Klassinen ›

Tulipahan tuossa vain mieleeni, kun Karita Mattila pari päivää sitten radiossa kehui Metropolitanin laulajien korkeaa tasoa, niin siellä taannoin esitetty Suomeenkin radioitu Fromentali Halevyn ooppera "Juutalaisnainen" vuodelta 1835 on mielestäni odotuksiin nähden, sen pienen hetken kun sitä epätoivoisesti miltei kynsiäni purren yritin kuunnella, ainakin musiikillisesti aikamoinen flobbi, ei missään tapauksessa sävelkieletään niin persoonallinen ja pateettisen kiihkeä, kuten Tammen musiikkiteitosanakirja antaa ymmärtää. Oopperaa kuunnellessani syntyi vaikutelma, että teos sävelkielensä klassismiin ontuvasti viittaavassa ja sidonnaisessa vanhahtavassa retoriikassaan ja hiukan naiivissa draamallisesa tekniikassaan on ikään kuin eksynyt väärälle vuosisadalle ja on kaukana jäljessä esim. Schubertin ja Berliozin herkkävaistoisen lämpimästä, romanttisen ekspressiivisestä ilmaisukielestä.

En tunne kyseistä oopperaa ollenkaan ja Halevyn sävellyksiä huonosti muutenkin, joten ei hän varmastikaan ollut edes Schubertin ja Berlioz'n tasoinen säveltäjä. Odotuksetkaan eivät siis ehkä voi olla tällöin ihan niin korkealla, mutta tuo oopperan nimi on sen verran tuttu, että onkohan kyseessä tämän herran tunnetuin teos? Kai se kumminkin ihan hienoa on, että oopperatalot kaivavat vähän harvinaisuuksiakin useimmiten esitettyjen teosten rinnalle, edes kuriositeetteina sitten, vaikkei taso tosiaan olisi ihan musiikinhistorian huipulta.
 
Sen verran muistan lukeneeni jostain tämän herran säveltäjäurasta, että oopperalla "Juutalaisnainen" hän olisi saavuttanut ensimmäinen todellisen menestyksensä oopperasäveltäjänä ja siitä lähtien teos olisi saavuttanut suuren menestyksen kaikilla maailman oopperanäyttämöillä, kuten sen vastaanotostakin jo saattoi Metropolitanissa yleisön reaktioista kuulla monia numeroita seuranneiden aplodien muodossa, mutta minut tämä melodiikaltaan kömpelö ja mitäänsanomaton musiikki jätti omituisen kylmäksi, haavi ymmyrkäisenä ihmetyksestä auki, että eihän tässä kuulla edes ainuttakaan kaunista melodista fraasia, mistään hienosta draamallisesta kehittelystä puhumattakaan. Ei sellaisesta musiikista ja oopperasta voinut nauttia. Hänhän oli kaiken lisäksi mm. Luigi Cherubinin oppilas.

Hänhän oli kaiken lisäksi mm. Luigi Cherubinin oppilas.
 
Tarkoitatko tuolla siis, että tasoa olisi näin ollen pitänyt löytyä enemmän vai että ilmankos sitä ei löytynyt senkään vertaa?

Tarkoitatko tuolla siis, että tasoa olisi näin ollen pitänyt löytyä enemmän vai että ilmankos sitä ei löytynyt senkään vertaa?
 
Niin, en tiedä, vaikea sanoa, mutta sen vain muistan että Brahms vertasi vaatimattomuudessaan itseään klassismin aikakauden säveltäjistä aina Cherubiniin, jota piti Haydnia, Mozartia ja Beethovenia vähäisempänä kykynä ja tottahan tuo onkin. Cherubinin pedagogin taidoista minulla ei sen sijaan ole käsitystä. Mutta joka tapauksessa en kauaa Halevyn oopperaa kuitenkaan jaksanut kuunnella; siinä määrin melodiikaltaan mitäänsanomattomana ja triviaaliana musiikkina se meni, niin kuin on tapana sanoa, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.