Rock, pop, alternative ›

Mä en nyt herätä tappelua, vaan kysyn ihan mielenkiinnosta: Herättääkö jokin musiikki sussa inhoreaktiota siksi, että sitä kuuntelevan väestönosan keskiarvoinen edustaja muutenkin inhottaa sua? Ymmärsinkö oikein?
 
EDIT: Siis tottakai muiden syiden lisäksi?
 
Klassinen inhokkimusiikki herättää vihaa minussa seuraavien syiden takia, prioriteettijärjestyksessä:
 
1. Se on hengtöntä. Musiikkki on viimeistä nuottia myöten laskelmoitu ja kaikki nyanssit säännönmukaisesti tapettu. Ookoo, pätee eritoten hittibiiseihin, on ihan mahdollista että sieltä silsan joukosta löytyy hyväkin kappale. Tähän mennessä jokainen kuulemani kappale yllämainituilta radioasemilta on ollut puhdasta kidutusta. Kuvaavaa on että suutun ihan oikeasti kuullessani kypsää aikuisviihdemusiikkkia.
2. Käsite "suomalainen viihdetaiteilija" vituttaa minua suunnattomasti- kyseessä on jokin poikkihuono tulkitsija, jonka meriittinä on tasan tarkkaan keskimääräsitä parempi ulkonäkö ja laululahjat. Ätätätätät! Myyntiluvuilla EI ole mitään tekemistä musiikin laadun kanssa. Ehkäpä eniten minua riepoo se idea, että tehdään tällaista harmitonta ja mukavaa autolla-ajo musiikkia, millä ei ole mitään funktiota, ja tehdään jolpista stara parin hittibiisin perusteella, ja se että K.O artistit harvoin jos koskaan tekevät itse kappaleensa ei ainakaan paranna asemaa minun silmissäni.
3. ne ihmiset, ne ihmiset... Gahh. Lähden siitä asetelmasta että meillä jokaisella on "se juttu", se tietty asia, jonka takia jaksamme ponnistella ja jonka takia huominen on aina parempi. Oli se sitten ydinperheidylli, reoktähteys tai business-ala, aivan sama. Mutta sellainen väki, joka tehnyt kko elämänsä verran hommia koska vanhemmat, ystävät, koulu ja yhteiskunta viimekädessä ovat "sanelleet ehdot" ja että tehdään sen takia tätä juttua, joka ei nyt oikeestaan edes kiinnosta, mutta tehdään vaan ja hankitaan pari lasta ja tuodaan miehelle ehkä kaljat ja reino älä taas lyö pitää mennä laulamaan harmaasta arjesta tehtyjä läpihuonoja iskelmäveisuja karaokebaariin... Ymmärtänette mitä tarkoitan. Jos ihminen kolmekymppisenä kääntyy katsomaan taakseen ja kelaa niitä asioita jotka olisi pitänyt tehdä niin minulta ei sympatiaa heru. Totta kai puhun kärjistäen ja arkkityypeistä ja kuten hyvin tiedämme, ei stereotyyppejä oikeasti ole. mutta tämä antaa kuvaa siitä mitä minä NÄEN a KUULEN kun Munck tai marjaranta tai joku muu vatussi kailottaa puoliromanttisia äläjätämua-itkujaan...
4. Lisäksi kaikkeen tähän pelkään, että tällainen sisäsiittoinen varma nakki-tyyppinen musiikki ei pelkästään rohkaise levy-yhtiöitä tukemaan enemmän kotimaan markkinoille levyttäviä ulkomaalaisille markinoille levyttävien artistien sijasta vaan myös antaapromoottoreille ja vastaaville hyvinkin monotonisen kuvan suomen musaskenestä. Tällä tarkoitan että pidän todennäköisenä väittämää jonka mukaan iskelmätaiteilijat olisivat este tai ainakin jarru kunnon suomalaiselle kv-musiikille. Jos se on Danny menossa euroviisuihin, niin tietää taas hävetä kun eurooppaan menee seuraavan kerran.
"mutta Markku, onhan kaikissa euroopan maissa omat "viihdetaiteilijansaŽ". No niinpä onkin. Ero on siinä, että laura pausinin levyt myyvät täälläkin. Ja vaikka nekin ovat huonoja ja taas huonoja levyjä niin ne eivät ole suoranainen este esim. Italialaisen musiikin hitaalle kansainvälistymiselle.
Okei, ollan rehellisiä, 70% VÄHINTÄÄN musiikista jonka kuulemme summanmutikassa joltain radioasemalta on joko ruotsalaisten ja brittien tekemää. Itseasiassa ainoat oikeat popartistit ovat ruotsalasita tai brittiöläistä perua... Ja vähään tanskaa ja ranskaa messiin.
 
Siinä on toivottavasti jaksat lukea. nyt copypastean tämän ja lunttaan sen Tanssimusiikkiosiolle...