Funk, soul, hip hop, rap, reggae, r'n'b ›

Kuulin viikonloppuna paluumatkalla frendin häistä bändin Rejuvenation-lätyn. Ja siis kyllä putos.. Pakko oli käydä heti tänään hankkimassa. It Ain't No Use - mahtavaa settiä!
 
Bassodadassa oltiin sitä mieltä että kuitenkin ne ekat instrumentaalialbumit ovat sitä parasta matskua. Tiedä häntä, ite en oo kuullu.
 
Ruotikaas vähän The Metersin tuotantoa.

No kyllähän sen nimikkolevyn voi ostaa jo Cissy Strutin takia. Muutenkin loistavaa kamaa. Groovea löytyy enemmän kuin tarpeeksi.

Kyllä toimii. Ekat kahden riffin instrumentaalilätyt ovat kyllä loistavia ja ylistettyjä mutta itse olen innostunut muunmuassa tuosta rejuvenationista todella paljon. Muita levyjä löytyy hyllystä vuosilta 1969-1975. Tutustumisen arvoinen bändi taatusti.

Mulla on juurikin tuo Rejuvenation ja sitten löytyy Cabbage Alley. Samat levyt löytyvät myös meitin bändin laulajalta.
 
Kovaa kamaa ovat. People Say groovaa niin perkuleen rankalla tavalla jotta.
 
Myös muutkin levyt olen kuullut moneen kertaan ja eivät petä nekään. Ja olen hommaamassa ne itselle myöskin kunhan vaan taas sattuvat tulemaan eteen sillon kun löytyy pari ylimäärästä rahaa :-)
 
Ihan mun suosikkibändejä funkyn saralla.

Löysin the Metersin aikanaan Pauli Kallion erinomaisen "Ornette Birks Makkonen" -sarjakuvien kautta ja lähes kaikki lätyt taitavat olla hyllyssä, mutta viime aikoina niitä on tullut kuunneltua aika vähän. Suosikkejani ovat "Fire on the Bayou" ja "Rejuvenation", eli nuo kaksi albumia, joilla instrumentaaleja on vähemmän.
 
Yleisen mielipiteen mukaan bändin huonoin levy lienee "Trick Bag", jolla mukaan on tullut discovaikutteita, vaikka kyllä senkin avausraita, paljonpuhuvasti nimetty "Disco Is the Thing Today" saa pyllyn pyörimään.

Look-Ka Py Py ja Fire On The Bayou löytyy. Ja on mahtava bändi. Biisit ei varsinaisesti ole mitenkään erikoisia, mutta juju onkin siinä, että miten Metrit soittavat ne. Varsinki se rumpali, kuka olikaan.

Zigaboo Modeliste on kannuissa.
 
Myös basisti George Porter Jr. on aikamoinen tapaus. Virtuositeettiä ei ole juurikaan, mutta kyllä tipahtaa rytmillisesti niin oikeaan paikkaan, että harvoin kuulee. Ja onhan se soundikin hieno "plöm".
 
Minusta Lookkapypyllä on basso hieman epäselvän kuulloinen enkä siitä polömistä oikeen tykkää mutta kyllä se on kova basisti kyllä.

Minusta Lookkapypyllä on basso hieman epäselvän kuulloinen enkä siitä polömistä oikeen tykkää mutta kyllä se on kova basisti kyllä.
 
Vastoin yleistä käsitystä suttuinen plöm on grooven salaisuus.

Vastoin yleistä käsitystä suttuinen plöm on grooven salaisuus.
 
Amen to that!

Vastoin yleistä käsitystä suttuinen plöm on grooven salaisuus.
 
Signatureainesta!

Ne vanhat Josie-vedot on tiukkoja. Plöm plöm!

Suosikkejani ovat "Fire on the Bayou" ja "Rejuvenation", eli nuo kaksi albumia, joilla instrumentaaleja on vähemmän.
 
Hain kirjastosta Look-Ka Py Py:n ja jonkun bestis-kokoelman, jossa on just Josie-kamaa '68-'70. Ihan jees huttua. Se beisi on nimenomaan plöm.
 
E: Tossa alkupään tuotannossa on vähän sama juttu ku Booker & MG:ssa, Venturesissa tai Shadowsissa: Pitäis olla vähintään Ilkamat joraamassa mustavalkotelkkarissa että siitä muodostuis mulle ehyt kokonaisuus,
 
Mutta kun siis tykkäsin Rejuvenation:ista kuin hullu puurosta, oletan että seuraava hankintani pitäisi olla Fire On The Bayou. Eiks niin?

Fire On The Bayou kuuntelussa: Siis ei helvetti onks tässä Jambalaya ...hirveetä tuubaa. Ai se oliki boonuspiisi. Mutta aikalailla muutenkin poikkeaa edellisen lätyn linjasta. Sanosko että sillisalaatti.