Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Niih, Tuska oli ja meni taas. Mukavaa aikaa, todellakin. Kaksi maailman kolmesta välittämisen arvoisesta bläkkispumpusta on nyt nähty livenä. Hienoa settiä tarjosivat Immortal ja Emperor. Horgh ja Trym olivat molemmat aika murhaavassa kannukunnossa. Dragonforce pomppi jälleen iloisen hyperaktiivisesti. Cob oli tasaisen kova livemoottori, mutta lähes sama setti on tullut jo kuultua liian monta kertaa. Wasp nuukahti ikävästi ihan timmin alun jälkeen. Straton tahdissa oli ihan mukava loilotella jälkihöyryissä.
 
Tosin missä jälkihöyryissä! GUARDIAN! GUARDIAN! GUARDIAN OF THE BLIND! Ei jumaleissön, mikä veto! Oli tätä odotettukin, muttei silti osannut valmistautua kunnolla. Kunhan tiedosti, ettei tämä bändi olisi kolmen tunnin keikallakaan ehtinyt vetää kaikkia katalookinsa MUST-biisejä. Soittelisivat vaikka vain Forgotten Talesilta coverinsa, niin keikka omistaisi totaalisesti.
 
Kun mediarunkkarina piäsin takaportista odottelemaan kumikana Volmarin kera alueelle jo ennen massoja niin eihän siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä aidalle seisoskelemaan valmiiksi Hansin eteen. Siitä saikin nauttia koko keikan ajan. Bändi rysähti voimalla lavalle Fredrik Ehmken (the man brings sexy beard, Gawd damn!) johdolla. Miehen rumpalointia seuratessa ei kaivannut Thomenia, niin kova kuin hänkin on. Olbrich ja Siepen riffittelivät ranteet heikkoina ja sooloja pystyi vetämään mukana äänellä, kanalla tai ilmankin. Perhanan hienoa kurvittelua. Hansi käskytti kunnon germaanin elkein ja lauloi leijonan lailla kylmiä väreitä pitkin selkää.
 
Settilista leikkasi uraa melko mukavasti yltympäriinsä. Vaikka kovasti liputin Turn The Pagen puolesta, niin This Will Never End ja Fly olivat uudelta levyltä erittäin mainiot siivut. Traveller In Time olikin sitten sen luokan ylläri, että housuihin tuli vähintään lusikallinen. the morning sun/the MORNING sun/THE MORNING SUN! Mahtavaa.
And Then There Was Silence oli kyllä ristiriitainen veto. Onhan biisi upea progekikkoineen, soittorasiakilkutuksineen ja mahtavan tarinansa kera, mutta vajaan vartin pituisen kappaleen soittaminen maksimissaan 75-minuutin setissä on sinällään kyseenalaistettavaa, kun kolmekin muuta klassikkoa mahtuisi samaan rakoon. Eipä niistäkään puutetta ollut kun Im Alive, Imaginations From The Other Side, Nightfall ja Mirror, Mirror ladottiin tiskiin.
Sitten se Bards Song, ei Äeeti! Onhan se niin huima jo DVD:llä ja levyillä, mutta tajuaa koko homman uskomattoman hurmion kun on itse mukana. Kentällinen bardeja vetämässä biisin sanasta sanaan läpi. Musiikin yhtenäistävää voimaa, ärrrkeles! Paha tämä veto oli siinä mielessä, että mikään yleisönlaulatus ei enää tunnu miltään, ellei BG itse tule taas keikalle. Maiden voi tulla vaikka vetämään keikan verran Fear Of The Darkia, ihan sama. Ei pärjää. Hansikin totesi keikan jälkeen (kuvaa nähtävissä profiilissani, jeah!), että pakkohan heidän on tulla takaisin, kun eivät ehtineet soitella enempää klassikoitaan.
 
Herrojen vielä kumarrellessa koitin huudella vielä lujaa F*ck the other bands! Guardian! Guardian! Guardian! Ikävä kyllä he antoivat muille tilaa. Oli tosin hienoa keikan loputtuakin laulella kannattajajoukon kanssa vielä hieman The Last Candlea ja Valhallaa. Kiitoksia heille kaikille kumikanaurpolta.
 
Blind Guardian määräsi! Paras näkemäni Tuska-keikka, eikä ihan heti tule mieleen, mikä parantaisi. Huhhhui, vieläkin tärisen muistellessani.
 
Fanboy ranting, loppuu täältä tähän.