Yleistä keskustelua musiikista ›

Tämä kompressointi tuntuu olevan kiihkeä puheenaihe nykyisin, mutta puukorvana en tarpeeksi tajua sen merkitystä. Voisiko saada ihan konkreettisen esimerkin jostain musiikkikappaleesta, joka on sillä pilattu?
 
Tässä on tämä YouTube-pätkä joka oli aiemmin jossain keskustelussa:
http://www.youtube.com/watch?v=3Gmex_4hreQ
Tuossa siis ensin soitetaan kompressoimatonta kappaletta, sitten laitetaan kompressointi, jolloin kappaleen äänenvoimakkuus nousee, mutta kun tavallinen kuuntelija kuuntelee sitä radiostaan hän säätää äänenvoimakkuuden sopivaksi, jolloin kappale soi taas normaalilla voimakkuudella, mutta siitä on hävinnyt "terävyys" ja "eloisuus", ja tilalle on tullut "suttuisuus".

Ok, tuo selventää, tänks.

Mihin ylipäätään vedetään raja ulkopuolisten ja asiaankuuluvien seikkojen välille musiikissa? Siinäpä kysymys, oikeastaan melko turha sellainen :)
 
Ja mahdoton mitenkään määritellä. Musiikin kaikki tasot ovat jotenkin suhteessa toisiinsa: harmoniassa vertikaalisesti ja melodiassa horisontaalisesti - näiden muodostama yhteinen möykky, jota voisi sanoa absoluuttiseksi musiikiksi, on sitten suhteessa muuhun maailman, vaikkapa minun kokemusmaailmaani. Jos jossain kappaleessa kuulostaa älyttömän hyvältä ovelasti aseteltu A-mollisointu, se ei tarkoita, että A-mollisointu on absoluuttisesti hyvän kuuloinen. Sama pätee - mielestäni - kokonaisiin kappaleisiin: jokin kappale voi olla hyvä jossain sosiaalisessa kontekstissa.
 
Asiaan tai ainakin alun pohdinnoissa vilahteneeseen seikkaan liittyen, olen siis mitä ilmeisemmin kovasti mieltynyt "luonnollisesti etäännytettyihin" ja vahvasti värittyneisiin ääniin, jotka kuitenkin tunnistaa musiikiksi, oli lähde sitten konsertti tai pertin takapihalla pauhavat stereot. Vaikkei siis mikään puhdas perversio olekaan kyseessä, paljon suurempia elämyksiä on tällaisten äärellä syntynyt verrattuna hetkiin, kun kotona istuu alas kuuntelemaan sitä 'täydellistä' soundia soittokamoista, joihin on jopa hieman yrittänyt panostaa. Ironista sinänsä.
 
Muilla vastaavia kokemuksia?
 
Ha! Minulla on. Toisinaan itseasiassa kuuntelen musiikkia niin, että särölaitteilla mössöytän musiikin juuri ja juuri tunnistettavaksi massaksi, tai sitten laitan eri kappaleita kollaasimaisesti päälle, jolloin tuloksena on melkoinen sointimassa. Eräs mielikuva, johon säveltäessäni jatkuvasti palaan, on sellainen hyvin outo, kuulas äänimaisema, josta on hyvin vaikea erottaa harmonioita tai melodioita. Eikä kyseessä välttämättä edes ole mikään matemaattisesti monimutkainen harmonia, vaan efekti voi syntyä hyvinkin psykologisista tekijöistä, minkä osoitttaa se, että tällaisen niin sanotun vaikeasti hahmotettavan tunnelman ovat aiheuttaneet hyvin yksinkertaisia kappaleita säveltäneet bändit.
 
Mielestäni tuo sama asia tulee esille kirjallisuudessa. Jos miettii vaikkapa Tommi Liimatan lyriikkaa Suljettu-levyllä. Se koostuu pirstaleista, joita tarkennetaan myöhemmin, asioihin palataan joskus oudossakin järjestyksessä ja asioita tarkastellaan hyvin subjektiivisesti. Mainittujen seikkojen vuoksi teksteistä koostuu hyvin vaikeasti hahmotettava tapahtumaketju, joka kuitenkin ehkä on pääteltävissä, mutta kuva ei ole terävä - aivan kuten jos kuulee musiikkia jostain kaukaa epäselvästi.
 
Ehkä myös kuvataiteissa voisi ajatella... olen aina pitänyt Pollockin ja Baconin tauluista. Mutta liittyykö se enää ketjun aiheeseen - mielestäni liittyy. En siltil ruodi asiaa enempää - ainakaan vielä.

Musta muuten tuntuu ihan oikeasti, että noihin biiseihin ajetaan tuolla radiossa ihan perkeleesti bassotaajuuksia. Tai ei nyt perkeleesti, mutta jonkun verran kuitenkin. Se, jos joku pistää vähän puuduttamaan.
 
Itseäkin ihmetyttää tää ilmiö, että radiosta ei oikein jaksa kuunnella mitään musiikkia. Edes sellaista josta itse pitää. Onneks on autossa CD-soitin ja paljon hyviä levyjä.

tottakai ne radiobiisit kuulostaa paskalta kun on TÖISSÄ! sieltä se vitutus tulee...
 
toinen teoria on se että nykyisen (varmaan tuossa 90 luvun lopulla) tuli studioiden miksaus pöytiin sellainen "radio nova" nappi, jonka kaikkein rahanahnein tuottaja painoin pohjaa aina kun biisit nauhotettiin..