Studiotyöskentely ›

Tässä ongelma ja ajatuksia joihon toivoisin saavani mielipiteitä: Träkkeri- ja konemusiikkiajoista 10 vuotta taaksepäin "miksailin" ja kuuntelin tuotoksiani ennen varsinaista kotistudiomeinikiä ja rokki/hevikuvioita sellaisilla suht köykäisillä 40watin pioneerin kaiuttimilla kotistereoista.
 
Sittemin käytössä on ollut myös puolison todella rupinen pikkuruinen "hifistereosetti", jonka ulosanti on varmaan paskinta korville tarjoavaa laatua - mutta joka on ollut varsin oivallinen testivehje tarkistamaan omat miksaukset.
 
Nyt lainassa on ollut pidemmän aikaa erään oikean studionistin tarpeettomaksi hankinnaksi osoittautuneet melko hyvälaatuiset studiomonitorit - ja siitä asti oma stereosarja on ollut vain CD-levyjen kuuntelukäytössä. Miksaaminen on saanut aivan uutta potkua - aivan uuden merkityksen jne. kaikkea muuta mielettömän hienoa aikaan: kuulee soundit ja stereolevitykset ja efektit ja alapään tuhdin potkun ja kaiken mitä ei ole aiemmin kuullut tai tiennyt edes olemassa olevan. Vanhat miksaukset ovat olleet muutamia pieniä virheitä lukuunottamatta mielestäni todella hyviä etenkin alimman alapään ja ylimmän yläpään osalta.
 
Vähän aikaa sitten sain uusimman miksauksen valmiiksi (lainastudiomonitoreilla tehty) ja olin lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen - kaikki kuulosti unelmallisen hyvältä ja olin sitä mieltä että nyt on löytynyt ne soundit!
Sitten herään todellisuuteen: stereosetissäni homma kuulostaa paskalta. Puolison hifipaskoilla homma kuulostaa paskalta. Kaverin autostereoissa koko paska räjähtää käsiin.
 
Missä vika? Olenko liian tottunut miksaamaan huonoilla kamoilla? Onko kukaan muu kohdannut moisia vaikeuksia?
 
Koska hankitalistalla on juurikin nyt ollut muun kamppeen ohessa jo pidemmän aikaa omien studiomonitorien ostaminen, on homma alkanut epäilyttämään. Miten ikuvanhat huonoilla kaiuttimilla tehdyt miksaukset voi kuulostaa hyvältä hyvillä kaiuttimilla - mutta ei päinvastoin? Onko vika miksauksessa vai siinä, että nyt korva onkin tottunut hyvään soundiin ja se ei voi sietää huonomman kaiuttimen puutteita - vaikka se kuulostaisi ehkä jonkin toisen mielestä OK:lta.
 
Onko efekti yleinen? On nimittäin todellakin iskenyt nyt sellainen paniikki, koska aiemmin ei ole tällaisia fiiliksiä syntynyt. Meneekö moinen "tauti" nopeasti ohi, jos kyse on vain tottumuksesta.
 
Vai voisiko tämä johtua vain monitoreista??
Kyseiset huippumonitorit ovat B:n Truthit. Olen itse ajatellut ostavani jotkut huokeat Mackiet tai noi Genelecin kaksysi A:t, kumpienkin pitäisi olla Behringereitä paremmat ja molempia on paljon hehkutettu. Mutta uskaltaako sitä enää ostaa mitään..
 
Olen myös miettinyt sitä, että ehkä kyse on vain jostain psykologiaan liittyvästä jutusta. Äänikinhän on aika pitkälle psykologiaa, joku diggaa ylibassotetusta kamasta, toinen taas vihaa. Onko korvani kenties ruvennut vihaamaan vanhojen vehkeiden soundia, kun kuitenkin pari kuukautta on noi totuudet olleet päivittäisessä käytössä.
 
Pitkä threadi, enemmänkin ois voinut jaaritella, mutta kiitos lukemisesta. Kertokaa omista vastaavista kokemuksista/toipumisesta.

Mulla on osittain samansuuntaisia kokemuksia. Näihin mäkkiehin voi tunkea vaikka mitä paskaa, hirveetä bassojyminää ja sotkua, niin aina tulee ulos hyvänä. Sitten kun hyppää muihin kajareihin, niin oho, kuulostaa kuin kuuntelisi korvatulehduksessa amisauton takakontissa pää vesiämpärissä korvalappustereoita. No okei, ei ihan noin rajusti.. Mutta bassoa tulee laitettua liikaa, ja liian vaikeita juttuja alarekisteriin. Rupikajarit kyykkää ja menee mutaisiksi. Mutta eiköhän se ole vain kokemuksen puutetta minulla, sinusta en tiedä.
 
Eli kyllä, korva oppii aika helposti inhoamaan kökkökajareiden soundia. Kannattaa totutella niihin kajareihin kuuntelemalla niillä paljon "oikeata" musakkia. Kun tietää tarkasti miltä pitää kuulostaa että toimii muissakin kajareissa niin onnistuu aina. Muistan yhden oman miksauksen, jota kuuntelin todella pitkään mackieillä, ja ihastelin jotta on pärkkele miten hyvä. Muissa kajareissa mikään ei sinällään ollut pahasti pielessä, mutta se hieno iskevyys kyllä puuttui täysin. Pitkällisen säädön tuloksena sain sen toimimaan paremmin muuallakin, mutta yhä se rokkaa Mackieistä parhaiten.
 
Ja jos ihan totta puhutaan niin aika helposti näillä mäkeilläkin onnistuu..

Millä tavalla ne uudet miksaukset kuulostaa paskalta?
 
Ne on studiomonitoreissa ROK! Mutta mun (ja muiden) vanhoissa kajareissa mutapuuroa, josta ei saa mitään selvää millään taajuusalueella.. No toki jotain, mutta siis todella huono verrattuna parempiinsa, ja todella paljon huonompi kuin vanhat miksaukseni joita olen tehnyt noilla paskemmilla stereokajareilla.

Eli kyllä, korva oppii aika helposti inhoamaan kökkökajareiden soundia. Kannattaa totutella niihin kajareihin kuuntelemalla niillä paljon "oikeata" musakkia. Kun tietää tarkasti miltä pitää kuulostaa että toimii muissakin kajareissa niin onnistuu aina. Muistan yhden oman miksauksen, jota kuuntelin todella pitkään mackieillä, ja ihastelin jotta on pärkkele miten hyvä. Muissa kajareissa mikään ei sinällään ollut pahasti pielessä, mutta se hieno iskevyys kyllä puuttui täysin. Pitkällisen säädön tuloksena sain sen toimimaan paremmin muuallakin, mutta yhä se rokkaa Mackieistä parhaiten.
 
Joo, no pitää todella tarkkaan miettiä että mitkä monitorit sitten itselleen laittaa, niitä kun on tämän kokemuksen perusteella hyvä käyttää vähän kauemminkin.
 
Ehkä tää selittää aika paljon myös sitä, että miksi demot kuulostaa studiossa aina niin HELVETIN hyvältä, mutta kun vie se kahden tunnin miksailun ja normalisoinnin (ihan oikeesti, näin on tapahtunut) jälkeen kotistereoihin, on tulos yhtä kuraa.
 
Kylläpä niissä kaiuttimissa ja kuuntelutiloissa vaan on eroja..

(ihan oikeesti, näin on tapahtunut) jälkeen kotistereoihin, on tulos yhtä kuraa.

 
Niinno, ei sen ihan perseeltä pitäisi missään kuulostaa missään vaiheessa. Mutta vaikeeta on. Ne mössö-yllätykset kotistereoissa on kivoja. Siksipä onkin olemassa Yamaha NS10, huonon kajarin standardi! Olen miettinyt josko niistä olisi iloa paljonkin. Kelloradio jo on. Periaattessa, ilman equtuksia pitäisi kuulostaa jokapaikassa jokseenkin järjelliseltä.
 
Ja nii, kotistereoiden Loudness&Bass+10 -juttu on myös mikä pitää muistaa. Jos siihen on tottunut niin +0-kajareilla tehdyn miksauksen kuuntelu kotona on hauskaa. Mitä tästä opimme? "Iso suppari!!1". ;)

Tässä ongelma ja ajatuksia...
 
Tää on kieltämättä mielenkiintoinen alue. Voisin EHKÄ jotain kertoa tähän asiaan. Toi kaiutin asia on hankala ratkaistavissa. Kun ostat kaiuttimet tulisi sinun tietää mitä ominaisuuksia eniten arvostat niissä. Kaikkea ei voi näet saada. Jos haluat kunnollisen dynamiikan, tilavaikutelmat ja hennoimmat efektit jäävät sen varjoon. Jos taasen haluat hyvän tilavaikutteen yleensä dynamiikka tai jokin muu asia kärsii. Tämäkin asia on tietysti ratkaistavissa noin teoreettisesti mutta veikkaan että tavalliselta "miksarilta" loppunee rahat ja tila. Perinteinen tapa on ollut kuunnella sekä "hyvillä" tarkkailu kaiuttimilla että rupisilla lootilla ja tehdä kompromissit niiden väliltä. Voisinpa vain tokaista että kun teet miksauksen omilla kaiuttimilla, varaudu siihen että kaikilta ei löydy juuri samoja vermeitä kuin sinulla. Eli jokainen kaiutin toistaan informaation omalla tavallaan ja sinun tulee osata kuunnella työkalujasi oikein. Jos viilaat jotain tiettyä taajuutta oikein olan takaa ja saat hengen tuotoksesi valmiiksi sitten viet ja kuuntelet naapurin vehkeillä ja huomaat että eihän ne kesselit toista sinnepäinkään niitä taajuuksia joita olit niin henki hieverissä säädellyt. Mutta mitäpä jos teet vaikka yhden sellaisen "yleismiksauksen" joka toimii jotenkin valtaosassa laitteissa ja yhden omia vermeitäsi varten? Olen myös huomannut että ihmiset niin innoissaan tuijottavat vain kuinka matalalle ja korkealle kaiuttimet toistavat ja se on mielestäni ensimmäinen virhe jossa mennään metsään. Jos haluat matalia taajuuksia hommaa subbari mutta älä pelleile äänenkustannuksella että kuinka alas kajarisi toistavat. Tää on laaja alue selvitettäväksi... mutta voin rakentaa niille jotka haluavat erittäin laajantaajuusvasteen kajarit. Äänenlaadusta en halua silloin puhua mitään. Jos olisi olemassa vain "ne yhdet ja ainoat" ei olisi mitään järkeä tehdä muita kaiuttimia ollenkaan. Ja kitaransoittajanakin voin vain tokaista että ei siitä mun skitasta vain kaikkeen ole mutta pariin juttuun se on ihan täydellinen.. ja sama koskee vahvistintanikin.. köyhänä miehenä en vain voi saada kaikkea...

tai tiennyt edes olemassa olevan. Vanhat miksaukset ovat olleet muutamia pieniä virheitä lukuunottamatta mielestäni todella hyviä etenkin alimman alapään ja ylimmän yläpään osalta.
 
Joo, studiomonitoreihin siirtyminen vaatii jonkin aikaa totuttelua, ja IMHO mitä paremmat monitorit hankkii niin sitä vaikeampaa niiden käytön oppiminen on.
 
Esim. Genelecien erottelukyky on niin hemmetin hyvä verrattuna kotikaiuttimiin, että ainakin mulla meni puoli vuotta ennenkuin tajusin miltä materiaalin pitää Genelecien läpi kuulostaa.
 
Suurin ongelma on se, että kun kuuntelun erottelukyky paranee, ei tarvitse enää miksata yhtä hyvin kuin huonommilla pöntöillä ja silti materiaali kuulostaa hyvältä ja kaikista soundeista saa selvää. Kuitenkin, jos ja kun eräänä päivänä tajuaa miltä materiaalin *oikeasti* pitää kuulostaa studiomonitoreista, niin musan saa miksattua niillä niin paljon tarkemmin/varmemmin kuin kotistereosetillä, että paluuta takaisin ei enää ole.
 
Kikkana onkin laittaa ne kotisterkat niiden studiopönttöjen viereen vaihtoehtokuuntelua varten, ja opetella pikkuhiljaa mistä pitää leikata jotta lopputulos olisi siedettävä molemmissa vempaimissa.
 
Toinen ongelma jonka olen itse huomannut on se, että studiomonitorit toistavat niin paljon alemmas, että basso tulee väkisinkin duunattua liian alas (koska botne kuulostaa tietenkin "munakkaammalta" 50h-70z:ssä kuin 100hz:ssä). Mutta sieltä 100-200hz:in välistä pitäisi SILTI löytyä ne basson kerrannaistaajuudet jotta kotisetistä kuuluu yleensäkään minkäänlaista bassoa.
 
Normaalit halpishifi-pöntöt hiipuvat käytännössä aika selkeästi tuossa 70hz:in tietämillä ja siksi yksi toimiva konsti on tehdä biisi ensin huonommilla pöntöillä ja miksata se lopuksi kunnon monitoreilla.
 
Esim. Mohla duunaa säätiön biisejä jollain neljän euron JVC-pömpeleillä jonka jälkeen biisit miksataan meillä akustoidussa huoneessa geneleceillä. Ja hyvältä kuulostaa myös halpisvehkeissä.
 
...

Siinäpä se järkevästi muotoiltuna.
 
Oisko kellään joutavia NS10:jä?

Esim. Genelecien erottelukyky on niin hemmetin hyvä verrattuna kotikaiuttimiin, että ainakin mulla meni puoli vuotta ennenkuin tajusin miltä materiaalin pitää Genelecien läpi kuulostaa.
 
Tässähän tietysti auttaa se, että kuuntelee PALJON levytettyä musiikkia niiden monitoripönttöjen läpi. Paljon ja monenlaista. Hyvin ja huonosti äänitettyä/miksattua/masteroitua.

Siinäpä se järkevästi muotoiltuna.
 
Oisko kellään joutavia NS10:jä?
 
Minäpä tiedän paikan jossa on jouten NS10:t. Saan ne vaihdettua itselleni viemällä tilalle hienot hifikaiuttimet:)
 
Monesti kaverit kysyy että eikö olisi parempi miksata huonoilla ämyreillä studiossa. Vastaan aina että: mikä on huono? Liian kirkas, liian tunkkainen, rikkinäinen, honottava, pistävän kimeä? Keskustelu loppuu sen jälkeen hyvin nopeasti.

Monesti kaverit kysyy että eikö olisi parempi miksata huonoilla ämyreillä studiossa.
 
Periaatteessa on ihan hyvinkin hyvä ajatus tehdä studioon "B-kuuntelu" vaikkapa autokaiuttimilla tms. Korvalappustereoihin tarkoitetut patterikajarit ovat ihan klassikko tuoda mukana. Samoin monona kannattaa kuunnella. Ja kasettikopiota ghettoblasteriin, cd-kopiota autoon. Viimeksi levyn masteroinnissa istuttiin tuntikausia Volkkarissa kuuntelemassa, millä taajuuksilla oli häiriötä. Siellä ongelmat kärjistyivät ja erottuivat selvemmin.
 
Tärkeintä kuitenkin mun mielestä on, että malttaa kuunnella tarpeeksi hiljaa, ilman fiilistelyä. Kenenkään tavallisen ihmisen kotistereoita ei saa luukuttaa niin kuin studiossa joskus tulee luukutettua.

Kivi puhuu asiaa. Olen yleisesti sitä mieltä että studiomonitorit ovat työkaluja, ei mitään viihdekeskuksia. Ei niiden ole tarkoituskaan soundata "hyvältä" vaan toistaa tarkasti se mitä nauhalla on. Jossain vaiheessa oppii minkälaista tavaraa nauhalla pitää olla että se kuullostaa muuallakin hyvältä. Tässä vielä pari vanhaa vippaskonstia.
 
1. Minulla auttaa yleensä se että kokeilen laittaa masteriin esim. EQ:n leikkaamaan ylä- ja alakerran pois. Jos miksaus toimii 200-8k välissä niin ollaan jo aika pitkällä.
 
2. Kuuntele miksausta toisesta huoneesta tai tarkkaamon oven ulkopuolelta. Kokeile kerran niin tiedät mitä tarkoitan.
 
3. Katso tarkkaan mitä alapäässä on. Esim. kitaravallissa ei monesti ole mitään järkevää 150Hz:in alapuolella. Sieltä vaan siivoamaan. Sama koskee overeita, laulua, osittain synaa ja melkein kaikkea muuta kuin basari ja bassoraitoja.
 
4. Käytä mittareita. Korvat valehtelee sen minkä kuuntelemiseltaan ehtii.

Tässä vielä pari vanhaa vippaskonstia.
 
2. Kuuntele miksausta toisesta huoneesta tai tarkkaamon oven ulkopuolelta. Kokeile kerran niin tiedät mitä tarkoitan.
 
Jos tarkkaamosta pääsee rappukäytävään, niin aina vain parempi. Pistä musiikki soimaan puhevolyymilla (65dB SPL), jätä ovi raolleen ja kävele siksi kunnes kaiku sotkee kokonaisuuden. Nyt askel takaisinpäin - mitä kuuluu? Mikä on fiilis? Sitten hitaasti takaisinpäin - missä vaiheessa alkaa kuulostaa tosi hyvältä, missä vaiheessa kuulostaakin huonommalta taas? Mitä soittimia silloin alkoi kuulua? Tarvitaanko niitä ollenkaan - kaikkea ei tosiaan tarvi käyttää vain siksi että se on äänitetty; rakkaimmat ja sydänverellä tehdyt kukkopilliraidat joita hiottiin sata ottoa lentää mäkeen puolessa sekunnissa, jos eivät oo välttämättömiä. Vähemmän on enemmän.
:-)
 
4. Käytä mittareita. Korvat valehtelee sen minkä kuuntelemiseltaan ehtii.
 
Fletcher-Munsonin ilmiö on kaikkien äänityöntekijöiden tuttu. Periaatteena on se, että korva toistaa eri voimakkuuksilla eri taajuuksia eri lailla. Kovalla tehty miksaus ei varmasti kuulosta samalta kuin hiljaa tehty miksaus.
 
Askomikolla oli oikea pointti tuossa volyymijutussa. Kuuntele hiljaa, välillä niin hiljaa että hengitys peittää musiikin alle. Toimiiko? Nyt jos musa svengaa, se kuulostaa isolla volyymilla suorastaan ihmeellisen hyvältä. Isolla volyymilla taas korvan ärtymys iskee nopeimmin.
:-)

Hyvä, hyviä neuvoja - aivan jotku perusasiat näköjään jopa meinaa unohtua kun on "paniikki" päällä.
 
Sellainen juttu tuli vielä mieleen, että onhan tässä kämppäkin vaihtunut - eli voisko erilainen huoneakustiikka vaikuttaa mitenkä paljon siihen mitä kuulee? Katto on aika paljon korkeempi (n. puoli metriä) ja entisessä huushollissa oli kunnon puseinät, nykyisessä jotain kerrostalovaneria tai mitä lie.. Kaiuttimien sijoittelu on noin metri seinästä, peruskulma suoraan korviin.
 
Tässä viikonlopun taas tuskailin, ja musta tuntuu yhä enemmän, että se vika on paljon paljon vain korvien välissä. Kun on tottunut parempaan, ei huonompi enää riitä, vaikka vikaa ei välttämättä oikeasti olisikaan.

voisko erilainen huoneakustiikka vaikuttaa mitenkä paljon siihen mitä kuulee? Katto on aika paljon korkeempi (n. puoli metriä) ja entisessä huushollissa oli kunnon puseinät, nykyisessä jotain kerrostalovaneria tai mitä lie.. Kaiuttimien sijoittelu on noin metri seinästä, peruskulma suoraan korviin.
 
Kun ne on noinkin (riittävän) kaukana seinästä, katsopa ettei katon rakennuslevy "sirise". Kerrostalossa asuessa meillä oli kaikissa huoneissa sellainen resonanssi, mikä kuului kun löi kädet yhteen huoneessa - jälkikaiku oli kuin ois viivoittimella päräyttänyt pöytää vasten.
 
Kaiutinkulman pitää olla 60 astetta. Laita vaikka seinään keskikohdan merkki, tai taskupeilit kajarien etuseiniin (kun näet naamasi, olet oikeassa paikassa). Lähikenttämonitoroinnin pitää muodostaa tasasivuinen kolmio.

 
2. Kuuntele miksausta toisesta huoneesta tai tarkkaamon oven ulkopuolelta. Kokeile kerran niin tiedät mitä tarkoitan.
 
Tää juttu toimii myös äänittäessä,, kun lauluraita on viimein saatu purkkiin (tai mikä vaan "soolosoitin) niin kannattaa ottaa aikalisä ja panna tuotos soimaan ja mennä ulos/toiseen huoneeseen ja vedellä tupakit. Pian huomaa mahdolliset eksymiset nuotissapysymiseen samoin yleis-saundista saa jonku tolkun. (kuuluuko laulu, kuuluuko soolot, svengaako bändi yleensäkään).

Autostereoihin saatavasta adapterikasetista on ollut paljon iloa miksauksissa, saa mistä tahansa perusblasterista kuunnella miltä miksaustaide kuulostaa, oon joskus tehnyt pari testi miksausta pelkällä mankalla ja välillä hionut geneleceillä (1030) tarkemmin ja fiilistellyt. Jokamiehen NS-10 metodi..Oon vasta viime aikoina päässy kokeilemaan noita yamahan kuuluja pönttöjä, mutta ei oikein tiedä miltä NIITTEN pitäisi sitten kuulostaa, itse teen mankalla mieluummin. Voi kuunnella megabassolla tai ilman. :)

Periaatteessa on ihan hyvinkin hyvä ajatus tehdä studioon "B-kuuntelu"
 
Tärkeintä kuitenkin mun mielestä on, että malttaa kuunnella tarpeeksi hiljaa, ilman fiilistelyä. Kenenkään tavallisen ihmisen kotistereoita ei saa luukuttaa niin kuin studiossa joskus tulee luukutettua.
 
Samaa mieltä olen näistä molemmista kohdista. Minun miksailuissani arvokkaimmat kaiuttimet onkin sellaiset -80 luvun alun muoviset ghettoplasterista "pelastetut" telkänpöntöt.
 
No ei ne minun varsinaiset studiomonitoritkaan ole niin laadukkaat. Sellaiset lehmänkokoiset kotitekoiset kaapit. Ihan ne on jonkun studioon tekemät, mutta ehkä vähän liian pitkän päivätyön siellä jo tehneet.

sulla on behringer syndrooma.
koita jotain muita ja huomaat missä vika on.