Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Talla kiinni kannessa sen takia, että soittotyyliini kuuluu paljon venytyksiä joissa jokin sävel jää soimaan ja toista venytetään. Kuulostaa pahalle, kun toinen sävel laskee ja toinen nousee.
 
Tuon hankalan ongelman kun saisi ratkaistua: miten säätää talla ettei se anna periksi venytettäessä ja kampea voi kuitenkin käyttää. Kertokaa viisaammat?
 
Koska olen käyttänyt pääasiassa floikkakitaroita jo kauan, ratkaisin aikoinaan tuon venytysongelman soittotavan muutoksella joka toimii mutta vaatii hyvän tovin motoriikkaharjoittelua. Eli venytettäessä yhtä kieltä, venytän myös toista juuri sen verran verran että se pitää vireensä. Liike on progressiivinen, eli mitä korkeammalle "oikea" venytys menee, sitä enemmän toistakin kieltä pitää venyttää. Ei onnistu ihan heti, valitettavasti.
 
Nopeampana tekniikkaratkaisuna olisivat sitten ne ihan perinteiset. Eli varmistetaan kielten sujuva liikahtelu edestakaisin koko matkaltaan. Kaikenlaiset kirskahtelevat ja nitkahtelevat äännähdykset lavan alueella kielivät usein ongelmista. Unohtuu joskus, mutta jos kieliä ei lukita soivan mittansa päistä, ongelmia voi esiintyä koko kielen matkalla.
 
Virittimissä kielten tulee olla kunnolla kierretyt/kiinnitetyt. Joskus liikahteleva viritintappi aiheuttaa ongelmia, toisaalta olen omistanut kitaroita joissa kaikki tapit heiluivat eikä vaivoja esiintynyt. Lukkovirittimet ovat yksi virittämistä ja pitoa helpottava ratkaisu.
 
Jos lavassa on kieltenpidikkeitä, niiden korkeus tulee säätää siten että ne toimivat tehtävässään mutteivat paina kieliä liian alas. Muutoin ne lisäävät tarpeettomasti kitkaa ja saattavat jumittaa etenkin punottuja kieliä. Jostain pidikkeestä pyöristin aikoinaan reunaa lisää, auttoi myös vähän. Erimallisia pidikkeitä on tehty ja jotkut selviävät jopa ilman, tätäkin voi testata. Kieltä muutama lisäkierros tapissa alaspäin saattaa auttaa tuomaan tarvittavaa kulmaa satulalle, vaikka onkin alkuvirityksessä lisävaiva. Myös erityisiä "staggered" viritinkoneistoja on tehty, tappien pituus pienenee lavan kärkeä kohti.
 
Satulan kieliurien tulisi olla juuri kielten koolle sopivat. Liian ahtaat/syvät urat saattavat jumittaa kieliä. Etenkin liian syviä kieliuria näkyy usein, vanhemmissa kitaroissa kielet ovat usein kaivertaneet itseään syvemmälle satulaan. Uran ei tarvitse olla juurikaan kielen puolta läpimittaa suurempi, paitsi ohuimmilla kielillä. Syvyys on just sopiva heti kun kieli pysyy urassa lipeämättä. Dan Erlewine suosittelee kampikäyttöön tasapohjaista uraa, käytännössä tuollaisen tekeminen saattaa vaatia erikoistyökaluja. Uran kulman tulisi myös olla oikea, mutta väärä kulma ilmaisee itsensä useasti ennemmin outoina/ylimääräisinä ääninä, esim. sitar-tyylinen sointi tai särinä.
 
Satulan materiaaliksi voi valita pienempikitkaista tavaraa, esim. Graphtechin Trem Nut tai muut grafiitti/polymeeri tuotteet. Hätäapuna lyijykynä ja erilaiset voiteluaineet kieliurien pohjilla ovat auttaneet myös.
 
Tallan päässä tallapalojen kieliurat (tai yleensä kielten kontaktipinnat) saattavat joskus jumittaa samoin kuin satulassa, eritoten jos pinnassa on rosoista kulumajälkeä. Joillekin esim. hyvin luistavat ja muotoillut String Saver tallapalat ovat olleet ratkaisu tähän...ja vielä enemmän kielirikko-ongelmiin. Tallan takaosasta alas blokkiin kääntyvä kieli voi ottaa kiinni reiän reunaan, jälleen mahdollista jumittamista ja kielirikkoja. Reikien suurentaminen/pyöristäminen auttaa tähän, itse koetin joskus erilaisia paloja kielten alla (ei hyvä), SRV:n teknikko laittoi muutamiin kieliin pienet muovituubit lisäavuksi.
 
Eräässä tallablokissa oli myös tällainen ongelma, kovaa kammetessa kielten päässä olevat lukkopompulat liikahtivat aavistuksen mutta eivät palautuneet heti kokonaan kolojen pohjaan.
 
Itse tallan säädöissä en ole asiantuntija, en ole omistanut vuosikymmeniin vintagetyylistä kuuden ruuvin tallaa, satunnaisia säätöjä olen tehnyt tehdassuositusten mukaan. Puhuin muuten aiemmin ehkä harhaanjohtavasti vintagetallan vipupisteistä, kuulen mielelläni parempia selityksiä tästä aiheesta ja säädöistä yleensä.