Rock, pop, alternative ›

Laitoin 2 minuutin pohdinnalla omat Rollari-levyni paremmuusjärjestykseen:
 
1. Exile on Main St.
 
Tämä sisältää 17 toinen toistaan kovempaa biisiä ja yhden mitä en käsitä; eli I just want to see his face, jossa ilmeisesti on kyse Jeesuksesta?
Klassikkoja levyllä ovat tietysti Tumbling Dice, Happy, Rocks Off
 
Omat suosikit: Soul Survivor (miksi tätä ei ikinä kuule livenä? Tämähän jatkaa siitä mihin Jumpin Jack Flash loppuu!!)
Loving Cup "Gimme little drink from your loving cup, just one drink, and I fall down drunk" Mitä tuohon voi sanoa kun kyllä! Hiano piano!
Let It Loose: Rollareiden hienoimpia slovareita. Jos se Angie ja Wild Horses välillä tympii niin muistakaa, että tämä biisi ei häviä noidenkaan rinnalla!
Torn And Frayed: Mahtavaa menoa ja taas ihan helmiriimejä: "His coat is torn and frayed / it´s seen much better days / but as long as the guitar plays / you can steal her heart away"
 
2. Let It Bleed
 
Sir Jagger pitää tätä bändin parhaana. Tiukka paketti, ei yhtään edes keskivertobiisiä vain hyviä, loistavia ja klassikkoja.
 
Klassikkoja: Gimmie Shelter, You Can´t Always Get What You Want
noiden lisäksi omat suosikit vaihtelevat koskien kaikkia biisejä, mutta kestosuosikkeja ovat:
Monkey Man: Biisissä on alusta pitäen samaa mystistä, uhkaavaa tunnelmaa kuin gimmie shelterissä johtuen loistavasta kitaroinnista. Kun Jagger mylvii "I´m a Monkeeeee!!!!!" niin kuulostaa pirun uskottavalta;) Noin typerää säettä laulaessa otetaan todella iso riski, tulos voi kuulostaa hyvältä tai nöyryyttävän huonolta.
Live With Me. Taas rollarien suuhun sopivia riimejä: " I´ve got nasty habits / I´ll take a tea at 3 / And the meat what I eat for dinner must be hang out for a week ... My best friend shots water rats and feeds them to his geese... (Keefillä taisi iahn oikeasti olla tuohon aikaan jokin haulikkoharrastus;). Biisissä on yksi rollarien parhaiten rokkaavia sooloja, jossa saksofoni, rummut, kitara ja basso tekevät kertakaikkiaan murhaavaa jälkeä.
tähän voisi vielä reunahuomautuksena todeta, että Rollarit voisivat välillä hyllyttää livesetistään Honky tonk Womanin ja korvata se tämän levyn Contry Honkilla, joka on käytännössä sama biisi (sanatkin lähes samat) mutta kantrimpana sovituksena.
 
3. Sticky Fingers
 
Tämäkin on täyttä asiaa alusta loppuun, vaikka You Gotta Move kuulostaa uskottavammalta vasta vuoden 2015 the Ultimate Bang kiertueella;)
Klassikkoja ovat Brown Sugar, Wild Horses, Can´t You Hear Me knocking
Unohdettu helmi, jota ei keikoilla juurikaan ole kuultu on tietenkin Sway!!! Kaikki fanisivustot yrittävät viestittää rollareille, että tämä on se biisi mitä kiihkeimmin haluttaisiin joskus kuulla livenä. Tässä on tosi garage-soundi ja tunnelma muutenkin semmoinen hämyrock.
Bitch ja Dead Flowerskin voidaan lukea Stones-klassikoiksi, sillä niitä on soiteltu vuosien varrella paljonkin.
Itse pidän levyn päättävästä Moonlight Milesta, jonka työnimi oli "Japanese thing". Tässä on kitarasoittoa myöten semmonen oriental-fiilis. Kaunis biisi.
 
4. Goats Head Soup
Klassikkoja: Angie
Mutta mikä tahansa levyn biiseistä olisi ansainnut suuremman huomion. Omia suosikkeja: 100 years Ago, Doo doo doo doo doo (Heartbreaker), Coming Down Again (Tätä voisi Keef vetää keikoillakin), Winter... Koko levyä leimaa kertakaikkisen upea, monipuolinen soitanto, jolla muutamiin melko yksinkertaisen idean omaaviin biiseihin saadaan ihan uutta liekkiä. Soittajatkin ovat semmosta porukkaa ettei sillä voi mennä vikaan:
Stones+ kosketinsoittimet, piano:Nicky Hopkins, Billy Preston, Ian Stewart, Puhaltimet: Bobby Keys (soittaa tälläkin kiertueella mukana), Jim Horn, Chuck Finley.
 
5. Some Girls
 
Ronnie Woodin ajan paras Rollari-lätty.
Klassikkoja: Miss You, Before They Make Me Run (Keef)
Heti perässä tulevat Beast of Burden ja Shattered.
Omia suosikkeja klassikoiden lisäksi on Cover-biisi (just My) imagination, sekä When The Whip Comes Down.
 
6. Beggars Banquet
 
Klassikkoja: Sympathy for the Devil, Street Fighting Man
Lukuisia loistobiisejä joista suurin oma suosikki on Stray Cat Blues, muut ovat tasaisia ja vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen. Levyllä kuulee maukasta slidekitarointia.
Reunahuomiona harmittelen sitä, miksi Sympathya ei vedetä sambarytmeinä oikeilla bingobangobongo rummuilla? Kun katsoo miten valtava show bändillä on nytkin meneillään niin ei olisi varmaan suuri investointi laittaa muutama bongorumpu Charlien tai jonkun muun soitettavaksi. Semmonen infernaalinen sambarytmi on juuri se elementti mikä tuo biisiin saman saatanallisen elementin kuin vastaavasti Paint it Blackissä sitarkuvio.
 
7. It´s Only Rock ´n Roll
 
Levy on loistava lätty kokonaisuutena, mutta keskinkertaisuuttakin on hiipinyt vähitellen mukaan.
Klassikkoja: nimibiisi (joka vedetään nykyäänkin livenä munakkaammin, kuin levyllä). Klsassikko siksi, että se vedetään edelleen melkein joka keikalla ja sen sanoma on loistava rokin ylistys.
Omat suosikit ovat mielestäni parempia kuin klassikkostatuksen omaava nimibiisi.
If You Can´t Rock Me: Loistavan yksinkertainen ja toimiva riffi, ihan Satisfactioniin rinnastettavissa.
Aint too proud to beg: Loistava cover-biisi. Rollarit ovat tehneet biisistä selvästi omannäköisensä, mutta esikuvaa kunnioittaen.
Luxury: tulen hyvälle tuulelle, hauskat sanat, hyväntuulinen meininki.
Time Waits fo No One: Kaunis ja haikea biisi. paljon hyvää kitarointia, pitkä biisi.
Fingerprint file päättää levyn mainiosti.
Dance little Sister on selvä täytebiisi. Rollarit ovat tehneet tosi monelle levylle tämmösen biisin. Välillä onnistuu paremmin välillä ei.
 
8. Voodoo Lounge
 
Loistavia sävellyksiä paljon, Stonesit palanneet 80-luvun soundien jälkeen siihen minkä ne parhaimmin osaavat. Levyä hieman heikentää venytetty pituus. Levyllä on 15 biisiä, jotka esim. 10:een karsimalla olisivat tehneet levystä kokonaisuutena tiukemman.
 
Klassikkoja? Tämä on vielä niin uusi levy (1994) että aikaista sanoa, mutta ehdolla ovat: Love Is Strong, You Got Me Rocking, Out Of Tears, I Go Wild, jotka ovat mielestäni levyn kulminaatiopisteet. Muita omaa korvaa miellyttäviä ovat Sweethearts together, joka haitarimeininkeineen on melko epätyypillistä Stonesia ja erottuu tämänkin levyn muusta materiaalista (edukseen).
 
9. Tattoo You
Jatkaa Some Girls levyn stadionrock-linjaa. Levy on koottu vuosien varrella kertyneiden ylijäämänauhojen tarkastelulla. Esim. Start Me Up oli alun perin reggae-biisi, josta oli nauhalla monta, monta reggae-ottoa. Sitten joku löysi erään nauhan perästä pelleilyversion, joka meni rockversiona. Bändin muistoissa biisi oli ollut "se ei-toimiva reggae-biisi" ja yhtäkkiä, vuosien päästä kuultuna tuo unohdettu rock-otto kuulostikin pirun hyvälle. Sen pohjalta lähdettiin biisiä kehittelemään ja lopputulos on mahtavaa.
Klassikkoja Start Me upin ohella on Keithin Little T&A (eli Tits And Ass)
Omia suosikkeja edellisten lisäksi ovat hyväntuulinen rockhölkkä Hang Fire, Waiting On A Friend, Worried about you, Tops, Heaven.
 
10. Aftermath (US versio)
 
Klassikkoja: Paint It Black, Under My Thumb. Diggaan myös I Am Waiting biisistä. Lady Jane on sopivassa mielentilassa kivan ylipatettinen biisi ja siinä on se erikoinen soitin rollari-mittapuulla. Joku fiksumpi muitaa soittimen nimenkin;)
 
11. A Bigger Bang
Uusin Rollar-levy on suht maukasta tavaraa.
Omia suosikkeja on Rough Justice, Streets of Love ja jumalaisen upea Laugh I Nearly Died. 16 biisiä ihan hyvää perus rollarisettiä. Pituutta olisi voinut karsia,mutta mitkä biisit pois? hankalampi kysymys.
 
12. Bridges To Babylon
 
Voodoo Loungen jälkeen tämä oli pieni pettymys, sillä juurevasta rockosastosta mentiin paikoitellen hieman hempeämpiin kuvioihin.
Monet sanovat juuri tuota lässylinjaa edustavaa, singlenäkin julkaistua Anybody Seen My Babyä loistavksi biisiksi, mutta itse pidän levyllä olevaa aggressiivista rokkipalaa Too Tight loistavana. Samaten suistorämebluesia Rollarimeiningillä ediustava Might As Well Get Juiced on aika veikeä tapaus. Out of Control ja Saint Of Me edustavat myös levyn parhaimmistoa.
 
13. Black And Blue
 
Hieman ikävä tyylirikko loistavalla 70-luvulla ja nihkeä rollari-debyytti Ronnie Woodille. Levyllä on 8 biisiä, joista melkein puolet on mitäänsanomattomia tai jopa kamalia. Cherry Oh Baby on hyväntuulinen reggae, mutta kun ei toimi niin ei toimi. Levyn ehdoton timantti on Hand Of Fate, jota voisi kuulla useammin myös livenä, kuten Forty Licks kiertueella. Memory Motel on se toinen ässäbiisi. Kumpikaan ei mielestäni ole saavuttanut mitään klassikkostatusta, johtuen siitäkin, että bändi soittaa niitä harvoin. Fool To Cry on se biisi mikä on ehkä tunnetuin, vaikka se ei itseeni vaikutusta teekään. Tällä levyllä kannattaa keskittyä yleiseen soitantaan joka on usein nautittavampaa kuin köyhät sävellykset.
 
14. Between The Buttons (US versio?)
 
Tässä versiossa on hyviä sinkkunakin julkaistuja biisejä, joten sen täytyy olla jenkkiversio;)
Klassikkoja: Let´s Spend the Night Together (joka ei aikanaan ollut mikään single menestys), Ruby Tuesday (sävelen lisäksi Keith on tehnyt myös sanat. Jaggerin mielestä yksi parhaita Rollari-biisejä. Brian Jonesin soittama kaunis huilu luo biisille oman identiteetin. Biisissä hienoja elämän totuuksia: "There´s no time to lose I heard her say / Catch your dreams before they slip away / dying all the time / lose your dreams and you will lose your mind / Ain´t life unkind?"
Levyllä on käytetty jos jonkinlaista erikoista soitinta, ja niitä voi olla kiva bongata. Monet biisit toimivatkin lähinnä niiden erikoisten soitinvalikoimien perusteella. Rollarit hakee taiteellista suuntaansa...
 
Muitakin levyjä olen kuullut, mutta en ottanut mukaan koska niiden kuuntelusta on jo jonkin verran aikaa. Steel Wheels pääsisi varmasti aika korkealle, mulla on muistikuva muutamasta hyvästä biisistä.