Elektroniikka ja soitinrakennus ›

eli siis jos pystyy laittaan vintagen kelluvaksi nii miten?

Itse ainakin sääsin tuon HB:n tallan niin että viritin ja säätelin vastajousia kunnes tallan alapinta oli kitaran kannen suuntainen ja n. 2-3 mm irti siitä kielten ollessa vireessä. Melko kärsivällisyyttä vaativa homma. Tiedä sitten mikä on oikea tapa, tuo nyt tuntuu ainakin kohtuullisella kampeamisella jopa pysyvän lähes vireessä. Kitaristikaverini kyllä kampesi sitä kohtuuttomastikin kokeillessaan, täytyykin tarkistaa pysyikö vire :) Kyseessä siis sellainen "välimuototalla" jossa on tolpat ja veitset kuten floikassa mutta muuten kuin vintage. Sellainen ruuveilla kiinnitetty täytynee säätää eri lailla.

Tuo on ainakin minun tapauksessa totta, että sopivasti kelluvaksi säädetty vintage talla pitää paremmin vireen, mitä kantta vasten oleva. Kantta vasten oleva virepiste ei anna jousille mahdollisuutta enää nyhtäistä itsestään vähän takaisin kammetuksen jälkeen, joten satula jemmaa helpommin kieltä ja jättää virettä yläkanttiin.
Ja mikä melkein tärkeintä, niin mukavuus kammettaa kelluvalla pehmeämmällä tatsilla ja tarkemmin + tietenkin mahdollisuus vetää vähän ylöskin, mutta sitä en ole pitänyt tärkeänä.
Kanteen kiinni jousitetulla on jotenkin tönkömpää ja portaattomampaa kammettaa, mut se on tietenkin kunkin makuasia.
 
edit: Poistin ainakin puolet kirjoitusvirheistä.

7enderillä orig. synkronoidussa tallassa oli kulmaa jonkin verran alunperinkin. Sittemmin alettiin usein säätää runkoa vasten kuten hardtail, liekö jotta joku voisi taas myöhemmin keksiä uudestaan "kellutuksen"? ;)
 
Vireen pitämisestä sellainen huomio useilta käyttäjiltä, että lievästi tiltattu talla saattaa _joillakin_ pitää vireen jopa paremmin kuin runkoa vasten ruuvattu. Blokattu talla on tietenkin taas eri juttu.
 
Niinno! fenderin "virallisten" ohjeiden mukaan stratossa pitää sen tallan takareunan olla n. 3mm irti bodystä. (1/8" (3.2 mm). Oman kokemukseni mukaan tuolla tavalla minun käytössä stratot pitää vireen parhaiten. Samoin kammen vätkytykset kuulostaa mun mielestä jotenkin epävireiseltä jos talla lepää bodyssa kiinni ja virettä voi vain laskea. Tämä siis rautsikkamusassa...
 
Tuolla lisää:
http://www.fender.com/support/stratocaster.php
 
Ja ihan mielenkiinnosta kannattaa lukasta noita stratojen manuaaleja niin niissäkin aika monessa talla käsketään säätämään irti bodystä. Jos kampea ei käytä niin sustainin nimessä kokeilla kiinni bodyssä...

Täysin samaa mieltä LamaAjanElviksen ja Tamin kanssa tuosta tallan kulmasta, vireestä ja tatsista. Minulla ei tosin tuon mallisia (vintage) talloja ole ollut enää aikoihin, mutta soittoa ja huoltoa on tullut vieläkin toisinaan.
 
No, jotkut näyttävät kuitenkin tykkäävän vetää jouset tosikireällä tallan runkoon ja klonksuttelevat sitten silleen. Mikäpäs siinä jos toimii omalla kohdalla.

Itse olen vetänyt tallan jousilla kanteen kiinni - eikä pidä virettä kammetessa. Olen jättänyt käytön tätä nykyä kokonaan pois. Talla kiinni kannessa sen takia, että soittotyyliini kuuluu paljon venytyksiä joissa jokin sävel jää soimaan ja toista venytetään. Kuulostaa pahalle, kun toinen sävel laskee ja toinen nousee.
 
Tuon hankalan ongelman kun saisi ratkaistua: miten säätää talla ettei se anna periksi venytettäessä ja kampea voi kuitenkin käyttää. Kertokaa viisaammat?

Talla kiinni kannessa sen takia, että soittotyyliini kuuluu paljon venytyksiä joissa jokin sävel jää soimaan ja toista venytetään. Kuulostaa pahalle, kun toinen sävel laskee ja toinen nousee.
 
Tuon hankalan ongelman kun saisi ratkaistua: miten säätää talla ettei se anna periksi venytettäessä ja kampea voi kuitenkin käyttää. Kertokaa viisaammat?
 
Koska olen käyttänyt pääasiassa floikkakitaroita jo kauan, ratkaisin aikoinaan tuon venytysongelman soittotavan muutoksella joka toimii mutta vaatii hyvän tovin motoriikkaharjoittelua. Eli venytettäessä yhtä kieltä, venytän myös toista juuri sen verran verran että se pitää vireensä. Liike on progressiivinen, eli mitä korkeammalle "oikea" venytys menee, sitä enemmän toistakin kieltä pitää venyttää. Ei onnistu ihan heti, valitettavasti.
 
Nopeampana tekniikkaratkaisuna olisivat sitten ne ihan perinteiset. Eli varmistetaan kielten sujuva liikahtelu edestakaisin koko matkaltaan. Kaikenlaiset kirskahtelevat ja nitkahtelevat äännähdykset lavan alueella kielivät usein ongelmista. Unohtuu joskus, mutta jos kieliä ei lukita soivan mittansa päistä, ongelmia voi esiintyä koko kielen matkalla.
 
Virittimissä kielten tulee olla kunnolla kierretyt/kiinnitetyt. Joskus liikahteleva viritintappi aiheuttaa ongelmia, toisaalta olen omistanut kitaroita joissa kaikki tapit heiluivat eikä vaivoja esiintynyt. Lukkovirittimet ovat yksi virittämistä ja pitoa helpottava ratkaisu.
 
Jos lavassa on kieltenpidikkeitä, niiden korkeus tulee säätää siten että ne toimivat tehtävässään mutteivat paina kieliä liian alas. Muutoin ne lisäävät tarpeettomasti kitkaa ja saattavat jumittaa etenkin punottuja kieliä. Jostain pidikkeestä pyöristin aikoinaan reunaa lisää, auttoi myös vähän. Erimallisia pidikkeitä on tehty ja jotkut selviävät jopa ilman, tätäkin voi testata. Kieltä muutama lisäkierros tapissa alaspäin saattaa auttaa tuomaan tarvittavaa kulmaa satulalle, vaikka onkin alkuvirityksessä lisävaiva. Myös erityisiä "staggered" viritinkoneistoja on tehty, tappien pituus pienenee lavan kärkeä kohti.
 
Satulan kieliurien tulisi olla juuri kielten koolle sopivat. Liian ahtaat/syvät urat saattavat jumittaa kieliä. Etenkin liian syviä kieliuria näkyy usein, vanhemmissa kitaroissa kielet ovat usein kaivertaneet itseään syvemmälle satulaan. Uran ei tarvitse olla juurikaan kielen puolta läpimittaa suurempi, paitsi ohuimmilla kielillä. Syvyys on just sopiva heti kun kieli pysyy urassa lipeämättä. Dan Erlewine suosittelee kampikäyttöön tasapohjaista uraa, käytännössä tuollaisen tekeminen saattaa vaatia erikoistyökaluja. Uran kulman tulisi myös olla oikea, mutta väärä kulma ilmaisee itsensä useasti ennemmin outoina/ylimääräisinä ääninä, esim. sitar-tyylinen sointi tai särinä.
 
Satulan materiaaliksi voi valita pienempikitkaista tavaraa, esim. Graphtechin Trem Nut tai muut grafiitti/polymeeri tuotteet. Hätäapuna lyijykynä ja erilaiset voiteluaineet kieliurien pohjilla ovat auttaneet myös.
 
Tallan päässä tallapalojen kieliurat (tai yleensä kielten kontaktipinnat) saattavat joskus jumittaa samoin kuin satulassa, eritoten jos pinnassa on rosoista kulumajälkeä. Joillekin esim. hyvin luistavat ja muotoillut String Saver tallapalat ovat olleet ratkaisu tähän...ja vielä enemmän kielirikko-ongelmiin. Tallan takaosasta alas blokkiin kääntyvä kieli voi ottaa kiinni reiän reunaan, jälleen mahdollista jumittamista ja kielirikkoja. Reikien suurentaminen/pyöristäminen auttaa tähän, itse koetin joskus erilaisia paloja kielten alla (ei hyvä), SRV:n teknikko laittoi muutamiin kieliin pienet muovituubit lisäavuksi.
 
Eräässä tallablokissa oli myös tällainen ongelma, kovaa kammetessa kielten päässä olevat lukkopompulat liikahtivat aavistuksen mutta eivät palautuneet heti kokonaan kolojen pohjaan.
 
Itse tallan säädöissä en ole asiantuntija, en ole omistanut vuosikymmeniin vintagetyylistä kuuden ruuvin tallaa, satunnaisia säätöjä olen tehnyt tehdassuositusten mukaan. Puhuin muuten aiemmin ehkä harhaanjohtavasti vintagetallan vipupisteistä, kuulen mielelläni parempia selityksiä tästä aiheesta ja säädöistä yleensä.

Tuon hankalan ongelman kun saisi ratkaistua: miten säätää talla ettei se anna periksi venytettäessä ja kampea voi kuitenkin käyttää. Kertokaa viisaammat?
 

Ei viisaampi: Kaikilla viidellä jousella talla kiinni runkoon ja jos tarvii kammeta niin sitten voimaa vipuun. Itsellä on tollai en juuri kampea tarvitse mutta kyllä se tossa heiluu paikoillaan.

Niin. Ongelma on vaan siinä, että kelluvana tuo pitää vireen jotenkuten, mutta viidellä jousella kanteen vedettynä ei yhtään. Kelluvana tuota virettä pystyy vielä passaamaan kiristämällä kieliä kammesta sen "mahtavan divebombin" (lue: herrasmiesmäisen käytön) jälkeen.

Itselläni on käytössä vanhan mallinen 6-ruuvikiinnitteinen stratotalla, ja kelluvana pidän sitä. Parhain säätö on mielestäni se, että ruuvaa 4 keskimmäistä ruuvia hieman ylös siten, että talla on periaatteessa kahden uloimmaisen ruuvin varassa. Näin myös neuvotaan fenderin oppaassa ja keskustelupalstoilla. Hyvin ne kaksi ruuviakin tallan pitää kiinni.