Työ musiikkialalla ›

Moro. antakaas vinkkejä kuinka vois päästä roudariksi. Olisin kiinnostunut työskentelemään kyseisellä alalla mutta kun ei oo laisinkaan suhteita musiikin tekijöihin.
 
No, mä voin vähän kertoa siitä, miten musta tuli roudari. Tämä on pitkä tarina. Kronologisessa järjestyksessä.
 
Mä rupesin soittamaan, kun sain 8v. synttärinä lahjaksi Landolan. En kauheesti harjoitellut tai käynyt tunneilla, mutta pikkujuttuja tuli opeteltua. Koko homma taisi jäädäkin siinä jossain pariksi vuodeksi. Varhaisessa teini-iässä sain päähäni, että musta tulee basisti, ja serkkupojasta kitaristi. Rippilahjaksi sain sähköbasson, se on mulla vieläkin.
 
Äänihommiin mä ryhdyin vahingossa. Me perustettiin bändi ja soiteltiin porukoiden kellarissa. Mä sain sen verran rahaa kasaan, että hommasin mikserivahvistimen ja pienet PA-kaapit. Jossain vaiheessa pistin kaikki peliin ja hommasin 16-kanavaisen mikserin ja kaikulaitteen. Niillä sitten väännettiin soittokämpällä ja jopa joskus keikoillakin.
 
Paikallisradioon mä pääsin töihin silkalla sisukkuudella. Käytiin kaverin kanssa kysymässä, olisiko hommia yötoimituksen puolella. Monta kertaa. Sitten tuli yökaudet päivystettyä kelanauhurin kanssa (tää oli jotain '90). Parhaimmillaan pääsi jopa radioääneksi, mulla oli enimmillään kaksi omaa, suoraa, tunnin mittaista ohjelmaa viikossa. En ollut kovin pro.
 
Media-alan koulutukseen mä pääsin vahingossa. Mä olin vakuuttunut siitä, että mä menen yliopistoon lukemaan tiedotusoppia ja ryhdyn toimittajaksi. Sitten, kesken armeijan, kuulin Taiteen ja Viestinnän Oppilaitoksesta Tampereella. Kuulosti erinomaisen hyvältä, ja pistin hakemuksen menemään. Pääsin pääsykokeisiin ja sitä kautta opiskelemaan. Yliopiston pääsykoe jäi vähän pienemmälle huomiolle. :P
 
Tien päälle mä jouduin vahingossa. Kaveri oli keikalla yhden viihdetaiteilijan kanssa, ja ko. artisti oli kysynyt, olisiko jossain ketään joka osaisi ajaa autoa ja ymmärtäisi jotain kajareista. Mullehan taiteilija sitten soitti, ja siitä hetkestä kahden vuoden kuluttua oltiin tehty yhdessä yli kolmesataa keikkaa laulavan koiran kanssa. Oppipahan sen, mitä keikkailu tarkoittaa. Siellä oppi keikanteosta tuhat kertaa enemmän kuin missään koulussa.
 
Rokkikeikoille mä ensin menin väkisin. Kavereiden bändi oli miksaajan tarpeessa, ja mä (olin silloin duunissa studio- ja radiohommissa) ilmoitin olevani man for the job. Siitähän se sitten lähti liikkeelle, mutta pysyi lähinnä harrastustoimintana. Kävin kyllä tekemässä pikku baarikeikkoja ihan rahasta, mutta harvakseltaan.
 
Ammattilainen musta tuli vahingossa. Olin tehnyt radiossa hommia eräiden Hip Hop- tuottajien/artistien kanssa, ja sitä kautta päässyt tekemään heille levyä. Sitten, kun tuli aika lähteä kiertueelle, kysyivät mua. Ja minä sanoin kyllä. Ja jotenkin vaan keikkojen määrä kasvoi ja studiohommat jäi taustalle.
 
Nykyään en tee enää studiohommia, enkä käy radiolla kuin satunnaisesti. Opetushommat jäi, kun kaupunki siirtyi tilaaja-tuottaja-malliin. Keikkoja tulee tehtyä liikaakin, lomia ei tunneta. Freelancerin arki on stressaavaa ja koskaan ei voi tietää, kuinka paljon töitä on esim puolen vuoden kuluttua.
 
Opiskelujen jälkeen, kun päätin, etten lähde hanttihommiin, elin melkein kymmenen vuotta lähes nälkärajalla. Sossussa tuli käytyä usein, ja kaikki yhteiskunnan tuki tuli tarpeeseen. Vasta tämän vuosituhannen puolella on hetkittäin tullut sellainen olo, että näistä hommista saa palkkaakin. Silti säästöön ei mitään jää.
 
Olen mielessäni perustellut sitä itselleni kuitenkin kysymällä: elänkö mielummin rikasta elämää vai vaurasta elämää. Olisinko onnellisempi jos olisin hyvin toimeentuleva mutta tylsä?
 
En suosittele roudarin hommia kenellekään. Näihin hommiin joudutaan yleensä vahingossa, ja jos tähän jää koukkuun, irti pääseminen on lähes mahdotonta.