Klassinen ›

Tunnetteko 16-vuotiaana kuolleen suomalaisen säveltäjälupauksen Heikki suolahden (1920-1936) h-mollisinfonian nimeltä Sinfonia Piccola? Muutaman kerran olen tainnut teoksen kuulla, ja se pani säälittelemään, että kuinka me suomalaiset olemme jälleen yhden suuren nuorena ja ennen aikojaan kuolleen säveltäjälupauksen tulleet menettäneeksi Toivo Kuulan ohella. Oli miten oli, minusta vaikutti etenkin teoksen ensimmäistä osaa kuunnellessani, että hänen musiikillaan on hyvin paljon yhteistä Schubertin romanttisen tunnekylläisen ja melodisesti vuolaan sävelkielen kanssa ja olin kuulevinani Heikin pateettisen myöhäisromanttisessa melodiikasssa ja modulaatioissa hätkähdyttävän schubertilaisia tyylipiirteitä taikka sitten taideaistini on pahasti erehtynyt. Mitä mieltä olette?
 
Entäs Fredrik Paciuksen oopperatuotanto? Tämä Suomen musiikin isäksi ristitty säveltäjä löysi ainakin oman alueen, jolla hän oli pitävä pintansa moniin muihin myöhempiin ja kuuluisampiin manttelinperiöihinsä nähden, mm. Sibeliukseen, Suomen säveltaiteessa 1800-1900 luvuilla. Jonkin hänen vasta levytetyn oopperansa loppukohtausta Classic-radiosta kuunnellessani olin jopa valmis veikkaamaan säveltäjää Richard straussin veroiseksi tekijäksi nostamalla tämän nimen arvuutteluissani esiin, kun en heti tuntenut säveltäjää; hienoa musiikkia!

Entäs Fredrik Paciuksen oopperatuotanto
 
Kaarle Kuninkaan metsästyksen olen ainoastaan kuullut ja sitäkään en jaksanut loppuun asti. Ei vain ollut sellaista, mikä minuun vetoisi. Se alkusoitto oli vielä ihan siedettävä.

Suolahden Sinfonia piccola on Sinfoniaorkesteri Vivon Finlandia-levyllä. Sain tämän levyn toistakymmentä vuotta sitten, ja tykkäsin kovasti - ja edelleen tykkään - juuri Suolahden teoksesta. Nuoren miehen sävelkieli on vielä melko tyypillistä suomalaista Sibeliuksen "koulukuntaa" (vertaa alkua Sibeliuksen 1. sinfonian alkuun!), mutta orkestraation ja rakenteen hallinta osoittaa, että hänestä olisi aivan varmasti tullut merkittävä nimi suomalaisessa musiikinhistoriassa kehityttyään kypsimmilleen. Todella sääli, että Suolahti poistui keskuudestamme aivan liian varhain.
 
Paciuksen Kaarle Kuninkaan Metsästyksen kuulin jokunen vuosi sitten Turussa konserttiversiona, ja minuun se kyllä upposi. Paciuksessa yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla hänen saksalainen taustansa ja suomalaistunut henki. Paciuksen viulukonsertto on myös hienoa musiikkia, joskin harmillisen harvoin kuultu teos.