Kitarat: soittaminen ›

Tullakseen vakavasti otetuksi kitaristiksi, tarviiko osata "mestarien" kikkakolmoset sun muut soolot nuotista nuottiin, vai voiko kehittyä ja löytää oman uniikin tyylinsä suoraan , ilman kopiointia? Siis, mitä mieltä olette?
 
Kitaran soitto on minun mielestäni enemmän kuin pelkkää teknistä osaamista tai jotakin tiettyä soundia. En haluaisi soittaa täsmälleen kuin SRV soitti, vaikka ihailenkin suuresti hänen tuotoksiaan. Eikä mielestäni tarvitse olla universumin nopein ollakseen hyvä, vaan yksinkertaisuus on monesti valttia..ja aion tämän todistaa!
 
Siispä, aloitan harjoittelun täysin omilla ehdoillani ja tyyleilläni (sointukuviot, skaalat, bendaukset jne.). Ja kymmenen vuoden kuluttua, harjoiteltuani päivittäin vähintäin 2 tuntia, nähdään tai oikeammin kuullaan lopputulos..heh,heh hohoo.

Tullakseen vakavasti otetuksi kitaristiksi, tarviiko osata "mestarien" kikkakolmoset sun muut soolot nuotista nuottiin, vai voiko kehittyä ja löytää oman uniikin tyylinsä suoraan , ilman kopiointia? Siis, mitä mieltä olette?
 
Kitaran soitto on minun mielestäni enemmän kuin pelkkää teknistä osaamista tai jotakin tiettyä soundia. En haluaisi soittaa täsmälleen kuin SRV soitti, vaikka ihailenkin suuresti hänen tuotoksiaan. Eikä mielestäni tarvitse olla universumin nopein ollakseen hyvä, vaan yksinkertaisuus on monesti valttia..ja aion tämän todistaa!
 
Siispä, aloitan harjoittelun täysin omilla ehdoillani ja tyyleilläni (sointukuviot, skaalat, bendaukset jne.). Ja kymmenen vuoden kuluttua, harjoiteltuani päivittäin vähintäin 2 tuntia, nähdään tai oikeammin kuullaan lopputulos..heh,heh hohoo.
 
Ei siitä kannata mitään ongelmaa tehdä. Kuuntelee helvetisti musaa ja soittaa niitä juttuja joista tykkää. Lisäksi yrittää keksiä mahdollisimman paljon itse.
Jos sä haluat luoda jotain ihan friikkiä, täysin uutta, niin etsiydy ensin eristyksiin koko muusta maailmasta jottet kuule mitään valmista musiikkia - se on oikeastaan ainoa tapa ratkaista ongelma. Ai niin, mutta peli on jo menetetty koska sä oot kuullut tähän mennessä jo jotain. Sori:(
 
Jos taas haluaa soittaa jotain jo olemassa olevaa tyyliä, on sulaa tyhmyyttä kieltäytyä opettelemasta ensin niitä lainalaisuuksia jotka tyylin muodostavat ja sitten ihmetellä kun ei oikein soitto futaa.
 
Ensinnäkin, musiikillista materiaalia tarttuu päähän väistämättä, tiedostamattakin. Sitä voi kutsua negatiivisellä termillä 'kopiointi' tai sitten vain hyväksyä sen, että samoin kuin opimme puhumaan äidinkieltämme ja toimimaan yhteiskunnassamme matkimalla toisia, opimme myös musiikkia. Se, että opettelee asioita, joita muut ovat tehneet, ei millään tavalla estä luovuutta. Mozart osasi suurin piirtein kaikkien sen aikaisen klassisen musiikin tyylien piirteet ja pelasi ihan samoilla säännöillä kuin kaikki muutkin, eikä silti kovin moni uskalla syyttää miestä luovuuden puutteesta. Eivät Beethoven, Paganini, Parker, Corea, SRV, Petrucci, Laiho, Metheny, tai mistä kukakin pitää, kukaan keksinyt mitään omaa, uutta sävel-, viritys- tai asteikkojärjestelmää, vaan pelasivat niillä samoilla 12 sävelellä kuin me muutkin.
Lisäksi se, että yrittää tietoisesti jäljitellä jotain yhtä soittajaa, ei johda mihinkään muuhun kuin jäljittelyyn. Alkuperäinen soittaja on kerännyt tietonsa aivan eri lähteistä kuin kuuntelemalla omaa itseään ja jos joku yrittää omaksua kaiken tiedon pelkästään yhdestä lähteestä, se ei onnistu millään. Ei kai kukaan yritä oppia kirjoittamaan kirjojakaan vieraalla kielellä niin, että osaamatta kieltä ottaa kirjan tai pari samalta kirjoittajalta ja tankkaa niitä loputtomiin. Ei tietenkään, eikä näin pitäisi tehdä soitossakaan.
 
Mielestäni persoonallisen soittajasta tekee se, mitä vaikutteita omaan soittoonsa kerää. Ei kukaan osaa kaikkea, vaan jokainen kerää alitajuisesti oman kasansa niitä asioita joista pitää. Näistä muodostuu lopulta kunkin oma ääni.
Siihen, kuulostaako samalta kuin kaikki muut on paljon helpompi vaikuttaa sillä, että pyrkii kuuntelemaan eri tavaraa kuin kaikki muut, kuin sillä että keksii pyörän uudestaan. Ei kuuntelekaan tavoitellessaan kitarasankariutta pelkästään A) Van Halenia, Steve Vaita, Joe Satriania, Yngwietä ja Petruccia tai B) kitarasankareita, vaan metsästää esim. netin syövereistä kaikkia tuntemattomia suuruuksia ja opettelee niiden hyviä juttuja, ja toisekseen kuuntelee jotain täysin muuta musiikkia kuin sitä pelkkää egonpullistelu-rock-kitaraa.
 
Eli - aina kun pohtii, miten jonkun asian voi tehdä, eikä suoraan keksi sitä itse, kuuntelee miten joku muu on sen tehnyt. Vaikka ei keksisikään mitään omaa tapaa ratkaista ongelma sillä hetkellä, tietää ainakin jonkun ratkaisun ja pääsee eteenpäin. Myöhemmin saattaa löytää sen tavan, jolla itse mieluiten tekee asian.
 
Kysymys on vähän samasta asiasta kuin että ehdoin tahdoin ajaisi autolla vasenta kaistaa vaikkapa Suomessa. Vaikka sitä välillä pystyisikin ajamaan pitkiäkin matkoja ilman ongelmia, välillä on pakko koukata sitä reittiä jota muutkin ajavat tai matka pysähtyy siihen. Kun se matkanteko on vielä huomattavasti jouhevampaa ja turvallisempaa siellä toisella kaistalla, miksi ei ajaisi sitä pitkin ja käyttäisi vasenta kaistaa sitten silloin, kun sillä saavuttaa jotain mitä muut eivät ole huomanneet? Rallikuskitkin ajavat liikenteessä ihan kiltisti mutta hallitsevat silti auton loistavasti, jopa persoonallisesti ja pääsevät perille nopeammin kuin me tavalliset tallukat.

Jos sä haluat luoda jotain ihan friikkiä, täysin uutta, niin etsiydy ensin eristyksiin koko muusta maailmasta jottet kuule mitään valmista musiikkia - se on oikeastaan ainoa tapa ratkaista ongelma.
 
Wayne Krantz tais jossain vaiheessa olla parikin vuotta kuuntelematta mitään musiikkia....
 
Mun mielestä näissä tutorin mainitsemissa asioissa toimii hyvänä esimerkkinä Guthrie Govan. Kattelin joskus yhtä pätkää missä se soitteli eri tyylejä joku 20 min. Esim. BB king, Blackmore, Clapton, EVH ja jotn funk-juttuja. Silti kun kuuntelee sen soololevyä, en kuule siellä niitä vaikutteita vaan se kuulostaa täysin orginellilta. Tää äijä on siis imeny hulluna vaikutteita jostain ja sulattanu ne sen omaksi tyyliksi. Näin sen homman pitäis toimia!
 
Ulosanti voi olla vähän heikkoa näin muutaman oluen jälkeen joten antakee anteeksi.

No tuo Guthrie on juuri tähän loistava esimerkki. Esmes se BB.King tyyppinen pätkä oli juuri kaikkea muuta kuin BB:tä (onko tuo sitten hyvä vaiko huono?). Vieläkin huonompi oli Jimi Hendrix-style. Guthrie ON loistava kitaristi, mutta sortuu liian usein (mielipiteeni) juuri siihen "maailman nopein"-juttuun. Onnistunein noista katsomistani clipeistä oli Larry C:n tyyli.
 
Basson kanssa ilmiömäisesti temppuileva Victor Wooten osaa soittaa ja hauskuuttaa yleisöä tarvittaessa, mutta hänen soololevynsä ovat hieman...hmmm...pitkästyttäviä. Bela Fleckin sessiot ovat taasen aivan loistavia ja basistin taitavuus tulee niissä esille luontevasti ilman jatkuvaa kikkailua.
 
Edelleen: Joskus Vähemmän (voi olla myös hitaammin) on enemmän...
 
ps. niin, petaan vaan asenteita kohdalleen, olenhan tod.näk. yksi hitaimmista, heh.

Asenteista kun puhetta tuli, niin ihmettelen, kuka treenaa tullakseen kaikkien kunnioitamaksi maailman kovimmaksi kitaristiksi?

Asenteista kun puhetta tuli, niin ihmettelen, kuka treenaa tullakseen kaikkien kunnioitamaksi maailman kovimmaksi kitaristiksi?
 
No luultavasti valtaosa kitaristeista ainakin rock-puolella. Eikä se mun mielestä oo pakolla mikään negatiivinen asia, jos sitä tuolla kirjoituksellasi hait. Tietysti jokaisella on vähän eri motiivit soittoon.

No luultavasti valtaosa kitaristeista ainakin rock-puolella. Eikä se mun mielestä oo pakolla mikään negatiivinen asia, jos sitä tuolla kirjoituksellasi hait. Tietysti jokaisella on vähän eri motiivit soittoon.
 
Mä kun ajattelin, että soittaminen voisi lähtöjään olla jotain itselle. Ja jokainen mieltymyksistään riippuen treenaa likit ja tekniikat kuosiin, että pystyy ne suorittamaan. Jos sitten tulee rispektiä muualta, niin sehän on vain parempi juttu.
 
...mun mielestä on vain sitä perseen työntämistä puunlatvaan ensimmäisenä, jos lähdetään treenaamaan siltä pohjalta, mikä mahtaisi miellyttää muita. Mutta mä voin tapojeni mukaan olla hyvinkin yksinäni mielipiteeni kanssa.

Tavoitteitahan on hyvä olla, mutta miten mitata kitaristien paremmuutta? Ei mitenkään...siispä, tuskin kukaan treenaakaan tullakseen maailman parhaaksi.
 
Carlos Santanan Caravanserai-levystä on kerrottu, että hänen soolonsa olivat sillä levyllä hyvin vaatimattomia, koska hän kärsi huonoudentunteesta (siis kitaristikin on vain ihminen, höh), edellisen levynsä johdosta, jossa Carloksen rinnalla esiintyi John McLaughin (Love, Devotion, Surrender). Itse pidän tuosta levystä erityisesti.
 
Jimmy Vaughn jäi täysin veljensä varjoon kitaristina, mutta mies, kitara ja musiikki puhuttelee silti, ainakin minua.

Mä kun ajattelin, että soittaminen voisi lähtöjään olla jotain itselle. Ja jokainen mieltymyksistään riippuen treenaa likit ja tekniikat kuosiin, että pystyy ne suorittamaan. Jos sitten tulee rispektiä muualta, niin sehän on vain parempi juttu.
 
...mun mielestä on vain sitä perseen työntämistä puunlatvaan ensimmäisenä, jos lähdetään treenaamaan siltä pohjalta, mikä mahtaisi miellyttää muita. Mutta mä voin tapojeni mukaan olla hyvinkin yksinäni mielipiteeni kanssa.
 
Niin no en mää sitä tarkottanukkaan että suurin osa tarttuis soittimeen vaan menestymisen toivossa :D Ja jos se ois ainoo motivaatio niin luulen ettei semmoista kovinkaan kauaa jaksaisi varsinkaan jos ei ole mitään takeita siitä menestyksestä. Vaan siis kyllähän monet bändit tekee helvetisti työtä että sais bändiinsä tunnetuks ja sitä kautta sitten menestyis, mutta ei ne biisit tarvi siltikään olla sillon semmosta että ne ois tehty se mielessä että jos muutkin tykkäis siitä.

ohan se kiva ku voi soittaa kovereita oikeaoppisesti, mutta muuten ite ainaki soitan omalla tyylilläni
 
entä te?

Mun mielestä nää hommat kopioimisesta ja jäljittelystä on olleet aina vähän hassuja, itse olen koko harrastukseni ajan vain soittanut miten soitan, en tietoisesti yrittänyt kuulostaa miltään tietynlaiselta. Rämpytellyt vain. Ehkä se mallin ottaminen on sitten tiedostamatonta tai jotain.

http://www.youtube.com/watch?v=4P5raW49kQM
 
Ijöö...

Itse en ole mikään kitaristi, harrastelija vain, mutta vastaan nyt kuitenkin
 
Tullakseen vakavasti otetuksi kitaristiksi
miksi pitää tulla vakavaksi otetuksi? jos itse tykkää soitosta.

tarviiko osata "mestarien" kikkakolmoset sun muut soolot nuotista nuottiin
ei tarvitse mutta kun kuuntelee kitaristeja eri tyylisuunnilta, etua on siitä monellekin ollut mitä ilmeisimmin.
 
, vai voiko kehittyä ja löytää oman uniikin tyylinsä suoraan , ilman kopiointia? Siis, mitä mieltä olette?
ehdottomasti voi, mutta todennäköisesti sitä arvostetaan vasta kun on kuoltu huumeisiin tai auto-onnettomuudessa.
 
Kitaran soitto on minun mielestäni enemmän kuin pelkkää teknistä osaamista tai jotakin tiettyä soundia.
samaa mieltä, pelkkä kitaransoitto ei oikeestaan ole mistään kotoisin, pitäisi tehdä musiikkia.
 
En haluaisi soittaa täsmälleen kuin SRV soitti, vaikka ihailenkin suuresti hänen tuotoksiaan.
Minä haluaisin, mutta en osaa, ei osaa muuten kukaan muukaan, oikeasti. On tai oli vain yksi SRV, tai joku muu kitaristi nimeltä ..
 
Eikä mielestäni tarvitse olla universumin nopein ollakseen hyvä
Kyllä tarvitsee :-)
 
, vaan yksinkertaisuus on monesti valttia..ja aion tämän todistaa!
ei ole :-)
 
Siispä, aloitan harjoittelun täysin omilla ehdoillani ja tyyleilläni (sointukuviot, skaalat, bendaukset jne.). Ja kymmenen vuoden kuluttua, harjoiteltuani päivittäin vähintäin 2 tuntia, nähdään tai oikeammin kuullaan lopputulos..heh,heh hohoo.
asiaa 8) , soitelkaa vaan, ja jättäkää löpinät sikseen.

Kuuntele myös muiden instrumenttien soittajia, vaikkapa fonisteja (fraseeraus), pianisteja (soinnut) tai vaikka viulisteja (vibrato).

"Blues guitar legends" kirjan esipuheesta:
 
If I haven't bothered to be precise, I don't expect you to either. Feel free to add and subtract licks when you want. This isn't classical music or brain surgery. Live a little!

Asenteista kun puhetta tuli, niin ihmettelen, kuka treenaa tullakseen kaikkien kunnioitamaksi maailman kovimmaksi kitaristiksi?
 
Eiköhän sitä ekaks ajatella että halutaan olla rokkistaroja saada rahaa ja mainetta... sitten kun osaa soittaa niin niillä ei olekaan merkitystä, vaan haluaa tehdä omaa juttuaan.

No tuo Guthrie on juuri tähän loistava esimerkki. Esmes se BB.King tyyppinen pätkä oli juuri kaikkea muuta kuin BB:tä (onko tuo sitten hyvä vaiko huono?). Vieläkin huonompi oli Jimi Hendrix-style. Guthrie ON loistava kitaristi, mutta sortuu liian usein (mielipiteeni) juuri siihen "maailman nopein"-juttuun. Onnistunein noista katsomistani clipeistä oli Larry C:n tyyli.
 
Niin siis mä tarkoitin ihan muuta pätkää ku noi. Tarkoitin siis Clinic 2004 (Tonemerchants).
 
Oikeassa olet noista pätkistä. Mun käsityksen mukaan sen ei ees ollu tarkoitus matkia kyseisiä soittajia vaan soittaa sen tyylisiin taustoihin jotain sooloa, ykkösellä purkkiin. Ja kyllähän se siihen BB pätkään oli löytäny ne oleellisimmat jutut siitä BB:n soitosta, eli ne venytykset.

JohnTitorille plussaa. Jätkä on tainnut käyttää tunnin jos toisenkin näiden juttujen funtsimiseen. :D

JohnTitorille plussaa. Jätkä on tainnut käyttää tunnin jos toisenkin näiden juttujen funtsimiseen. :D
 
Herraa mitenkään aliarvioimatta sanon että onhan nuo aika perusjärjen ja pienen tietämyksen tuotosta. Mutta hyvin hän sen tuo esille ja havainnoillistaa.