Rummut: rumpukamat ›

Kurkaa omakuvani settiä: http://muusikoiden.net/dyn/users/19862.jpg Joskus siinä oli 13 symbaaliakin. Ei ollut räkkiä silloinkaan.
 
Juu-u, ymmärrän kyllä. Painollisesti tossa oltais aika rajoilla, kumpaan kallistuu. Kasaamisen helppoudessa ajaisi varmaan eniten tottumus, eikä merkittäviä eroja olisi. Fiilis juttuja. Täytyyhän sunkin myöntää, että sulla suurimpana motivaattorina räkin vastaisuudessa on se, että sä et vaan pidä räkeistä.
 
Jos nyt joku kokee sen mauttomana ja toinen siistinä, niin siitä se monesti vaan on kiinni. Usein vaan, jo uskottavuudenkin nimissä, tietysti mieluummin perustellaan mahdollisella käytännön hyödyllä, tai vastaavasti hyödyttömyydellä, ym. Itse realistina myönnän, että pidän värkkiä siistinä. Käytännön puolelta tiedostan kenties marginaalisen hyödyn, sekä vastaavasti pienemmissä seteissä taakan.
 
Mulla on aina ständien kanssa tökkinyt se, kun teleskooppeja nostelee ja puomeja suuntailee. Eli tämä asemien hakeminen. Nautin eniten siitä, jos pystyy vaan lätkimään kamat paikoilleen, ilman säätöä. Siihen pääsi räkin kanssa. Mutta nyt myös mopo-setillä olen saavuttanut saman, ständeillä mentäessä. Mulla on kaks alaosaa, sahattuna niin lyhyeksi, että jalat mahtuu just taittumaan nippuun. Ridelle on ylä osa, jonka pystytanko on sahattu n. 25cm:ksi ja puomi 30cm:ksi. Siinä vielä tomiholderi, isotomille, klampilla kiinni. Tämä kokonaisuus mahtuu avattuna ja koottuna lootaan. Eli sen vaan lätkäisee alaosaan, niin se asettuu, muistilukko-palan avulla, suoraan oikeaan paikkaansa. Vastaavin järjestelyin on kaikki osat vaan lätkittävissä suoraan paikoilleen, ilman säätämistä. Siihen kun olen päässyt, niin tyytyväinen olen ollut. Ennätys on, kun kasasin setin ja PA:n, mikitin rummut ja tsekkasin, että singnaalit kulkee, samassa ajassa, kuin kitaristi sai omat kamansa pystyyn. No okei, siinä vaikutti varmaan vähän muukin, kuin rumpujeni helppo kasattavuus.
 
Toisaalti joku taas on tottunut joka kerta sihtaamaan ständit kohdilleen ja se on osa kasaamisriittiä, josta poikkeaminen voisi tuntua taas vaivalloiselta. Kukin tekee aina tavallaan. Tietty välillä kannattaa vähän rikkoa rutiinejakin, jos vaikka löytäisi teknisiä ratkaisuja, toimintamalleineen, joilla helpottaa entisestään omaa elämäänsä.
 
Itsellä tie meni niin, että hommasin räkin jolloin koin setin kasaamisen olevan helpompaa, nopeampaa ja kevyempää, roudauksen kannalta. Sitten laiskuus eteni siinä määrin, että rupesin kulkemaan pienemmällä setillä, jolloin koin räkin taas turhaksi. Mutta räkkimeiningeissä hyviksi todetut pysyvät asetelmat siirsin eteen päin ständi-meininkeihin sovitettuina.