Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Ei sen musiikinteon pidä olla mitään taskulaskinhommaa (katsotaan jokainen nuotti tarkasti erikseen ja mietitään ja punnitaan). Kyllä tavallisempien sointu- ja sävelkulkujen kanssa pelattaessa pitäisi kuulla mikä käy mihinkin ilman että joka tilanteessa asia pitäisi käydä todistamaan jokin teoriaopus kädessä.
 
Ainakin itse kun väkerrän, en yhtään kiinnitä huomiota siihen, mitä skaaloja käytän, tai tarkista jostain kirjasta, käykö sointu 1 soinnun 2 päälle. Improvisoiden oppii nakkelemaan biiseihin kaikenlaista mielenkiintoista. En ainakaan itse osaa tehdä mitään laskelmoidusti.
 
Sama pätee harmonioihinkin. Niitäkin tehdessä ei pidä olla kuin joku piru raamatunlukuhommissa, vaan kokeilla saa ja pitääkin.
 
Tää on teoriapalsta. Ei ole erityistä painoarvoa kirjoittaa tänne, että soita sellaista mikä kuulostaa hyvältä.

Tää on teoriapalsta. Ei ole erityistä painoarvoa kirjoittaa tänne, että soita sellaista mikä kuulostaa hyvältä.
 
Luitko sinä edes viestiäni saati sitten aloitusviestiä?
 
Koko ketju alkoi näin:
"Musiikin teorian opiskelu olisi varmasti antoisaa, mutta juuri nyt ei jaksaisi. Haluaisin vain yksinkertaisesti selitettynä käytännönläheistä opetusta mm. sointukuluista."
 
Mutta jatka sinä ihmeessä teoriajorinoillasi, mikäli olet sitä mieltä, että juuri SINUN jutuillasi on painoarvoa.
 
Lisäksi haluan kysyä, kuinka ihmeessä musiikinteko improvisoiden sulkee pois teorian?

baron:
 
1. Ehen suinkaan. Ensinnäkin tämän palstan nimi on "Musiikin teoria JA säveltäminen". Toisin sanoen, minua ei kiinnosta se, kuka jauhaa teoriasta ja kuka säveltämisestä yleensä. Käsite säveltäminen sisältää melko montaa asiaa.
2. Ei ollut yllätys, olen hyvinkin tietoinen tuosta faktasta, mutten tainnut tuoda sitä riittävän selvästi julki omissa kirjoituksissani.
3. Kyllä, aivan niin, mutta selitäs nyt miksi ko. seikan pitäisi tässäkään tapauksessa lisätä kenenkään teoreettista tietämystä?
 
Koko pointtini tässä väittelyssä oli se, että voit ihan rauhassa tuoda teoreettiset näkemyksesi esille milloin vain haluat, mutta älä viitsi puuttua epäasiallisesti minun kirjoituksiini. Teoriasta puhuminen voi olla sinulle kiinnostavaa, jollekin toiselle taas ei.

Teoriasta puhuminen voi olla sinulle kiinnostavaa, jollekin toiselle taas ei
 
"Rauhanpiippu" poltettu Balmin kanssa!

EDIT: Asia loppuunkäsiteltiin pikaviestitse.

Ei sen musiikinteon pidä olla mitään taskulaskinhommaa (katsotaan jokainen nuotti tarkasti erikseen ja mietitään ja punnitaan). Kyllä tavallisempien sointu- ja sävelkulkujen kanssa pelattaessa pitäisi kuulla mikä käy mihinkin ilman että joka tilanteessa asia pitäisi käydä todistamaan jokin teoriaopus kädessä.
 
Ainakin itse kun väkerrän, en yhtään kiinnitä huomiota siihen, mitä skaaloja käytän, tai tarkista jostain kirjasta, käykö sointu 1 soinnun 2 päälle. Improvisoiden oppii nakkelemaan biiseihin kaikenlaista mielenkiintoista. En ainakaan itse osaa tehdä mitään laskelmoidusti.
 
Sama pätee harmonioihinkin. Niitäkin tehdessä ei pidä olla kuin joku piru raamatunlukuhommissa, vaan kokeilla saa ja pitääkin.
 
Ei tietenkään musiikki ole taskulaskinhommaa. Mutta siis...
 
Yleensä ihmiset, jotka eivät ole niin perillä musiikkiteorian ilmiöistä saati terminologiasta, kirjoittavat juurikin tähän sävyyn, ts. pelästyvät aihetta. Ei todellakaan tarvitse tietää mitään teoriasta että osaisi luoda/soittaa/jne. laajastikin arvostusta nauttivaa musiikkia, taidetta. Tästä löytyy monia esimerkkejä menneiltä vuosilta, niin jazzareita kuin klasareitakin, ns. "suuria" säveltäjiä.
 
Mutta jos kuitenkin on nyt sellainen tilanne, että jokin asia ei nyt oikein itsestään korvakuulolta menekään pääkoppaan perille, niin siinä kohtaa pitäisi keksiä jokin muu reitti asian ymmärtämiseen. Siis tutkia samaa asiaa jotain muuta kautta (tässä tapauksessa jotain muuta reittiä kuin korvakuulo).
 
Mitä enemmän näitä reittejä löytää (korvakuulo, teoria, visuaalinen hahmottaminen, jne.) sitä laajemmin asian ymmärtää. Ne tukevat toisiaan, eivät poissulje.
 
Alkuperäiseen kysymykseen sanoisin että kokeile vain soittaa eri asteita duurissa ja KUUNTELE miltä mikäkin kuulostaa. Yritä saada päähäsi soimaan jo se seuraavan soinnun soundi ennen kuin vaihdat siihen sointuun. Etene hitaasti, h i t a a s t i. Tästä aiheesta voisi teoreettisemminkin löpistä sivu kaupalla, mutta sitähän ei nyt haluttu:)

Ei tietenkään musiikki ole taskulaskinhommaa. Mutta siis...
 
Yleensä ihmiset, jotka eivät ole niin perillä musiikkiteorian ilmiöistä saati terminologiasta, kirjoittavat juurikin tähän sävyyn, ts. pelästyvät aihetta. Ei todellakaan tarvitse tietää mitään teoriasta että osaisi luoda/soittaa/jne. laajastikin arvostusta nauttivaa musiikkia, taidetta. Tästä löytyy monia esimerkkejä menneiltä vuosilta, niin jazzareita kuin klasareitakin, ns. "suuria" säveltäjiä.
 
No näinhän se on. Olen toki täysin samaa mieltä kanssasi ja viestini olikin lähinnä vinkiksi topicin aloittajalle, eikä suinkaan väheksyen teoriapuolta. Voin kylläkin kuvitella, että asiaa on sivuttu tällä fooruumilla useampaan otteeseen ja usealta taholta. :D

No näinhän se on. Olen toki täysin samaa mieltä kanssasi ja viestini olikin lähinnä vinkiksi topicin aloittajalle, eikä suinkaan väheksyen teoriapuolta. Voin kylläkin kuvitella, että asiaa on sivuttu tällä fooruumilla useampaan otteeseen ja usealta taholta. :D
 
Kyllä! :-)

Improvisointivinkkejä siis?
 
Soita add ysejä niin se kuulostaa tolta videolta.

En tiedä kiinnostaako tämä ketään, mutta otsikosta tuli mieleen hauska sointukulku/sekvenssi/modulaatioketju, jonka kanssa on kiva leikkiä. Etenkin pianolla se on helppo hahmottaa, jos soittaa niin että bassossa on yksi ääni ja oikealla kädellä kolme, esim. seuraavasti:
 
Cm/G - Ab7/Gb - F7 - Am/E - F7/Eb - D7 - F#m/C# - D7/C - H7 - Ebm/Bb - H7/A - Ab7 - Cm/G...
 
...ja niin edelleen, loppumaton ketju. Ehkä helpoin hahmottaa kolmen soinnun pätkissä, ekana aina mollisointu jossa kvintti pohjalla. Basso menee koko ajan kromaattisesti alaspäin ja oikean käden soinnussa yksi ääni nousee vuorollaan kromaattisesti. En tiedä onko tämä käyttökelpoinen improvisaatiossa, mutta jos jotain kromaattisempaa sointukulkua haluaa niin tässä ainakin riittävästi sitä laatua.

No joo, jos haluaa jazzia soittaa niin noin, mutta ihan tällaisessa "normaalissa" musiikissa on vain sellaiset tietyt sointukulut ja sävelkulut joita laitetaan peräkkäin, joka on vähän kuin laittaisi sanoja peräkkäin ja muodostaisi lauseita, ja tähän pätee aika tehokkaasti nyrkkisääntö "soinnun päälle soitetaan vain sointuun kuuluvia säveliä", mutta se on tietenkin vain nyrkkisääntö jolla pääsee alkuun.
Tuo asteikko per sointu on sitten pikemminkin sellaista impressionistista maalailua, tai modernia runoutta, eikä sellaista lauseen muodostusta.
 
:F Ei.. siis tottakait kaikkia asteikon säveliä voi soittaa soinnun päälle, mikäli sointu muodostuu asteikon sävelistä. Toki on avoid säveliä, mutta niitäkin voi soittaa, mikäli niihin ''ei jää asumaan'', ja soittaa niitä varmalla otteella. Jos riitaisia sointuja soittaa varovasti, kuulostaa että soittaja soittaa väärin, mutta mikäli niitä soitetaan varmalla asenteella, ja nimenomaan asenteella, ne kuulostavat hyvältä. (tämä ainakin bluesissa, jazzissa ja rockissa, klassisessa ja popissa ei ehkä niinkään)
 
Yksi yleinen sointukulku on II - V - I. Soittoon tuo tunnelmaa myös välidominanttisoinnut. Välidominantti on sointu, joka muodostetaan mille tahansa sointuasteelle, paitsi seitsemännen asteen soinnulle(? Mikäli nyt olen oikeen aikoinaan ymmmärtänyt). Esim soitat C-duurissa, ja haluat rakentaa II-asteelle välidominantin. C-duuriasteikon toisen asteen sointu on Dm. Mietit siis, mikä d-molliasteikon V-asteen seiskasointu on (Ab7). Lisätään siis tavallisten C-duurisointujen sekaan Ab7, sen jälkeisen soinnun tulee kuitenkin olla Dm, sillä se on lainattu Dm-asteikosta.
 
Huhhuh.. tulipa siitä pitkä. Toivottavasti tuosta nyt on jotain apua, ja toivottavasti tiedoissani ei ole virheitä.
 
PS. soita huoletta kaikkia säveliä, ja sointuja, jotka kuulostavat korviisi hyvältä :)

Tästä aiheesta voisi teoreettisemminkin löpistä sivu kaupalla, mutta sitähän ei nyt haluttu:)
 
:D ..ja minä niin tein
 
Shame on me

Yksi yleinen sointukulku on II - V - I. Soittoon tuo tunnelmaa myös välidominanttisoinnut. Välidominantti on sointu, joka muodostetaan mille tahansa sointuasteelle, paitsi seitsemännen asteen soinnulle(? Mikäli nyt olen oikeen aikoinaan ymmmärtänyt). Esim soitat C-duurissa, ja haluat rakentaa II-asteelle välidominantin. C-duuriasteikon toisen asteen sointu on Dm. Mietit siis, mikä d-molliasteikon V-asteen seiskasointu on (Ab7). Lisätään siis tavallisten C-duurisointujen sekaan Ab7, sen jälkeisen soinnun tulee kuitenkin olla Dm, sillä se on lainattu Dm-asteikosta.
 
Tarkoittanet A7 - ei Ab7. Kirjoituksesi pointti on ymmärettävissä jos aihe on tuttu, mutta "ummikolle" varmasti jokseenkin vaikeaselkoinen yksinkertaistavassa lyhykäisyydessään. Välidominanttien ja kakkosvitosten teoriaa on hankala selittää selventävästi yhdessä kappaleessa (yritetty on!).
Näistä asioista (mm. väli -ja sijaisdominanteista) on keskusteltu laajalti suositussa Teoriapalstan Jelppikerho -topicissa. Suosittelen suuntaamaan sinne jos aihe kiinnostaa.

joo.. saatoin ollakki väärässä :)

Yksi musta hieno on tässä ja huom. jos sointumerkin nimi (esim. Gm)
ei täsmää soinnun kanssa niin kerrotut nuotit on oikein)
Gm soitetaan siis G1 A#1 D2
Dm soitetaan siis F1 A1 D2 (huomaa järjestys ei toimi (tökkii ja pahasti musta) perinteisen D1 F1 A1 järjestyksen kanssa)
PS: yksikertainen mutta toimiva otettu erään biisin nuoteista ja Pitäs tässä kokeilla säveltää itse tässä jossain välissä tuolle. Aika vaan aika tiukalla no seuraavan 5 viikon työt lienee kyllä osin jo esivalmisteltu.:)

Gm soitetaan siis G1 A#1 D2
 
Gm = G - Bb - D!!!!

Gm = G - Bb - D!!!!
 
Joo mä aattelin koskettimia toljotellen tämän ja erään aika kökkö softan avulla joka tukee vain korotus merkkejä.