Kitarat: kitarakamat ›

Jäämme odottelemaan sitte seuraavaksi alkuperäistä (ja hienoilla upotuksilla höystettyä) Slash "snakepit" Les Paul Signature -mallia koskevaa kysymystä. 8)
 
Myös se rajoitetumpi ja hintavampi versio Jimmy Page Signaturesta (viisinumeroinen hinta?), mestarin itsensä signaamana, voisi olla kova sana.
 
Vakavammin.
 
"Hevimiäs" - jos olet tosissasi Gibsonin Lespaa ostamassa ja vieläpä ensimmäistäsi, suosittelisin mieluummin lähtemään liikkeelle ihan tavallisella Standardilla. Siitä saat aika hyvän kuvan, millainen peli on kyseessä. Jos sitten jostain syystä Burstbuckerit eivät miellytä vaan Zakkimpi soundimaailma himottaa, voit vaihtaa mikeiksi EMG:t (81/85) ja loppuhintalappu on sittenkin paljon pienempi kuin tuossa signaturessa. Tai sitten Bare Knuckle Pickupsin mikit EMG:n sijaan (heh!), niin ei tarvitse pilata Gibsonin soundia feikiltä kuulostavilla aktiivikilluttimilla, mutta soundin perusväri on silti yllättävän samantyylinen kuin EMG:llä. Soundi vain on paljon raaempi ja elävämpi kuin EMG:llä. Makumieltymyksestä riippuen hyviä yhdistelmiä olisivat Miracle Man (EMG 81:n lähin vastine) tallaan ja Alnico V Warpig (EMG 85:n lähin vastine) kaulaan. Tai tallaan voisi pistää Miracle Manin sijaan myös Warpigin - joko Alnico V Warpigin tai ns. "Custom" Warpigin eli keraamisen possun. Viimeistään jälkimmäisen rinnalla alkavat jo EMG:n aktiivitkin jäädä kakkoseksi outputin suhteen. (Minun EMG-Jacksonini ei pärjää outputissa edes SG:lle, jonka tallassa "vain" Alnico V Warpig, ja keraaminen possu on tuosta vielä kertaluokkaa kuumempi, joskin soundiltaan vähän napakampi ja kirkkaampi.)
Ulkonäöksi et tosin saa bulls-eye'ta, mutta voit valita monista klassisista ulkoasuista, vaikka jonkin burstin tai Goldtopin tai mustan. Makuasioistahan ei saisi kiistellä, mutta mielestäni kaikki parempia vaihtoehtoja kuin bulls-eye. ;) Ja kaulaprofiilinkin saisit valita, joko paksun 50-lukulaisen tai ohuemman "nopean" 60-lukulaisen. Tosimiehethän ottaa tietysti 50-luvun kaulan.
 
Jos Gibson LP Standard menee kovasti ohi budjetistasi, tsekkaa Classicit. Käytännössä jokseenkin yhtä hyviä kitaroita, mutta eivät näyttäviä (loimun osalta) ja mikitkin ovat erilaisia. Ja jos ei vieläkään budjetti natsaa, niin sitten Studio, vaikka käytettynä.
Jos taas pätäkkää löytyy ja haluat jotain oikeasti parempaa kuin Standardin, niin sitten Custom Shopin tuotoksia tarkastelemaan. Aloittaisin kuitenkin mieluummin historiallisten mallien reissueista kuin signature-malleista, jos ekaa Lespaa olisin ostamassa.

Joo-o.. Kohta matkalla baariin niin varmaan kotimatkalla vois jäädä taksitolpalle myymään rektumia. Tuskallista, mutta sen arvoista. Kait...
 
Niin, tai sitten vois alottaa sillä, ettei mene sinne baariin;)

Aloittaisin kuitenkin mieluummin historiallisten mallien reissueista kuin signature-malleista, jos ekaa Lespaa olisin ostamassa.
 
Ennen kaikkea, usein nuo "alkuperäismallia kopioivat signaturet" on niin paljon sidoksissa sen "itse artistin" työkaluun, ettei välttämättä ole ihan joka soittajan vaatimuksien/tarpeitten kanssa yhteensopivia. Tällä lähinnä tarkoitin esimerkiks Jimmy Pagen signaturea, sähköpuolihan niissä on Sivun Jimmyn tarpeitten mukainen.. Noita Jimmy Page-modauksia muutaman tehneenä muistuu mieleen eräskin kaveri, joka halusi kyseisen modin, jonka sitte juottelin ja pusailin kitaraansa. Jonkun ajan päästä tehtiin modaus taaksepäin... :I
Tietenkin, jos sattuu olemaan oikein die hard fani ja kaikki muut edellytykset täyttyvät, mikä ettei. Omilla rahoillaanhan moista on hankkimassa. Toki varsin itse lähtisin kyllä jostain hyvin soivasta perus-kepin yksilöstä, vaikka jopa Sudiosta, joka ei eroa perusrakenteeltaan juurikaan tuosta Stankusta. Onpa vaan pelkistetty versio. Ainoa "puute" itselle on tuo Studion kaulaprofiili..ei oo ihan yhtä mieluinen kuin 60's.. :(

Voisin vaikka ostaakin. Itse rakennutin Amfisound Les Paulini huvin pitkälti Wylden speksien mukaan (siis koska itsekin pidän niistä jumbonauhoista, lakkaamattomasta vaahterakaulasta jne.), mutta ulkonäöltään kitarani ei taas muistuta Wylde -mallia kuin muodoltaan, valitsin näet loimuvaahtera-sunburstin. Maalausta olen miettinyt, sillä valkoinen LP on kuitenkin enemmän mun juttu, mutta ei vaan raaski sitä hienoa (lue: kallista) loimua piilottaa. Gibson on aina Gibson ja mielelläni sellaisen ottaisin. Malleista kiehtoo minuakin eniten tuo ZW Custom ja maalauskin on mielestäni rok. Epiphonen Wyldeen en kehota koskemaan!

Niin ja myös Gibsonilta löytyy valmiina lespa emg:eillä. Les Paul Studio EMG satine body. Jos siis ne emgt pakolliset ovat ja hintaa löytyisi "vain" puoltoista tonnia. Ja voisihan tuohonkin maalitaulua maalailla.

Niin ja myös Gibsonilta löytyy valmiina lespa emg:eillä. Les Paul Studio EMG satine body. Jos siis ne emgt pakolliset ovat ja hintaa löytyisi "vain" puoltoista tonnia. Ja voisihan tuohonkin maalitaulua maalailla.
 
Mutta se on "vain" Studio, eihän noilla ole hintaakaan juuri nimeksi, voivatkohan olla hyviä ;)

Studio on vain riisuttu karvalakki versio customeista ja standardeista.. kaikki osat pitäisi olla ihan samaa laatua mutta ylimääräset silmäkarkit puuttuvat.
 
Bindaukset ja hienommat kannet harvemmin saundiin tai soitettavuuteen vaikuttavat.
 
Mutta niiden takia jengi on valmis maksamaan tuplahinnan.
 
Tosin ,kyllähän näissä gibson topiceissa puhutaan että eri mallit kuulostavat erilaisilta vaikka ihan samat speksit kyseessä... onko kyseessä hintalapun muodostama psykoakustiikka vai jotain konkreettista siihen en osaa sanoa mutta periaatteessa ei pitäisi erota jos samat mikit kiinni. ainakaan paljoa:)
 
Sama kuin olisi kaksi täysin samanlasta keppiä ja toisen lavassa epiphone ja toisen gibson niin kyllä se gibson olisi siitä huolimatta 6 kertaa parempi:)
Provoa,provoa Peace men:)
 
..no eihän sitä turhasta koskaan makseta kuitenkaan kun aletaan miettiä jälleenmyyntiarvoa gibsonin osalta ,omat saa takaisin aina!
 
Huom, silmäkulmassani oli pieni vinkkaus, eteenkin kun itse LP Studion omistan. Soundin puolesta erot ovat tosiaan varsin pienet, vaikka nuo nykyään myydäänkin eri mikeillä. Se about tonnin lisähinta tuntuukin aikas pitkälti noista reunalistoista ja Burstbuckereista (-esim. Customeista löytyvät 490R/498T) syntyvän.... Ehkäpä noissa on jotain muutakin eroa myös mukana, tarkempaa tietoa ei mulla ole ("taikapölyä", kenties) :)
 
E: Kyllä Gibsoninkin pitää hinnoitella tuotteensa markkinoiden tarpeiden mukaan - Stankun hinnan tulee ymmärtääkseni olla varsin korkealla jo "brandin" ylläpitämisen vuoksi.