänki tiedossa. Ei kerrota tänkään juonesta nyt mitään, paitsi että numerologiahömppäänhän se hyvin pitkälti perustuu, vaikka ei se tässä ihan niin keskeisessä roolissa ookkaan, ku esim. hiukka vanhemmassa Pii-leffassa. Ihan kattomisen arvonen leffa mun mielestä kyllä tääkin.

Capote *****
 
Hitaasti kehittyvä, mutta tiukasti otteessaan pitävä ja erittäin todentuntuinen kuvaus Capoten elämästä "In Cold Blood"-kirjan synnystä, kirjan kirjoittamisen vaiheista, motiiveista ja vaikutuksista.
 
Elokuva pistää ajattelemaan väkivallan ydintä, sekä pohtimaan arkkityyppisen, jollain tavalla naiivinkin hyvän ja pahan käsitteitä.
 
Philip Seymour Hoffman tekee elämänsä roolin.

Untold Scandal (korealainen versio Les Liaisons Dangereusesista) *****
 
Uskomattoman hieno versio moneen kertaan filmatusta 1700-luvun kirjeromaanista, miljöön ja kulttuurin vaihdos toimi täydellisesti. Silmiähivelevän kaunis ja tyylikäs pienimpiä yksityiskohtia myöten. Elokuva kuin koru.

Markku Pölösen Lieksa!
 
Äärettömän hienosti kuvattu. Siinä olikin hyvät puolet. Näkemäni perusteella on vaikea ymmärtää sitä kriitikoiden varauksetonta suitsutusta (ainakin täällä päin Suomea), mitä tämä elokuva on saanut osakseen. Tai sitten en vaan tajua.
 
Eniten häiritsi se että henkilöhahahmot olivat niiiin yksiulotteisia. Limainen pahis on limainen pahis ja tytön funktio on olla nätti vähissä vaatteissa. Ihmetytti myös miksi parhaimmillaan kohtuullinen tunnelma pilataan halpojen naurujen toivossa, esimerkiksi sillä että humalainen setä aivastaa tekarinsa pihalle. Tahi miksi käydään leirinuotiolla yhteislaululle ihanin terssistemmoin kera sinfoniaorkesterin. Kornia, mutta luultavasti juuri niitä asioita joita yleisö odottaakin.
 
**/*****

Apocalypto ..9
 
Hieno elokuva. Oli kiva vaan seurata. Tosi gore ja armoton paikoittain ,ei säästelty sillä saralla paljoakaan.
Välillä ne kuvakulmat ja kuvaus ylipäätään kyllä näytti enemmän siltä että kyseessä olisi prisma dokumentti kuin hollywood jättie-elokuva.
No ,alas kiviportaikkoa vierivät päät kompensoi hyvin tämän puutteen.

Die hard 4.0
 
Ihan näyttävää mutta helvetin yliampuvaa toimintaa eikä paljon tyhjäkäyntiä. McClane haavoilla ja likainen, vittuilutkin olivat yllättävän toimivia. Jippikaijei-repla oli varmaan paras kaikista Die hardeista.
 
***

Lieksa!
 
Tykkäsin. 8,5. Holopaisen biisi on hieno.

Sicko - Aivan Sairasta
 
Michael Mooren uusin toimii aivan yhtä hyvin kuin kaksi viimeisintä tekelettä. Välillä koskettaa, melkein itkettää ja toisaalta välillä repeää hirveisiin hörönauruihin. Samaistuttava aihe ja läheisemmät esimerkit tuovat Sickon ehkä lähemmäs Eurooppalaista katsojaa kuin Bowling For Columbine ja Fahrenheit. Jos pidit äsken mainituista elokuvista, pidät todennäköisesti myös tästä.
 
****
 
Manufacturing Dissent
 
Michael Moore -kritiikki, jonka tarkoitus jää lopulta hämäräksi. Totta on, että Moore editoi ja manipuloi materiaalia, mutta sehän on elokuvan tekemisen peruselementti. Tämä dokumentti ei todista tai tuo kenellekään mitään uutta tietoa, paitsi ehkä Michael Mooren turvamiesten toiminnasta.
 
*
 
Leonard Cohen: I'm Your Man
 
Dokumentti legendaarisen laulajan ja runoilijan elämästä, sekä hänen kunniakseen järjestetystä tribuuttikonsertista. Elokuva toimiikin kahdella tasolla - konsertin esityksissä ja esiintyjien pohdinnoista koskien Cohenia sekä Cohenin itsensä haastattelussa. Cohen huokuu karismaa ja kertoo elämästään sekä arvoistaan kokeneen miehen syvällä rintaäänellä. Esityksistä parhaiten jäävät mieleen Rufus Wainwrightin komeat tulkinnat sekä Nick Cave. Myös elokuvan visuaalinen puoli on todella komea, joten voidaan puhua aivan hemmetin onnistuneesta dokumentista, siis jos on Cohenista kiinnostunut.
 
****1/2

Federico Fellini: Giulietta ja viettelykset
 
Olen nähnyt tämän jossakin elokuvakerhossa 1980-luvun alussa, jolloin se teki melkoisen vaikutuksen hurmaavan lempeällä surrealismillaan (ja pääosaa esittävän Giulietta Masinan viehätysvoimalla - jos selkeän keski-ikäinen nainen jää niin vahvasti kaksikymppisen miehen mieleen, hänessä täytyy olla jotakin, eikä ihan vähääkään 8-). Uusintakatselulla mieleen jääneet irralliset kohtaukset muodostivat paljon eheämmän ja johdonmukaisemman kokonaisuuden. Visuaalisesti edelleenkin huikeaa työtä. Ja Giulietta Masina hurmaa edelleenkin tavallisena ihmisenä mielettömäksi käänty.
 
9/10
 
David Silverman: The Simpsons Movie
 
Televisiosarjan yhden jakson venyttäminen miltei kolminkertaisen pituiseksi on tuottanut itse asiassa vallan mainion, viihdyttävän elokuvapläjäyksen ja antanut tilaa monille herkullisille sivuletkautuksille. "Piirros"jälkeä on paranneltu sen verran ettei isolta kankaalta katseleminen käynyt silmiin. Hyvä mieli tästä jäi.
 
8/10