Rummut: rumpukamat ›

Aina oon myöhässä ku octoista puhutaan. Uittu.
 
Tässä hieman erilaista näkökulmaa. Olen nimittäin väsännyt noita tähän mennessä kolme kpl. Putket on löydetty sieltä sun täältä ja kiristimet napattu vanhasta hajonneesta tomista. Vain vanteet ja kalvot ostin kaupasta.
 
Kun nyt nuo 6-tuumaiset vanteet ja kalvot tuntuivat silloinkin olevan ison kiven alla, ja kun nurkassa pölyttyi juuri sopivasti 8-tuumainen putki - niin ajattelin että miksei. Jyrsimen puutteessa väänsin siihen reunaviisteen Dremel-kopiolla, hitaasti mutta tarkasti. Kalvo kiinni ja piru vie, sehän moikaa kuin mikäkin.
 
8-tuumaisuudessa on se hyvä puoli, että kalvo on isompi. Saa tarkemmin lyötyä reunaan tai keskelle, soundivalikoima kasvaa. Erityisen vinkeitä soundeja lähtee, kun lyö rimshotin niin, että tippi osuu lähelle reunaa. Kuin timbale minikoossa. Ja kun siirtyy hiljalleen keskemmälle, saa tehtyä slaideja, jotka ovat aika lähellä puhuvaa rumpua. Vau.
 
Sitten on tuo putken hankkimisen ongelma. Kun satuin löytämään noin 6,5 -tuumaista putkea, johon ei kuutonen mahdu ja kasi on iso. No. kun nyt oli ne rautaosat siinä toisessa rummussa... Ja kalvonhan voi laittaa menemään kuin bongoissa, kai se sen kestää.
 
Kesti se. Ja soundikin parani, aukeni. Ja taas tuli lisää soundeja, kun voi lyödä rimshotin myös reunaviisteeseen. Se vasta on jotain, korkealla vireellä. Virityspesinen kanssa piti vähän virittää, ne kun eivät voi vanteen koon vuoksi olla rungossa kiinni. Ongelma ratkesi kiinnittämällä pesät vain alemmasta ruuvistaan, löysästi, että ne voivat olla vinossa ja yltää ruuveihin. Katso kuvaa, jos et tajua.
 
Entä kestääkö tällainen viritelmä? Kyllä. Kohta kaksi vuotta ne ovat olleet. Ja kalvokaan ei ota itseensä, jos muistaa kiristää vähän kerrassaan. Radikaalilta tuntuu, mutta toimii.
 
Niin, niitä kuvia (ne pitkät jutut joissa on liekkejä):
 
http://ameba.lpt.fi/~toivamik/musa/rumputuli.html