Lyriikka ›

Hyvät ihmiset,
 
Olen saapunut tälle lyriikka-palstalle vasta hiljan, mutta olen käynyt useita sivuja ihmisten tänne näytille laittamiaan sanoituksia läpi ihan mielenkiinnosta. Nyt haluan nostaa esille kielen valintaa koskevan kysymyksen. Olen lukenut täällä jonkin verran suomenkielisiäkin sanoituksia, mutten koe voivani kommentoida niistä erityisesti. Sen sijaan englanninkielisiin minulla on nähdäkseni "varaa" antaa palautetta. (Tämä siis ei tarkoita, etten olisi suomenkielinen äidinkieleltäni).
 
Moni tuntuu kirjoittavan englanniksi lähinnä siksi, että se "kuulostaa kovemmalta" tai "musiikkityyli sitä vaatii". Viime aikoina on kuitenkin tullut mielestäni selväksi, että mikään musiikkityyli ei sitä vaadi, sillä varmaan kaikissa genreissä löytyy jo ihan pätevää suomenkielistäkin musiikkia - niissäkin jotka perinteisesti on "pitänyt" laulaa englanniksi.
 
Sitä ei voi riittävästi korostaa, kuinka tärkeää on ensin itsekriittisesti päättää, onko itsellä edellytyksiä kirjoittaa englanniksi vai ei. Se, että on aina saanut kymppejä englannista ei suomalaisen koulujärjestelmän kieltenopetuksen kehnouden (ei opettajien vaan opetusmenetelmien, huom. huom.) vuoksi anna mitään takeita siitä, että henkilö voi onnistuneesti kirjoittaa englanniksi sanoja, jotka eivät kuulosta läpeensä kömpelöiltä. Onnistuneet sanoitukset edellyttävät yleensä erittäin, erittäin tarkkaa tajua ja tuntua siitä, mitä merkityksiä sanojen takana on, sekä mitä kulttuurisia merkityksiä sanoihin ja niiden kuvaamiin asioihin liittyy. Mikäli itsekritiikki ei anna periksi, on tuloksena enemmän tai vähemmän myötähäpeää herättäviä sanoituksia. Tässä täytyisi oikeasti olla todella kriittinen.
 
Nyt on tietysti huomattava, että kielellisesti täysin nolot ja kömpelöt sanat eivät välttämättä ole este maailmanmenestykseen (ks. Nightwish, joka on tosin huomattavasti parantanut sanoituksiensa tasoa matkan varrella). Tästä huolimatta sanoitukset merkitsevät useille ihmisille paljon ja kömpelöt sanoitukset saattavat pilata kaiken. Vastapainoksihan voidaan myös todeta, että omalla kielellä lauletut sanat eivät myöskään välttämättä ole tähän maailmanmaineeseen este (ks. Rammstein). Oli niin tai näin niin aloittelavan bändin (tai jo pidemmällekin ehtineen) kannattaisi vakavasti miettiä kielikysymystä. Liian usein tuntuu, että se sivuutetaan täysin itsestäänselvyytenä, mutta hyvät ihmiset, se ei sitä ikinä ole.
 
Tämä ei viittaa mihinkään tiettyyn kirjoitukseen / sanoituksiin tällä palstalla. Noin yleisesti ottaen kuitenkin vaikuttaisi vakavasti siltä, että englanniksi kirjoittavien kannattaisi ehkä miettiä kielen vaihtamista. Jos ihan virheet unohdetaan, sillä ne on usein korjattavissa jonkun toimesta, kielen "tuntuman" hallinnan ollessa vähemmän kuin riittävällä tasolla, on tuloksena kömpelöitä sanoituksia. Se, että ne omaan korvaan kuulostaa hyvältä, ja että muut m.nettiläiset, jotka eivät itsekään välttämättä kieltä riittävästi hallitse, kehuvat sanoituksia, ei vielä takaa millään lailla, että ne olisivat edes siedettäviä kielellisesti.
 
Olkaa kriittisiä!

Joop, itse kirjoitan pääasiassa suomeksi (kuten joku on ehkä saattanut jo huomatakin), koska suomenkieli antaa minulle todella vapaammat kädet yrittäessäni sanoa mitä ajattelen. Meidän kielemme on äärimmäisen rikas, mutta kun kuunnellaan esimerkiksi tämän päivän iskelmää, käy hyvin selväksi, ettei juuri muu tunnu merkitsevän kuin helppo riimittely. Pakonomainen riimittely, tämä saa minut usein näkemään punaista ja itse olenkin (en tietoisesti) välttänyt sitä. Jos riimi on tullakseen se tulee sitten.
 
Suomalaiset sanoittavat paljon englanniksi ehkä siksi, että on helpompi kuulostaa uskottavalta kun kieli on jokin muu kuin äidinkieli, ja Suomella menestyminen maailmalla voi olla aika vaikeaa. Mutta tehdäänpä sitten näin, otetaan muutamien suomalaisten englanninkielisiä tekstejä ja käännetään ne parhaamme mukaan suomeksi, tällöin voimme todeta, että suomenkielisenä sama teksti ei ole useinkaan kovin oivaltavan kuuloinen. Toki poikkeuksiakin on.
 
Englanniksi olen kirjoittanut joskus, kirjoitan edelleenkin toisinaan. Ja onhan totta, että esimerkiksi bluesrock -kieleksi suomi on aika hankala, muttei mahdoton. Omasta Parhaat Sanoittajat listastani löytyy lähinnä suomalaisia, suomeksi sanoittavia henkilöitä, ja mielestäni suomi on todella monipuolinen kieli, vaikkakin paikoin vaikeakäyttöinen.
 
Järkevän kuuloisen tekstin kirjoittaminen suomeksi suomalaisille on vain hyvin paljon vaikeampaa, kuin sen kirjoittaminen englanniksi suomalaisille. Luonnollisesti.

Hyvät ihmiset,
 
Olkaa kriittisiä!
 
Erityisesti loppukaneetista samaa mieltä, ja noin pääosin muutenkin. En vain suomalaista kieltenopetusta menisi moittimaan siitä, ettei se tuota taviksista bobdylaneja - se ei liene sen tarkoituskaan (en silti epäile, etteikö opetusta eri tavoin voisi aina parantaakin).

Suomen kieli on vaikea sanoituskieli yhdestä merkittävästä syystä: on todella helppo kuulostaa kornilta verrattuna vaikkapa englantiin.
 
Kuunnelkaa vaikka Uniklubia, sehän on tuota fiilisrokkia suomeksi. Kalskahtaa helposti ontuvalta.

Pointtini on oikeastaan alusta alkaen ollut se, että aivan yhtä helposti englanti kuulostaa kornilta. Ongelma on vain se, että suomalaiset eivät aina sitä tajua. Tämän takia kuvitellaan helposti, että Lontoon kielellä on helpompi tehdä jotain: näin se ei ole.
 
Mitä kielten opetukseen viitatessani tarkoitin: suomalainen koulujärjestelmä painottaa kielioppia. Jos kielten opetuksessa panostettaisiin esim. kirjallisuuteen ja puhuttuun kieleen, kielen vivahteiden ymmärtäminen paranisi. Bobdylaneita tulee harjoituksella ja lahjoilla. Kielen hallinta voi ainoastaan auttaa tässä / muodostua esteeksi puutteellisuutensa vuoksi.

Tämä on mielestäni täysin totta. Tyyli täytyy myös osata valita tarkkaan - jos sanoitukset ovat ristissä biisin tunnelman kanssa, tämän on syytä olla harkittua ja hyvin toteutettua, muuten tulee herkästi tunne, että jotain on pielessä. Lisäksi on tarkka havainto, että sanoituksissa paistaa usein kokemattomuus läpi: kokematon kirjoittaja pitää herkästi omaa oivallustaan hyvänä, mutta tosiasiassa se kuulostaakin naiivilta ja / tai kornilta. Ja lopputulos on, että yritetään hienompaa kuin osataan. Toinen asia on se, että ei-natiivilla kirjoittajalla näin käy vielä huomattavasti helpommin, kun ei osaa samalla tavalla erotella ja ymmärtää kieltä.
 
Sanoitusten kirjoittaminen on loppujen lopuksi vähän niin kuin muukin musisointi: harjoittelulla kehitytään. Monilla artisteilla näkee selvää kehitystä läpi tuotannon. Tämän takia englantia kirjoittavankaan ei kannata lannistua siitä, jos kritiikkiä tulee alkuvaiheessa taivalta. Siitä selviää harjoittelulla. Sinänsä kuitenkin englanniksi kirjoittavan olisi todella syytä paneutua sen kieliseen kirjallisuuteen (itse suosisin vieläpä klassikkoja, sillä useat nykypäivän merkitykset ovat saaneet siellä alkunsa) ja sekä lukea että kirjoittaa todella paljon.