Klassinen ›

Ärsyttävää, kun nyt sitä ollaan nyt kaikki niin sovussa.
 
Yksi asia muuten, joka minua ärsyttää myös, on se miten jotkut ihmiset alkaa katsoa muusikkoa kuin halpaa makkaraa, kun se tekee jonkun "virheliikkeen". Mm. Herbie Hancock menetti paljon respectiä jazzpoliisipiireissä kun alkoi vääntämään menestyksekkäiden blue note -jazzpianovuosien jälkeen rahvaanomaista funkia. Toisaalta kyseisellä herralla on faneja, jotka diggaavat uudemmista tuotoksista, mutteivat pääse jyvälle Maiden voyagesta. OK, en sano että Future shock ym. oli mielestäni menestys, ja välillä kaveri lähinnä hakee mediahuomiota, mutta ei se voi olla muuta kuin plussaa jos kokeilee uutta. Ja kyllähän sen nyt välillä huomaa ettei hööpi-setä ole menettänyt taitojansakaan mihinkään.
 
Kyseisen ilmiön voi rinnastaa lukuisiin tapauksiin musiikin tekemisen historiassa.
 
EDIT. Tämä ei liittynyt suoranaisesti klassisen ja muun musiikin eriäväisyyksiin, mutta yhtä hyvin voitaisiin melkein keskustella siitä, onko mongolialainen kurkkulaulu vertaansa vailla.

Tarkoituksenani oli pohtia sitä, että jos arvostelukriteeriksi otetaan nimenomaan se, kuinka suurelle määrälle ihmisiä jokin sävellys tuottaa musiikillista nautintoa niin klassinen musiikki on luultavasti alakynnessä verrattuna vaikkapa rock-klassikoihin.
 
Ja liekö tämäkään välttämättä ihan oikeansuuntainen olettamus...

Ja liekö tämäkään välttämättä ihan oikeansuuntainen olettamus...
 
Millaisin argumentein lähtisit kaatamaan tätä olettamustani?

Millaisin argumentein lähtisit kaatamaan tätä olettamustani?
 
Ei se ollut niinkään kaatoyritys, kunhan pohdin. Etenkin kun väestö ikääntyy kovaa vauhtia, niin uskoisinpa että yllättävän moni saa sitä nautintoa vähintään yhtä lailla klassisesta musasta kuin rock-klassikoista. Klassisestakin löytyy niitä klassikoita, kaikki ei ole vaikeaselkoista modernismia. Mutta näitä nyt voi spekuloida loputtomiin.

Tarkoituksenani oli pohtia sitä, että jos arvostelukriteeriksi otetaan nimenomaan se, kuinka suurelle määrälle ihmisiä jokin sävellys tuottaa musiikillista nautintoa niin klassinen musiikki on luultavasti alakynnessä verrattuna vaikkapa rock-klassikoihin.
 
Mutta johtuisko se vain siitä että ne ihmiset jotka nauttivat rock-klassikosta eivät tunne klassisen puolen kappaleita?
 
Pitäisi siis suorittaa kliininen tieteellinen vertailu valvotuissa olosuhteissa missä joukolle ihmisiä soitetaan a) rock-klassikko ja b) klassinen hitti ja kysytään pystyitkö nauttimaan vain a) jommastakummasta tai b) molemmista ja missä määrin; a) suuresti, b) jossain määrin c) en lainkaan.

Tarkoituksenani oli pohtia sitä, että jos arvostelukriteeriksi otetaan nimenomaan se, kuinka suurelle määrälle ihmisiä jokin sävellys tuottaa musiikillista nautintoa
 
Tällä kriteerillä erityisen arvokkaita musalajeja ovat sitten mm:
 
-jinglet telkkarimainoksissa
-soittolistaradiohuttu (pakkosoittoa julkisissa tiloissa ja jopa joillain työpaikoilla)
-Idols-kokoelmacoverlevy..
 
...Jne jne. You get the idea. Ei ehkä ihan paras mahdollinen arviointikriteeri ole tuo. Itse en ainakaan anna sille juuri mitään painoarvoa valitessani kuunneltavaa.
 
Tähän pitää tietty heittää sitten esimerkki jostain paremmista kriteereistä. Tietysti pitää ottaa käyttöön enemmän kuin vain yksi. Esim. Allmovie, arvioidessaan elokuvia, käyttää mm. seuraavia: "High artistic quality", "High historical importance", "High production values" jne. Toi vika - ollessaan pelkkää rahankäyttöä - ei oo kiinnostavaa, mutta voivathan ne tarkoittaa sillä produktion laatua muutenkin.

Pitäisi siis suorittaa kliininen tieteellinen vertailu valvotuissa olosuhteissa missä joukolle ihmisiä soitetaan a) rock-klassikko ja b) klassinen hitti ja kysytään pystyitkö nauttimaan vain a) jommastakummasta tai b) molemmista ja missä määrin; a) suuresti, b) jossain määrin c) en lainkaan.
 
...tahi kliininen tutkimus, jossa soitetaan täysin samanlaisen geeniperimän omaaville siköille jokaiselle tietyn genren musiikkia. Sitten annetaan sen musiikin soida luureista koko elämän, ja katsotaan kuolinvuoteella, kuka nautti musiikista eniten.

...tahi kliininen tutkimus, jossa soitetaan täysin samanlaisen geeniperimän omaaville siköille jokaiselle tietyn genren musiikkia. Sitten annetaan sen musiikin soida luureista koko elämän, ja katsotaan kuolinvuoteella, kuka nautti musiikista eniten.
 
Mä oon tehnyt oikeasti tutkimuksen, jossa keskosille soitettiin eri tyyppistä musaa.
Kun haastattelututkimus ei oikein ollut mahdollinen, me mitattiin niitten liikkeet ja eroja tuli.
Rokin aikana ne liikkui eniten, klassisen aikana vähiten.
 
Tuloksissa oli kieltämättä kyllä tulkintavaikeuksia: Liikkuiko ne rokin aikana siksi, että tykkäsivät ja jytäsivät mukana vai nauttiko ne klassisesta keskittyneesti hiljaa paikallaan?

Tuloksissa oli kieltämättä kyllä tulkintavaikeuksia: Liikkuiko ne rokin aikana siksi, että tykkäsivät ja jytäsivät mukana vai nauttiko ne klassisesta keskittyneesti hiljaa paikallaan?
 
Jos aikuisen konserttiyleisön käyttäytymisestä voi mitään päätellä, toi ei ole joko/tai-kysymys vaan molemmat vaihtoehdot pitävät paikkansa.

Ei se ollut niinkään kaatoyritys, kunhan pohdin. Etenkin kun väestö ikääntyy kovaa vauhtia, niin uskoisinpa että yllättävän moni saa sitä nautintoa vähintään yhtä lailla klassisesta musasta kuin rock-klassikoista. Klassisestakin löytyy niitä klassikoita, kaikki ei ole vaikeaselkoista modernismia. Mutta näitä nyt voi spekuloida loputtomiin.
 
Väestön nopea ikääntyminenhän tosin johtuu siitä että nyt on liikkeellä paljon ihmisiä jotka olivat rock-musiikin syntyaikaan 50- ja 60-luvulla teini-ikäisiä, ja jotka nyt vanhenevat kaikki yhtä aikaa, ja rock-musiikin suosio myös johtui, ja johtuu, tämän ikäpolven runsaslukuisuudesta. Eivät vanhukset pidä klassisesta musiikista siksi että vanhetessa aivot pehmenevät ja kykenevät vastaanottamaan vain klassista musiikkia, vaan he vain pitävät siitä samasta musiikista mistä he pitivät silloin kun olivat nuoria.

Mä oon tehnyt oikeasti tutkimuksen, jossa keskosille soitettiin eri tyyppistä musaa.
Kun haastattelututkimus ei oikein ollut mahdollinen, me mitattiin niitten liikkeet ja eroja tuli.
Rokin aikana ne liikkui eniten, klassisen aikana vähiten.
 
Tuloksissa oli kieltämättä kyllä tulkintavaikeuksia: Liikkuiko ne rokin aikana siksi, että tykkäsivät ja jytäsivät mukana vai nauttiko ne klassisesta keskittyneesti hiljaa paikallaan?
 
Tällainen tutkimus olisi kiintoisaa suorittaa minimoimalla sointivärien merkitys ja keskittymällä pelkästään esim. sävelkieleen. Ylipäänsä sitä olisi kiintoisaa tutkia missä tahansa yhteydessä.
Lisäksi olisi mielenkiintoista vaihtaa sävelkieli täysin toiseen mutta säilyttää sointiväri ja katsoa mitä käy.
Eli siis reagoivatko kersat äänenpaineeseen yms. musiikista puhuttaessa sekundäärisiin asioihin, vaiko reagoivatko ne todella musiikkiin?
 
Ai niin, "production values" -käsitteeseen ei liity suoranaisesti raha, vaan se tarkoittaa sitä, että jokin juttu on erityisen hyvin tuotettu. Raha yleensä auttaa tätä, mutta ei ole millään tapaa välttämätöntä tai kuulu käsitteeseen sinällään.
Esim. Täydelliset naiset -sarja on hyvä esimerkki aiheesta - kaikki lähtien filminlaadusta valaisuun, näyttelijäsuorituksiin, leikkaukseen, käsikirjoituksen hiontaan jne. olivat ainakin ensimmäisellä kaudella korkealaatuista draamaelokuvatasoa.

Keskoslapsen musiikkimaku
Duodecim
1994;110(22):2106
Baron ym
Alkuperäistutkimus
 
Tiivistelmä:
Tämän esitutkimuksemme aineisto oli pieni, ja näin ollen pitävät päätelmät musiikin eri kvaliteettien vaikutuksesta vastasyntyneen lapsen olemiseen ja elämiseen jäävät odottamaan laajemman aineiston keruuta. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että pienenkin keskosen motorista aktiivisuutta on mahdollista analysoida unipatjan avulla; pienimmät tutkituistamme olivat alle kilon painoisia. Vaikka liikkeiden lukumäärä aikayksikössä samoin kuin liikkumisen kokonaiskesto antavat jonkinlaisen kvantitatiivisen kuvan lapsen motorisesta aktiivisuudesta, on niiden perusteella uskaliasta lähteä tekemään päätelmiä musiikkimieltymyksistä. Esimerkiksi liikkeiden väheneminen klassisen musiikin soidessa voi olla myönteinen merkki lapsen rauhoittumisesta ja nopeammasta nukahtamisesta, mutta ikävystymistä ei voida sulkea pois. Toisaalta motoriikan lisääntyminen pop-rockin aikana voi heijastaa levottomuutta ja kielteistä kokemusta, joka viivästyttää nukahtamista mutta mahdollisesti myös innostumista ja myötäelämistä. Näistä syistä jää pelkäksi ajatusleikiksi se mahdollisuus, että seuraamalla vastasyntyneen lapsen reaktioita musiikkiin voitaisiin saada lahjomaton ja aikaisemmista vaikutteista vapaa peruste arvioida musiikin eri elementtien merkitystä kuunteluelämyksen nautittavuuden kannalta.

Tiivistelmä:
Tämän esitutkimuksemme aineisto oli pieni, ja näin ollen pitävät päätelmät musiikin eri kvaliteettien vaikutuksesta vastasyntyneen lapsen olemiseen ja elämiseen jäävät odottamaan laajemman aineiston keruuta. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että pienenkin keskosen motorista aktiivisuutta on mahdollista analysoida unipatjan avulla; pienimmät tutkituistamme olivat alle kilon painoisia. Vaikka liikkeiden lukumäärä aikayksikössä samoin kuin liikkumisen kokonaiskesto antavat jonkinlaisen kvantitatiivisen kuvan lapsen motorisesta aktiivisuudesta, on niiden perusteella uskaliasta lähteä tekemään päätelmiä musiikkimieltymyksistä. Esimerkiksi liikkeiden väheneminen klassisen musiikin soidessa voi olla myönteinen merkki lapsen rauhoittumisesta ja nopeammasta nukahtamisesta, mutta ikävystymistä ei voida sulkea pois. Toisaalta motoriikan lisääntyminen pop-rockin aikana voi heijastaa levottomuutta ja kielteistä kokemusta, joka viivästyttää nukahtamista mutta mahdollisesti myös innostumista ja myötäelämistä. Näistä syistä jää pelkäksi ajatusleikiksi se mahdollisuus, että seuraamalla vastasyntyneen lapsen reaktioita musiikkiin voitaisiin saada lahjomaton ja aikaisemmista vaikutteista vapaa peruste arvioida musiikin eri elementtien merkitystä kuunteluelämyksen nautittavuuden kannalta.
 
Mä olen sen kannalla, että musiikin soittaminen vastasyntyneelle on vähän sama kuin espanjan puhuminen sitä osaamattomalle lapselle. Veikkaan että tulokset liittyvät enempi äänenpaineellisiin ja muihin sekundäärisiin seikkoihin kuin itse musiikin tai kielen merkitykselliseen sisältöön.

Mä olen sen kannalla, että musiikin soittaminen vastasyntyneelle on vähän sama kuin espanjan puhuminen sitä osaamattomalle lapselle. Veikkaan että tulokset liittyvät enempi äänenpaineellisiin ja muihin sekundäärisiin seikkoihin kuin itse musiikin tai kielen merkitykselliseen sisältöön.
 
Tää nyt karkaa off-topicin puolelle mutta eri kielillä on testattu vastasyntyneitä ja eroja ei ole, mutta vajaan vuoden iässä äidinkieli (jota on eniten kuullut) alkaa erottua. (Tarkoittanee että kulttuurisidonnaista)
Voisi kuvitella että vastasyntynyt myös musan suhteen on neitseellinen.
Meidän tutkimuksessa ainakin keskimääräinen musiikin volyymi oli sama.

Ei ehkä liity tähän aiheeseen, mutta keltainen väri on usein ensimmäinen väri, jonka lapset mieltävät värinä. Punainen värikin kiinnostaa leluissa. Lapsille arvokkainta musiikkia lienee ensin äidin ääni, seuraavaksi tuutulaulut, sitten lastenlaulut ja aikuisena sitten makuaisti usein kehittyy monenkirjavaksi.

Väestön nopea ikääntyminenhän tosin johtuu siitä että nyt on liikkeellä paljon ihmisiä jotka olivat rock-musiikin syntyaikaan 50- ja 60-luvulla teini-ikäisiä, ja jotka nyt vanhenevat kaikki yhtä aikaa, ja rock-musiikin suosio myös johtui, ja johtuu, tämän ikäpolven runsaslukuisuudesta. Eivät vanhukset pidä klassisesta musiikista siksi että vanhetessa aivot pehmenevät ja kykenevät vastaanottamaan vain klassista musiikkia, vaan he vain pitävät siitä samasta musiikista mistä he pitivät silloin kun olivat nuoria.
 
No siis, en mä ottanut kantaa vanhusten musiikilliseen vastaanottokykyyn, enkä toisaalta tarkoittanut että vain vanhukset pitävät klassisesta musiikista. Mutta kyllä se klassisen musiikin konserttien keskivertoyleisö taitaa kumminkin olla sieltä iäkkäämmästä päästä, näin niin kuin yhden ihmisen empiirisenä havaintona. Lähinnä siihen perustin tuon ikänäkökulman. Ja toisaalta, mikseivät ihmiset voisi tykätä molemmista..?

Eivät vanhukset pidä klassisesta musiikista siksi että vanhetessa aivot pehmenevät ja kykenevät vastaanottamaan vain klassista musiikkia, vaan he vain pitävät siitä samasta musiikista mistä he pitivät silloin kun olivat nuoria.
 
Tässäpä se tärkein on. Tietty matkan varrella oppi myös pitämään myös muista musiikkilajeista ja -kappaleistakin. Mutta kyllä ne todelliset "pyhät" äänitteet pysyvät edelleen minulle pyhinä, koska niillä on painava merkitys oman muusikonuran ja identiteetin kehittymisessä. Eli siedän nykyisin Stravinskyä, pidän Coltranesta, kestän Viikingarnaa, mutta Pelle ja Motörhead rulettavat ihan yhdellätoesta!

Pystytetäänkö gallup: ketkä täällä ovat possuja, tykkäävät kaikesta?
 
Mä kans! o/
 
Tai no, en mä oikeasti _kaikesta_ tykkää, enkä edes kaikista genreistäkään (iskelmä- ja hevilevyihin en yleensä tartu). Mutta useampaa kuin yhtä genreä kuuntelen kyllä: surf ja punk (noita soitan itsekin), sitten hyvin uppoaa monet lattarit, vanha rock 'n' roll, 60-luvun tyttöpop jne jne jne.
 
...joten aikamoista porsasteluahan tämä on =D

Pystytetäänkö gallup: ketkä täällä ovat possuja, tykkäävät kaikesta?
 
Äänestän ekana - minä olen!
 
Mä en ainaskaan.
Mä tykkään vaan klassisesta pianomusasta, Bachin urkupiiseistä ja vähän pianokin, bebopista, funkista, lattareista ja vanhasta rokista.