Kitarat: kitarakamat ›

Laitoin vastoin omiakin periaatteitani uuden ketjun, mutta ongelma onkin hieman harvinaisempi tällä kertaa, ei etsitä "Vähän hevimpää kamaa"
 
Huom. kevyempi ei tarkoita elopainoa, kuten saattaa Lespa-himosta sen huomatakin ;)
 
LTD-Viperilla, jossa EMG:n aktiivimikkisetti on tullut pitkä tovi soiteltua, mutta nyt olen alkanut katselemaan kitaraa kevyemmän musiikin soitantaan. Hyvin tuolla rokki ja hevi taittuu, mutta kunnon cleanit / kevyet rokkisäröt on oikeasti hakusassa, pehmeämpää soundia kaivataan.
 
Ensimmäinen, oikea vaihtoehto olisi Les Paul Standard, mutta budjetti ei yltä siihen sitten millään tavalla. (Ellei sitten pamauta täysiä opintolainoja ja myy vanhaa kepakkoa pois, mikä kieltämättä on käynyt mielessä useasti :)
 
Toisena vaihtehtona olisi jokin Epihöönin Les Paul -viritelmä, esim. http://www.thomann.de/fi/epiphone_l … s_paul_standard_cherry_sunburst.htm johon olisi kohta varaa eikä tarvitse vanhasta kitarasta luopua. Käyttökokemusta tuollaisesta sitten ei olekaan, soundin kuulee kyllä kaupassa ja tuntumasta saa kuvan, mutta miten jatkossa, kun kitaran pitäisi kestää pidempäänkin kun muutaman vuoden. Myös jälleenmyyntiarvon suhteen tuntuu hieman väliinputoajalta, mutta jääköön sitten vaikka seinäkoristeeksi jos kyllästyy.
 
Kolmantena vaihtoehtona mietin LTD:n Lespa -muotoisia kepakkoja, mutta niissäkin näyttää EMG:n piuhansulattajat roikkuvan ja muutenkin haen vähän vastapainoa LTD:lle ominaiselle "Runtataan peipe runtataan" -soittotuntumalle.
 
Strato-malliset ei vaan iske millään, tuntuma on ok, mutta mielummin 2x humpparilla keppi ja joku muukin siinä mättää, liekö asenne (sori vaan stratomiehet).
 
Seuraavana vaihtoehtona onkin sitten se, mitä te suosittelette. Summa summarumina joko halpa tai hyvä, voi olla myös molemmat samassa, Les Paul kopio haussa.

Kolmantena vaihtoehtona mietin LTD:n Lespa -muotoisia kepakkoja, mutta niissäkin näyttää EMG:n piuhansulattajat roikkuvan ja muutenkin haen vähän vastapainoa LTD:lle ominaiselle "Runtataan peipe runtataan" -soittotuntumalle.
 
Ei muuten kaikissa roiku EMG:tä. Tuossa on Duncanin JB/59-setti. Ja hintakin siedettävä. Kokemusta ei kyllä itselläni ole, mutta esitin näin vaihtoehdoksi. Muut jatkakoon.
 
http://www.musik-produktiv.com/shop … 0044883/sid/!x32fific/quelle/listen

Ensimmäinen, oikea vaihtoehto olisi Les Paul Standard, mutta budjetti ei yltä siihen sitten millään tavalla. (Ellei sitten pamauta täysiä opintolainoja ja myy vanhaa kepakkoa pois, mikä kieltämättä on käynyt mielessä useasti :)
 
Ota se laina ja myy turha romu pois. Osta Gibsonin Les paul. Jos ei stankkuun rahaa niin onhan niitä edullisempiakin malleja, studio jne..
Itse ostin Gibsonin SG standardin pari vuotta sitten ja rakastun kitaraan joka päivä uudestaan..

Kyllä japanilaisia tokaita lähtisin sinuna metsästämään. Näitä pyörii torillakin ihan mukavasti, vaikka tästä:
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=187385
 
Itelläni on korean malli, ihan ok kepukka sekin, mutta on noi japskit jo selvästi autenttisempia gibsoneihin verrattaessa. Mielestäni korean tokai voittaa epiluurin vastaavat mennen tullen, tästäkin voi olla montaa mieltä, toiset kun tykkää äidistä ja toiset tyttärestä ja jotkut hakee kuulemma seuraa myös perheen ulkopuolelta, nääs.

Tokaita minäkin suosittelisin... jos ei japskiin riitä rahat niin korealainen sit.
 
Yks vaihtoehto olis tietty että vaihdat tohon Viperiin mikit... Jotkin PAFit ois aika rock! :D

Ota se laina ja myy turha romu pois. Osta Gibsonin Les paul. Jos ei stankkuun rahaa niin onhan niitä edullisempiakin malleja, studio jne..
Itse ostin Gibsonin SG standardin pari vuotta sitten ja rakastun kitaraan joka päivä uudestaan..
 
Hyvin sanottu. Kyllä aito Giba on aina Giba. Kopioita ostaa ja kehuu ne joilla ei oo varaa ostaa Gibsonia. (Ja kohta lentää tomaatteja) :)
 
Mut siis asiaan, kyl toi Crowfieldin linkittämä LTD vois olla kova ja jos et halua sitä lainaa ottaa niin kaverin Tokailla olen soitellut ja kyllä se kaikki kaameet Epiluurit hakkaa mennen tullen.

Tottakai emgit käy kevyempäänkin soitantaan, vaffarista vaan terbleä pienemmälle ja skebasta tonea.

Järkevät vaihtoehdot ovat tietenkin: Gibson, Japsi-Tokai tai Grass Roots, sekä mainittu LTD. Kokeilemaan vaan kaikkia, sillä se selviää.

Niin ja torilla pyörii aina välillä mielenkiintoisia kasari japski lespoja. Merkkejä kuten Grecho, Burny, Fernandes ja Orville jne kannattaa metsastää. Todella laadukkaita vehkeitä.

Hyvin sanottu. Kyllä aito Giba on aina Giba. Kopioita ostaa ja kehuu ne joilla ei oo varaa ostaa Gibsonia. (Ja kohta lentää tomaatteja) :)
 
Mut siis asiaan, kyl toi Crowfieldin linkittämä LTD vois olla kova ja jos et halua sitä lainaa ottaa niin kaverin Tokailla olen soitellut ja kyllä se kaikki kaameet Epiluurit hakkaa mennen tullen.
 
No, onhan se Tokai " jo selvästi autenttisempia gibsoneihin verrattaessa" . Kuten tuossa ylempänä todettiin.. Mutta minkä vuoksi? Miks sen täytyis olla "kuin joku muu"..
8)
Kun ei se ole kuitenkaan.. en ollenkaan poissulkis tuota Epiphone-kitaraa, jos ostaa käytettynä korealaisen, eikä näitä omalla tehtaalla tehtyjä, saa ihan samassa tehtaassa ja samojen setien samoista puista tekemän, kuin Korean Tokain. Niistä eroista en sitten tiedä, kun en oo noita vertailuja yhtään innostunut tekemään, että mikä on xx kertaa parempi kuin se merkki Y..
Siispä, kevyempää kitaraa hakusessa, ja ei toki saisi ihan hirveästi maksaa.. Jos haluaa ei-näköispainoksen, niin miksipä ei tuo Yamaha, tai Ibanezin ARX- ja ARC-mallit, tai britti Gordon Smith.. Enemmän jos pistää rahoja, tulee toki muitakin..
Ja ainahan on käytettyjen markkinat..tori ja fleaBay.
Esimerkiksi tuossa olis aivan hyvä ja laatuisa japanin-kitara, ainoa on vaan, että rahdit voi olla korkeat.. Mutta onpa noita joskus Euroopankin puolella myynnissä..
http://cgi.ebay.co.uk/VANTAGE-VS650 … ssPageNameZWDVWQQrdZ1QQcmdZViewItem

Useampi voisi tehdä kuten rytilahti ehdottaa, marssia pankkiin, ottaa lainaa ja maksaa sen sitten pienissä erissä takaisin. Turha sitä on itseään kiduttaa odottamalla kuukausia kun voi käydä saman tien hakemassa haluamansa kepin.
 
Tokain Love Rockit replikoivat vanhempia Les Pauleja ja jos haluaa vähän kevyempiä lepakoita niin sitten aito G-tehtaan tuotos. Modernimpaa soundia haettaessa niin sitten käännytään ESP:n puoleen.
 
Pankit ovat täynnä rahaa ja ne lainaavat mielellään Gibsoninkin verran rahaa.

Oma lehmä on ojassa ja pahasti, mutta PRS SE-sarja kannattaa kyllä tsekata myös.

Useampi voisi tehdä kuten rytilahti ehdottaa, marssia pankkiin, ottaa lainaa ja maksaa sen sitten pienissä erissä takaisin. Turha sitä on itseään kiduttaa odottamalla kuukausia kun voi käydä saman tien hakemassa haluamansa kepin.
 
Tokain Love Rockit replikoivat vanhempia Les Pauleja ja jos haluaa vähän kevyempiä lepakoita niin sitten aito G-tehtaan tuotos. Modernimpaa soundia haettaessa niin sitten käännytään ESP:n puoleen.
 
Pankit ovat täynnä rahaa ja ne lainaavat mielellään Gibsoninkin verran rahaa.
 
Hmm, itse en kyllä lähtisi kitaraa ostamaan lainarahalla.. Taitaa tosin olla nykytrendi tämä "kaikki mulle nyt heti" asenne kun katselee nykymaailman menoa. Luulisi että sen verran on malttia että jaksaa odottaa siihen asti kunnes saa tarvittavan raha summan kasaan. Jos rahat ei riitä Gibsoniin niin on niitä muitakin merkejä, kuten juurikin Tokai ja ESP-LTD mallit.
 
Toki jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee.

Hmm, itse en kyllä lähtisi kitaraa ostamaan lainarahalla.. Taitaa tosin olla nykytrendi tämä "kaikki mulle nyt heti" asenne kun katselee nykymaailman menoa. Luulisi että sen verran on malttia että jaksaa odottaa siihen asti kunnes saa tarvittavan raha summan kasaan. Jos rahat ei riitä Gibsoniin niin on niitä muitakin merkejä, kuten juurikin Tokai ja ESP-LTD mallit.
 
Toki jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee.
 
Tuo on tietenkin yksi tapa...Tai sitten hakee sen heti kaupasta ja makselee sen aikaa takasin kun toinen kaveri ilman kitaraa sitä vasta säästelee.
 
Toki korkokuluja tulee mutta sitä voi pitää vaika "vuokrana" kun pääsee soittamaan haluamalla vehkeellä samantien.
 
Tuo säästöhommeli toimii paremmin jos ei ole kauheasti muita pakollisia menoja ja liksaakin jää jonkin verran käteen mutta toisilla menee samantien suurin osa liksasta muihin pakollisiin menoihin ja loput elämiseen.. niin ei hirveästi säästöön jää ja silloin se odottaminen venyy kohtuuttoman pitkäksi.
Kun taas otat lainan niin se on pakko maksaa takasin niin tulee väkisinkin järjestettyä että lyhennyshillot löytyy tililtä eräpäivänä kun jätät vaikka parit pitkät illalliset väliin.
 
ps. vielä semmoinen pointti kun sattuu löytymään juuri semmoinen keppi mitä olet vuosia etsinyt ja se nyt tai ei koskaan tilanne niin... mistä muualta rahat heti?
 
ps.2 Toinen pointti myös että kun olet vaikka 2vuotta säästänyt rahnaa niin useasti käy silleen että sen kepikan hinta noussut jo parissa vuodessa saman verran mitä korkokulut niin aivan turhaa olet kärvistellyt.
no ei tämä ehkä kitaroiden kanssa aina päde mutta monessa muussa asiassa kyllä ja pointti varmaan selvisi:)

Järkevät vaihtoehdot ovat tietenkin: Gibson, Japsi-Tokai tai Grass Roots, sekä mainittu LTD. Kokeilemaan vaan kaikkia, sillä se selviää.
 
lespa malleissa mielestäni kun semmoista Hinta/laatusuhde kepukkaa etsitään niin tärkeintä on puiden materiaalit.
 
Taitaapi ainakin huokeammat limitedit kuin korea tokaitkin sitä natoa ja leppää kuten halvemmat epitkin niin niistä pysyisin kaukana mutta sitten kun rupeaa olemaan oikeansukuista mahonkia palikat niin sitä voisi huokeammankin pelit ottaa modattavaksi.
 
Puiden jälkeen heikkoudet ovat raudat ja sähköt. (jos oletetaan että viimeistely asiallinen)
Gotohin ja schallerin raudat ei Kauheasti kustanna ja jo paremman tallan vaihdolla kummasti pärjää jos virittimet pitää.
 
Mikit taas on ihan selvä homma että vaihtoon menee mutta niin ne näyttävät usean tonnin Gibsonissakin vaihtuilevan aika tiheään.
 
Pointtina että ei pitäisi merkin takia mitään heti dissata vaan speksien mukaan.
 
Itellä Tsekkivalmisteinen Epiphone >Heritage LP oikeilla puilla ja mikkien sekä Hardwaren vaihtojen jälkeen tuntuu ja soi niin hyvin että on se aidon gibsonin hankinta jäänyt ei niin kiireelliseksi, varsinkin kun olen a-b testejä tehnyt gibsonien kesken ja mitään hirveän mullistavaa en ole huomannut.
 
Enimmäkseen vaan tuntuvat tatsiltaan erilaisilta ja kun olen omaani tottunut niin se tuntuu omaan käteen sopivan, saunditkin hiukan erilaisia mikityksistäkin johtuen...
Vaikee sanoa sustainista...
kaipa pääsääntöisesti gibsoneihin kuitenkin paremmin soivat puut kaivettu mutta en huomannut dramaattisia eroja. (yksilöitähän kitarat kuitenkin)
 
ps.Hetken oli kokeilussa myös kiinan epiphone leppä,mahonki sekoituspuilla ja se oli kyllä aivan onneton rimpula!
 
... no joku päivä vielä G :)

Herää kysymys, minkä takia kitaraa ostaessa pitäisi miettiä jälleenmyyntiarvoa...

Herää kysymys, minkä takia kitaraa ostaessa pitäisi miettiä jälleenmyyntiarvoa...
 
Potentiaalisen jälleenmyynnin takia. Eihän sitä ostettaessa tietenkään heti myyntiä suunnittele, mutta kannattaa vähän varautua siihen tilanteeseen että kitaran joskus tulevaisuudessa mahdollisesti tulee myymään eteenpäin.

Potentiaalisen jälleenmyynnin takia. Eihän sitä ostettaessa tietenkään heti myyntiä suunnittele, mutta kannattaa vähän varautua siihen tilanteeseen että kitaran joskus tulevaisuudessa mahdollisesti tulee myymään eteenpäin.
 
Tässä on tietysti kahta koulukuntaa. Itse kuulun siihen porukkaan joka ei alkaisi vähänkään kalliimpia instrumentteja edes myymään. Niitä kannattaa vaan hamstrata lisää tarpeen mukaan:)

Tuo säästöhommeli toimii paremmin jos ei ole kauheasti muita pakollisia menoja ja liksaakin jää jonkin verran käteen mutta toisilla menee samantien suurin osa liksasta muihin pakollisiin menoihin ja loput elämiseen.. niin ei hirveästi säästöön jää ja silloin se odottaminen venyy kohtuuttoman pitkäksi.
 
Aivan, totta tämäkin. Mutta kuitenkin mä lähtisin asiaa miettimään siltä pohjalta että mihin ne rahkeet oikeasti riittää. Jos säästöön ei juurikaan jää rahaa niin kelpaisiko silloin ehkä joku muu kitara kuin vaikkapa se Gibsonin Les Paul, jolloin se säästöaika ei venyisi niin kohtuuttoman pitkäksi. Esimerkiksi Tokain love rockit tai LTD:n mallit joita saa jo 600€ ylöspäin käytettynä.
 
Kun taas otat lainan niin se on pakko maksaa takasin niin tulee väkisinkin järjestettyä että lyhennyshillot löytyy tililtä eräpäivänä kun jätät vaikka parit pitkät illalliset väliin.
 
Totta, näinhän se on silloin tehtävä. Mutta en mä henkilökohtaisesti lähtisi lainaamaan pankista rahaa kitaraa varten. Nythän niitä lainoja saa kun kävelee pankkiin ja pyytää xx summan rahaa niin sehän järjestyy tuosta noin vain. Posti kantaa kotiinkin jotain esitäytettyjä lainapapereita, lähetät vain takaisin luottoyhtiöön niin johan on rahat kohta tilillä.. Tulee mielee 80 luvun lopun ajat, vähän samanlaista meininkiä ilmassa..
 
ps. vielä semmoinen pointti kun sattuu löytymään juuri semmoinen keppi mitä olet vuosia etsinyt ja se nyt tai ei koskaan tilanne niin... mistä muualta rahat heti?
 
Niin, eipä varmaan mistään muuten kuin pankista lainaten tmv. Mun ohi on mennyt lukemattomia kitaroita sen takia ettei ole ollut rahaa ostaa sillä hetkellä kitaraa. Vertailun vuoksi voin sanoa että mulla meni sen 15 vuotta että sain ekan Ibanez USA Customin itselleni hommattua. = ) Pari on mennyt niitä sivu suun ja muitakin Ibanezeja joita olisi ollut kiva omistaa, ei vain voi mitään..
 
ps.2 Toinen pointti myös että kun olet vaikka 2vuotta säästänyt rahnaa niin useasti käy silleen että sen kepikan hinta noussut jo parissa vuodessa saman verran mitä korkokulut niin aivan turhaa olet kärvistellyt.
no ei tämä ehkä kitaroiden kanssa aina päde mutta monessa muussa asiassa kyllä ja pointti varmaan selvisi:)
 
Joo, näinhän se saattaa mennä, mutta eipä siinä mitään jos joku haluaa ottaa lainan kitaraa varten pankista, eihän se multa ole pois. = ) Ymmärrän kyllä asunto/vene/auto/kesämökki etc. lainat mutta en oikein kitaraa varten otettua lainaa.