Bassot ›

Jeffersson Jazz Bass 2
 
Wanha vanerirunkoinen jatsarikopio. Ensimmäinen oma bassoni, taisi olla hinta tuhannen markan pintaan. Aivan mahtava, tosin virittimet nuukahtivat muutaman vuoden soiton jälkeen.
 
Aria Pro II
 
Tämä oli sitä yksimikkistä sarjaa. Lakkapinnan alla oli kalligrafia-meiningillä raapusteltu ruusu ja louhikäärmes, jotka olivat varsin hienoja. Perushyvä vehjes, muttei silti kerännyt niin paljon soittotunteja kuin rakas Jeffersonini.
 
DeArmond Ashbory
 
Jokainen, joka tällä on soittanut tietää, että kyseessä on ns. Kova Peli. Ihme rimpula, mutta äkkiähän tälläkin oppi vetämään. Tosin intonaatio alkoi ylempää otelaudalta olemaan melkoista tuuriampuilua. Omassa lajissaan viihdyttävä peli, ja ehkä oudoin basso jonka olen ikinä omistanut.
 
Rocky P-bass
 
Tuskanpunainen, yksi P-mikki, volume ja tonepotikka, joka oli ilmeisesti mennyt rikki aikaisemmalla omistajalla ollessaan. Kauhee mylly. Ei niin huono kuin olisin voinut luulla, kyllähän sillä veti ihan riemulla. Talla oli vähän rimpula, mutta hevi raikasi ja pää heilui. Ei ressannut liikaa.
 
Harley Benton 6-kielinen
 
En kuollaksenikaan muista nyt tarkkaa mallinumeroa, kyseessä oli kumminkin se musta, halvinta sarjaa oleva rimpula. Ostaessani tämän ritsa maksoi 211€, nykyäänhän näitä saa johonkin sataanviiteenkymppiin. Kauhea patterisyöppö, ja EQ oli lähinnä vitsi. Kaiken kun laittoi täysille, oli saundi yllättävän hyvä. Ensimmäinen kuusikielinen bassoni, ja yksilönä parempi kuin muutama, jota testasin tämän myymisen jälkeen.
Tuli veivattua Dream Theaterit ja muut innolla läpi, mutta erään tietyn keikan jälkeen basso sanoi itsensä lopullisesti mutkalle, enkä enää jaksanut ruveta korjaamaan. Tätä ennen oli pientä ongelmaa mm. otelaudan liimausten ja satulan kanssa.
 
Harley Bentonin nauhaton nelikielinen
 
Jälleen kerran mallinumero ei ole muistissa, mutta samaa "mustaa sarjaa" kuin kuusikielinenkin. PERIN hauska peli. Intonaatio oli boksista otettuna ihan metsässä, mutta parin tunnin ähellyksen jälkeen ihan kelpo ritsa. Jälleen sama ongelmia mikkien ja EQ:n kanssa, mutta kamalan sympaattinen ritsahan tämäkin oli. Tällä opettelin intonaatiota, ja haaveilin jazz-tähteydestä.
 
Ibanez SDGR 5-kielinen
 
Ja mallinumerot edelleen hakusessa.
Kolmialueinen EQ, joka oikeasti vaikutti saundiin, melko jämäkkä B-kieli ja suht tehokkaat mikit tekivät hevipertistä tyytyväisen. Edellisen omistajan jäljiltä bodyssä oli Morbid Angel-tarra, jota en ikinä hennonnut ottaa pois. Tällä vedettiin muutama keikka, jonka jälkeen päätyi lihoiksi.
 
Ibanez GWB-1
 
Ensimmäinen viisikielinen nauhattomani. Kauhee mylly! Bartsikan mikki, kaksialueinen ohitettava EQ, sormiramppi... Uskomaton peli. Tällä treenasin taas intonaatiota, asemasoitto mallia nyrkki, tietysti. Kaksi keikkaa, ja sen jälkeen ymmärrys, että on ehkä turhan hifisaundinen hevibändiin. Lihoiksi siis.
 
Ibanez Blazer
 
Sain ilmatteeksi, kyseessähän on Japanialainen presarikopio. Järjetön sustain ja mukavantuntuinen kaula. Ei ollut kumminkaan tarvetta, joten laitoin lihoiksi.
 
Aria Pro II
 
Samanlainen kuin toinen bassoni. Sain ilmatteeksi.
Varsin vänkä soitettava, tällä tuli tehtyä kokonaiset kaksi tuurauskeikkaa ja kaksi demoäänitystä, jonka jälkeen päätyi lihoiksi.
 
Charvelin model 4-B
 
P/J-mikitys ja maailman räyhäkkäin bodypaint. Kuva mallista osoitteessa http://samun.1g.fi/kuvat/charvel_model_4b/
 
(Pahoittelut, Seer-O). Tällä tuli tehtyä muutama hevikeikka. Näpsäkkä kaula ja hyväsaundinenkin. Erään jalu*-huuruisen illan tuloksena aloin röytämään viilalla skallopintapaisia otelautaan, ja sammuin kesken. Aamulla oli pää kipeänä ja harmitti. Päätyi lopuksi halfalla jäsen Seer-Olle.
 
Ibanez Sr506
 
Mallinimestä en ole täysin varma, mutta kyseessä oli taivaansininen kuusikielinen Japaniassa tehty tikkukaulainen pilityskeppi. B-kieli hieman lerppu, mutta muuten oikein hyväsaundinen peli, tosin mikkisignaali oli melko heikko. Parit hevikeikat, studiosessio, lihoiksi.
 
Yamaha Attitude LTD 2
 
Legendaarinen Sheehan-model. Paras presarimallinen basso ikinä. Mikkien ulostulo kuumempi kuin Sirdickyj:n argumentointi pienessä siiderissä.
Halkokaula, d-tuner, skallopit (ei jalu*) ylänauhoilla. Ei tosin sopinut silloiseen humppamies-proggikseen, joten päätyi jäsen Typhukselle, jolta se päätyi eteenpäin jäsen Sirdickyj:lle.
 
Fender MiM jazz bass 5
 
Perinteikäs viisikielinen jatsari, johon oli tehty musta pleksi ja vaihdettu mikit DiMarzioihin Typhuksen toimesta. Varsin räyhäkäs peli. Itselläni ei ollut mitään ongelmia B-kielen kanssa. Varsin tasaisesti soiva yksilö, ja erityisesti vaihdetuilla mikeillä varsin käyttökelpoinen työkalu. Parit keikat, ja llihoiksi.
 
ESP Ltd f-255
 
Vanhempaa Bolt-on-mallia.
EMG-hz-mikit mulle ihan liian kuumat ja yläpäävoittoiset. Hirveä hevitorrakko, mutta kyllähän sillä parit keikat veti.
Lihoiksi, siis!
 
Ibanez BTB-406QM
 
35"-tuuman skaalalla varustettu kuusikielinen torrakko, jossa oli meikäläisen nakeille sopiva kieliväli. Hintaluokassaan paras kuusikielinen, joka on tullut vastaan. Kolmialueinen oikeasti toimiva EQ säädettävällä keskialueella, neutrikin jakki ja järkevä tallasysteemi tekevät tästä mallista ylivertaisen uusiin BTB-sarjalaisiin verrattuna. Mutta koska mikään ei ole ikuista, päätyi tämäkin parin-kolmen keikan ja musavideon kuvauksien jälkeen lihoiksi.
 
G&L Tribute L-2000
 
Ostin jäsen Seer-O:lta, osarilla tietty.
Todistus siitä, että Korean pojat osaavat nykyään tehdä hyvääkin työnjälkeä.
Järjettömän kuumat mikit tuuttasivat middleräyhällään koulun Ashdownin etuasteen ruvelle alta aikayksikön. Toimi säröjen kanssa mainiosti ja oli melkoisen monipuolinen saundimaailmaltaan. Tough luck, kaksi keikkaa ja basso maailmalle.
 
Warwick Corvette Standard Bubinga 5
 
Ensimmäinen kosketus apinanleipäpuubassojen ihmeelliseen maailmaan. Kaksi passiivista mecin jazz-mikkiä ja tone. Kelvollista räyhäähän tämäkin rimpula tuuttasi. Toimi erityisen hyvin jäsen Hemmolta ostetun Monsterin putkipäätteen ja Artin putkietusen kanssa. Släppisaundi oikein hyvä, mutta noin muuten ei ehkä ihan minun juttuni. Tämä basso kesti ainakin kaksi, ehkä jopa kolmekin kuukautta.
 
Fender Jazz Bass MIA
 
Jenkkijatsari s-1-vivulla. Sundursti, niinkuin jatsarin pitää ollakin. Tämänhän te kaikki jo tunnettekin, joten riittänee että sanon, ettei tämäkään nyt kauhean kauan aikaa minulla kestänyt.
 
Cort Curbow 5
 
Yksi Bartolinin mk1-sarjan mikki, kolmialueinen EQ, outo bodyn muoto ja luthiittirunko. Yllättävän huisa peli kielten vaihdon jälkeen, tosin haisi todella oudolta. Aiempi omistaja oli asennuttanut bassoon jumbonauhat, jotta ei tartte ihan Niskikseksi ruveta. Viikon-kahden soittelun jälkeen huomasin käsien ja vatsan keräävän allergista ihottumaa pinnoitteesta, joten äkkiä ritsa eteenpäin.
 
Höfner 500/1 noin vuodelta 1967.
 
Maksoin 70€. Legendaarinen Beatles-basso, jonka soundi oli ehtaa plömiä. Kevyt kuin mikä. Omassa lajissaan hieno soitin, mutta nihkeänä muka-hifistelijänä en löytänyt käyttöä mokomalle. Siispä etiäppäin rakastavaan kotiin.
 
MTD 535
 
Aito Amöriikan MTD. Soundillisesti edelleen vertailukohta muille aktiivibassoille. Pulttikaula yhdistettynä Bartolinin EQ:hun ja mikkeihin tekivät tästä todellisen tuomiopäivän pilittimen. Saundia löytyi jos jonkunlaista, eikä bassoa voi missään nimessä moittia alisuoriutumisesta millään osa-alueella.
35"-tuumainen skaala alkoi pidemmän päälle sattumaan vasempaan ranteeseen, joten laitoin kiertoon.
Todennäköisesti ainoa basso, jonka kohdalla hieman jopa kaduttaa, että laitoin eteenpäin.
 
Dean Rhapsody 12
 
Kaksitoistakielinen kitaristintappaja.
Melko hyvä viimeistely, EMG-HZ:n mikit ja julmettu määrä kieliä. Ostin hetken mielijohteesta, soitin kaksi keikkaa ja laitoin lihoiksi. Iso soundi melko pienellä rahalla.
 
Music Man Stingray
 
Pari vuotta vanhana mulle tullut, sain varsin edukkaaseen hintaan. Hieno släppisaundi ja muiden käsissä kova bändi-instrumenttina, itse en saanut oikein mitään järkevää saundia irti vehkeestä. Siispä eteenpäin miljoonaosarilla kaverille.
 
UUSINTA UUTTA:
 
Aiemmin listasta unohtuneet:
 
Tokai Jazz Sound (nauhaton)
 
Kermanvalkeankusenkeltainen japanian Tokai, jonka ostin käytettynä paikallisesta musaliikkeestä.
Nätti tallamikkinarina ja hintaluokassaan erittäin kova peli. Myin jäsen Chiefille.
 
Ibanez joku
 
Myrkynvihreä PJ-mikitetty kasarivehjes. Kaula oli kauhea ropeli ja miltei mahdoton soittaa kymmennen nauhan kohdalta ja siitä ylöspäin, tosin sain ritsan ilmaiseksi yhden kaupan yhteydessä. Myin halvalla eteenpäin.
 
Low End Jazz Bass 5
 
Chris Benaventen ja Brian Barretin rakentama superjatsari rapakon takaa.
Ruusupuuotelauta, lehmusrunko ja todella tyrni Benaventen EQ, joka oli erittäin väritön hyvässä mielessä. Helpposoittoinen, hyväsoundinen...
Periaatteessa perusjatsari steroideissa.
Värinä oli hehkeä Lake Placid Blue, josta kuuli kuittailua paljonkin. Lihoiksihan tämäkin päätyi.
 
Käppi P/J-presari
 
Ostin jäsen Sirdickyj:ltä. Vaahterakaula ja saarnibody, Kent Armstrongin mikit ja schallerin hardware. Jatsarista kopioitu kaula oli erittäin mukavan tuntuinen handuun, mutta soundista puuttui botnea jopa fläteillä hyvin tiheiden puiden takia .Tämä ehti olla yllättävän pitkäänkin käytössä, mutta jäi tarpeettomaksi ja sai uuden rakastavan kodin.
 
-Carvin LB-76
 
-Ken Smith Design 705
 
-Ibanezin kasarituhoajamylly
 
-Dean Jeff Berlin-signature
 
-Neuser Courage 5
 
-Nyt Yamahan Attitude 2, jälleen.
 
Saattaa olla että unohdin jotain.