Bassot ›

Tän kehtaa laittaakin, mutta vahvistinhistoriaa en suostu miettimään. ;) Suurin piirtein kronologisessa järjestyksessä:
 
1980-lukulainen Ibanez Roadstar II -P-kopio
1996 Warwick Corvette Std 5
1994 Warwick Fortress One 5
2001 Warwick Thumb Bolt-On Maple Monster
* 1989 Warwick Streamer Ltd. Edition
1990 Warwick Streamer Stage One 5
1989 Warwick Streamer
199X Trace Elliot T-Bass 5
2006 Warwick Streamer $$
* Ibanez ATK300
 
Aika W-painotteistahan tuo on. Tähdellä merkityt vielä tallissa. Ensibasson myyminen harmittaa.

Kronologisessa järjestyksessä:
 
1. Yamaha BB1200S - ihan passeli kasariritsa: p-mikki, aktiivirojut ja läpikaulan. Jäi kuitenkin käyttämättömäksi kun ostin itselleni sopivimpia bassoja.
2. Fender Jaco Pastorius jazz bass - ihan mainio tämäkin, mutta kokeiltuani Ibanezin GWB:tä niin oli homma aika selvä tän basson osalta.
3. Kontrabasso - ihan passeli unkarin ritsa. Parani huomattavasit kun siihen asennettiin uusi talla, pinna, stakkeli ja kielet. Nyt sillä skulaa mainiosti.
4. Sadowsky MS5 - 5-kielinen amerikan jazzbasso. Paras. Jos jollain bassolla pitäisi vetää loppuikä, se olisi tämä. Täydellinen.
5. Warwick FNA Jazzman 5 - hirveä ritsa, en tykännyt yhtään. Sain vaihdossa Fenkun JP signaturesta ja pistin välittömästi eteenpäin.
6. Ibanez Gary Willis signature - hyvä hifinauhaton, mutta kaulan ohuus rupesi kyrpimään muakin. Peli oli tämäkin osalta selvä kun kokeilin nykyistä nauhatontani.
7. Neuser Crusade 4 - ostin heräteostoksena, ihan mainio basso. Myin eteenpäin kun ostin 5-kielisen neuserin.
8. Neuser Courage 5 - bongasin Kitarapajasta ja piti käydä hakemassa halvalla. Hyvä hifisaundi. Kaikinpuolin hieno basso, mutta hyvää Sadowskylle 6-0.
9. Neuser Cloudburst 6 nauhaton - hiton hyvä nauhaton. Löytyy narinaa ja pehmeyttä ja vaikka mitä. En voi kuvitella parempaa nauhatonta.
10. Neuser Courage 5 #2 - ostin heräteostoksena, lähti aika nopeasti eteenpäin kun oli käytännössä samanlainen kun toi toinen Courage.
 
Onhan niitä kerääntynyt vaikka tuntuu ettei niitä kuin ihan muutama vasta ole ollut.

1. Squier Affinity-presari
2. Ibanez EDB500
3. OLP MM2 (edelleen käytössä, tosin tehty nauhattomaksi, vaihdettu mikki ja laitettu aktiivielektroniikka.
4. Ernie Ball Music Man SUB (niin ikään käytössä toisena ykkösbassona)
5. Fender Jaguar Bass (käytössä taas toisena ykkösbassona)

1984: Arian SG-mallinen lyhytskaala. Oli samanvärinen kuin kotona ollut punainen rullapuhelin, oisko nyt viininpunainen tai jotain sinne päin.
Aron-soittimesta lähti mukaan. Hintaa en muista mutta niin elämää nähneen näköinen vehje oli, että ei varmaan paljoa kustantanut. Ihan kelpo soitin 14-vuotiaalle aloittelevalle tumputtajalle. Samalla keikalla lähti melkein ilmaiseksi Iso-Roban jostain osta-myy liikkeestä Fender Bantam Bass amp combo, joka oli bassovahvistimena ihan susi, mutta kitaravahvarina varsin kelpo peli. Basso vaihtui jo parin vuoden päästä, mutta vahvistimesta hankkiuduin eroon vasta pari vuotta sitten.
 
1987: Valkoinen nelikielinen Washburn ritsa P-mikillä. Kyllähän tällä soitteli, mutta ihan virheostos. Samoihin aikoihin tarttui mukaan Aron-soittimesta Karsee Carlsbro Stingray nuppi, jonka kolisevaa, täysin bassolta kuulostamatonta soundia on vaikea jäljitellä. Eikä kukaan ole varmaan edes yrittänyt. Tälle kaveriksi MS audiotronista joku väh. miljoona keikkaa nähnyt yhden elementin kaappi, jossa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta yhtä kulahtanutta boksia en ole sittemmin nähnyt.
 
1989: Hampurista Japanin Fender P standard. Arctic white ruusupuu otelaudalla. Aivan hemmetin hyvä soitin kaikin puolin. Harmi, että tuli tärveltyä se.
 
1990-1993 Olin niin tinassa, että jos jotain soittimia tuli ja meni, niin olkoon sitten. Ainakin japanin presari meni. Musitikuvat on vähän hatarat. Ai niin, sain ylioppilaslahjaksi Korealaisen kontran. Tuossahan se on vieläkin. Kokopuusoitin, vuorivaahteraa tai jotain sellaista. Ei valittamista.
 
1993: Rickenbacker 4003JG uutena Kitarapajalta. Kaikki rahat meni, mutta olin onnellinen. Ja olen vieläkin. Tosin nyt olen myymässä sitä. 1800,-
 
2005: Ostin Carlsbron nupin ja kaapin 150 egee, jotka oli ihan toista maata kuin aiempi Stingray. Kaapista hajosi elementit. Myin pois viallisena korjaustaitoiselle.
 
EDIT: 2006 Musta OLP MM2, joka oli varsin hyvä soitin, mutta jouduin myymään, jotta sain ostettua tallan ja virityskoneiston, ym. rautaa Nuutiseen (alla). Yksi OLP MM2 = Laadukkaat P-basson metallit.
 
2006: Vaihdoin Bantam Bass-ampin A.Nuutisen tekemään 51 presariin (puut ilman metalleja), joka on nykyisin ykkössoitin. Suomalainen käsityö on huippua. Behringer BX600 combo, joka on yllättävän hyvä treenitouhuihin ja keikkamonitoriksi.

- 30skaalainen ritsa, jolla ei edes ollut merkkiä, muistaakseni valmistettu Länsi- tai Itä-Saksassa. Hävitetty jonnekin.
- Fender Jazz bass MIA 80-luvun lopulta, oli kaverilta pitkäaikaislainassa ja palautettu
- Fender Jazz bass american trad., yllättävän hyvä niinkin huonomaineiseksi bassoksi. myyty pois
- Fender Jazz bass MIA 78, ehdoton ykköspeli edelleen.
- Yamaha BB5000 PJ-mikitys vm86, japanin 5-kielinen, hyvä oli mutta jostain syystä myin pois. Melkein harmittaa.
- Nro5, nauhaton 5-kielinen, Arto Piiraisen tekemä, hyvä, ihana ja omasta päästä suunniteltu.
- Music man stingray5, hyvä basso mutta ei puhutellut alkuhuuman jälkeen, ostin Heikiltä ja myin Villelle.
 
Eli Fender 78 jasso ja nro5 ovat pitäneet pintansa.

Washburn bantam 200 tjsp. Ensimmäinen basso, jonka ostin uutena kun rahat ei riittänyt myyntitilissä olleeseen Musarin Sabreen. 500mk jäi puuttumaan, edelleen harmittaa.
 
Säästin intin päivärahoista noin 3000 markkaa, vanha basso vaihdossa ja Warwickin Corvette uutena kaupasta. Tällä soittelin tyytyväisenä n. 7 vuotta. Meni vissiin Ouluun.
 
Välissä tallissa käväisi Matti Nevalaisen jazz-basso. Jotenkin tuhnu soundi. Pääsin eroon melkein samalla hinnalla.
 
Sen jälkeen alkoi mnetin käyttö ja kaikki meni plörinäksi.
 
Neuser Crusaden bongasin torilta halvalla. Ei kelvannut kellekään muulle siitä huolimatta. Corvette lähti tämän alta. Huippubasso, vaimon suosikki. Myyntikiellossa hänen toimestaan, muuten olis varmaan pistetty heikkona hetkenä lihoiksi. Lähinnä kavereilla lainabassona silloin tällöin.
 
Slovakiasta ostin kaljapäissäni Neuserin Couragen. Huippu, sopii kuin hanska käteen jne. Mahtibasso joka on eniten käytössä.
 
Välissä kävi kotona kääntymässä vielä yksi Crusade ja Courage, jotka lähtivät sitten Niskamiehen kautta eteenpäin. Todella hyviä bassoja, mutta samanlaiset pidemmällä yhteisellä historialla oli jo kotona.
 
Nauhattoman basson ostin mnetistä jossain vaiheessa, nyt ollut modausinnostuksen alettua osissa viimeisen vuoden-pari. J-mikki tallassa, Fenderin telehumppari kaulalla. Ehkä vielä P-mikki keskelle. Tai sitten Darkstar-mikki. Ihan ok nauhattoman harjotteluun.
 
Epiphonen SG-kopio piti ostaa vaimolle treenibassoksi. Ei lähtenyt harrastus nousukiitoon, basso pikamyynnillä eteenpäin.
 
Musari ei ollut mun juttu. Hyvin soiva peli, puolen vuoden jälkeen musta rokkibasso mnetin kautta seuraavalle. Ei pärjännyt Neusereille, ehkä olen niihin liian tottunut.
 
5-kielinen Avbasso oli puoli vuotta, liian paksuksi speksasin kaulan. Samu S. nimimerkin kautta Heikki L:lle. Hirmusoundinen tykki.
 
Jossain vaiheessa hommasin Tshekistä hienon Jurkovicin tekemän jazz-basson. Sitten tuli Visalasku samaiselta reissulta ja myin kaverille. Loistosoundi.
 
Nyt hain kesällä 5-kielisen Av-basson tekijältä. Jälleen hieno basso, kuvat löytyy omalta sivulta. Katotaan miten tohon viidenteen kieleen tottuu pitkässä juoksussa.
 
Omatekoinen lyhytskaalainen on edelleen työn alla. Toivottavasti joskus valmistuu.

1. Ibanez GSRjoku, eka bassoni. Meni paikallisen blackmetal-bändin basistille vuonna 1997.
 
2. Jackson Concert-sarjalainen. Vähän parempi kuin Ibanez, en edes muista kelle tuo lähti.
 
3. Warwick FNA, aivan mahtava vehje, jolla soitin jonkun sata keikkaa. Hukkasin opistokaverille kun piti viiskielinen saada. Tätä on kova kävä.
 
4. Yamahan joku ritsa, oli himabassona pari kuukautta, myin voitolla pois ennen kuin olin sitä edes maksanut ;)
 
5. Warwick FNA Jazzman 5, melkein samat kuin em. Warwickissa. Tässä vain ei ollut wenge-kaulaa, en oikein päässyt ovagkolin kanssa sinuiksi. Lähti Soulrelicin basistille.
 
6. Pedulla Buzz, yläasteikäisenä päätin, että tämmönen pitää joskus saada ja muutama vuosi sitten tuli tämmönen vastaan. Pankista lainaa ja basso himaan, loistava vehje, ei mitään kysyttävää. Bassosoolon SM-skaboissa soundia kuulleet ymmärtävät...
 
7. Lakland 5502, 35"-mensuurilla varustettu vitonen. Huikea peli, liikkuu jossain perinteisen ja modernin välimaastossa. Hommat hoituu humpasta heviin.
 
8. Kontra, harrastukseni.

- Eka basso ikinä: JV Squier -82. Oikeastaan ainoa basso millä soittelen tänäkin päivänä. Välillä oli EMG:t kiinni, nykyään dimarzion model j:t.
 
- nauhaton pitää joka miehellä olla, joten ostin rippikouluaikoihin 800 markalla todella hakatun näköisen "bass of doom" Aria jazzbasson, varmaan joku 80-luvun alun vehjes. Otelauta on jonkun vaihtama, ruusupuuta, säädöt ihan metsässä ostaessa. Menin tyhmyyksissäni maalaamaan sen paskasti. Makean naukuva soundi ylärekisterissä, alapää ei oikein soi. Parilla äänitteellä käytetty, muuten en satu koko peliin. Pitäis myydä pois vaan en malta.
 
- Oma vitonenkin piti saada ja MTD:t kiinnosteli kovasti, joten Kingston tuli ostettua. Ei tule käytettyä mihinkään. Pitäis myydä pois vaan en malta.
 
- Omatekemä nauhaton vitonen. Varsin ok, mutta ei tule nauhatonta käytettyä. Ei täysin valmis vielä :)
 
Siinä ne sitten olikin, jokainen on vielä omistuksessa.

Aikajärjestyksessä, *-merkityt vielä jäljellä
 
- Hofner President, 1964
- Ibanez Les Paul Bass, 1970's
- Ibanez Roadster, aktiivi
- Washburn
- Aria Pro II, SB 1000
- Yamaha SB 300 Fretless
- Warwick Streamer Stage I Special edition (ostin uutena, samanlainen kuin Unskelotin avatar)
- Fender Jazz Bass 1973, Mocha Brown
* EB Music Man Stingray 1984 (mun ainut uutena ostama basso joka on jäljellä)
* Fender Jazz Bass 1965, Lake Placid Blue
* Fender Telecaster Bass, 1972, Sunburst
* Fender Precision Bass 1965 Sunburst
* Fender Jazz Bass 1970, Sunburst
* Music Man Sabre, Maple Neck, Natural, 1990 (avatar)
* Tokai Jazz Bass, Sunburst, Fretless 1982
- Fender Precision Bass 1977 Sunburst
* Squier -62 Precision Bass, Sunburst 1982
* Squier -57 Precision Bass, Maple Neck, Musta, 1982
* Squier -64 Jazz Bass, Sunburst, 1982
* Greco Thunderbird 1989
* G&L El Toro, Burgundy, Maple neck 1988

7) Fender Precision '75. Tää on vieläkin, ja tulee aina olemaan.
10) Fender Jazz Bass '75. Paras. En myy eteenpäin.
Jossain mielenhäiriössä nää oli kuitenkin hetken Torilla.
 
Jukia kuumotti Kitarapajan 1967 Presari.

Bassonsoiton kun aloitin virallisesti vasta pari kuukautta sitten niin ei mitään suurta listaa tule. Päätin sijoittaa heti laatupeliin.
Warwick Corvette Standard (5-kielinen)

Bassonsoiton kun aloitin virallisesti vasta pari kuukautta sitten niin ei mitään suurta listaa tule. Päätin sijoittaa heti laatupeliin.
Warwick Corvette Standard (5-kielinen)
 
Ei ainakaan mikään huono ratkaisu ellei basismi ole vain joku ohimenevä villitys.

1978 aloitin basistin urani kaverilta silloin tällöin lainatuilla 1969 Fender Precisionilla ja hänen Ampeg V-4B/MusicMan 212 kaapilla. Ei paskempi setti.
 
Ihan niinkuin Balzary totesi tässä samassa ketjussa aiemmin, että 2002 kun rupesin zoomailemaan tätä m.netiä, niin siitä lähti hommat "alaspäin":
 
Tässä suurinpiirtein kronologisessa järjestyksessä, vuosiluvun perässä oleva * kertoo, että basso on edelleen (lue: vielä) kehissä (näkyy kyllä omakuvistakin):
1978: Typhon merkkinen basso, jonka velipoika hommasi jostakin ja antoi minulle joululahjaksi. Iski jokin, ja bodyn yläsarvi piti sahata poikki, ja basso sai lempinimen Teardrop. Samassa modauksessa punainen maali lähti poies ja natural-väritys astui kehiin. Möin naapurin pojalle.
1979: joku ihme jazz basso kopio huonolla kaulalla, jonkun itse maalaamalla valkoisella bodylla (taisi olla vaneria) ja huonoilla mikeillä
1981: Aria Pro II, mallia en muista
1982: MusicMan StingRay 1979 black
1983: ESP PJ-basso, jonka Oulun musiikkikauppiaat kokosivat minulle. Duncanin vintage-mikit (varsinkin J-mikki) ei miellyttänyt, joten kokeilin Hot Stack-J-mikkiä. Sitten Duncanin aktiivit kävivät bassossa kaksi päivää (ne joissa on ne pienet kytkimet). Sitten löysin EMGt ja siihen loppui etsintä. Eli jo 80-luvun puolessa välissä harrastin samaa kuin nykyään. Passiivirutkut poies ja aktiivia tilalle. :-)
1984 *: MusicMan StingRay 1979. Bodyn Rootbeer tai mocca brown väritys ei miellyttänyt silmää syystä A tai B, joten M.Nevalainen maalasi valkoiseksi. Loistava basso.
1985: Fender Jazz Bass, ei paljon kerrottavaa. Joko huono yksilö tms., StingRay hakkasi sen 6-0. Vaihdoin lopulta Rolandin nauhakaikuun.
about 1990: M.Nevalainen teki minulle StingRayhin RW-otelautaisen kaulan, johon ostin virittimet MS Audiotronin katossa roikkuneesta StingRayn rikkonaisesta kaulasta. Tumpumpi soundi kuin originaalikaulassa, joten kasasin ympärille Jazz basson, jonka sitten lahjoitin velipojalle.
 
2002: Squier Affinity P-Bass 2000. Ihan hyvä basso, jossa oli JPJ-mikitys ostaessani. Laitoin siihen EMG PJ-setin ja BTC:n. Oli vallan mainio basso. Kokeilin kyllä Bartolinin musarimikkiäkin tässä, mutta ei ottanut tulta.
2003: MTD Kingston TobaccoSunburst 5-kielinen. Mainio H-kieli.
2004: OLP MM-2. Nordstrand mikki ja StingRayn aktiivielektroniikka eivät tehneet tästä sen kummempaa. Laitoin siihen StingRayn nauhattomaksi modatun kaulan. Nauhaton ei ole mulle.
2004: MusicMan StingRay 1987 teal RW-otelaudalla. Ruusupuu ei kuitenkaan taida olla minun juttu StingRayssa.
2005: MusicMan StingRay 1979/1980 olympic white. Sijoitusmielessä hankittu, joka ei minulla kauaa ollutkaan. Ihan yhtä hyvä kuin tuo minun vanhus.
 
2005: Viinabasso Jazz basso, jossa oppilastyönä Ikaalisissa tehty nauhaton kaula. Body ei tainnut olla Squierin body (kuten minulle väitettiin), vaan Harley Benton, mutta so what.
2005: ihme basso (ostin Jukilta), vaneribody, EMG-mikkejä niin että riittää ja Fender japsi-kaula, joka oli tehty nauhattomaksi.
 
Tein ristisiitoksen näistä kahdesta bassosta, vaihdoin kaulat keskenään, Fender-kaulalla varustettu HB-body sai EMG-J ja BTC:n ja vielä tuhkakupit. Tällä vedin Olavi Virta näytelmässä (StingRayn ohella).
 
2005: OLP Tony Levin Signature 5-kielinen. Muuten hyvä basso, mutta kaula meni rupelille. Kun ei ollut varaa ostaa aitoa StingRayta.
2006: OLP Tony Levin Signature 5-kielinen. Vallan mainio ja hyvempikaulainen.
 
2006 *: Squier JV Jazz Bass 1983. Mainio pilalle modattu jasso, johon laitoin EMG-J setin ja BTC:n. Originaali Fiesta Red -väritys poistettu edellisen omistajan aikana.
2006: Fender Dirnt/Sting Precision. Gibson Mudbucker jytisi kaulanjuuressa.
2007 *: G&L L-2000 Leo Fender Signature 1991. Loistava basso.
 
Kun tytär opetteli basson soittoa (luopuen siitä kuitenkin):
2005: Fender MusicMaster Bass 1978
- aivan hengetön mikki, muuten ihan ok
2006: Fender Mustang Bass 1975/1976
- tässä oli mulle tullessa Bill Lawrence L-510 mikki. Laitoin siihen DiMarzio Model Onen, ja tulipa siitä vallan mukava pikkubasso.
 
Onhan näitä ollut. Ei ihme, että vaimo pitää vähän höyrähtäneenä. Nyt olen luvannut itselleni, että StingRay 5:n ostan vielä joskus, mutta muuten tämä vouhotus saa olla tässä.

1. Vester Jazz Bass -kopio. Aika heikko ritsa oli. Eka oma basso, jolla pääsi harrastuksessa kunnollisemmin alkuun. Sai lähteä seuraavan tieltä.
 
2. Ibanez SR 400. Hintaansa nähden ihan ok. Palveli kauan tyytyväistä kunnes hokasin kiinnittää oikeasti huomiota saundihommiin ja hommasin putkistyrkkarin. Sitten sitä kokeili kunnolla perinteikkäämpiä passiivibassojakin ja huomasi, että eihän tää aktiivihimmeli saundaakaan ihan miltään. Thunderin himo iski ja tämä sai mennä.
 
3. Epiphone Thunderbird non-reverse 80-luvun lopusta ilmeisesti. Se harvinaisemman muotonen thunderi. Loistava saundi varsinkin hintaisekseen ja muutenkin ominaisuuksiltaan ihan ok, paitsi kaula ihan hirveän paksu ja leveä halko. Paksumpi ja leveämpi kuin presarissa. Iski ihka oikean, aidon thunderin himo ja lopulta tämä kopsu sai sitten lähteä alta pois.
 
4. Itsetehty Jazz. Hyvin akustisesti soiva, karun näkönen jazzari. Heräteostos oli, joka lähti pikasesti kiertoon ponnettomien mikkien takia.
 
5. Gibson Thunderbird 1991. The Bass, The King. Ihan ehdoton ykköspeli, enkä myy ikinä. Satuin löytämään Tukholmasta 2004 kohtuuhintaan.
 
6. Eko Telecaster Bass 70-luvulta. Ruottista halavalla löyty, niin piti sikana säkissä kokeilla. Halkohan oli tuonkin kaula, niin eteenpäin myin samantien, lievällä voitollakin kai.
 
7. Joku Yamaha 60-luvun lopusta. Halpa, mielenkiintoinen vintagetumppusaundinen peli. Omaan tarkoitukseensa ja aikakautensa meininkiin tosi mainio ja hyvin soiva. Ei se vaan sitte toimittanu kakkosbasson virkaa. Myyntiin meni lopulta tääkin.
 
8. Fender Musicmaster 1978. Söpö pikkubasso. Ja soipi aivan loistavasti. Saundi yllättävän iso ja muhkea. "Presarisaundi pienoiskoossa". Todellinen löytö ruottista neljällä sadalla! Aikomus ois pitää tämäki aina. Tai ainaki pitkään.
 
Olihan noita muutama jo. No ny on Gibsoni ykkösenä ja Fenkku kakkosena. Tyytyväinen oon, eikä tarvetta muulle. Mukavasti eroavat kuin yö ja päivä nuo. Toinen pieni kuin kitara ja toinen lähes valtavan iso, mutta silti molemmilla käytännössä yhtä kiva vetää. On siinä Gibassa toki isompi saundi ja eroaisivat tasot aika lailla, jos lennosta vaihtaisin Fenkkuun keikalla. Sen verran heikompi ja ehkä epätasaisempikin on se Musicmasterin mikin signaali. Mikinvaihdolla tuosta sais ihan yhtä täydellisen pro-pelin, mutta ei tommoseen pikku viilaukseen oo oikeesti tarvetta. Originellinä vedellään se mitä kakkospelillä vedellään.

1989: Aria Pro II XRB -sarjalainen. Musta Jackson -tyyppinen P/J -mikityksellä ja aktiivietuasteella, minkä päälle ei tuolloin ymmärtänyt hölkäsen pöläystä. Ruma kuin mikä ja myyty pois.
 
1991: Rickenbacker 4003JG. Uutena kesätyörahoilla Huttuselta. En myy koskaan, vaikka onkin viimeaikoina ollut vähemmällä käytöllä, lähinnä kaverit lainailleet.
http://a468.ac-images.myspacecdn.co … 08bc806aee292604719a250602252fb.jpg
 
1996: Fender Jazz Bass Special nauhaton n. 1985-87. 1500 mk ja luulin saavani kermanvärisen Jazz Basson...Noh, jälkikäteen asennettu Tele -tyylin plexi helpottaa ja tarkoitus olisi vielä asentaa EB -tyylin kaulamikki. Hyvä soitin, kun se yksi nauhaton kerta pitää olla.
http://a617.ac-images.myspacecdn.co … a3be12112a65a12be132d1df6f0e150.jpg
 
1997: Aria Pro II SB-700. Kaveri oli tehnyt tavallisesta vanhasta Arian neljäkielisestä 9-kielisen eeE-aaA-ddD -virityksellä ja tarjosi sitä rahapulassaan minulle. Cheap Trick -intoilun myötä polte 12-kieliseen oli kova ja "oikea" sellainen vain kaukainen haave. Toimi hyvin ja on nyt modattu 6-kieliseksi E-A-D-G-H-E -vireiseksi. Miesten baritonikitara siis.
http://a284.ac-images.myspacecdn.co … 615140c2117ee02b004c8792c0ec023.jpg
 
2001: Squier Jazz Bass '83. Kaveri myi 2000 markalla, eli ei paha. Oikein hyvä perusbasso, tällä hetkellä kiinni kaverin käämimät mikit ja toisen volumepotikan paikalla neljäasentoinen kiertokytkin, mistä löytyy mikkien sarjaankytkentämahdollisuus.
http://a539.ac-images.myspacecdn.co … c7c308c4310c40e6b8f18ec85ca7dba.jpg
 
2001: Hamer CH-12. Pitkäaikainen haave toteutui, vaikkakin olisin eniten halajanut B-12A mallia, tämä kun on melko mitäänsanomattoman näköinen bodyltaan. Rahasta kiinni. Soundi on iso ja joskus olisi takoitus vaihtaa mikit joihinkin parempiin ja aktiivielektroniikka pois. Jotain tolle bodyllekin pitäis tehdä, nyt sen on perustylsän hevibasson näköinen. Lapa edelleen paras design, mitä oktaavikielisissä on nähty.
http://a215.ac-images.myspacecdn.co … 6df610f078f3311b0cbd98568fdd276.jpg
 
2004: Gibson Thunderbird 1976. Toinen pitkäaikainen himoilun kohde. Kaula kestänyt ehjänä, onneksi!
http://a467.ac-images.myspacecdn.co … 8f2672852d042b70011dd918d920962.jpg
 
2005: Waterstone TP-2. Tom Peterssonin signature -malli ja miehen nimmarilla varustettua ensimmäistä sarjaa. Kaula tosi leveä, mutta profiililtaan ohut; kaikin puolin minun käsilleni Hameria helpposoittoisempi. Passiivinen elektroniikka ja helvetin iso soundi. Ainoastaan lavan muotoilu ei pärjää Hamerille...
http://a691.ac-images.myspacecdn.co … 40de57b3df6e7da45305c4eb436e602.jpg
 
2006: Custom Jazz Bass. Halusin kaulamikillä varustetun Jazzin koska Doug Rauchillakin oli, mutten viitsinyt Squieriin sellaista asentaa, joten kaveri teki. Kaulamikille myös oma ulostulo tarvittaessa.
http://a976.ac-images.myspacecdn.co … 42d81e9b24a05be5e0d099653e8abc7.jpg

1. Ibanez TRjotain, 5-kielinen. Tuolla oli hyvä aloittaa.
2. Warwick Fortress Masterman Custom, 4-kielinen, Kahlerin vibratalla ja EMG-systeemit. Vaihdossa meni tuo Ibanez ja välirahaa piti maksaa vähän perkeleesti. Kestikin yli 3kk valmistua. Kahleria piti etsiä ummet ja lammet, kunnes löytyi NOS Floridasta. Tämä siis '98. Edelleen roikkuu seinällä.
3. Fortressille kaveriksi 6-kielinen Corvette (uusi). Vuoden verran oli, sitten myin pois.
4. Fortressille kaveriksi 6-kielinen Corvette. (käytetty). 3kk oli, sitten myin pois. Edellisestä Corvettesta kulunut aikaa melkein 5 vuotta.
5. Frankenjazz, Fender/Allparts. Oikein mainio värkki.
6. Fortressin ja Jazzin kaveriksi 4-kielinen custom AV. Edelleen lieviä ongelmia kaulan leveyden kanssa. En tiedä mitä tekisin. Muuten hiton hyvä peli, kaula vähän tuottaa ongelmia.
7. 6-kielinen AV tulossa.

No joo...
 
1. (1987) 70-luvun alusta peräisin ollut pirteän punainen Fender Musicmaster. Ei siinä mitään, mainio lyhytskaalainen aloittelubasso. Sittemmin pöllittiin bändikämpältä ja vieläkin potuttaa, lähinnä noin niin kuin tunnearvon kannalta.
 
2. (1990) Gibson Victory Standard, eka täysmittainen. Hyvä, jämerä rokkisoundi, mutta helvetillisen leveä kaula ei sopinut kätöseen, joten meni vaihtoon suht pikaiseen.
 
3. (1991) Pulttikaulainen PRS. Tämä toimittikin sitten ykkösritsan virkaa pyöreät 13 vuotta, kunnes internetin pahat sedät sytyttivät kamarunkkauskipinän. Myin vaihdossa Huttuselle, sittemmin vilahtanut torillakin.
 
4. (1992) Nauhaton Yamaha BB400. Hyvä basso, mutta nauhattomuus ei ollut mun juttu. Myin lopulta pois 2003.
 
5. (2004) Neuser Courage. Loistava basso sinänsä, kohtaloksi koitui kuitenkin viisikielisiin hurahtaminen. Myin pois vuoden päästä.
 
6. (2004) Fender Mehiko-Jazz. Ostin kakkosbassoksi, mutta Neuserin tapaan jäi viisikielisten jyräämäksi. Myin pois pari kuukautta sitten.
 
7. (2004) Harley Bentonin 5-kielinen. Tämä postimyyntiritsa sitten mullistikin maailmani. Radikaalin ehostusoperaation ja mikkien vaihdon jälkeen todellinen killeri, joka edelleen palvelee kakkosbassona.
 
8. (2006) Sandberg California JM5. SE basso. Ei kysyttävää.
 
Näin jälkikäteen voi olla sikäli tyytyväinen, että kaikki omistamani bassot ovat olleet kelpo soittimia.

Jeffersson Jazz Bass 2
 
Wanha vanerirunkoinen jatsarikopio. Ensimmäinen oma bassoni, taisi olla hinta tuhannen markan pintaan. Aivan mahtava, tosin virittimet nuukahtivat muutaman vuoden soiton jälkeen.
 
Aria Pro II
 
Tämä oli sitä yksimikkistä sarjaa. Lakkapinnan alla oli kalligrafia-meiningillä raapusteltu ruusu ja louhikäärmes, jotka olivat varsin hienoja. Perushyvä vehjes, muttei silti kerännyt niin paljon soittotunteja kuin rakas Jeffersonini.
 
DeArmond Ashbory
 
Jokainen, joka tällä on soittanut tietää, että kyseessä on ns. Kova Peli. Ihme rimpula, mutta äkkiähän tälläkin oppi vetämään. Tosin intonaatio alkoi ylempää otelaudalta olemaan melkoista tuuriampuilua. Omassa lajissaan viihdyttävä peli, ja ehkä oudoin basso jonka olen ikinä omistanut.
 
Rocky P-bass
 
Tuskanpunainen, yksi P-mikki, volume ja tonepotikka, joka oli ilmeisesti mennyt rikki aikaisemmalla omistajalla ollessaan. Kauhee mylly. Ei niin huono kuin olisin voinut luulla, kyllähän sillä veti ihan riemulla. Talla oli vähän rimpula, mutta hevi raikasi ja pää heilui. Ei ressannut liikaa.
 
Harley Benton 6-kielinen
 
En kuollaksenikaan muista nyt tarkkaa mallinumeroa, kyseessä oli kumminkin se musta, halvinta sarjaa oleva rimpula. Ostaessani tämän ritsa maksoi 211€, nykyäänhän näitä saa johonkin sataanviiteenkymppiin. Kauhea patterisyöppö, ja EQ oli lähinnä vitsi. Kaiken kun laittoi täysille, oli saundi yllättävän hyvä. Ensimmäinen kuusikielinen bassoni, ja yksilönä parempi kuin muutama, jota testasin tämän myymisen jälkeen.
Tuli veivattua Dream Theaterit ja muut innolla läpi, mutta erään tietyn keikan jälkeen basso sanoi itsensä lopullisesti mutkalle, enkä enää jaksanut ruveta korjaamaan. Tätä ennen oli pientä ongelmaa mm. otelaudan liimausten ja satulan kanssa.
 
Harley Bentonin nauhaton nelikielinen
 
Jälleen kerran mallinumero ei ole muistissa, mutta samaa "mustaa sarjaa" kuin kuusikielinenkin. PERIN hauska peli. Intonaatio oli boksista otettuna ihan metsässä, mutta parin tunnin ähellyksen jälkeen ihan kelpo ritsa. Jälleen sama ongelmia mikkien ja EQ:n kanssa, mutta kamalan sympaattinen ritsahan tämäkin oli. Tällä opettelin intonaatiota, ja haaveilin jazz-tähteydestä.
 
Ibanez SDGR 5-kielinen
 
Ja mallinumerot edelleen hakusessa.
Kolmialueinen EQ, joka oikeasti vaikutti saundiin, melko jämäkkä B-kieli ja suht tehokkaat mikit tekivät hevipertistä tyytyväisen. Edellisen omistajan jäljiltä bodyssä oli Morbid Angel-tarra, jota en ikinä hennonnut ottaa pois. Tällä vedettiin muutama keikka, jonka jälkeen päätyi lihoiksi.
 
Ibanez GWB-1
 
Ensimmäinen viisikielinen nauhattomani. Kauhee mylly! Bartsikan mikki, kaksialueinen ohitettava EQ, sormiramppi... Uskomaton peli. Tällä treenasin taas intonaatiota, asemasoitto mallia nyrkki, tietysti. Kaksi keikkaa, ja sen jälkeen ymmärrys, että on ehkä turhan hifisaundinen hevibändiin. Lihoiksi siis.
 
Ibanez Blazer
 
Sain ilmatteeksi, kyseessähän on Japanialainen presarikopio. Järjetön sustain ja mukavantuntuinen kaula. Ei ollut kumminkaan tarvetta, joten laitoin lihoiksi.
 
Aria Pro II
 
Samanlainen kuin toinen bassoni. Sain ilmatteeksi.
Varsin vänkä soitettava, tällä tuli tehtyä kokonaiset kaksi tuurauskeikkaa ja kaksi demoäänitystä, jonka jälkeen päätyi lihoiksi.
 
Charvelin model 4-B
 
P/J-mikitys ja maailman räyhäkkäin bodypaint. Kuva mallista osoitteessa http://samun.1g.fi/kuvat/charvel_model_4b/
 
(Pahoittelut, Seer-O). Tällä tuli tehtyä muutama hevikeikka. Näpsäkkä kaula ja hyväsaundinenkin. Erään jalu*-huuruisen illan tuloksena aloin röytämään viilalla skallopintapaisia otelautaan, ja sammuin kesken. Aamulla oli pää kipeänä ja harmitti. Päätyi lopuksi halfalla jäsen Seer-Olle.
 
Ibanez Sr506
 
Mallinimestä en ole täysin varma, mutta kyseessä oli taivaansininen kuusikielinen Japaniassa tehty tikkukaulainen pilityskeppi. B-kieli hieman lerppu, mutta muuten oikein hyväsaundinen peli, tosin mikkisignaali oli melko heikko. Parit hevikeikat, studiosessio, lihoiksi.
 
Yamaha Attitude LTD 2
 
Legendaarinen Sheehan-model. Paras presarimallinen basso ikinä. Mikkien ulostulo kuumempi kuin Sirdickyj:n argumentointi pienessä siiderissä.
Halkokaula, d-tuner, skallopit (ei jalu*) ylänauhoilla. Ei tosin sopinut silloiseen humppamies-proggikseen, joten päätyi jäsen Typhukselle, jolta se päätyi eteenpäin jäsen Sirdickyj:lle.
 
Fender MiM jazz bass 5
 
Perinteikäs viisikielinen jatsari, johon oli tehty musta pleksi ja vaihdettu mikit DiMarzioihin Typhuksen toimesta. Varsin räyhäkäs peli. Itselläni ei ollut mitään ongelmia B-kielen kanssa. Varsin tasaisesti soiva yksilö, ja erityisesti vaihdetuilla mikeillä varsin käyttökelpoinen työkalu. Parit keikat, ja llihoiksi.
 
ESP Ltd f-255
 
Vanhempaa Bolt-on-mallia.
EMG-hz-mikit mulle ihan liian kuumat ja yläpäävoittoiset. Hirveä hevitorrakko, mutta kyllähän sillä parit keikat veti.
Lihoiksi, siis!
 
Ibanez BTB-406QM
 
35"-tuuman skaalalla varustettu kuusikielinen torrakko, jossa oli meikäläisen nakeille sopiva kieliväli. Hintaluokassaan paras kuusikielinen, joka on tullut vastaan. Kolmialueinen oikeasti toimiva EQ säädettävällä keskialueella, neutrikin jakki ja järkevä tallasysteemi tekevät tästä mallista ylivertaisen uusiin BTB-sarjalaisiin verrattuna. Mutta koska mikään ei ole ikuista, päätyi tämäkin parin-kolmen keikan ja musavideon kuvauksien jälkeen lihoiksi.
 
G&L Tribute L-2000
 
Ostin jäsen Seer-O:lta, osarilla tietty.
Todistus siitä, että Korean pojat osaavat nykyään tehdä hyvääkin työnjälkeä.
Järjettömän kuumat mikit tuuttasivat middleräyhällään koulun Ashdownin etuasteen ruvelle alta aikayksikön. Toimi säröjen kanssa mainiosti ja oli melkoisen monipuolinen saundimaailmaltaan. Tough luck, kaksi keikkaa ja basso maailmalle.
 
Warwick Corvette Standard Bubinga 5
 
Ensimmäinen kosketus apinanleipäpuubassojen ihmeelliseen maailmaan. Kaksi passiivista mecin jazz-mikkiä ja tone. Kelvollista räyhäähän tämäkin rimpula tuuttasi. Toimi erityisen hyvin jäsen Hemmolta ostetun Monsterin putkipäätteen ja Artin putkietusen kanssa. Släppisaundi oikein hyvä, mutta noin muuten ei ehkä ihan minun juttuni. Tämä basso kesti ainakin kaksi, ehkä jopa kolmekin kuukautta.
 
Fender Jazz Bass MIA
 
Jenkkijatsari s-1-vivulla. Sundursti, niinkuin jatsarin pitää ollakin. Tämänhän te kaikki jo tunnettekin, joten riittänee että sanon, ettei tämäkään nyt kauhean kauan aikaa minulla kestänyt.
 
Cort Curbow 5
 
Yksi Bartolinin mk1-sarjan mikki, kolmialueinen EQ, outo bodyn muoto ja luthiittirunko. Yllättävän huisa peli kielten vaihdon jälkeen, tosin haisi todella oudolta. Aiempi omistaja oli asennuttanut bassoon jumbonauhat, jotta ei tartte ihan Niskikseksi ruveta. Viikon-kahden soittelun jälkeen huomasin käsien ja vatsan keräävän allergista ihottumaa pinnoitteesta, joten äkkiä ritsa eteenpäin.
 
Höfner 500/1 noin vuodelta 1967.
 
Maksoin 70€. Legendaarinen Beatles-basso, jonka soundi oli ehtaa plömiä. Kevyt kuin mikä. Omassa lajissaan hieno soitin, mutta nihkeänä muka-hifistelijänä en löytänyt käyttöä mokomalle. Siispä etiäppäin rakastavaan kotiin.
 
MTD 535
 
Aito Amöriikan MTD. Soundillisesti edelleen vertailukohta muille aktiivibassoille. Pulttikaula yhdistettynä Bartolinin EQ:hun ja mikkeihin tekivät tästä todellisen tuomiopäivän pilittimen. Saundia löytyi jos jonkunlaista, eikä bassoa voi missään nimessä moittia alisuoriutumisesta millään osa-alueella.
35"-tuumainen skaala alkoi pidemmän päälle sattumaan vasempaan ranteeseen, joten laitoin kiertoon.
Todennäköisesti ainoa basso, jonka kohdalla hieman jopa kaduttaa, että laitoin eteenpäin.
 
Dean Rhapsody 12
 
Kaksitoistakielinen kitaristintappaja.
Melko hyvä viimeistely, EMG-HZ:n mikit ja julmettu määrä kieliä. Ostin hetken mielijohteesta, soitin kaksi keikkaa ja laitoin lihoiksi. Iso soundi melko pienellä rahalla.
 
Music Man Stingray
 
Pari vuotta vanhana mulle tullut, sain varsin edukkaaseen hintaan. Hieno släppisaundi ja muiden käsissä kova bändi-instrumenttina, itse en saanut oikein mitään järkevää saundia irti vehkeestä. Siispä eteenpäin miljoonaosarilla kaverille.
 
UUSINTA UUTTA:
 
Aiemmin listasta unohtuneet:
 
Tokai Jazz Sound (nauhaton)
 
Kermanvalkeankusenkeltainen japanian Tokai, jonka ostin käytettynä paikallisesta musaliikkeestä.
Nätti tallamikkinarina ja hintaluokassaan erittäin kova peli. Myin jäsen Chiefille.
 
Ibanez joku
 
Myrkynvihreä PJ-mikitetty kasarivehjes. Kaula oli kauhea ropeli ja miltei mahdoton soittaa kymmennen nauhan kohdalta ja siitä ylöspäin, tosin sain ritsan ilmaiseksi yhden kaupan yhteydessä. Myin halvalla eteenpäin.
 
Low End Jazz Bass 5
 
Chris Benaventen ja Brian Barretin rakentama superjatsari rapakon takaa.
Ruusupuuotelauta, lehmusrunko ja todella tyrni Benaventen EQ, joka oli erittäin väritön hyvässä mielessä. Helpposoittoinen, hyväsoundinen...
Periaatteessa perusjatsari steroideissa.
Värinä oli hehkeä Lake Placid Blue, josta kuuli kuittailua paljonkin. Lihoiksihan tämäkin päätyi.
 
Käppi P/J-presari
 
Ostin jäsen Sirdickyj:ltä. Vaahterakaula ja saarnibody, Kent Armstrongin mikit ja schallerin hardware. Jatsarista kopioitu kaula oli erittäin mukavan tuntuinen handuun, mutta soundista puuttui botnea jopa fläteillä hyvin tiheiden puiden takia .Tämä ehti olla yllättävän pitkäänkin käytössä, mutta jäi tarpeettomaksi ja sai uuden rakastavan kodin.
 
-Carvin LB-76
 
-Ken Smith Design 705
 
-Ibanezin kasarituhoajamylly
 
-Dean Jeff Berlin-signature
 
-Neuser Courage 5
 
-Nyt Yamahan Attitude 2, jälleen.
 
Saattaa olla että unohdin jotain.

Jaaha. Vaikeaksi menee.
 
-Hemby Custom bass -Rikukopio. Kauhee ritsa, huono soittaa ja huono soundi.
-Fenix Jazzkopio. Aika hyvä.
-Washburn nauhaton, aktiivielektroniikka, ei tarkkoja muistikuvia.
-El Maya Alembickopio. Kauhee ritsa, yök.
-Fenix akustinen bassokitara, mukava ja kiva. Riku myy vielä omansa miulle.
 
Jossain vaiheessa aloin itse tekemään bassokitaroita, ja senjälkeen ei ole juuri ostobassot houkutelleet, kuitenkin tämmöset tuli senkin jälkeen. Omia on tullut tehtyä reilun parikymmentä, joista 4 edelleen itsellä ja loput annettu pois kavereille.
 
-Bass Makers Balance. (Nykyään Ördällä)
-Tsekkikontra 4/4 emmyy ikinä. Paras mitä on!
-Leningrad muovibasso Neuvostoliitosta. Hauska!
 
-Unohdin nauhattoman Telebasson, minkä ostin hemmolta vahingossa ja epähuomiossa ja möin heti perään tarkoituksella Baltzarylle.
-Unohdin myös Music Man Stingrayn, minkä ostin vahingossa Kenyltä kun se oli miulla huollossa. Se aktiivielektroniikka kävi harmittamaan ja möin sen sitten aika halpalla kaverille hyvään kotiin.