Aihe: Raitamääriä
1
ooG
11.09.2007 00:35:13 (muokattu 11.09.2007 00:36:21)
 
 
Termos,
 
Teen akateemista musiikin tutkimusta ja tuommoinen juttu rupesi mietityttämään, että mitenkähän raitamäärät ovat kasvaneet vuosien saatossa levyjen ja esituotantonauhojen kanssa.
 
Nykyäänhän tuota tilaa, mikkejä ja i/o:ta saa eurolla aika paljo enempi kun vaikkapa 10 vuotta sitten, mutta mikä on tarpeeksi ja ollaanko me saavutettu tai saavuttamassa joku katto siinä montako signaalia on järkevää summata kahdeksi siten että tämä meidän sinänsä mainio kuuloelimemme osaisi mielekkäiksi osaääniksi ne erotella.
 
Jos muistatte jotain vuosilukuja ja raitamääriä ni pistäkääs kehiin. Arviotkin kelpaa, jos ei muista tarkkaa lukua. Muoto on vapaa, eli voi kertoa kaiken minkä muistaa, vaikka koko signaalitietä myöten jos on paukkuja, mutta noi raitamäärät olis pääkiinnostuksenkohteeni, ja se onko kyseessä julkaisu vai esituotantonauha. Demonauhoja pitäisin esituotantonauhoina, vaikka niitä ois jonkin verran kaupiteltukin.
 
Tässä pari esimerkkiä:
 
1995, esituotantonauha, 4 raitaa.
2006, julkaisu, 70 raitaa (arvio). 110 efektiä(arvio).
ejhfi
11.09.2007 07:17:33
 
 
Yksinkertaisena omakohtaisena esimerkkinä muistan kuinka oli hienoa 80-90 -lukujen taitteessa tehdä julkaisu 16-raitasessa studiossa, missä raitamäärä riittikin vaikka mihin, kun oli tottunut demottelemaan 4-raiturilla, jolla toki silläkin saattoi tehdä hienoja juttuja. Vielä niinkin myöhään kuin 90-luvun alkupuolella olen tehnyt bändini kanssa 8-raitaisen julkaisun. Vuonna -96 niitä raitoja olikin sitten käytössä taas ne 16, mikä tuntui silloin jokseenkin vakiintuneelta käytännöltä budjettiluokan studioissa. Tuolloin tämän päivän minimit 24 ja 32 raitaa kuulostivat yksinkertaisesti tuskallisen kalliilta omakustantajan edes ajatella.
En mit'n kuule - on meny zoppaa gorfaan
Halsu
11.09.2007 09:36:41 (muokattu 11.09.2007 09:42:29)
 
 
198x - lukuisia eri esituotantonauhoja/demoja. Aluksi tallennettiin vain stereona kahdelle raidalle, joskus niin että päällekkäissoittoja tehtiin kopioimalla toiselle kasettinauhurille lennossa. Näin sai maksimissaan 4-5 raitaa ennenkuin kohina häiritsi ihan hirveästi. Myöhemmin käytössä oli 4 raitaa, ja kama nauhoitettiin mikserin läpi summaten (rummut, laulut), mikkikanavia näillä demoilla oli yhteensä reilut kymmenen. Välimiksauksia tehtiin mahdollisimman harvoin. Käytiin pari kertaa myös "oikeissa" studiossa, 4-8-16 raitaa käytössä riippuen paikasta.
 
1990 - julkaisu, 16 -raitastudiossa.
 
199x - lukuisia eri esituotantonauhoja/demoja. Vuosikymmenen alussa mentiin samalla systeemillä kuin 80 -luvulla, Pari demoa tehtiin 12-raiturilla. 90 -luvun lopussa demotkin tehtiin jo 16 raidalle. Treenikämpälle hommattiin kasiraituri pikademotteluun.

200x - lukuisia eri esituotantonauhoja/demoja. 16 raitaa kerralla sisään treeniksellä, päällekkäisnauhoituksilla raitoja käytännössä rajattomasti. Tyypillisellä demolla noin 30-40 raitaa joissa kaikissa vähintään eq ja kompura, yleensä muitakin effuja. Ensimmäistä kertaa resursseja on enemmän kuin tarvetta - ei ole tarvinnut enää säästellä raitamääriä lainkaan teknisistä syistä - ilmaisullisista kyllä.
 
Yllämainituilla säädöillä on tullut tehtyä myös julkaistua tv-mainos- ja tv-ohjelman taustamusaa satunnaisesti.
CU -- Eki
dewil
11.09.2007 11:28:02
 
 
Pahahan noista raitamääristä on sikäli vetää mitään johtopäätöksiä, että kaikki äänitys lähtee aina äänitettävän musiikin ehdoista.
 
Esimerkki muutamista töistäni
 
Megalomaanista rokkia:
Tehosekoitin 1998 : + - 124 raitaa
 
Klasari laulantaa:
Jorma hynninen 2001 : 2 raitaa
 
Perus rokkia:
Kometa 2007: 36 raitaa.
Dont Clone The Beat. Own The Beat.
Pentinpuro
11.09.2007 22:23:54
 
 
Oletko tutkinut Juha Korvenpään väitöskirjan Paavot kehiin? Siitä varmaan löytyy historiasta tietoa. Kannattaa kyllä muutenkin lukea. Löytyy vieläpä netistä: http://acta.uta.fi/teos.phtml?10811
Niin no, no niin
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)