Klassinen ›

Hankala kuvailla juuri mitä haen mutta jos tiedätte Giuseppe Tartinin The Devils Trill (sonata in G minor) biisin niin juuri sen tapaista. Vanhanaikaisen kuuloista, synkkää ja jokseenkin juuri "saatanallisen" kuuloista.
 
Kuulin tuon biisin Christianity vs Satanism tjsp kokoelmalla. Siinä myös iski hyvin Anton Laveyn versio Gloomy Sundaysta.
 
Samanlaista synkkää klassisen oloista musaa kaipailisin.

Näistä vanhoista ketjuista voisi löytyä jotain:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=9&t=82491&co=150
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=9&t=33683&co=180
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=9&t=142583

Puccinin Edgarissa on jossain kappaleessa esitysmerkintä 'Allegro Satanico':D Muuten se ei välttämättä liippaa läheltä.
 
Pendereckin konsertoissa on melko saatanallisia tunnelmia.

Skrjabinin 9. pianosonaatti, tunnetaan myös nimellä 'Musta messu'.
 
Busonin pianokonserttokin varmaan sopisi, se on ainakin esoteerinen.
 
Upeita biisejä molemmat.

Berliozin Fantastisessa Sinfoniassa on myös jakso, joka kuvaa "noitamessua".
 
Nimim. 665, The Neighbour Of The Beast

Lisätäänpä vielä listaan Mussorgskyn "Yö autiolla vuorella", sekä mahdollisesti kyseisestä teoksesta inspiraationsa ammentava Nikita Koshkinin "Usher Waltz", joka on kuunneltavissa täältä: http://classical.music.ru/cgi-bin/p … inaAnastasia/GrandSurprise/56/19.ra

Ja joko Stravinskyn kevätuhri mainittiin? Pakanallista menoa!

Ja kenenkäs biisi se olikaan se "Paholaisen kuiskutuksia" eli "Suggestio diabolica"? :):):)

Koska musiikkia ei oopperassa tietenkään voi erottaa siitä teemasta jota sen on määrä palvella en aio, ehdottaa vaikka mieleni kovasti tekisi, edes Schubertin alkusoittoa Hydraulinen piru, Paholaisen huvilinna taikka kadonnutta Haydnin 1750-luvulla sävellettyä singspieliä Kumara piru, der Krumme Teufel, niin suuret oopperalahjat kuin kumpainenkin heistä omasi ja nautinolla heidän näyttänöteoksiaan alati kuuntelen.

ääh, nää klassismin ja romantiikan "pirulliset" jutut on ihan laimeita.
 
suosittelen tutustumaan vaikka george crumbin black angelsiin tai johonkin keskiajan musaan.

suosittelen tutustumaan vaikka george crumbin black angelsiin tai johonkin keskiajan musaan.
 
kuulisin mielelläni, mitä teoksia miellät keskiajan pirullisiin teoskiin

-tuplat-

kuulisin mielelläni, mitä teoksia miellät keskiajan pirullisiin teoskiin
 
hah,
 
nyt jäin nalkkiin. mun kokemus näistä "pirullisista keskiajan" biiseistä perustuu toisen käden tietoon, eli george crumbin black angelsin kamaan, joka KUULOSTAA keskiajan musiikille (en tiedä kuin "autenttista" se on) sekä eyvind kangin musaan, jossa siinäkin on keskiaikaiselta kuulostavaa musiikkia. ´
 
äh, hommatkaa secret chiefs 3:n book of horizons ja kuunnelkaa 4. raita. ainiin, mut se ei oo "klassista", vaan sarjallista death metallia. hups, sattui lipsahdus. ei sit mitään...

hah,
 
nyt jäin nalkkiin. mun kokemus näistä "pirullisista keskiajan" biiseistä perustuu toisen käden tietoon ...
 
heh, niin.. keskiajan musiikki-ihanteet taisivat kuitenkin olla soinnillisesti melko puhtaita, muutamiin suoraviivaisiin sääntöihin perustuvia, ja toisekseen epäilen, että pirullisia teoksia ei oltaisi keskiajalla katsottu kovin suopeasti. luulisin.

Olikohan Kevätuhri-baletin joku biisi, joka kuullosti ainakin todella "uhrimaiselta". :D

Olikohan Kevätuhri-baletin joku biisi, joka kuullosti ainakin todella "uhrimaiselta". :D
 
Niin. Siinähän nuori neitsyt uhrataan "kevään jumalalle", jotta saataisiin hyvä sato.
Tyttö tanssii itsensä kuoliaaksi. Loppu on aika pakanallinen.

Listaan voisi lisätä vielä Toivo Kuulan Saarijärven Hännilässä kirjoittaman kuulun Pirun Polskan eteläpöhjalaisten kansanlaulujen pohjalta orkesterisarjasta N:o 1, kieltämättä tiettiyne tsaikovskilaisinekin sävyineen uhkeaan orkesteriasuunsa puettuna, johon littyy seuraava hänen itsensä lyijykynällä sävelmän viereen riipustama tarina;" Piru istuu kosken kivellä aika kohmelossa. Hän huutaa sinne koskeen akallensa ja akka laskee aika paljouden sättimissanoja ja lopuksi käy sen hengen päälle". Voimakasilmeinen ja tehokas orkesterikappale noin niinkuin Suomen etevämmäksi kuoro-ja liedsäveltäksi. Täsä lepää kallis aarre ja vielä loistavammat toiveet, saattaisi joku Kuulasta hyvinkin todeta.

Listaan voisi lisätä vielä Toivo Kuulan Saarijärven Hännilässä kirjoittaman kuulun Pirun Polskan . Täh! Onkos se tehty Saarijärvellä? Mistäs olet onkinut tietosi?

Täh! Onkos se tehty Saarijärvellä? Mistäs olet onkinut tietosi?
 
Tarkkaan ottaen Kuulan pirun polskaksi nimeämä sävelmä ei edes ole pohjalaista alkuperää, vaikka hän sen muiden kansanlaulkujen ohessa merkitsi muistiin Saarijärven Hännilän kylässä 1906, jossa oli viettämässä kesäänsä vaimonsa kanssa kauniin luonnon helmassa, jonka vaikutus innoituksen aiheena on tuntuvilla muussakin säveltäjän tuotannossa, mutta itse sävelmän muiden kansanlaulujen ohella hän sai eräältä oivalta kyläpelimannilta Matti Merunniemeltä, jonka hän tuolloin tapasi. Kuulallahan oli muutoinkin ollut tyttärensä poismenon johdosta tuona vuonna vaikeat ajat harkitessaan vakavasti jopa henkensä riistämistä itseltään, kuten hänen kirjeenvaihdostaan käy ilmi, hän kun tunsi elämänsä menevän Vaasassa hukkaan eikä hän oikein tahtonut saada enää mitään aikaiseksi oppilaidensa myönteisestä kielteiseksi muttuneen välimatkan takia opettajaansa, kuten muistelen lukeneeni Toivo Kuulan elämäkerrasta, joka lienee kirjoitettu joskus 40-luvun vaiheilla.
 
Miehekkään maskuulininen kappale kuin Pirun Polska lieneekin, siitä kuitenkin ehkä puuttuu, hidasta välitaitetta ehkä lukuunottamatta, säveltäjälleen tyypillinen emotionaalisesti latautunut ekspressiivinen melodisharmoninen kauneus jonka kauneimpana näytteenä edustaa mainitun sarjan 2. ja 5. numero, kansanlaulu ja hämärän laulu sekä elegisesti valittava englannintorvisoolo Maisema-nimisessä avausjaksona toimivassa orkesterirunoelmassa. Muiden muassa Hämärän laulussa vaskipuhallinten loistelias käyttö tuo erehdyttävästi mieleen Pjotr Tsaikovskin teknisesti loistavan orkesterin käytön ja slaavilaisittain hieman siirappimaisen imelän orkesteisoinnin ja koloristisen sonitiväripaletin monista persoonallisista ja tryypillisesti Kuulamaisista piirteistään huolimatta, joihin on luettava mm. paksu kirjoitustapa ja pateettiset nousut, sillä Tsaikovskia hän tunnetusti myös aiemmin ihaili ennen välirikkoa sikäläiseen musiikkitraditioon luomistyössään ja esteettisissä periaatteissaan taiteellisen omantunnotonsa vieroittamana ja vaatimana suunnaten ihailunsa ja korostaen nautintoindeksiään pikemminkin ranskalaiseen impressionismiin.