Yleistä keskustelua musiikista ›

Palaan tähän aiheeseen kun olen nyt n. 10 vuoden jälkeen lukenut Seppo Heikinheimon Mätämunan Muistelmia uusiksi. Siinä on erittäin paljon mielenkiintoista näkökulmaa kritiikin tekemiseen.
 
Kuten että problematiikkaa saadaan aikaiseksi toisinkin päin: G. B. Shaw oli arvostellut erästä laulajatarta joka oli sitten suuttunut kritiikistä: "Millä oikeudella te arvostelette laulua, vaikka ette ole milloinkaan itse laulanut?" Johon Shaw, näppärästi: "Arvon rouva, oletteko sitä mieltä, että vain lehmä voi sanoa, onko maito hapanta vai ei?"
 
Tähän ketjun aiheeseen liittyen Heikinheimo kirjoittaa hyvin: "Oman alan kollegoiden arvosteleminen on kuitenkin ylen hankalaa. Silloin tulevat kuvaan mukaan kaikenlaiset kahdenväliset tekijät, jotka helposti vaarantavat arvosteluissa aina niin toivottavan objektiivisuuden".
 
...mikä on tietysti sääli, koska juuri kanssasoittajillahan olisi sellaista erityisasiantuntemusta, jota ei ehkä löydy ammattitaitoisimmaltakaan kriitikolta jos tämä ei itse soita mitään, joten heillä voisi hyvinkin olla arvokasta sanottavaa aiheesta.
 
...ja edelleen se on sääli, koska tästä syystä muiden artistien esittämä kritiikki, silloin kun sellaista on saatavilla, voidaan helposti leimata perusteettomastikin epäobjektiiviseksi, kateuden yms. tekaistujen verukkeiden varjolla.
 
Jatkakaa.
 
Muokka: sen verran vielä, että jos nyt joku ei kyseistä kirjaa ole sattunut vielä lukemaan, niin suosittelen sitä kyllä.

Tällainen battle ja beef-meininki on aina ollut hiphopissa ja rap-musiikissa. Siellä siis ihan tarkoituksella mollataan toista. Joissain mainstream tapauksissa kyse on ainoastaan julkisuudesta ja mediahuomiosta, mutta siellä underground-osastolla käydäänkin sitten ruiskuttelemassa lyijyä ja rei'itettyä "vihollisia". Homma pohjautuu joissain tapauksissa myös jengeihin ja niiden välisiin riitoihin.
 
Eli kyseisessä kulttuurissa ainakin annetaan palaa... ja kovaan ääneen.
 
Omalla kohdalla ainakin koen, ettei mulle muiden artistien mielipiteet ole sen julmempia tai mukavempia kuin kenenkään muunkaan. Satunnainen kuuntelija on yhtä arvokas kriitikko kuin bänditoveri tai joku muu muusikko. Eli kyllä jos artisti kihahtaa toisen artistin kritiikistä niin ei se silloin kestä sitä "normaaliakaan kritiikkiä" joka tulee kuuntelijoilta jne. Silloin kannattaa siirtyä fudgepackeriksi.
 
Toki ymmärrän, että kun esim. oma esikuva tai idoli arvostelee omaa juttua ankarasta, niin silloin vois fiilikset hieman tipahtaa. Esim. jos Grohlin Dave haukkuisi minut ja musiikkini täysin pystyyn, ja siis 100% tosissaan. Totesihan hän Rollareistakin että "ohh god... they should quit" tai vastaavaan sävyyn. Siinä oli kyllä suunpielet ylöspäin ja pilke silmäkulmassa, joten ihan "granted" sitäkään ei tarvinnut ottaa.
 
No, tällaisia mietteitä väsyneestä mielestä.