Studiotyöskentely ›

Termos,
 
Teen akateemista musiikin tutkimusta ja tuommoinen juttu rupesi mietityttämään, että mitenkähän raitamäärät ovat kasvaneet vuosien saatossa levyjen ja esituotantonauhojen kanssa.
 
Nykyäänhän tuota tilaa, mikkejä ja i/o:ta saa eurolla aika paljo enempi kun vaikkapa 10 vuotta sitten, mutta mikä on tarpeeksi ja ollaanko me saavutettu tai saavuttamassa joku katto siinä montako signaalia on järkevää summata kahdeksi siten että tämä meidän sinänsä mainio kuuloelimemme osaisi mielekkäiksi osaääniksi ne erotella.
 
Jos muistatte jotain vuosilukuja ja raitamääriä ni pistäkääs kehiin. Arviotkin kelpaa, jos ei muista tarkkaa lukua. Muoto on vapaa, eli voi kertoa kaiken minkä muistaa, vaikka koko signaalitietä myöten jos on paukkuja, mutta noi raitamäärät olis pääkiinnostuksenkohteeni, ja se onko kyseessä julkaisu vai esituotantonauha. Demonauhoja pitäisin esituotantonauhoina, vaikka niitä ois jonkin verran kaupiteltukin.
 
Tässä pari esimerkkiä:
 
1995, esituotantonauha, 4 raitaa.
2006, julkaisu, 70 raitaa (arvio). 110 efektiä(arvio).

En tiedä sopiiko tää tähän mutta pistän tän silti. Ja kerron enempi kuin kysyttiin.
 
Noin vuonna 1990-1993: Sunrize AD516 äänikortti Amigalle stereopari sisään toisto 5-8 monoraitaa stereoksi miksaten koviksen nopeudesta riippuen prossua rasittamatta omalla dspeellä ja liitännöistä viimeinen muttei vähäisin on smpte in. Mukana melko alkeellinen moniraituri joka tahdistettavissa yhteen midi sekvenseriin. (Joka toimii siis samalla tietokoneella ja midi sequ on muuten loistava vaikka ette uskoisi toki ongelmallinen monin paikoin en sitä sano)
Kortti tehty provideokäyttöön ja ymmärtääkseni selvästi halvempi kuin mäkin ja pceen vastaavat samaan aikaan vaikka efektejä ei tämä tukenutkaan maksoi muistelen tullessaan olikohan jotain 10000-18000markkaa ja mäkin systeemit muistelen olisi olleet jopa 50000 tosin nuo summat ulkomuistista. Luvattu signaalikohina suhde 85db (kortin omaa pohja kohinaa voin yleensä vahvistaa noin 78db kun nollatasot hoidan keskelle...) max samplerate 48khz muistelen ja 16bit. itselläni on tuollainen kakkos koneessa (nykyiseissä midi sekvenserissäni) eikä äänitys käytössä syy kortissa pieni mutta ärsyttävä vika toinenkin syy on amiga kuitenkin nykyään aika hidas cd tason äänen käsittelyssä. Olemassa on myös vain 12bit äänellä oleva kortti joka tuolle sukua. Käytetty tietojeni valossa myös kahden kotimaisen elokuvan ääniraitaan ja saattoi olla eräässä jo aikaa sitten lopetussa teatterissa. Äänenlaadusta hieman ehkä räkäisempi ääni kuin monissa nykykorteissa tosin se toimii ehkä hyvin jousissa,puupuhaltimissa ja rokissa jos multa kysytään.

Yksinkertaisena omakohtaisena esimerkkinä muistan kuinka oli hienoa 80-90 -lukujen taitteessa tehdä julkaisu 16-raitasessa studiossa, missä raitamäärä riittikin vaikka mihin, kun oli tottunut demottelemaan 4-raiturilla, jolla toki silläkin saattoi tehdä hienoja juttuja. Vielä niinkin myöhään kuin 90-luvun alkupuolella olen tehnyt bändini kanssa 8-raitaisen julkaisun. Vuonna -96 niitä raitoja olikin sitten käytössä taas ne 16, mikä tuntui silloin jokseenkin vakiintuneelta käytännöltä budjettiluokan studioissa. Tuolloin tämän päivän minimit 24 ja 32 raitaa kuulostivat yksinkertaisesti tuskallisen kalliilta omakustantajan edes ajatella.

Pahahan noista raitamääristä on sikäli vetää mitään johtopäätöksiä, että kaikki äänitys lähtee aina äänitettävän musiikin ehdoista.
 
Esimerkki muutamista töistäni
 
Megalomaanista rokkia:
Tehosekoitin 1998 : + - 124 raitaa
 
Klasari laulantaa:
Jorma hynninen 2001 : 2 raitaa
 
Perus rokkia:
Kometa 2007: 36 raitaa.

Oletko tutkinut Juha Korvenpään väitöskirjan Paavot kehiin? Siitä varmaan löytyy historiasta tietoa. Kannattaa kyllä muutenkin lukea. Löytyy vieläpä netistä: http://acta.uta.fi/teos.phtml?10811