Studiotyöskentely ›

Olis tässä muutamakin päättynyt levyprojekti ja nyt pitäis siivota ne pois levyiltä pyörimästä. Miten ootte tehneet päättyneen projektin tallentamisen jälkipolville? ProTools- tai muitakaan sessioita tuskin kannataa säilöä, koska jo muutaman vuoden päästä eivät varmaan aukea missään. Itse ajattelin consolidoida (onks tälle mitään järkevää suomenkilelistä sanaa?) kaikkien biisien raidat saman mittaisiksi alkamaan nollasta ja säilöä pelkät käytetyt audiot wav-muodossa - wavin luulis elävän vielä jonkin aikaa? Mutta mihin niin että varmasti säilyy?? Mikäs CD:n tai DVD:n arvioitu elinikä olikaan?
 
E: muistelisin että tästä joskus keskusteltiin mut en kyl löytänyt... jos joku muistaa ja löytää niin kiva...

Olis tässä muutamakin päättynyt levyprojekti ja nyt pitäis siivota ne pois levyiltä pyörimästä. Miten ootte tehneet päättyneen projektin tallentamisen jälkipolville? ProTools- tai muitakaan sessioita tuskin kannataa säilöä, koska jo muutaman vuoden päästä eivät varmaan aukea missään. Itse ajattelin consolidoida (onks tälle mitään järkevää suomenkilelistä sanaa?) kaikkien biisien raidat saman mittaisiksi alkamaan nollasta ja säilöä pelkät käytetyt audiot wav-muodossa - wavin luulis elävän vielä jonkin aikaa? Mutta mihin niin että varmasti säilyy?? Mikäs CD:n tai DVD:n arvioitu elinikä olikaan?
 
E: muistelisin että tästä joskus keskusteltiin mut en kyl löytänyt... jos joku muistaa ja löytää niin kiva...
 
Mä oon alkanu laittaa usb-levylle kaikki, kun ne ei oikeesti maksa enää mitään. Tuo minkä just selitit on hyvä tapa. Jos haluaa hifistellä niin tärkeet efektitkin voi printata (tyyliin ampfarmatut kitarat tms). Kannattaa opetella sellanen hyvä työjärjestys ton kanssa niin sit kun on tiukka paikka niin vaikka unissaan.
 
Usbilevy toimii niin kauan et tulee jotain uutta. Sillon voi tankata kaikkien usbilevyjen sisältö sille yhdelle uudelle levylle. Kyllä toi on aika safe muutaman vuoden eteenpäin uskoisin.
 
CD-r:n elinikä kuulemma 5 vuotta.

Eiks flash-muisti olis parempi kuin konventionaalinen kovalevy, siinä kun ei lahoa mikään lukupää, tai muu liikkuva osanen?

Mä pistelen nykyään USB-kovolle kaikki, helpompaa ja melkein halvempaakin kuin DVD:t. Katsotaan sitten muutaman vuoden päästä (kun kaikilla on lentävät vetymopot) millaiselle älykkäälle biomassalle nuo voisi siirtää..
 
WAV:it kaikesta kuulostaa parhaalta. Eiköhän se formaatti vielä jonkun aikaa ole olemassa..

Onks teillä sit kaks usbilaista noille backupeille? Yhteen kovikseen ei kyl käy luottaminen.

Eiks flash-muisti olis parempi kuin konventionaalinen kovalevy, siinä kun ei lahoa mikään lukupää, tai muu liikkuva osanen?
 
Olis kai periaatteessa, mut gigahinta on vielä suht kova eikä ainakaan mulla oo missään lukijaa. Onkohan noi miten pitkäikäinen formaatti noinniinku muuten - siis tuleeks muutaman vuoden sisällä taas joku uus muistihippu ja flash jää menneisyyden varjoon kun betaviedokassu.

Waveina (tosin osa vieläkin purkamatta Logic-sessioina), USB-kovolla ja varmuuden vuoksi kaikki myös verkkolevyllä. Tärkeimmistä vielä kolmas versio DVD:llä.
 
Nimim. liian monta kovoa hajonnut.

Olis kai periaatteessa, mut gigahinta on vielä suht kova eikä ainakaan mulla oo missään lukijaa. Onkohan noi miten pitkäikäinen formaatti noinniinku muuten - siis tuleeks muutaman vuoden sisällä taas joku uus muistihippu ja flash jää menneisyyden varjoon kun betaviedokassu.
 
Eikai, vastahan siihen ollaan siirtymässä iPodeissa, puhelimissa sun muissa. Mut se hologrammi-säätö olis kova, ei ihan heti lopu tila kesken: http://en.wikipedia.org/wiki/Holographic_Versatile_Disc

Hesari kertoi männäviikolla tollasesta: http://www.hs.fi/talous/artikkeli/U … mullistaa+tietokoneet/1135230276026

Miten hyvin tuollaiset usb-tai muutkaan kovot sitten säilyvät käyttämättöminä? Epäilisin, etteivät kovinkaan hyvin. Niiden mekaniikassa on julmettu määrä hajoavia komponentteja ja koppuroituvaa voiteluöljyä. Puhumattakaan siitä, että kovalevyllä data on magneettisessa muodossa, ja magneettiseen muotoon tallennettu tavara on jo luonnostaan katoavaista. Eikä digitaalinen data vanhene yhtä tyylikkäästi kuin analogiset ääninauhat.
 
Oleellista on kai, että data on tallessa mahdollisimman monena kopiona useassa eri formaatissa. Biisin alusta alkaviksi waveiksi tallentaminen kuulostaa minustakin fiksulta, mutta kyllä minä pitäisin jemmassa ne PT-sessiotkin. Yleisenpuoleinen softa, joten varmaan ainakin joitakin vuosia löytyy ohjelmia, jotka niitä lukevat.

Eiks flash-muisti olis parempi kuin konventionaalinen kovalevy, siinä kun ei lahoa mikään lukupää, tai muu liikkuva osanen?
 
Minulle väitti tietokoneammattilainen (raskaansarjan) että muistitikut vain hiljalleen häipyvät tyhjiksi. Tämän hetken arvailujen mukaan se voi tapahtua jopa kymmenessä vuodessa.
Tiedä sitten. Jonkun pitäisi keksiä datakaiverrin!! Savikiekot soivat yli sadan vuoden takaa. Ongelma tietysti sitten olisi, että täytyisi kaivertaa kultaan tai titaniumiin :o)

Jonkun pitäisi keksiä datakaiverrin!!
 
Polttava CD/DVD -asema? ;)

Tää on kyllä ihan munasta tää nykyformaatti. Meillä on taannoin äänitetty levymatsku omien laskujen mukaan kolmella USB kovolla. Yksi niistä tuossa hyllyllä täysin ilman mitään sähköä tms piuhaa, ja paketissa.
 
Ennen riitti kai se yksi nauha joka saatiin auki ... ööö siis, kuunneltavalksi vielä vuosikymmenien kuluttuakin. ... ja saadaan kai yhä.
Kyllä pitäis kaikissa pro studioissa ainakin olla sellaset vehkeet että kun kaikki äänitykset on tehty, ne vedettäisiin johokin mistä niitä ei saa pois kuin väkisin ... tyyliin ennen piti äänittää nauha tyhjäksi.
 
Toisaalta nykyformaatissa on hyvä se että sessiot vois seivata eikä tarvitse aloittaa vääntämistä alusta uudelleen jos haluaa taas miksata jotain.

"Ennen riitti kai se yksi nauha joka saatiin auki ... ööö siis, kuunneltavalksi vielä vuosikymmenien kuluttuakin. ... ja saadaan kai yhä."
 
Kuuntelin pari vuotta sitten kuulokkeilla -70 luvun puolivälissä äänittämiäni Basf:in valmistamian 10" stereo master-nauhojani ja huomasin stereokentän kaventuneen selvästi. Tutkittuani asiaa tarkemmin totesin nauhojen vasen-oikea erotuksen johtuvan nauhojen tutuksi läpikuulumiseksi. Lähestytään siis monoa taas. Nauhat oli säilytetty pystyasennossa huoneenlämmössä auringolta ym suojassa.
Emulsio ym vikoja en löytänyt (kop, kop).
Siirsin osan cd:lle "talteen" ja lisäsin niihin vasen-oikea erottelua takaisin, näin masterit saivat alkuperäisen tuottajan (minun) mielestä kuullostamaan entiseltään.
On kumminkin tekohengitystä mutta voitin aikaa ainakin kymmenen vuotta (kop, kop) sillä olen todennut myös että n. 10 vuotta sitten tallentamani cd:lle ProTools moniraitasessiot vielä aukaistaviksi, plugit meni mutta uudemmat (paremmat?) vain tilalle.
Tämä duuni on vaan mielenkiintoista, kun maksajaa ja arkistointia tälle työlle ei löydy kovin helposti.
 
Samaa asiaa sivusi uusin Tietokone-lehden artikkeli, kenellä on enää ns. vanhaa tekniikkaa kunnossa ja kannattaako laitteisto pitää kunnossa edelleenkin, vai tallentaa se nyt cd-r:lle jolloin saisi sen 10 vuotta yleisesti sopivassa muodossa, EI jonkun ohjelman oman.
 
Suosittelisin tallentamaan masterit ja monikanavasessiot cd-r:lle ja siitä kopio 5-8 vuoden jälkeen, näin ne varmistuisivat toden näköisesti eteenpäin. Kovoilla lienee asiat huonommin kun samassa ajassa on tulleet scsi (vanha), ide (vanha), sata ja nyt esata, usb:stä puhumattakaan. Saako niitä vähän ajan päästä itse auki, vaan aukaiseeko ne joku museohenkilö ja mihin hintaan?
 
Blue-ray:stä ei tiedä onko se videopuolen Beta-nauhuri, joka jäi huompilaatuisen VHS:n jalkoihin, kun teollisuus kehittyy koko ajan nopeammin. Tilaa siinä kyllä on ja tekniikka jo nyt.
 
t: L

Noh eihän se nauhakaan mikään ikuinen formaatti ole, toki oikein säilytettynä ilmeisesti todella pitkäikäinen.
Olin ylellä työharjoittelussa ja siirtelin nauha-arkistoa digitaaliseen muotoon.
Formaattina oli MP2 jota yle ilmeisesti sisäisesti käyttää.
Mielestäni wav olisi ollut kaikin tavoin jäkevämpi, mutta..
Vanhimmat nauhat olivat 50-luvulta ja uusimmat 90-luvulta.
 
Näiden nauhojen säilytys oli onnistunut, mutta nauha on arka sekä ilmankosteudelle, auringonvalolle, kuumuudelle että sähkömagneettisille kentille.
Vanhat nauhat olivat mielestäni tavallista herkempiä katkeamaan.
Lisäksi kunnossa olevien ja oikein säädettyjen nauhureiden määrä putoaa koko ajan.
 
Todellakin, sellainen data-kaiverrin jolla kaiverrettaisiin vaikkapa kultaan tai ruostumattomaan teräkseen olisi ainoita varmahkoja säilytystapoja.
Ja se lukulaite pitäisi olla tietysti myöskin samaa tekniikkaa...

Nauhan magnettisuus (siis miten se on tallennettu (nauhan fysiikka) ja miten se toistuu nyt), hyvässä ja pahassa aiheuttaa nämä stereo-ongelmat, kun itse sen kuulee ja ihminen ei voi fysiikkaa voittaa pitemmän päälle. Kuuleeko sen kuulija ja miten, on toinen asia. Hyvä säilytys on tietysti hyvä, mutta...
Itsellä on ReVox-nauhuri -70 luvulta, jonka ainoat piirilevyt tinasin itse uudelleen kun hapettuminen söi. Demagnetisoinnit ja äänipäiden putsaus myös on leipätyötä. Nauhakoneita on toki muitakin, moniraitakoneita putkella ym...
 
Mielestäni se stereo (stereo hullu kun olen) on ongelmallinen, miten se silloin joskus tehtiin ja miten se tuottaja sen päätti. Tämä on kai vain tuotantopuolen ongelma, jos tuotteella onkin kysyntää pitemmän ajan päästä?
 
Stereo music-pdf, hmm... wav... what so ever, ongelmia on, kuten keskustelun aloittaja sen hyvin ilmaisi. Jos raidat polttaa waviksi, raita/per se, se sitten on siinä, tasoja voi miksailla mutta muuten, hyvä tai huono, jotakin aikaan sidottua kumminkin.
MP2 kuten Chade Fallstar -totesi, on hänen mielestään sekä omasta mielestäni myös huono. Firmaa ymmärrän toki, kun näin säästetään tilaa, eikö mp3 ja 320 bit olisi ollut pakkamisen kannalta parempi. Mp3 on kumminkin niin monessa sovellutuksessa, mp3-soittimissa.
 
Asiasta kun puhutaan, eikös se 320 dps olisi minimi,, jos äänestä puhutaan?
 
Kiveen kirjoitettua viikinkien riimukirjoitusta on koetettu kovastikin tulkita, vaan biisit ja soittimet, soittajaista riippumattakaan ei ole kukaan vakuuttavasti pystynyt tulkitsemaan sen ajan musiikkia ja miten nykyajan ihminen sen ymmärtää, onkin toinen asia.
 
t: L

Kyllä nykyään kovalevy lienee se kestävin media. Aika ihmeellisiä pelastuksia on tullut nähtyä alan yrityksiltä työn puolesta. Omasta mielestäni nauhavarmennuksessa ei ole enää mitään järkeä.
 
Ja mitä CD-R levyihin tulee, niin edellämainittu 5 vuoden kestoikä on kyllä aika alakanttiin. Käytöstä löytyy melkein 15 vuotta vanhoja Kodakin levyjä jotka vieläkin ovat täysin luettavissa. Väittäisin, että kyse on median laadusta. Muistatteko mitä yksi cd-r levy maksoi noihin aikoihin? Nykyiset cd-r ja dvdplusmiinusram-mitälienee levyt vaan ovat tehty niin tusinatavarana ettei laadunvalvonta pelaa.

http://www.verkkokauppa.com/popups/prodinfo.php?id=29065
 
Jos joku haluaa "vinyylille" tallentaa. :)

Utopiaa....kukaties joku ratkaisu joskus löytyisi 3D-printtereistä, kun niissä päästään muutama kehitysvaihe eteenpäin? Noista uusista hologrammilevyistä en ole vielä kuullut mitään kestävyysarvioita. En edes tiedä mihin niiden tallenustekniikka perustuu. Onhan tämä paradoksaalista, että ensimmäinen koskaan keksitty massatuotantoon soveltuva tallennuskeino, äänilevy, on edelleen ainoa luotettava!
 
Tai sitten täytyy CD/DVD-levyjen kotivalmistukseen tulla vehkeet, joilla ne voidaan tehdä samalla periaattella (muotti) kuin kaupalliset CD/DVD:t. Ne taitavat olla ylivoimaisesti kestävin nykyformaateista.
 
Kuinkahan moni tämän päivän nuori voi katsella ripari/päättäjäis/kihlajais- ym. valokuviaan vielä 30 vuoden kuluttua (paitsi jos ne on tehty oikeiksi paperivalokuviksi)?