Rummut: soittaminen ›

Mitä nyt näitä kirjoituksia olen lukenut, olen oikeastaan miettinyt, että ehkö on vain järkevämpi jättää opettaminen vanhemmille ihmisille ja keskittyä itse oppimaan :) Keskutelen luultavasti vielä tämän tyypin kanssa, mutta päätös on melkein varma
 
Kiitoksia viesteistänne :)

Tuota noin, itse olen tätä juttua ajatellu myös. Paikallisessa musiikkiopistossa on tietääkseni jatkuvasti huutava pula rumpuopettajista, taitaa olla vain yksi opettaja koko paikassa rummuille. Soittokokemusta on takana rummuilla 8 vuotta, ja olen juuri miettinyt noita, että osaanko korjata toisen soittamisessa tekniikoita ja sen sellaisia.
 
Mielestäni osaan, sillä ne tyypit, jotka minua opettivat, korjasivat ihan perinpohjaisesti minun soittoani ja kertoivat joka kerta syyn, miksi pitää pitää kapulasta näin tai miksi ei heiluta soittaessa kuin lipputanko.
 
Jos ei muuten, niin ainakin osaisin mielestäni auttaa uusia rumpaleita alkuun, ehkä vuoden tai kaksi osaisin opettaa alkuun. Mitä mieltä olette? Toki kannattaa varmastikin varmistella vielä tätä noilta musiikkiopiston ihmisiltä, mutta olisi kiva kuulla alustavasti teidänkin mielipiteitä :)

Se jätkä oli tarjoomassa kahtakymppiä puolelta tunnilta
 
Haha, ai saatana. Ota rahat etukätee ja anna aina rudimentteja läksyksi, niin minunkin rumpuopettajani tekee. :)

Haha, ai saatana. Ota rahat etukätee ja anna aina rudimentteja läksyksi, niin minunkin rumpuopettajani tekee. :)
 
Nii munki ;D

ota sellanen asenne että olet kokeneempi rumpujen soittaja ja tehkää tuota hommaa kaveri pohjalta, voitte keskustella kapula otteista, rytmeistä, koordinaatio harjoituksista jne. ota se itsesi kehityksen kannalta ja tee se ilmaiseksi, koska kun neuvoo jotain rumpujen soitossa niin joutuu itse miettimään asiaa syvemmin. puhtaalla omalla tunnolla ja tietäen sen että et tee asiaa vain rahan takia voit kehittyä myös itse rumpujen soittajana tosi paljon. Itse olen soittanut rumpuja noin 11 vuotta ja opettanut noin 7 vuotta joista 3 vuotta ammatikseni.

Ota sellanen asenne että olet kokeneempi rumpujen soittaja ja tehkää tuota hommaa kaveripohjalta, voitte keskustella kapulaotteista, rytmeistä, koordinaatioharjoituksista jne. Ota se itsesi kehityksen kannalta ja tee se ilmaiseksi, koska kun neuvoo jotain rumpujen soitossa niin joutuu itse miettimään asiaa syvemmin. Puhtaalla omalla tunnolla ja tietäen sen että et tee asiaa vain rahan takia voit kehittyä myös itse rumpujen soittajana tosi paljon.
 
Olen antanut lyhyen soittourani aikana jonkin verran rumpuopetusta rahasta ja paljon ilmaisia vinkkejä. Tiedon jakaminen on aina antoisaa puuhaa ja siitä oppii itsekin todella paljon.

Minun opettajani joskus soitatti minulla vain komppeja Rokkaavat Rummut- kirjasta ainakin vuoden, jotta pääsi ensin sisälle soittoon. Tekniikkapuoleen kiinnitettiin huomiota alusta lähtien mutta rudimenttien treenaus tuli vasta jälkeenpäin mukaan.
 
Vähän sama juttu oli minulla ekana vuonna. Tosin, rudimentit ja muut harjoitukset tuli mukaan sitä mukaa, kun kehitystä tapahtui, eli aluksi opeteltiin peruskomppeja ja soitettiin OOVV-rudimenttia, sitten vähän monimutkaisempaa komppia ja OVOOVOVV-paradiddleä...

Vähän sama juttu oli minulla ekana vuonna. Tosin, rudimentit ja muut harjoitukset tuli mukaan sitä mukaa, kun kehitystä tapahtui, eli aluksi opeteltiin peruskomppeja ja soitettiin OOVV-rudimenttia, sitten vähän monimutkaisempaa komppia ja OVOOVOVV-paradiddleä...
 
Näin minullakin meni. Juuri ensin opeteltiin tuo perus OOVV ja sitten tuli mukaan mm. paradiddle.
 
Ajattelin muutenkin, että jos alan opettamaan joskus, niin yritän vaan saada soittajan innostumaan soitosta opettamalla hänet ylipäätään soittamaan jotain komppeja, fillejä ja tietysti soittamaan oikealla tekniikalla. Sitten kun kehitystä tapahtuisi niin sanoisin, että jos haluat jatkaa tunteja, niin suosittelen siirtymään kokeneemmalle opettajalle silloin. Tiedän juuri muutamia ihmisiä joita voisi kiinnostaakin soitto, mutta vanhemmat eivät suostu ilmoittamaan lapsiaan minnekään opistoihin opettajan hoiviin koska ne maksavat liikaa etc etc. Joten tällaisille tapauksille yksittäiset pidemmälle ehtineet rumpalit voisivat olla hyvä rumputuntien lähde, koska
A) vanhempi-ystävällisemmät taksat
B) tunnit voi sopia silloin kun molemmille sopii -> ei tarvitse välttämättä sitoutua tiettyyn kellonaikaan ja päivään
C) jos innostus ei nouse, niin on helpompi keskeyttää tunnit kuin opiston puolella
D) again... vanhempi-ystävällisemmät taksat :-)
 
Eiköhän sitä nyt aloittelijoita voisi alkaa ottamaan noin 8 vuoden kokemuksella, jonka aikana on tullut soiteltua kyllä lähes kaikki punkista ja popista muutaman jazz biisin kautta funkkiin ja sieltä metallin saralle? :-) Tekisi lisätienesti hyvää köyhälle muusikolle...

Minun opettajani joskus soitatti minulla vain komppeja Rokkaavat Rummut- kirjasta ainakin vuoden, jotta pääsi ensin sisälle soittoon. Tekniikkapuoleen kiinnitettiin huomiota alusta lähtien mutta rudimenttien treenaus tuli vasta jälkeenpäin mukaan.
 
Rokkaavien rumpujen soittaminen on ihan hyvä juttu, kunhan opettaja pistää hommaan muutakin substanssia kuin vain niiden komppien soittamisen. Opettaessani suht nuoria kavereita käytin lähinnä kirjan ensimmäistä aukeamaa, mutta komppeja soiteltiin monella eri tavalla: haitsuun, komppipeltiin, haitsua availlen, haitsua polkien, kuudestoistaosakomppeina, shufflena... Luonnollisesti pidin huolta siitä, että tekniikka, soittoasento ja liikeradat olivat oikeat, ja että settibalanssiin ja timeen kiinnitettiin riittävästi huomiota. Yksinkertaisen perusmateriaalin luovalla soveltamisella ja perusteellisella käsittelyllä pääsee todella pitkälle.

Itseäni harmittaa että tuli tuona ekana soittovuotena tuhlattua musaopiston vuosimaksuun 380 euroa vain tiedoista jotka saan netistä apaut viidessä minuutissa (kapulatekniikkaa, rudimentteja, peruskomppeja, peruspyörityksiä ja -fillejä..). Vähän jopa mielenkiinto lopahti enkä oikein jaksanu reenata kun nuo pyöritykset ja fillit. Sano vaan sille kaverille että reenaa niitä rudimenttejä vaikka väkisin, ja että tsekkailee tekniikkaan liittyvät videot youtubesta, siitä soitto aukeaa. Mutta kuten muutkin sanoivat, älä pyydä rahaa :)

Itseäni harmittaa että tuli tuona ekana soittovuotena tuhlattua musaopiston vuosimaksuun 380 euroa vain tiedoista jotka saan netistä apaut viidessä minuutissa (kapulatekniikkaa, rudimentteja, peruskomppeja, peruspyörityksiä ja -fillejä..). Vähän jopa mielenkiinto lopahti enkä oikein jaksanu reenata kun nuo pyöritykset ja fillit. Sano vaan sille kaverille että reenaa niitä rudimenttejä vaikka väkisin, ja että tsekkailee tekniikkaan liittyvät videot youtubesta, siitä soitto aukeaa. Mutta kuten muutkin sanoivat, älä pyydä rahaa :)
 
Neuvostoliiton teatterikoulussa saatettiin harjoitella yhden oven avaamista tuntitolkulla.
 
Ne asiat ovat "tavallaan" kaikkien ulottuvilla, mutta ne asiat voidaan myös tehdä monella tavalla. Netistä et näe esim. itseäsi soittamassa oudossa asennossa, et saa reaaliajassa ohjeita siitä mihin pitää kiinnittää huomiota, jne.........

Itseäni harmittaa että tuli tuona ekana soittovuotena tuhlattua musaopiston vuosimaksuun 380 euroa...
 
Mua harmittaa se että et ole sitten kunnon opettajalle päässyt.

Ne asiat ovat "tavallaan" kaikkien ulottuvilla, mutta ne asiat voidaan myös tehdä monella tavalla. Netistä et näe esim. itseäsi soittamassa oudossa asennossa, et saa reaaliajassa ohjeita siitä mihin pitää kiinnittää huomiota, jne.........
 
Kokeneelta serkultani oisin saanut samat tiedot vaikka sähköpostitse jos olisin tarvinnut, odotin kai noin kalliilta koululta vähän liikoja. Omistan myös peilin ja videokameran ;)
 
Mua harmittaa se että et ole sitten kunnon opettajalle päässyt.
 
My exact point. Opettaja alkoi vasta tänävuonna oikeasti vähän suunnittelemaan tunteja _etukäteen_, ja tämän lisäksi monta tuntia jäi henkilökohtaisista syistä pitämättä, joita ei sitten kunnolla korvattu. Toivottavasti ensivuosi sitten paremmissa merkeissä.

Neuvostoliiton teatterikoulussa saatettiin harjoitella yhden oven avaamista tuntitolkulla.
 
Ne asiat ovat "tavallaan" kaikkien ulottuvilla, mutta ne asiat voidaan myös tehdä monella tavalla. Netistä et näe esim. itseäsi soittamassa oudossa asennossa, et saa reaaliajassa ohjeita siitä mihin pitää kiinnittää huomiota, jne.........
 
Ja tuo on nimenomaan se syy, miksen tunteja ole vielä tässä vaiheessa antamassakaan...

Hassua, itselläni oli tällainen tapaus silloin aikoinaan opistossa soittaessa:
 
Rumpuopettajia oli (ja on varmaan vieläkin..?) vain yksi, ja samana vuonna, kun aloitin, tuli jonkin sortin tungos rumpuja soittamaan, eli monta rumpalia aloitti samana syksynä. No, opettajalla ei aikaa kaikille ollut, kun oli vielä aiemmatkin opiskelijat, joten opiston kokeneimmista oppilaista palkattiin yksi tai kaksi opettamaan meitä "penskoja". Itsekin pääsin tällaisen 18-vuotiaan sällin opetukseen. Voisi kait kuvitella, että opetus olisi ollut jotenkin huonompaa, mutta päinvastoin, opetus oli aivan mahtavaa! Häiskä oli huumorintajuinen, rento ja mukava ja opetti kaiken todella tarkasti ja selitti syyt mm. kapulatekniikalle ja väärässä asennossa soittamiselle.
 
Pari vuotta olin tämän samaisen opettajan opissa, jonka jälkeen hän lähti armeijaan ja sain toisen samanikäisen tyypin tilalle. Jos mahdollista, tämä jätkä oli vielä parempi opettamaan. Lopulta muutaman vuoden soiton jälkeen "jouduin" oikealle opettajalle, ja melkein voisin sanoa, että hän tappoi innostukseni rumpujen soittoon. Puoli vuotta ja oli yksinkertaisesti pakko lähteä opistosta. Opettaja ei käsittänyt soittotasoani, ei neuvonut soitossa ja tuntui muutenkin olevan hänelle täysin samantekevää, mitä teen tunneilla. Opetus oli tyyliin "soita nyt vaikka tätä sen aikaa, kun käyn tupakalla". Siihen loppui opiston käynti, ja melkein loppui koko harrastuskin aikoinaan.
 
Onneksi sitten tuli pidettyä kiinnostusta yllä itse, ja tekniikoita ja soittoa tuli hiottua omalla ajalla. Kuitenkin oikea innostus soittoon on alkanut vasta viime aikoina tulla uudestaan. Eli tässä esimerkki omalta kohdaltani, kuinka "pätevä opettaja" voi tappaa kiinnostuksen koko touhuun, ja kuinka "epäpätevä" voi taas sytyttää innostuksen moninkertaiseksi. Opetus oli myös näillä nuorilla jannuilla paljon parempaa kuin "oikealla opettajalla", eli olen kyllä sillä kannalla, että jos koette olevanne kykeneviä antamaan edes vähäistä opetusta nuorille rumpalinaluille, niin tehkää se ihmeessä :)

Se on kumma asenne tuokin että kaikesta pitää kiskoa jotain hyötyä.
Suurin osa porukasta täälläkin on harrastelijoita jotka siis harrastuksekseen harrastavat musisointia.
En ole mikään saatanan kommunisti mutta jos minulta joku tulee kysymään että opetanko hiukan niin tottahan toki. Jos minun vajaan 20 vuoden räpeltämisellä olisi edes jotain hyötyä tai jonkun tenavan alkuun pääsemiseen apuja niin ilman muuta perusjuttuja jeesaan.
 
Asia muuttuu siinä kohtaa aivan toiseksi jos opettaja opettaa musiikkia leipätyönään tai kyseessä on ammattimuusikko.
 
Kuinkahan moni kehtaa väittää omien perustaitojensa olevan sitä luokkaa ettei niistä virheitä löydy...? Se nyt sentään olisi perus edellytys muiden opettamiselle.

Hassua, itselläni oli tällainen tapaus silloin aikoinaan opistossa soittaessa:
 
Rumpuopettajia oli (ja on varmaan vieläkin..?) vain yksi, ja samana vuonna, kun aloitin, tuli jonkin sortin tungos rumpuja soittamaan, eli monta rumpalia aloitti samana syksynä. No, opettajalla ei aikaa kaikille ollut, kun oli vielä aiemmatkin opiskelijat, joten opiston kokeneimmista oppilaista palkattiin yksi tai kaksi opettamaan meitä "penskoja". Itsekin pääsin tällaisen 18-vuotiaan sällin opetukseen. Voisi kait kuvitella, että opetus olisi ollut jotenkin huonompaa, mutta päinvastoin, opetus oli aivan mahtavaa! Häiskä oli huumorintajuinen, rento ja mukava ja opetti kaiken todella tarkasti ja selitti syyt mm. kapulatekniikalle ja väärässä asennossa soittamiselle.
 
Pari vuotta olin tämän samaisen opettajan opissa, jonka jälkeen hän lähti armeijaan ja sain toisen samanikäisen tyypin tilalle. Jos mahdollista, tämä jätkä oli vielä parempi opettamaan. Lopulta muutaman vuoden soiton jälkeen "jouduin" oikealle opettajalle, ja melkein voisin sanoa, että hän tappoi innostukseni rumpujen soittoon. Puoli vuotta ja oli yksinkertaisesti pakko lähteä opistosta. Opettaja ei käsittänyt soittotasoani, ei neuvonut soitossa ja tuntui muutenkin olevan hänelle täysin samantekevää, mitä teen tunneilla. Opetus oli tyyliin "soita nyt vaikka tätä sen aikaa, kun käyn tupakalla". Siihen loppui opiston käynti, ja melkein loppui koko harrastuskin aikoinaan.
 
Siskon poika kävi paikallisessa musiikkiopistossa jonkin aikaa rumpujen soittoa opiskelemassa. Homma loppui aika lyhyeen. Opettaja tappoi pojan innostuksen tehokkaasti. Orjallisesti kävivät tiettyjä juttuja läpi vaikka ei selvästikään maistunut. Kai heillä jonkinlainen opetussuunnitelma on jossa opettajan on pyrittävä pysymään mutta hieman pitäisi voida joustaa. Nuoren sällin ollessa kyseessä pitäisi välillä soitattaa sellaisia juttuja jotka ovat oppilaalle mieluisia jotta homma ei mene väkisin puurtamiseksi ja hauskuus säilyy. Tämä opettaja on maassamme arvostettu rumpali, mutta ilmeisesti hommaansa leipiintynyt eikä ehkä paras mahdollinen opettaja.
 
Tähän asti minua on opetushommissa pidätellyt se että en ole itse kouluja käynyt rumpali joten teoriatietämys on surkealla tasolla. Esim. jazz ja latino-osasto on aika vierasta joten monipuolisuus ei ole ihan sitä mitä sen pitäisi olla. Oma soitto on ollut pääasiassa rock-henkistä. Tekniikka kylläkin melko hyvässä kuosissa. Jotenkin tuntuu että ei ole tarpeeksi laaja-alaisesti sitä osaamista jotta olisi pätevä opettamaan. Sitä on tullut lokeroiduttua liikaa tiettyihin osa-alueisiin. Mutta uskoisin voivani olla kannustava, joustava ja osaavani ottaa huomioon junioreiden tarpeet. Siksi olenkin ajatellut että jos sitä ryhtyisi antamaan tunteja harrastustaan aloitteleville, ja sitten oman kunnollisen pätevyyden puutteen korvikkeeksi tarjoaisi niitä tunteja selvästi ammattilaisia edullisempaan hintaan.
 
Sitä en pelkää että opettaisin vääriä tekniikoita tai aiheuttaisi muuta harmia opetettaville, ainoastaan se opetuksen tietynlainen kapea-alaisuus mietityttää.

Siskon poika kävi paikallisessa musiikkiopistossa jonkin aikaa rumpujen soittoa opiskelemassa. Homma loppui aika lyhyeen. Opettaja tappoi pojan innostuksen tehokkaasti. Orjallisesti kävivät tiettyjä juttuja läpi vaikka ei selvästikään maistunut. Mikä ei maistunut? Rumpujen soitto on erityistaito ja siksi kaikki eivät opi soittamaan.
 
Josku tulee sellaisia oppilaita, että ihan ihmetyttää:
 
-tuplaspedua pitäisi opettaa, vaikka kapula ei ole kädessä sinnepäinkään
-mahdollisimman nopeaksi pitäisi oppia, vaikka ei osaa laskea tavuittain kahdeksaan
-peruskompista tulee 9/8-osa beatti, kun lisää kolmannen bassorummunlyönnin...
 
Näitä piisaa. Samoin sellaisia oppilaita, jotka ovat kiinnostunmeeet vai rummun äänestä. (Emmä pysty tekemään soittoläksyjä, kun ei mulla ole rumpuja...)
 
Klassikko:
 
Äiti soittaa: "Meidän tarkkispoika on kovin aggressiivinen ja pitäisi päästä hakkaamaan rumpuja..."

Mikä ei maistunut? Rumpujen soitto on erityistaito ja siksi kaikki eivät opi soittamaan.
 
Poikaa ei rudimenttien naputtelu kirjasta napannut kun suurin osa soittotunneista kului siihen. Välttämättömiä ja tärkeitähän ne rudimenttiharjoitukset on, mutta voivat olla aika puuduttavia jos ei osaa suhtautua niihin oikealla tavalla. Pojan lahjakkuudesta ei ole kyse, halvat Sonorit löytyy joilla hän vetelee välillä. Ja kun soittoa kuuntelee ei voi kuin harmitella että piti tuon musaopistohomman tyssätä tuolla tavalla.