Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Niin albumeilta katsoen. En tiedä oletko kuullut Slayeria livetaltioinneista RIB:n aikoihin, oli se hurjaa huutoa. Nykyään levyllä huutaa mutta livenä ei. ;)
 
No joo, enpä ole liveihin perehtynyt joten tuo viestini perustuu ihan studiolättyihin. Ja sitä se ikä teettää, eihän se jaksa vanha mies enää olla äkäinen.

The Haunted (se uusi laulaja on hyvä)
 
Jaa uusi laulaja? Nykyinen vokalisti Peter Dolving oli bändin alkuperäinen vokalisti, joka lähti menemään ekan levyn jälkeen. Made me do it -levystä One Kill Wonderiin kurkkuaan repii Marco Aro.
 
-
 
Sitten varsinaiseen asiaan.
 
Raised Fist / Alexander Rajkovic
 
http://www.myspace.com/raisedfist
 
Onneksi tämä ei ole "keskustelua hevistä" vaan myös hardcore-yhtyeet lasketaan.
 
Rytmihäiriö / Unto Helo
 
www.surmacore.com
 
Kyllä, sama mies joka näytteli Pitkä kuuma kesä -leffan pääroolia.

Unto Helo
Barney Greenway
Dawn Crosby

Jo mainittu Sorvalin Ville rääkyy kyllä melkosen upeasti. Aivan perille en tästä laulutekniikasta oikein pääse, eikös ne kaik tässä tyylissä vähän samaan suuntaan heitä, toiset vähän raastavammin ja toiset mureammin. Mutta:
 
off-topic: eivät ole jampat mitään sukua keskenään.
 
Henri ja Ville Sorvalihan nimen omaan ovat serkuksia. http://en.wikipedia.org/wiki/Henri_Sorvali

Jätkät, jätkät.. Mitäs meininkiä tämä on..? Raakaa, epätoivoista huutoa haettaessa on kruunaamaton kuningas ilman minkäänlaista debaattia Varg Vikerness.. Ei tarvitse kuunnella Warista kuin ensimmäiset kymmenen sekunttia niin peli on jo selvä..
 
Siinä ei homostella millään tekniikalla, saati taidolla.. Raakaa emootiota eikä mitään muuta. Yleisin reaktio ääripään hevanderilaulajia kuunnellessa on, että: "Kylläpä mahtaa kaveria nyt nuppiin ottaa kun tuommotteella tavalla karjuu..", mutta Vargin meiningit, ne on jotakin aivan muuta.. Siinä se kaveri makaa verissään kurkku auki leikattuna ja rinta nuolten penetroimana, mutta silti se vaan raakkuu, suu veressä kurlaten, vihollisilleen nauraen.. Se on sitä asennetta, pojat. :')
 
Kaikki kunnia toki Villelle, Jensille ymv veikoille.. Hyvin klaaraavat hommansa omilla tonteillaan, mutta ovat ne kuitenkin minusta melkoista pikkupoikien hiekkakenttäuhoa Vargin raakkumisen rinnalla.. :)
 
E: Jo mainittu Sorvalin Ville rääkyy kyllä melkosen upeasti. Aivan perille en tästä laulutekniikasta oikein pääse, eikös ne kaik tässä tyylissä vähän samaan suuntaan heitä, toiset vähän raastavammin ja toiset mureammin.
 
Sitä kutsutaan studiossa nimellä "150 ottoa joista valitaan parhaat, jumalaton kompressio ja pirusti tuplauksia".. ;) Onhan tuo laulutekniikka semmoinen juttu, että paha sitä on ruveta selventämään.. Vaikka toki siitä täällä on paljon keskustelua ollutkin.
 
Kun sen tekniikan kerran haldaa, lähtee kehitys siitä melkoisesti ylöspäin.. Toisilla nopeammin, toisilla hitaammin. Joillakin se ei koskaan jalostu kovinkaan hyväksi. Näin live-tilannetta siis ajatellen, studiossa saadaan ihmeitä (tiettyyn rajaan asti) aikaan, kunhan tiedetään mitä nappuloita vedellään..
 
Mm. Levyllä mainiosti kiekuva Sorvalin Ville on livenä melkoisen myötähäpeistä katsottavaa.. Toki onhan se ymmärrettävää, että brutaali laulu on livenä kaikkein vaikein osio toistaa studioäänitteeseen verrattuna.. Se yksi raaka laulu kun ei kuulosta läheskään niin brutaalilta ja massiiviselta kun takana ei ole sitä efektikavalkaadia, käsittelyä, eikä tuplauksia..
 
E II: Tarkoitus ei ollut nyt siis mitenkään Villeä dissata, tykkään paljon kaverin ulosannissa ja yläasteiässä oli omakin ulosantini laulajana enemmän tai vähemmän juuri häneltä pöllittyä.. Teki kovan vaikutuksen aikoinaan Voimasta ja Kunniasta-levy.. Voi niitä aikoja, kun sitä juostiin metsissä sotamaalit naamassa, turkiksiin verhoutuneena, juotiin simaa ja soiteltiin aina välissä vähän hiiviä. :')
 
Kyllä se Moonsorrow on itselle edelleen niitä THE bändejä, vaikka nykyään onkin diggailu huomattavasti vähemmän aktiivista ja nostalgiapainotteista..
 
Ja ettei mene nyt ihan täysin Ot:ksi niin toteanpa, että laulun kannalta vakuuttavimpia kokemuksia hevipuolella oli ehdottomasti Jens Kiedman Nummirockissa tänä kesänä.. Mikä mies, mitkä eleet, mikä ääni. Meshuggah on kyllä hieno yhtye. Ruokaa korville, silmille ja mielelle.. Mitä viikinkejä. :D

Jätkät, jätkät.. Mitäs meininkiä tämä on..?
 
Nimenomaan. Nostaisin tämänkin lajin merkkipaaluksi Terveiden käsien koko alkupään tuotannon. Äijälän sedän pakista lähtee tarvittaessa raakaakin raaempaa huutoa eikä taatusti ole useilla otoilla tai tuplauksilla hierottua.

Mm. Levyllä mainiosti kiekuva Sorvalin Ville on livenä melkoisen myötähäpeistä katsottavaa..
 
Nykyään vetää minusta oikein hyvin livenä.

Jaa uusi laulaja? Nykyinen vokalisti Peter Dolving oli bändin alkuperäinen vokalisti, joka lähti menemään ekan levyn jälkeen. Made me do it -levystä One Kill Wonderiin kurkkuaan repii Marco Aro.
 
Asia selvä, pyydän anteeksi. :) Enpä ole bändin tuotantoon juurikaan perehtynyt The dead eyetä ja Revolveria (en jaksa muistella miten se kirjoitettiin "oikein") lukuunottamatta.
 
Sitten vielä tämmönen mauton provo, että IMO, Burzum on ehkä hirveintä paskaa mitä oon ikinä kuullut. :D

Kyllä mullakin menee ääni Chuck Schuldinerille (Death) ja Tomas Lindbergille (At The Gates).
 
Kauas näistä ei toki jää Alexander Rajkovic (Raised Fist), Peter Dolving (The Haunted), Greg Puciato (The Dillinger Escape Plan) ja Jens Kidman (Meshuggah)

Anaal Nathrakhin laulaja on minusta sairain mitä lähtee. Ei kuulosta välillä edes ihmiseltä. Saatettu kyllä käyttää joissakin kohdissa jotain efektiä, mutta yhtä kaikki uskomattoman sairaan kuulosta rääyntää kyllä.

Aiemmin mainittu Varg Vikernes ja sitten Silencer-orkesterin Nattramn tulevat itsellä ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan raa'asta. Silenceria vähemmän tunteville, tässä näytettä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=6QacADp-hV8 (video, joka vaatii kirjautumisen)
http://www.youtube.com/watch?v=Gc_ZW9IJSEE (eimikäänoikeavideo)

No jos tähän saa myös punkinsukuista musiikkia listata, niin kaikki vaihtoehdot kalpenevat Catharsiksen Brianin rinnalla. Mies räyhää kuin vesikauhuinen koira, aivan hirvittävällä raivolla ja tunteella. Intensiteetti on homman nimi. Passion-lätty kannattaa kaikkien taiteellisesta punkista/metallista pitävien hankkia ensi tilassa. Nerokkaita sovituksia ja loistavia biisejä, lyriikoista puhumattakaan.
 
Youtubesta näytti pari livepätkää löytyvän, mutta ne ovat kyllä niin paskoja äänen- ja kuvanlaadultaan, että taidanpa jättää linkkaamatta.
 
E: Eipä tuosta nyt laulun osalta hirveästi saa selvää, mutta tämä oli paras laadultaan:
http://www.youtube.com/watch?v=tmR5hsYgKtQ
 
Biisi on sitten The Witch's Heart. E: Paitsi että sen jälkeen kuulostaisi tulevan vielä joku ekan levyn biisi, en muista nimeä.

No hyvinhän tähän voisi lisätä Mark Hunterin, Chimaira nimisestä yhtyeestä. Mielestäni hyvää ja kelpoa ainakin uusimmalla plätyllä.

http://www.youtube.com/watch?v=6QacADp-hV8 (video, joka vaatii kirjautumisen)
 
JOKSEENKIN häiritsevä video...I like it!