Yleistä keskustelua musiikista ›

jazzmusiikin tekijät ja kuuntelijat pitävät itseään jotenkin fiksumpana ja kehittyneempänä musikaalisesti kuin vaikkapa esimerkiksi hevimusiikin tekijät ja kuuntelijat.
Mulla ainakin on ollu tää käsite (että jotta jazzi on fiksumpaa ku hevi), vaikka kuuntelen huomattavasti paljon paljon vähemmän jazzia kun hevirokkia =)
 
Mä oon kelannu sitä silleen, että vaikka jotain Britney Spearsia pidetään "tyhmänä" musiikkina niin siinä unohdetaan täysin se ettei rouva Spears itse liity mitenkään musiikkinsa tekemiseen vaan tulkitsee vain hänelle tehtyä biisiä hänelle tehdyillä sanoituksilla ja laulumelodioilla. En voi sietää sitä musaa enkä niitä musavideoita, eikä se muijakaan vaikuta siltä että se herää öisin ajattelemaan elämän salaisuuksia. Tästä huolimatta ne on varmasti kohtuu fiksuja jätkiä jotka sille sitä musiikkia tekee! Siellä pakosti hiotaan niin soundeja kuin sointukulkuja aivan sikana, jotta tuloksena on mahdollisimman myyvä pakkaus. Tämä on fiksua ja vaatii lahjakkuutta, vaatii häiskiä jotka oikeasti ansaitsevat palkkansa. Britneyn imago ja kohdeyleisö vain tekevät siitä musiikista ns. "tyhmää musiikkia" ... ja sitäkin pääasiassa vain niiden keskuudessa jotka soittavat itse jotain.

Mulla ainakin on ollu tää käsite, vaikka kuuntelen paljon paljon vähemmän jazzia kun hevirokkia.
 
Mä oon kelannu sitä silleen, että vaikka jotain Britney Spearsia pidetään "tyhmänä" musiikkina niin siinä unohdetaan täysin se ettei rouva Spears itse liity mitenkään musiikkinsa tekemiseen vaan tulkitsee vain hänelle tehtyä biisiä hänelle tehdyillä sanoituksilla ja laulumelodioilla. En voi sietää sitä musaa enkä niitä musavideoita, eikä se muijakaan vaikuta siltä että se herää öisin ajattelemaan elämän salaisuuksia. Tästä huolimatta ne on varmasti kohtuu fiksuja jätkiä jotka sille sitä musiikkia tekee! Siellä pakosti hiotaan niin soundeja kuin sointukulkuja aivan sikana, jotta tuloksena on mahdollisimman myyvä pakkaus. Tämä on fiksua ja vaatii lahjakkuutta, vaatii häiskiä jotka oikeasti ansaitsevat palkkansa. Britneyn imago ja kohdeyleisö vain tekevät siitä musiikista ns. "tyhmää musiikkia" ... ja sitäkin pääasiassa vain niiden keskuudessa jotka soittavat itse jotain.
 
Jep jep, oikeassa olet, ja kyllä minusta joku Toxic onkin pirun toimiva biisi!

Tyhmää musiikkia kuunnellaan fiilispohjalta. Jos tuntuu hyvältä, se on sitten hyvää. Jos ei, se on "hyi helevetti"
 
Kokeileppa kuunnella Ulverin Perdition Cityä tai Massive Attackin Mezzaninea :) Ei sitä musikaalisuutta voi oikeen perinteisesti kvalitatisoida, mutta fiilis on aivan älytön ja selkeästi helvetin nerokasta kamaa. En kykene selittämään mikä niissä toimii, mutta toimiipahan siitä huolimatta.
 
Mulla ainakin on ollu tää käsite (että jotta jazzi on fiksumpaa ku hevi), vaikka kuuntelen huomattavasti paljon paljon vähemmän jazzia kun hevirokkia =)
 
Nooh, jazz on keskimäärin teknisesti (tai lähinnä teoriallisesti) helvetisti vaikeampaa kun metalli (poikkeuksia löytyy), mutta samalla periaatteella voisi yhtä hyvin sanoa, että Dream Theater on maailman paras hevibändi koska ne soittaa vaikeampaa kamaa kun muut metallibändit. Kuuntelen ja soitan paljon jazzia, klassista ja metallia, enkä pidä mitään niistä mitenkään kaiken hyvän musiikin absoluuttisena kiteytymänä. Kaikissa on omat hyvät puolensa ja niiden vertaileminen keskenään on yhtä hyödyllistä kun pohtia sääoloja Alfa Centaurissa.

Silmäilin ketjun läpi pikaseen, en hoksinut oliko joku pohtinut samaa jo aiemmin, joten pahoittelut jos tulee uusintaa.
 
Mutta minusta jaottelu fiksuun ja tyhmään musiikkiin on hieman outoa. Millä kriteereillä jaottelun voisi tehdä? Läväytetäänkö biisien partituurit nenän alle ja aletaan etsiä fiksuja ja tyhmiä nuotteja? Ja sitten pitäisi varmaankin pystyä sieltä fiksuksi todettujen kappaleiden joukosta löytämään ne kaikista eniten fiksut kappaleet, ja vähemmän fiksut...
 
Musiikki on lisäksi muutakin kuin vain se musiikki-osuus siinä. Mielestäni on kyse taidemuodosta (ja tuota taide-termiä käytän nyt paremman puutteessa varsin laajassa merkityksessä) ja kulttuurituotteesta, joka ei ole olemassa vain omana yhtenä itsenäisenä juttunaan, vaan musiikkiin liittyy paljon muutakin. Kulttuuri, missä sitä kuunnellaan, aikakausi, jolloin se on tehty, sekä tietysti muu musiikki ja ehkä myös muut kulttuurintuotteet. Tässäkin keskustelussa verrataan musiikkia muuhun musiikkiin, mietitään onko olemassa musiikkia joka on fiksua tai tyhmää, tai pitäisikö sanoa fiksumpaa tai tyhmempää suhteessa muuhun musiikkiin. Väitän, että voi käydä niin, että ensikuulemalta jokin kappale voi kuulostaa ihan taukilta, mutta kun sen saa asetettua johonkin laajempaan asiayhteyteen, niin sieltä voikin löytyä yllättävää nerokkuutta.
 
Minusta musiikki ei voi olla fiksua tai tyhmää, mutta musiikkia voi kuunnella fiksusti tai... no, vähemmän fiksusti. Tyhmä on niin ruma sana. Jos mainostaa kuuntelevansa jotain "fiksuna pidettyä" musiikkia vain sen takia, että sillä saa itselleen jotain statusta, tai että olisi tr00, eikä siksi että itse pitäisi musiikista, tai tuntisi sen antavan itselleen jotain, niin liikuskellaan mielestäni sillä vähemmän fiksulla alueella. Fiksumpaa mielestäni olisi sanoa suoraan, että tää ei nyt oikein iske, tai että oikeasti tykkään kyllä tästä-vähemmän-fiksuna-pidetystä-musiikista, mitä se ikinä olisikaan. Crazy Frog taisi olla keskustelussa huudettu jo...:)
 
Argh, tästä aiheesta tulee niin paljon asioita mieleen, että koitan tiivistää...
 
Vähemmän fiksua musiikin kuuntelua on mielestäni myös jonkin musiikkityylin nostaminen absoluuttiseksi yli muiden. Tokihan useilla meistä on omat suosikkigenremme, mutta fiksuuteen kuuluisi mielestäni myös se, että ymmärrettäisiin mielipiteiden olevan kovin subjektiivisia. Joskus luin haastista jostakusta itseään todelliseksi musa-loveriksi tituleeranneesta henkilöstä, joka antoi puheissaan itsestään monipuolisesti musaa kuuntelevan kuvan. Jossakin vaiheessa kävi kuitenkin ilmi, että monipuolisuus rajoittui vain suunnilleen yhteen musatyyliin, mikä olisi vielä ihan ok, mutta lisäksi henkilön määritelmän mukaan mikään muu ei edes ollut musiikkia, kuin juuri sattumalta se hänen kuuntelemansa tavara... "Siis mähän kuuntelen kaikenlaista musiikkia... kunhan se vain on genreä X.":) Not very smart, sano. Myönnän, on musatyylejä, joista pääsääntöisesti en löydä paljoa hyvää sanottavaa, mutta kyse ei ole siitä, etteikö kyseiset tyylit olisi silti musiikkia, vaan siitä että ko. genret eivät onnistu minua kutkuttamaan oikeasta paikasta.
 
Ja kuuntelemisesta ylipäänsä. Kuunnella voi monella tavalla. Musa voi soida taustalla (tätä en itse osaa kovin harrastaa kylläkään) jotain muuta tehdessä, tai sitten musiikkia voi kuuntelemalla kuunnella. Joko olen yksinkertainen idioottitaukkitolvana, tai sitten popahtavampaa musiikkia mollanneet ovat kuunnelleet sitä vain taustasoittona, kun kehtaan väittää että kyllä populäärimmissä kipaleissa voi myös olla mielenkiintoisia kohtia. Varmuuden vuoksi koen tarvetta mainita (mikä on hieman surullista), että musiikkimakuni ei pääsääntöisesti ole esim. tämän hetken listamusiikki. Tai en tiedä, en ole vähään aikaan kuunnellut mitä listoilla tällä hetkellä menee...
 
Fiksuus ja tyhmyys termeinä on muutenkin hieman määrittelyä kaipaavia... Millainen on fiksu tai tyhmä ihminen? Riippunee siitä millaisten arvojen kautta noita termejä tutkaillaan.

Mistä sä tiedät ettei ne ajattele? Kohotat itsesi jonkun tarkemmin määrittelemättömän "listapoppimassan" yläpuolelle? Todella tarttuvan kertsin teko ei ole kovinkaan helppoa.Sen sijaan monimutkaiselta ja vaikealta kuulostavan riffin teko voi sitä ollakin.Ei nää ole mustavalkoisia asioita.
 
Tarkoitin tässä nimenomaan ihmisiä, joille musiikki ei merkitse mitään erikoisempaa. Tälläisiä ihmisiä on paljon ja tunnen monta sellaista. En sanonut, että kaikki muut ovat tällaisia, vain että sellaisia on. Listakärkihitti oli yöllinen huono sanavalinta. Pyydän anteeksi.
Ei tarvitse väkisin vetää hernettä nenään.
 
Todella tarttuvan kertsin teko on vaikeaa. Saman todella tarttuvan kertsin teko uudelleen ei sitä ole. Tämä oli pointtini.
 
Mm.Hendrixillä ei tainnut olla musiikillista koulutusta juurikaan.Mitenköhän se olisi pärjännyt älykkyystestissä?
 
En nyt ymmärrä, miksi yhdistät musiikillisen koulutuksen älykkyyteen, varsinkaan viitaten kirjoitukseeni. Hendrix ei nuorempana paljon muuta tehnyt kuin soitti kitaraa. Vaikka hänellä ei siis minkäänlaista "virallista" musiikkikoulutusta ollutkaan, niin hän oli hyvin paljon musiikin oppimisen kanssa tekemisissä.
 
Sanoin pitäväni klassista musiikkia älykkäämpänä ja perustelin kantani. Koska älykkyyttä ei itseasiassa ole tieteellisesti määritelty, ovat nämä asiat mielipiteitä, joista kiistely on varsin typerää. Perusteltuja mielipiteitä luen kuitenkin mielelläni.
 
Oikeastaan takertuminen vain yhteen musiikkityyliin on tyhmintä, mitä muusikko voi tehdä. Siksi pyrinkin kuuntelemaan mahdollisimman monipuolisesti musiikkia.
 
Muistat väärin. On tehty tutkimus, jossa toinen ryhmä kuunteli mozartia ja toinen oli hiljaisuudessa. Sen jälkeen tehdyssä älykkyystestissä kuunnellut ryhmä sai hieman paremman tuloksen tietyllä osa-alueella, mikä selittyy sillä että heillä oli mielekästä tekemistä ennen koetta, joten jaksoivat keskittyä paremmin.
 
Mahdollisesti. Siitä on pitkään kun luin artikkelin asiasta ja taisipa se olla englanniksi vielä.
 
Mulle on muuten tullut semmoinen mielikuva, että jazzmusiikin tekijät ja kuuntelijat pitävät itseään jotenkin fiksumpana ja kehittyneempänä musikaalisesti kuin vaikkapa esimerkiksi hevimusiikin tekijät ja kuuntelijat.
 
Tunnen lähes kaikkien musatyylien nuoria harjoittajia ja minulla on enemmän mielikuva, että hevarit kuvittelevat jazzarien pitävän itseään parempana. Useimmat jazzarit itseasiassa soittavat hyvinkin monipuolisesti eri musiikkityylejä siksikin, että jazzmusiikin tekeminen vaatii enemmän koulutusta.
 
Ääriavantgardepuritanistit sitten erikseen.
 
Grazy Frog on tyhmää musiikillisesti, mutta saamarin älykästä kaupallisesti. Otetaan vanha superhitti, laitetaan siihen hämäriä pieruefektejä ja myydään sitä ala-astelaisille, joiden mielestä se on hauskaa.
 
Mä oon kelannu sitä silleen, että vaikka jotain Britney Spearsia pidetään "tyhmänä" musiikkina niin siinä unohdetaan täysin se ettei rouva Spears itse liity mitenkään musiikkinsa tekemiseen vaan tulkitsee vain hänelle tehtyä biisiä hänelle tehdyillä sanoituksilla ja laulumelodioilla. En voi sietää sitä musaa enkä niitä musavideoita, eikä se muijakaan vaikuta siltä että se herää öisin ajattelemaan elämän salaisuuksia. Tästä huolimatta ne on varmasti kohtuu fiksuja jätkiä jotka sille sitä musiikkia tekee! Siellä pakosti hiotaan niin soundeja kuin sointukulkuja aivan sikana, jotta tuloksena on mahdollisimman myyvä pakkaus. Tämä on fiksua ja vaatii lahjakkuutta, vaatii häiskiä jotka oikeasti ansaitsevat palkkansa. Britneyn imago ja kohdeyleisö vain tekevät siitä musiikista ns. "tyhmää musiikkia" ... ja sitäkin pääasiassa vain niiden keskuudessa jotka soittavat itse jotain.
 
Kuka pitää Spearsia tyhmänä musana? En tunne varsinaisesti yhtään muusikkoa, joka näin ajattelisi. Biiseistä monet ovat saamarin vetäviä ja neiti osaa laulaa. Sitä ei vain kuulu ajatella Britneyn musiikkina vaan hänen tulkintanaan jonkun hänelle tekemästä biisistä. Eihän klasarisinfoniaakaan pidetä RSO:n musiikkina, vaikka he sellaisen soittavatkin.
 
Tämä keskustelu on muuten yllättävän hyvä. Yleensä tälläisistä aiheista tulee vaan juupaseipäsväittelyitä.

Vähemmän fiksua musiikin kuuntelua on mielestäni myös jonkin musiikkityylin nostaminen absoluuttiseksi yli muiden. Tokihan useilla meistä on omat suosikkigenremme, mutta fiksuuteen kuuluisi mielestäni myös se, että ymmärrettäisiin mielipiteiden olevan kovin subjektiivisia. Joskus luin haastista jostakusta itseään todelliseksi musa-loveriksi tituleeranneesta henkilöstä, joka antoi puheissaan itsestään monipuolisesti musaa kuuntelevan kuvan. Jossakin vaiheessa kävi kuitenkin ilmi, että monipuolisuus rajoittui vain suunnilleen yhteen musatyyliin, mikä olisi vielä ihan ok, mutta lisäksi henkilön määritelmän mukaan mikään muu ei edes ollut musiikkia, kuin juuri sattumalta se hänen kuuntelemansa tavara... "Siis mähän kuuntelen kaikenlaista musiikkia... kunhan se vain on genreä X.":) Not very smart, sano. Myönnän, on musatyylejä, joista pääsääntöisesti en löydä paljoa hyvää sanottavaa, mutta kyse ei ole siitä, etteikö kyseiset tyylit olisi silti musiikkia, vaan siitä että ko. genret eivät onnistu minua kutkuttamaan oikeasta paikasta.
 
Olet absoluuttisen oikeassa.

Jep jep, oikeassa olet, ja kyllä minusta joku Toxic onkin pirun toimiva biisi!
 
Toxic on oikeastaan loistava kappale en vaan ole pystyny myöntämään tätä aikaisemmin.
 
Aiheeseen. Itselläni on kavereita jotka kuuntelevat jotain tiettyä musiikkia pelkän imagon vuoksi ja pidän itseäni jotekin fiksumpana kuin heidät, koska he kuuntelevat Sitä yhtyettä vaikka he voisivat kuunnella Tätä yhtyettä vaikka se on aivan samanlaista.
 
Jos nyt tajusitte. Aikasemmalla sivulla oli sama juttu Linkin Park - Sonata Arctica -homma

Aiheeseen. Itselläni on kavereita jotka kuuntelevat jotain tiettyä musiikkia pelkän imagon vuoksi ja pidän itseäni jotekin fiksumpana kuin heidät, koska he kuuntelevat Sitä yhtyettä vaikka he voisivat kuunnella Tätä yhtyettä vaikka se on aivan samanlaista.
 
Mä luulen, että jos kuuntelee musiikkia vain imagon vuoksi, niin ei paljoa merkitse, miltä se kuulostaa. Siitä voimme vetää johtopäätöksen, että niille ihmisille kaksi samalta kuulostavaa yhtyettä voivat olla täysin eri asia.

Mauno Koivistoa lainaten hyvä musiikki, ja taide ylipäätään, on sitä, että on jotain mitä haluaa ilmaista (musiikillisesti tai muuten) ja taitoa ilmaista se. Loput on sitten makuasioita.

Niin, millainen musiikki on älykästä ja millainen tyhmää?
 
Jos rockmusiikkia ajatellaan, niin on jonkinmoinen nippu artisteja joita kutsutaan neroiksi. Ovatko he sitä, se ei kuulu tänne, mutta voisi kuvitella, että nerot tekevät fiksua musiikkia. Muutama esimerkki: Bob Dylan, Frank Zappa, Captain Beefheart, Neil Young, John Lennon. Heillä on ainakin yksi yhteinen tekijä "neroutensa" lisäksi; kaikki ovat imeneet suunnattomasti vaikutteita amerikkalaisesta perinnemusiikista, folkista, kantrista, bluesista, gospelista, mitä näitä nyt on. Kun jokainen noista musiikin lajeista on vielä periaatteessa melkoisen simppeliä ja pelkistettyä kamaa, niin voisi ajatella, että fiksu musiikki onkin yksinkertaista, koska sellainen on luonut pohjan musiikillisille neroille. Kolmen soinnun blues onkin fiksua älykköjen musiikkia.
 
No, ehkä on, ehkä ei. Loppujen lopuksi älykkyydellä sen perinteisessä merkityksessään ei ole mitään tekemistä hyvän musiikin kanssa. Hyvä musiikki on tunnetta, se välittää tunnetta. Siihen ei välttämättä maisterin papereita tai ylihyvää älykkyysosamäärää tarvita.

Miten niin he erikseen? Tämä mua kiinnostaa. Itse voin sanoa jopa olevani tälläinen, hieman vielä vain kasvuvaiheessa.
 
Tuo viimeinen sana puritanisti viittasi semmoseen tyyppiin, jonka mielestä vain yksi asia tai tapa on oikea.
Se oli vaan tommonen heitto. Älä mieti liikaa.

jonka mielestä vain yksi asia tai tapa on oikea.
 
Ai jep, tuo minulta jäi sitten noteeraamatta.

Mielenkiintoinen, ajatuksia herättelevä kysymys... Saanen esitellä oman mielipiteeni, vaikka yleensä vältänkin vastaamasta tämänkaltaisiin ketjuihin joihin minun rahkeet eivät riitä.
 
Joku taisi mainitakin jo, ettei hänen mielestään musiikki ole itsessään älykästä tai tyhmää, vaan sen tekijät, mistä huomasin olevani jokseenkin samaa mieltä. Täten siis vain musiikillisesti sivistyneet ja kunnianhimoiset lahjakkuudet voivat luoda älykästä musiikkia, oli se sitten lastenlaulua tai sinfoniaa.
 
Kuvitellaanpa että arvostettu vakavan taidemusiikin säveltäjä ja varhaisteinien palvoma pop-tulkitsija/songwriter kirjoittavat täsmälleen saman, erittäin naiivin ja "typerän" kappaleen. Joillekin (melkein väittäisin, että valtaosalle) kummatkin kappaleet saavat aikaan samanlaisen reaktion, oli se sitten minkälainen tahansa. Toisille tieto siitä, että sävellys on tunnetun pop-artistin tekemä (ja mahdollisesti esittämä) tekee siitä mielenkiintoisemman. Musiikillisesti sivistyneet kuulijat taas huomaavat taitavan ja tiedostavan säveltäjän kappaleessa ironiaa ja jonkinlaista syvyyttä, kukaties kapinaakin, kun taas samankaltaista tavaraa liukuhihnalta suoltavan kaverin kynästä lähtenyt ralli ei herätä minkäänlaisia ajatuksia.
 
Jos samat henkilöt säveltäisivät nuotilleen samanlaisen sinfonian, minkälaisia kohdeyleisön reaktiot ovat sitten? Niinpä, eihän popparin säveltämää sinfoniaa oteta vakavasti, oli se sitten kuinka hyvä tahansa. Tekeekö sitten tieto siitä, että säveltäjä on tunnettu nerokkaasta tyylistään mistä tahansa kappaleesta älykkään, ja tieto siitä, että säveltäjä pelaa vähemmillä korteilla (traditiota tuntematta ja musiikinteoriasta tietämättä) kappaleesta kuin kappaleesta tyylitajuttoman? Tätäkö se on? Itse en osaa tuohon vastata, mutta ehkä joku voisi tarttua tähänkin näkökulmaan paremmin.

Fiksu musiikki on semmoista joka on tehty ja mietitty järjellä ja ne biisit meneekin sitten yleensä sydämen sijasta aivoihin. Sitten on tunteella tehtyä musiikkia joka menee sydämeen aivojen sijasta. Itse pidän enemmän jälkimmäisestä.

Fiksu musiikki on semmoista joka on tehty ja mietitty järjellä ja ne biisit meneekin sitten yleensä sydämen sijasta aivoihin. Sitten on tunteella tehtyä musiikkia joka menee sydämeen aivojen sijasta. Itse pidän enemmän jälkimmäisestä.
 
Ihastuttavan mustavalkoista. (Hymiö)

Ihastuttavan mustavalkoista. (Hymiö)
 
Elämä on.
 
Tyhjä tai liian lyhyt

Fiksu musiikki on semmoista joka on tehty ja mietitty järjellä ja ne biisit meneekin sitten yleensä sydämen sijasta aivoihin. Sitten on tunteella tehtyä musiikkia joka menee sydämeen aivojen sijasta. Itse pidän enemmän jälkimmäisestä.
 
Niin, kyllähän musiikki on enemmän tunteen kuin järjen asia. Ei taide ole tiedettä.
 
Minusta musiikki voi olla "älykästä" monella tavalla. Tunne, syvempi sisältö mikä kappaleessa on yksi asia. Joku sinfonia voi antaa paljon, mutta yhtä hyvin pop-kipaleessa voi olla "sitä jotain". Ja sitten pelkästään musiikillinen; kuinka hyvältä musiikki kuulostaa, kuinka toimivaa, tarttuvaa se on (esim. hitit). Ja sittenhän musiikkia voi mitatata matemaattisesti. Siis kuinka paljon ja kuinka monimutkaisia sääntöjä, rakenteita, teemoja musiikissa on. Silloin jazz ja klassinen olisivat varmaan älykkäintä musiikkia.

Miten sitten välimuodot niinku vaikka Risto? Onko se nyt tyhmää vai fiksua?

Niinpä, eihän popparin säveltämää sinfoniaa oteta vakavasti, oli se sitten kuinka hyvä tahansa.
 
Joo, tämä on muuten mielenkiintoinen juttu, joka saattaa pitää paikkaansakin. Frank Zappa taisi olla vähän puun ja kuoren välissä säveltäessään melko monimutkaisia ja kunnianhimoisia teoksiaan, vaikka taisikin saada niistä ihan kohtalaisen hyvää palautetta - tosin mies kyllä keskittyi ampumaan itseään jalkaan antamalla teoksilleen kaikenlaisia kaksimielisyyksiin viittaavia nimiä... (tai näin muistelen ainakin Barry Milesin kirjoittaneen, joku Zappa-asiantuntija korjatkoon).
 
Paul McCartneyn säveltämät klassisen musiikin teokset (Liverpool Oratorio ja Standing Stone, ellen väärin muista) taisivat puolestaan saada aika nuivan vastaanoton taidemusiikin asiantuntijoilta, vaikka kai niitä jotkut kiittivätkin. Deep Purplen "Concerto for Group and Orchestra" lytätään kai melkein järjestään, ja kyllä minäkin voin klasarimaallikkona todeta, ettei se kyllä kovin ihmeelliseltä kuulosta.
 
Joskus muinoinhan järjestettiin viiniasiantuntijoiden sokkotesti, jossa kalifornialaiset suht tuoreet viinit hakkasivat melko puhtaasti ranskalaiset vuosikertaviinit. Olisikin mielenkiintoista järjestää vastaavanlainen temppu musiikkipiireissä ja antaa kriitikoille kuunneltavaksi popmuusikoiden ja klassisten säveltäjien tekemiä teoksia.