Bassot ›

Minkälainen on Sinulle mieleinen soundi? Mikä siinä miellyttää sinua? Minkälainen tämä soundi on?
Oletko monimakuinen tämän asian suhteen?

Korostan bassoääniä eniten EQ:stä middle ja high keskiasennossa, contour säädinkin aika täysillä...

Minkälainen on Sinulle mieleinen soundi? Mikä siinä miellyttää sinua? Minkälainen tämä soundi on?
Oletko monimakuinen tämän asian suhteen?
 
Olen. Paras soundi on se, joka sopii ko. biisiin parhaiten. Ei riitele eikä räyhää muiden soittimien kanssa, vaan sitoo kaiken sopuisaksi, svengaavaksi kokonaisuudeksi.
 
Mutta yksi biisi, jonka bassosoundi aiheuttaa aina ihan mielettömän "Wautsiwau, mikä soundi!!!" -reaktion on Jah Wobblen "Rising above Bedlam" -levyn nimibiisi. Ei levyn paras biisi (se on "Everyman's an Island"), mutta paras bassosoundi.

Enimmäkseen mielisoundi on Jazzin tallamikkipainotteinen perussoundi. Maun mukaan voi korostaa alapäätä tai leikata vähän middlejä, mutta menee ihan suoraankin. Myös pieni overdrive tuo joskus siihen mukavaa lisää. Alanis Morissetten You Oughta Knowssa soundi on aika siinä (Flea). Victor Baileyllä on erittäin herkullinen soundi myös.

Minkälainen on Sinulle mieleinen soundi? Mikä siinä miellyttää sinua? Minkälainen tämä soundi on?
Oletko monimakuinen tämän asian suhteen?
 
Sellainen, jossa keskiääniä on vähän leikattu: alapäätä riittävästi, jotta basson perustehtävä toteutuu, ja diskanttia riittävästi, että rytmiset teemat ja kuviot erottuvat muusta ulostulevasta tavarasta. Äänen pitäisi syttyä sähäkästi ja soundin olla hiukan funky.
 
Vaan millä perkeleellä sitä köyhä sellaisia kamoja ostaa, että saisi soundin kuntoon.

No mielummin sellainen dub soundi höstettynä jazzin growlilla...

Vaan millä perkeleellä sitä köyhä sellaisia kamoja ostaa, että saisi soundin kuntoon.
 
Köyhä voi turvata siihen, että se soundi lähtee lopulta kuitenkin sormista... ;)

Duck Dunnin murea soundi Blues Brothers -soundtrackin She Caught The Katy -beasyssa ...

Riippuu tietysti biisistä ja tyylistä, mutta yleisesti ottaen tähtään semmoiseen tummahkoon, lämpimään soundiin, jossa on kuitenkin sen verran yläpäätä että soundin "luonne" kuuluu läpi ja erottelevuus säilyy. Marcus Millerin släppisoundi on jotakuinkin täydellinen, lämmin ja liukas kuin arvatkaa mikä. Vähän samankaltaista meininkiä haen sormisoittoonikin.
 
Mutta tietysti maailmaan mahtuu monenlaisia hyviä soundeja. Anthony Jacksonin kirkas ja pyöreä, lähes pianomainen soundi on nannaa, samoin Bernard Edwardsin munakas meininki, yllä mainittua Duck Dunnia unohtamatta. Ja olivathan Manowarin bassosoundit aika rajuja silloin joskus...

Nathan Eastin bassosoundi on erittäin hyvä, lahes täydellinen. Kuuntele vaikka Claptonin "Change the world".
 
EDIT: Bassosoundeihin muuten vaikuttaa enemmän kuin mihinkään muuhun soittimeen se, miten levy on miksattu/masteroitu. Huonolla studiotyöskentelyllä voi saada loistavat bassosoundit kuulostamaan aivan basgalle.

Bassoa ihan sopivasti, keskialueita sitten jo paljon, ja diskanttia siltä väliltä. Jazzarin growl ja keskialueet iskevät. Kuunnelkaa nyt vaikka Pastoriusta, siinä on mun unelmasaundi.

Tumppu.

Semmonen mikä erottuu muttei jyrää ;-)
 
Mulla on Hartken shape controllista basso täysillä, EQ:sta Low ja Hi ihan ripauksen plussalla, Mid pikkasen enemmän. ESP C-304 bassosta Low nollassa, Mid melkeen täysillä (jos ruuvaan ihan auki ni tulee liikaa growlia, nyt on just sopivasti) ja Hi silleen puolivälissä auki.
 
Oikeestaan biiseissä joissa soitan paljon D- ja G-kieliä ni se on sillon kun mul on särö päällä ja hoidan bassolla komppikitaran virkaa =)
 
Kuunnelkaa meidän sivuilta (www.medusaband.net) kappale "Energiahirviö". Meillä kun on vaan yks kitaristi niin hoidetaan livenä biisi niin et kitaristi vinguttaa ja mä komppaan D- ja G-kieliltä barrella Fissiä.

Tumppu.
 
Näinhän se on. Vielä kun siinä tumpussa on sellainen naseva pikku pikku pierusärö, niin kyllä on hienoa.
 
Mutta on kyllä muitakin kovasti mieleisiä soundeja, esim. precision basso + flatwoundit + plektra. Muutenkin flatwoundien soundi melkein bassossa kuin bassossa on mannaa.

Minkälainen on Sinulle mieleinen soundi? Mikä siinä miellyttää sinua? Minkälainen tämä soundi on?
Oletko monimakuinen tämän asian suhteen?
 
Biisiin sopiva.
 
Oikeastaan näin yksinkertaistaen siinä on koko tarina. Noin muuten pidän sellaisesta pikkusäröstä. Jos olsin rikas hankkisin pieniä putkivahvistimia, joita saisi luukuttaa lujalla, että saisi sellaista pääteastesäröä. (Huom. älkää yrittäkö tätä trankkuvahvistimilla, voipi kaapit särkyä, varsinkin jos on diskanttivislaimia).
 
Mutta esim 50w Fender Bassman vuodelta -75 tai vanhempi ja siihen sopiva kaappi. Mutta kun en ole rikas, on munla jotain korvaavia systeemejä.
 
Nauhallisessa roundwoundit ja nauhattomassa flatit. equihin en ole yleensä koskenut.

Sellainen joka erottuu sieltä kitaroiden ja rumpujen alta eikä huku sinne.
 
Valitettavasti soundini on ollut aika tasapaksua... :(

No mielummin sellainen dub soundi höstettynä jazzin growlilla...
samaa mieltä. toisaalta basarin miksaus vaikuttaa mun mielestä paljon: semmonen basso ja basari jotka liikkuu ihan jossain subbibassoissa on kivoja kun ne ikäänkun sulautuu semmotteks sykkiväks möykyks. ;)
 
joku superlämmin ja passiivisoundi on hieno, mutta diggaan myös monien mm. soul -live-levyjen modernista aktiivisoundista joka on aika kolkko kun taajuuskaista on niin laajasti käytössä.

Nathan Eastin bassosoundi on erittäin hyvä, lahes täydellinen. Kuuntele vaikka Claptonin "Change the world".

 
Tämä pitää kyllä paikkansa. East oli joskus Phil Collinsin kanssa Conan O'Brienissa ja soundi oli tajuttoman hyvä livevetonakin.

Lisää säröä!!