Bassot ›

Bassossa näköjään joku Guy "Starka" Pratt. Never heard...
 
Mutta kun sivujansa selailee, niin tämä heppuhan on soitellut mm. Pink Floydin ja Madonnan levyille, joten ei mikään turha mies.
http://guypratt.ricardopadua.com/
 
Soittaa tämä kaveri myös Pink Floydin Pulsella. DVD-version omistan ainoastaan, mutta pakko sanoa että loistavaa bassottelua.
 
Itse sanoisin Mr. Bunglen Disco Volante. Ihan uskomaton paketti, löytyy vaikka minkälaista meininkiä ja herra Dunn soittaa koko ajan vähintäänkin loistavasti.

Itse sanoisin Mr. Bunglen Disco Volante. Ihan uskomaton paketti, löytyy vaikka minkälaista meininkiä ja herra Dunn soittaa koko ajan vähintäänkin loistavasti.
 
Ai mun vai

Wanahaa Helloweenia (Hansen-era) lähtisin hevimiehille suosittamaan. Grosskopfin setä pistelee välillä aika mukavasti.
 
Helloweenin Markku kyl osaa soittaa hel*etin hyvin. Manowarin basisti on kans hyvä, sting of bumblebee on aivan hulvaton. Ja Flea on hyvä

Ai mun vai
 
Jep. Hyvän basistin löysit levylles.

Näitä on niin monia, mutta vielä ei ole vissiin mainittu Joni Mitchelin kiekkoa: Wild things run fast, jossa Larry Klein bassossa, muista peleistä löytyy Vinnie Colaiutaa, Steve Lukatheria ja vissiin joku Brecker fonissa yms. Biisitkin toimivat, ja Jonin laulu osuu ja uppoaa imho.

Menee vähän AOR-osastolle ja parhauteen en ota kantaa, mutta tämmönen yhen hittilevyn pändi Canadasta kö Crash test dummies: God suffled his feet. Kyllä, juuri se mmm mmm mmm mmm-hitti. Dan Roberts soittelee aika maukkaita melodisia linjoja hyviä rytmityksiä unohtamatta. Ja mikä saundi.... Niin täyteläinen ja puhdas. Warwickilla taisi vetää ja semmonen äijä joka osaa käyttää viidettä kieltä (Hoo) todella hienosti ja sopivan vähän. Munsta sekin on oikeesti taitolaji tai taiteenlaji.

Juice Leskinen & Coitus Int: Per Vers runoilija

Juice Leskinen & Coitus Int: Per Vers runoilija
 
Toi on muuten totta. Nordlund pistelee timantisti menemään.

Black Sabbathin ja Sleepin kaikki. On siistiä kun bassoa kaivetaan. Pitää myös mainita Led Zeppelinin kakkonen.

Tuli tässä mieleen että jokaisen alternative-diggarin kannatais tsekata Jane's Addictionin kaks studio-levyä (ei tätä nimikko-otsikoitua liveä aivan välttämättä), joilla soittaa vielä tämmönen kaveri kuin Eric Avery. Eli siis kyseessä Ritual de lo Habitual ja Nothing's Shocking-levyt, jotka molemmat ovat täyttä viiden tähden kamaa. Huomasin taannoin että Eric Avery on jäänyt ilman lähes minkäänlaista huomiota, vaikka tällä kaverilla on ihan älyttömästi tiukkoja basso-kuvioita, vaikkei ihan kyllä lukeudu teknisesti taitavimpien basistien kärkikahinoihin. Oikeastaan Averylla on aika samantyylinen basso-soundi kuin Flealla. Ja ironista kyllä, Fleahan paikkasi Averyn paikan Jane's Addictionin vuoden 1997 reunion-kiertueella. Ja sittemminhän kaverista ei ole kuulunut juurikaan mitään, paitsi että ollut mm. Alanis Morissetten kiertuebasistina, osallistunut Metallican koesoittoon ja valmistellut soolo-albumia.

The Beatlesilta voisin valikoida vaikka Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Bandin. Mulle henkkoht läheinen albumi, väittäisin että parhaita bassonsoitto-oppaita.
 
Rupesin katsomaan onko tätä mainittu, ja Seer-o tätä mainostaa heti topicin ekalla sivulla.
Muikea soundi ja erittäin näkemyksellinen meininki.

Quo Vadis - Defiant Imagination.
 
Siinä on mallikkaat bassottelut, Steve DiGiorgio pistää parastaan. Suosittelen bändiä heavy-musiikin ystäville

Hienoja levyjä on mainittu, mutta minne ovat unohtuneet sanat "Motown" ja "Meters"?

MOI
 
Maaret ja Hyväkkäät.
Mikä tahansa äänite. Aivan rautaa. Kyllä tulisi hiki otsaan jos joutuisi bassolinjoja kopsaamaan ja vielä soittamaan. Sanat eivät riitä kertomaan kaikkia finessejä: jokaisen täytyy ne itse todeta.
Mainittakoon erityisesti sofistikoitu choruksen käyttö naissolistin raidalla: kuulostaa ihan jonkun Ö-luokan kauhuelokuvan elävien-kuolleiden kuorolta.
 
Syötteen taikaa. Kts. Tanssimusiikki palsta.

MOI
 
Maaret ja Hyväkkäät.
Mikä tahansa äänite. Aivan rautaa. Kyllä tulisi hiki otsaan jos joutuisi bassolinjoja kopsaamaan ja vielä soittamaan. Sanat eivät riitä kertomaan kaikkia finessejä: jokaisen täytyy ne itse todeta.
Mainittakoon erityisesti sofistikoitu choruksen käyttö naissolistin raidalla: kuulostaa ihan jonkun Ö-luokan kauhuelokuvan elävien-kuolleiden kuorolta.
 
Syötteen taikaa. Kts. Tanssimusiikki palsta.
 
Paras biisi bassonsoiton osalta tolta levyltä on "Jossain".

Oma suosikki:
 
Death from above 1979: You're A Woman, I'm A Machine

Minä pidän kaikista AC/DC:n levyistä, joilla Cliff Williams soittaa. Pankaa soittimeen vaikka Highway to Hell. Se on siinä. Love Hungry Manissa on jo isovarvas heilahtanut kymmeniksi vuosiksi ja taas jaksaa painaa perusvarmaa ja biisiä tukevaa jutustelua.

Minä pidän kaikista AC/DC:n levyistä, joilla Cliff Williams soittaa.
 
Minun mielestäni taas AC/DC:n bassoraidat on aika tylsää kuunneltavaa. Ei minkäänlaisia koukeroita tai oikeastaan mitään mikä erityisemmin innostais.

Maaret ja Hyväkkäät.
 
Syötteen taikaa.
 
Mistä näitä helmiä löytyy? Pitääkö mennä nettiä edemmäksi kalaan?