Muusikoiden.net
28.03.2024
 

Rock, pop, alternative »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: The Yardbirds
1 2 3
HaloOfFlies
29.05.2007 18:30:25 (muokattu 29.05.2007 21:14:41)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tästä bändistä ei olekaan täällä puhuttu pitkiin aikoihin, lieneekö koskaan, joten eiköhän olisi tälle legendalle syytä avata oma ketjunsa.
 
Beatlesin ja Dylanin ohella Yardbirds oli se kolmas bändi joka muutti rock-kenttää merkittävästi 60-luvun puolivälissä. Bändi otti tavallisen mustan rhythm n' bluesin ja lisäsi siihen säröä luoden näin perustan heavy metalin synnylle. Cream ja Jimi Hendrix jatkoivat siitä sitten eteenpäin ja sittenhän tuli Led Zeppelin joka tavallaan viimeisteli koko homman. Yardbirds oli kuitenkin se, joka näytti että kitaran voi saada soimaan muutenkin kuin tavallisesti. Kuunnelkaapa vaikka I Ain't Done Wrongin varsin vihaista revittelyosuutta tai I'm A Manin loppua. Vuonna 1965 nämä olivat jotain täysin ennenkuulumatonta. Kuten myös Still I'm Sad, joka enteili psykedeliaa reilu vuosi ennen Revolveria ja kaksi vuotta ennen rakkauden kesää. Mahtoi monella vuonna 1965 loksahtaa monttu auki kuullessaan biisin jossa lauletaan tähtien tippumisesta taivaalta ja siitä miten tuuli puhaltaa aikaa sydämeen.
 
Parhaitenhan Yardbirds muistetaan siitä että bändin riveissä soitti kolme kitaristia joista kaikista on sittemmin tullut instrumenttinsa legendoja: Eric Clapton, Jeff Beck ja Jimmy Page. Näistä varsinkin Beckin panos kitaransoiton kehittymisessä on valtava. Beck oli ensimmäisiä (ellei peräti ensimmäinen) kitaristeja, jotka käyttivät soitossaan feedbackia, fuzzia ja muita efektejä. Käsittääkseni Heart Full Of Soulin intro on ensimmäinen, jossa fuzz-efektiä on koskaan käytetty(alunperinhän tuo intro soitettiin sitarilla, mutta Beck ei ollut siihen ottoon tyytyväinen). Shapes Of Thingsin soolo muutti sitten kaiken aivan täysin, kyseessähän oli ensimmäinen kerta, kun kitarasoolossa käytettiin efektejä, tässä tapauksessa kaikuefektiä. Beck myöskin käytti ensimmäisenä tätä viuluefektiä, josta tuli myöhemmin Led Zeppelinin yksi tavaramerkeistä. Voisikin sanoa että Jeff Beck näytti että kitaraa voi käyttää muuhunkin kuin soittamiseen ja sitten tuli muuan Jimi Hendrix joka demonstroi että mitä kaikkea sillä voikaan tehdä.
 
Tietysti bändiin kuului muitakin jäseniä kuin nuo kolme kitaravelhoa. Chris Dreja, Paul Samwell-Smith ja Jim McCarty muodostivat hienon rytmiryhmän, ja Keith Relf oli loistava vokalisti jolla oli hieno ääni. Kaksi viimeksimainittua perustivat Yardbirdsin jälkeen Renaissance-yhtyeen, joka lienee tunnetuimpia progebändejä mitä on.
 
Viime vuosinahan bändi on taas nähty lavalla ja onpa tällä vuosituhannella yksi uusi levykin nähty (jolla vieraili myöskin Jeff Beck). Mutta ei se pääse tuon alkuperäisen kokoonpanon lähelle, ja sitä kokoonpanoa ei enää saada kasaan kun Keith Relf valitettavasti kuoli 31 vuotta sitten sähköiskuun. Hienoa musiikkia yhtye kuitenkin jälkeensä jätti ison kasan, ja tulihan siitä 60-luvun lopulla vielä New Yardbirds, mutta se onkin toinen tarina se.
 
Valmistauduttiin viikko tähän peliin, ja sitten kaikki on viidessä minuutissa ohi, kun Napoleon ratsastaa paikalle. S.M.A.K.-jäsen #5
Mika Antero
29.05.2007 19:06:54
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Bändi otti tavallisen mustan rhythm n' bluesin ja lisäsi siihen säröä luoden näin perustan heavy metalin synnylle.
 
Oletkos sinäkin ammentanut oppisi J-V Sappisen Heavy rock -kirjasta... No ei vaan noinhan sitä muuallakin historiaa kirjoitetaan ja noin se menee. Tiedän yhdenkin polkkatukan, joka repii kohta pelihousujaan.
 
Ei minulla mitään lisättävää itse aiheeseen ole, hyvä ja merkittävä bändi. Five live Yardbirdsin ylenmääräistä hehkutusta (siis ei tässä vaan yleensä) en välttämättä ymmärrä, koska mielestäni bändi oli parhaimmillaan vasta myöhemmin. Se levy on ehkä enemmän sidottu aikaansa kuin bändin studiotuotokset. Tod.näk. se on ollut kuitenkin monelle ensimmäinen kohtaaminen bluesin tapaisen musiikin kanssa ja siksikin sillä on tietty arvonsa. Vielä useammalle se ensikohtaaminen bluesiin on tietty ollut Mayallin Cläppäri-levy, mutta kuitenkin.
 
"Vaikka ei toimisikaan periaatteiden mukaisesti, niitä voi silti olla." Melkore
Blue Moon
29.05.2007 19:46:12 (muokattu 29.05.2007 19:51:18)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

"For Your Love", "Heart Full Of Soul" ja "Still I'm Sad" lukeutuvat mun mielestä 60-luvun brittirockin aivan terävimpää kärkeen. Ne pakolliset R&B-coveritkin the Yardbirds selvitti montaa virkaveljeään paremmin, ainoastaan laulaja oli niihin useimmiten aivan liian kevyttä kamaa.
 
HaloOfFlies
29.05.2007 20:57:31
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

"For Your Love", "Heart Full Of Soul" ja "Still I'm Sad" lukeutuvat mun mielestä 60-luvun brittirockin aivan terävimpää kärkeen. Ne pakolliset R&B-coveritkin the Yardbirds selvitti montaa virkaveljeään paremmin, ainoastaan laulaja oli niihin useimmiten aivan liian kevyttä kamaa.
 
Juu. Train Kept A-Rollin' taitaa olla selkeästi paras näistä R&B-covereista. Olenko väärässä vai onko tuo ensimmäinen kappale jossa on käytetty päällekkäisäänityksiä?
 
Valmistauduttiin viikko tähän peliin, ja sitten kaikki on viidessä minuutissa ohi, kun Napoleon ratsastaa paikalle. S.M.A.K.-jäsen #5
2541
29.05.2007 21:01:52
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

"Psycho Daisies" on hauska biisi, tais olla jonkun Beckin aikaisen sinkulan B-puoli. Pitäis nyt vihdoin hommata se "Roger The Engineer" (akak "The Yardbirds" 1966). Mikäs olis CD -versioista suositeltavin?
 
Gardiner
30.05.2007 07:26:28
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kyllä täytyy paatuneen Hendrix diggarin myöntää että Jeff Beck Yardbirds aikoinaan oli innovaattori ja visiönääri vailla vertaa. Pihalintujen tähtikitaristi kolmikosta vetäs ihan ylivoimasesti pisimmän korren minun stereoissani. Vieläki muistan minkä säväyksen Shapes of Things to Come teki. Sitä piti kuunnella isoo kovaa ja pähkäillä et millos tää onkaan äänitetty ja kelaa et tää jannuhan oli edelläkävijä ihan Henkankin suhteen ja kovempi luu kun Clapton,Page,Townsend ja moni muu.
 
"Rainy day, dream away. Ain't no use in gettin' uptight, just let it groove in it's own way" Jimi Hendrix
Feggy
30.05.2007 09:16:09
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oletkos sinäkin ammentanut oppisi J-V Sappisen Heavy rock -kirjasta... No ei vaan noinhan sitä muuallakin historiaa kirjoitetaan ja noin se menee. Tiedän yhdenkin polkkatukan, joka repii kohta pelihousujaan.
 
Ei minulla mitään lisättävää itse aiheeseen ole, hyvä ja merkittävä bändi. Five live Yardbirdsin ylenmääräistä hehkutusta (siis ei tässä vaan yleensä) en välttämättä ymmärrä, koska mielestäni bändi oli parhaimmillaan vasta myöhemmin. Se levy on ehkä enemmän sidottu aikaansa kuin bändin studiotuotokset. Tod.näk. se on ollut kuitenkin monelle ensimmäinen kohtaaminen bluesin tapaisen musiikin kanssa ja siksikin sillä on tietty arvonsa. Vielä useammalle se ensikohtaaminen bluesiin on tietty ollut Mayallin Cläppäri-levy, mutta kuitenkin.

 
Vaan on siinä ns. hurja meininki. Tempo on ihan mahoton.
 
Mika Antero
30.05.2007 09:28:41
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vaan on siinä ns. hurja meininki. Tempo on ihan mahoton.
 
Onhan siinä sitä. Eikös tuosta puhuttu, että Too much monkey businesissa ois nauhanopeutta lisätty? Liekö legendaa.
 
"Vaikka ei toimisikaan periaatteiden mukaisesti, niitä voi silti olla." Melkore
Sarko
30.05.2007 10:05:28
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kuuskytlukuisen Britti-R'n'B:n ystävänä ilmoittaudun The Yardbirdsin sporttaajaksi, varsinkin "Evil Hearted You" tumman psykedeelisine alleviivauksineen on huikea, jopa Roky Erickson-mainen mestariteos. Toisaalta voimakkuudessaan The Pretty Things pesee The Yardbirds hivenen "sivistyneemmän" soundin, mutta ei tää mikään Monaco GP ole, molemmat toimii.
 
Stakes are high, but so am i.
Blue Moon
30.05.2007 12:13:30 (muokattu 30.05.2007 13:41:24)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Juu. Train Kept A-Rollin' taitaa olla selkeästi paras näistä R&B-covereista. Olenko väärässä vai onko tuo ensimmäinen kappale jossa on käytetty päällekkäisäänityksiä?
 
Eiköhän päällekkäisäänityksiä ole tehty siitä asti kun on ylipäätään ääntä tallennettu, ainakin nauhalle. Ainakin mitä 50-luvun äänityksiin olen perehtynyt, niin ei ollut lainkaan harvinaista, että äänityksiin lisättiin milloin mitäkin jälkeenpäin. Esim. Eddie Cochran soitti joillakin levytyksillään rummut ja siihen päälle parit kitarat.
 
zille
30.05.2007 13:11:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kaksi viimeksimainittua perustivat Yardbirdsin jälkeen Renaissance-yhtyeen, joka lienee tunnetuimpia progebändejä mitä on.
 
Emmä nyt välttämättä puhuis ihan tunnetuimmista bändeistä, tai mä en tunne ketään, joka kuuntelis Renaissancea, ja ittekin kuunnellut progea varmaan kolmisen vuotta ja vasta kuukaus sitten kuulin koko bändistä. Siis on se varmasti kuuluisa, mutten usko, että ees murto-osaa jostain Genesiksen, King Crimsonin ja Yesin kuuluisuudesta? Mutta siis, no, tää nyt oli ihan epäolennaista! :)
 
Kyllä mäkin Yardbirdseistä tykkään ihan, en kyllä mitään levyjä omista, mutta se mitä olen kuullut. Vaikka kyllähän se välillä meinaa kuulostaa vähän jopa "liian vanhalta", vaikka miten ajattelisikin, että tää on ollu 60-luvulla superia. Siis näin kun en itte mitään kunnon r'n'b:tä niin ole ikänä kuunnellut.
 
Mitä häirittevämpää, sitä parempaa.
Lonesome
30.05.2007 14:59:36
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

"Psycho Daisies" on hauska biisi, tais olla jonkun Beckin aikaisen sinkulan B-puoli. Pitäis nyt vihdoin hommata se "Roger The Engineer" (akak "The Yardbirds" 1966). Mikäs olis CD -versioista suositeltavin?
 
Taisi olla Happenings Ten Years Time Ago:n kakkospuoli ja näillähän on mukana myös Jimmy Page, jos muisti pelaa. Mulla oli joskus Edselin vinyylipainos Roger The Engineeristä, jossa oli bonuksena nuo kaksi biisiä. Hieno levy-lajissaan ja selvää irtiottoa tuohon alkuajan blues-kopiointiin sekä cover-hittien tavoitteluun.
 
Nykyisellä Edselin cd-painoksella on biisejä 31 kpl! Bonuksia siis piisaa, laadusta en tiedä, kun en ole kuullut...
 
Ainoa Jimmy Pagen aikainen lp-julkaisu on Little Games, joka ei ole kovin hyvässä maineessa, koska se pitää sisällään monia epätoivoisia hittiyritelmiä. Mutta muuten mainettaan parempi levy, imo. Monia hyviä biisejä tuollakin levyllä, esim. Think About It (se Aerosmithin coveroima) ja bbc-matskua bonuksena ainakin muutama vuosi sitten ilmestyneellä yhden cd:n painoksella. Led Zeppelinin juurilla tässä ollaan jo vankasti...
 
"Rock 'n' Roll's a loser's game, it mesmerises and I can't explain, The reasons for the sights and the sounds" Ballad Of Mott The Hoople/Ian Hunter
Feggy
30.05.2007 15:27:00 (muokattu 30.05.2007 15:27:23)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mut ei se little games nyt niin huono ole, vaikka Roger the engineerille häviääkin. Pitäis kyllä hommata tää, mulla on vaan semmoinen vihreäkantinen tuplakokkari Rogerin lisäksi:
 
http://www.music-sites.net/articles/show.326.html
 
MK73
30.05.2007 16:34:49
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oma mielipiteeni tästä, että The Yardbirds:in tulevaisuutta perustava merkitys oli paljon suurempi, kuin mitä yhtyeen musiikki puhtaana kuuntelunautintona on. Kovia soittajia ja ennakkoluulottomia pioneerejahan siinä oli, mutta ehkä melko taajaan muuttuneen kokoonpanon vuoksi musiikista jää "sinne tänne hapuileva" fiilis. Myös laulupuoli ontuu. Esim. Beatlesin kappaleet olivat selvästi harkitumpia ja valmiin kuuloisia jo heti alkuun. Yardbirds olikin kai enempi kokeiluluontoinen temmellyskenttä, jonka hedelmät Led Zeppelin sitten varsin ansiokkaasti korjasi. Se oli sitä kasvun ja kehityksen hienoa aikaa.
 
Sarko
30.05.2007 16:59:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kovia soittajia ja ennakkoluulottomia pioneerejahan siinä oli, mutta ehkä melko taajaan muuttuneen kokoonpanon vuoksi musiikista jää "sinne tänne hapuileva" fiilis. Myös laulupuoli ontuu. Esim. Beatlesin kappaleet olivat selvästi harkitumpia ja valmiin kuuloisia jo heti alkuun. Yardbirds olikin kai enempi kokeiluluontoinen temmellyskenttä, jonka hedelmät Led Zeppelin sitten varsin ansiokkaasti korjasi. Se oli sitä kasvun ja kehityksen hienoa aikaa.
 
Joo, aika stenkkublues-luennaksi meinaa suuremmaks osaks jäädä, esim. The Who oli 'Birdseihin verrattaen kovassa iskussa jo vuonna '65, ihan soitannollisesti, asenteeltaan ja kappaleiltaan.
 
Stakes are high, but so am i.
Blue Moon
30.05.2007 17:16:20
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Juu. Train Kept A-Rollin' taitaa olla selkeästi paras näistä R&B-covereista.
 
Orignaalin "Train Kept-A Rollin'" 'ista levytti R&B-ukkeli Tiny Bradshaw vuonna -51, joten R&B-coverista voidaan tosiaan puhua. The Yardbirds - versio kyllä pohjautuu kokolailla suoraan Burnetten veljesten Rock'n'Roll Trio - versioon (v. -56), joka on eräs rockabillyn / rock and rollin kulmakiviä, eikä the Yardbirds sitä paikaltaan omalla versiollaan kampea, vaikka yritys ihan hyvä onkin.
 
HaloOfFlies
30.05.2007 17:35:12 (muokattu 30.05.2007 17:36:35)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Taisi olla Happenings Ten Years Time Ago:n kakkospuoli ja näillähän on mukana myös Jimmy Page, jos muisti pelaa. Mulla oli joskus Edselin vinyylipainos Roger The Engineeristä, jossa oli bonuksena nuo kaksi biisiä. Hieno levy-lajissaan ja selvää irtiottoa tuohon alkuajan blues-kopiointiin sekä cover-hittien tavoitteluun.
 
Nykyisellä Edselin cd-painoksella on biisejä 31 kpl! Bonuksia siis piisaa, laadusta en tiedä, kun en ole kuullut...
 
Ainoa Jimmy Pagen aikainen lp-julkaisu on Little Games, joka ei ole kovin hyvässä maineessa, koska se pitää sisällään monia epätoivoisia hittiyritelmiä. Mutta muuten mainettaan parempi levy, imo. Monia hyviä biisejä tuollakin levyllä, esim. Think About It (se Aerosmithin coveroima) ja bbc-matskua bonuksena ainakin muutama vuosi sitten ilmestyneellä yhden cd:n painoksella. Led Zeppelinin juurilla tässä ollaan jo vankasti...

 
Taisi olla vielä sitä aikaa jolloin Beck ja Page muodostivat tuon uskomattoman soolokitaristikaksikon bändissä, sitähän ei sitten kauaa kestänyt.
 
Puhun nyt Roger The Engineeristä.
 
Valmistauduttiin viikko tähän peliin, ja sitten kaikki on viidessä minuutissa ohi, kun Napoleon ratsastaa paikalle. S.M.A.K.-jäsen #5
Feggy
30.05.2007 18:11:29
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oma mielipiteeni tästä, että The Yardbirds:in tulevaisuutta perustava merkitys oli paljon suurempi, kuin mitä yhtyeen musiikki puhtaana kuuntelunautintona on. Kovia soittajia ja ennakkoluulottomia pioneerejahan siinä oli, mutta ehkä melko taajaan muuttuneen kokoonpanon vuoksi musiikista jää "sinne tänne hapuileva" fiilis. Myös laulupuoli ontuu. Esim. Beatlesin kappaleet olivat selvästi harkitumpia ja valmiin kuuloisia jo heti alkuun. Yardbirds olikin kai enempi kokeiluluontoinen temmellyskenttä, jonka hedelmät Led Zeppelin sitten varsin ansiokkaasti korjasi. Se oli sitä kasvun ja kehityksen hienoa aikaa.
 
Makuasioita nämäkin. Itse pidän enemmän Keith Relfin kun Robert Plantin laulamisesta.
 
2541
30.05.2007 18:34:27 (muokattu 30.05.2007 18:40:05)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Makuasioita nämäkin. Itse pidän enemmän Keith Relfin kun Robert Plantin laulamisesta.
 
Relfin viimeiseksi levyttäneeksi yhtyeeksi jäi melko raskasta, hieman psykedeelistä rokkia soittanut Armageddon. Ilmeisesti Relf ja basisti Louis Cennamo (ex-Renaissance ) olivat kaavailleet hieman pehmeämpiä sävyjä, mutta entisen Johnny Winter- ja Captain Beyond- rumpalin rekrytointi sinetöi musiikillisen linjan. Kitaraa soitti entinen Steamhammer -mies Martin Pugh.
 
Levyä voisi hieman verrata "Achilles Last Stand" -tyyppiseen Zeppeliniin, eli eeppistä meininkiä. Relf ei ole ehkä ihan kotonaan tämäntyyppisessä materiaalissa, mutta joku charmi levyllä on, ainakin minulle.
 
http://www.youtube.com/watch?v=IIq5lJCDhig
http://www.youtube.com/watch?v=xoL_RBpYNyk
 
Blue Moon
30.05.2007 21:14:21 (muokattu 30.05.2007 21:15:53)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Rhythm and blues - laulajana Keith Relf ei vakuuta lainkaan noilla Yardbirdsin bluesvedoilla, samaa kevyttä brittisarjaa kuin vaikka Kinksien Ray Davies. Popimpi matsku toimii paremmin.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «