Klassinen ›

Kävinpä tänä vuonna tuolla erittäin positiivisten kuulopuheiden perusteella. Lehdistä tai muistakaan medioista en ollut aikaisemmin kuullut juuri mitään tästä tapahtumasta, tiesin vain sellaisen olevan olemassa. Saavuttuani Kuhmoon en voinut kuin ihmetellä tätä. Koko paikassa oli aivan uskomaton yhtenäisyyden henki niin asiantuntevan yleisön kuin muusikoidenkin välillä. Kaikki järjestelyt oli hoidettu mainiosti, eikä tilaisuuksiin ollut sekoitettu turhaa kaupallisuutta. Mukavan lisänsä toi myös niin yleisön kuin soittajienkin rento pukeutuminen. Niin tästä pikkuseikasta kuin kaikesta muustakin aisti Kuhmossa, että tänne on tultu kuuntelemaan maailman kauneinta musiikkia, ei mistään muusta syystä. En tahdo vieläkään uskoa, että Suomen korpiseuduilta saattaa löytyä jotain tuollaista. Festivaalin pääguru Seppo Kimaselle täytyy todella nostaa hattua.
 
Tällä reissulla innostuin kuuntelemaan oikeastaan ensimmäistä kertaa syvällisemmin Haydnin musiikkia ja varsinkin hänen laajamittaista kamarimusiikkituotantoaan, en vähiten legendaarisen Lindsay-jousikvartetin esityksen takia, jota pääsin kuuntelemaan heidän viimeisellä Suomen-vierailullaan. Moista yhteissoittoa ja tulkintaa en ole vähään aikaan, jos koskaan, kuullut. Joka ikinen festivaaleilla kuulemani muusikko oli alansa ehdotonta huippua, ja Kuhmo-salin akustiikka vertaansa vailla. Voin rehellisesti sanoa, että en ole nauttinut koskaan elävästä musiikista näin paljon näin lyhyessä ajassa. Täällä pitäisi jokaisen klassisen musiikin ystävän käydä vähintään erittäin monta kertaa. Sanat eivät riitä kertomaan...
 
Ihmeen vähän tästä tapahtumasta on kerrottu lehdissä tai vaikkapa TV:ssä. Saksalaisen TV-kanavan kuvausryhmä kyllä taltioi kokonaisia konsertteja, mutta suomalaisilta kanavilta tulee vain lyhyt ohjelma - sekin digi-TV:stä. Myöskään valtiovallan edustajia ei Kuhmossa näkynyt, toisin kuin vaikkapa joka vuosi Savonlinnan oopperajuhlilla ja Pori Jazzissa. Onkohan tähän syynä vain (kenties molemminpuolinen) kiinnostuksen puute, huonot suhteet medioihin, vai mikä?
 
Samalla reissulla kävin Savonlinnan oopperajuhlilla kuuntelemassa Wagnerin Lentävän hollantilaisen, joka oli kuitenkin mielestäni toteutukseltaan hienoinen pettymys.
 
Kertokaapa siis muutkin tähän ketjuun Kuhmo-kokemuksianne joko tältä tai menneiltä vuosilta. Myös Savonlinnan oopperajuhliin liittyviä kokemuksiaan voi jakaa.

Jokunen vuosi sitten olin Kuhmossa kamarimusafestarin yhteydessä järjestetyllä sellonsoiton mestarikurssilla ja sain sen puolesta ilmaisen pääsyn kaikkiin konsertteihin. Se konserttien määrä ja taso oli kyllä häikäisevää ja oikein harmitti, kun ei kurssin - ja sitä mukaa ilmaisen majoituksen - loppumisen myötä ollut varaa jäädä hotelliin yöpymään sillä niin monta mielenkiintoista konserttia olisi ollut vielä tulossa. Juoksin niin monessa tilaisuudessa Kuhmo-taloa, kirkkoa ja muita esityspaikkoja myöten kuin vain ehdin ja jaksoin, eikä tarvinnut kyllä pettyä kertaakaan. Tosiaan se hieno henki ja rento meininki on varmaan kiirinyt kauas, tuskin muuten tulisi noin pieneen kylään niin valtavasti suurenmoisia muusikoita vuosi vuoden jälkeen. Tuon kerran jälkeen en ole Kuhmoon päässyt, mutta toivo elää joka kesä.
 
Savonlinnasta ja oopperasta sen sijaan on paljon enemmän kokemuksia, kun satun täällä asumaankin. Aika monta oopperaa olen täällä vuosien saatossa nähnyt, ja harvoin täälläkään tason puolesta on joutunut pettymään. Oopperan kesto yleensä vaan on sitä luokkaa, että kovin huonoa teosta tai esitystä ei kyllä jaksaisikaan loppuun asti ihan kunnolla. Tänä kesänä sain omakohtaisenkin kokemuksen oopperan tekemisestä, kun olin mukana Koirien Kalevala -oopperan kuorossa. Se oli hieno kokemus; yleensä sitä on tottunut ennemminkin istumaan siellä ahtaassa orkesterimontussa (Savonlinnan oopperaorkesterissa tosin en ole soittanut). Parhaat elämykset vuosien varrelta ovat olleet Borodinin Ruhtinas Igor (Mariinski-teatterin vierailuesitys), Wagnerin Lentävä Hollantilainen (jonka ohjaus ja lavastus on tainnut pysyä uskollisesti melko samana joka kerta kun sitä on esitetty, solistit vain vaihtuvat) sekä Poulencin Karmeliittain tarinoita (jonkun ranskalaisen vierailuporukan esitys sekin taisi olla). Harvemmin olen oopperakäynnistä joutunut maksamaan; yleensä aina joltakin tutulta on saanut kinuttua kenraaliharjoituslippuja... =)

Heh.. juuri kun pääsin sanomaan, tämän päivän HS:ssä oli kuin olikin kirjoitus Kuhmosta.

Hei.
 
Kuhmon Kamarimusiikkifestivaali lähestyy jälleen. Päätin sen vuoksi nostaa tämän ketjun. Oli täällä muitakin ketjuja, mutta ajattelin, että tämän otsikko on kuvaavin - sisältäähän otsaelma kyseisen tapahtuman nimen kokonaisuudessaan. Aiheensa puolesta tämä kuulunee tuonne "Konsertit ja niin edelleen" -alueelle, mutta ajattelin, että täällä on enemmän asiasta kiinnostuneita - mikäli heitä on - ja että elähvöidytettäisiin vähän tätäkin palstaa. Keskustelunhan voi toki siirtää tuonne toiselle palstalle, mikäli muut näette sen tärkeäksi - minullehan asia on samantekevä.
 
Asiaan siis, eli siihen, että onko asiasta kiinnostuneita täällä.
 
En ole vielä ehtinyt kokonaan pureskella tapahtuman ohjelmistoa, pari kertaa olen sen läpi selaillut. Varsinaisesti kiinteeni kopsaisi lehden rivi, joka minulle geometrisillä muodoillaan ilmaisi, että tapahtumassa on Wieniin keskittyvä osio. No, lemppariani eli Weberniä siellä ei kuitenkaan soiteta, mutta Schönbergin subjektiivista ekspressionismia ja numerologiaa yhdistelevä opus 21 ("Pierrot Lunaire") sen sijaan kyllä tulee verhon takaa yleisön eteen vedetyksi. Vieläpä heti ensimmäisenä päivänä. Todennäköisesti tämä Wien-maraton on se, jonka käyn katsomassa mikäli muuta en.
 
Muuta mielenkiintoista oli "Unkarilainen maraton", jossa soitetaan muun muassa Ligetiä, Kurtagia (tunnen itseni huonoksi ihmiseksi kiinnittäessäni huomioni ensi sijassa modernisteihin, mutta tällainen mauton ja sitkeä klimppi vain olen minä: patti), Haydnia, Schubertia sekä säveltäjiä, joiden nimet kertovat minulle heidän säveltäneen tunteikasta mollimusiikkia ja palavia duuriosioita.
 
Sitten siellä oli jokin, jossa oli Messiaenia (no sitä on monessa tapahtumassa, mutta tässä oli jotain muutakin. Mikähän se oli.). Schnittke-fanaatikkona huomasin Mozart-konsertin (tai, no, kaksi teosta ne häneltä soittavat), johon oli väliin laitettu Schnittken Mozartia mukaileva Moz-Art à la Haydn. Hyvin hauska teos, mutta ei lainkaan niin hauskaa kuin sanat, joilla teosta oli kuvailtu konserttiin: "Sosialististen neuvostotasavaltojen avantgarde-huvia". Niin, ja tykkäänhän Mozartistakin, joten tämä olisi melko mielenkiintoisa tapaus.

Toi unkarilais musiikki kiinnostaisi oikeastaan hyvinkin paljon ,mutta mulla on ongelmana lähteä tälläisiin konserteihin kun omaa autoa ei ole ja matkat ,mahdolliset yöpymiset jne plaa plaa.
 
Sama on minulla ongelmana. Linja-autolla ei ole tästä Kajaanista kuin se vähän päälle sata kilometriä, joten olen laskenut, että talouteni saattaisi kestää yhden menopaluun Kuhmoon tuossa festivaalin aikana. Kovaa ruotimista siis, että minä päivänä saisi eniten irti tuosta kaikesta.

Sama on minulla ongelmana. Linja-autolla ei ole tästä Kajaanista kuin se vähän päälle sata kilometriä, joten olen laskenut, että talouteni saattaisi kestää yhden menopaluun Kuhmoon tuossa festivaalin aikana. Kovaa ruotimista siis, että minä päivänä saisi eniten irti tuosta kaikesta.
 
En tiedä säästäisikö siinä jos menisimme henkilöautolla ja laitettaisiin bensarahat puoliksi. Itse ainakin ajattelin huristella sinne itse ihan jo senkin takia, että saisin kokemusta maantieajosta kun enhän ole maantellä ajanutkaan sitten ajokortin saatuani.
 
Muistan tuota ohjelmaa selatasseni harmitelleen kuinka paljon he ovatkaan saaneet sinne kiinnostavia kappaleita ja kuinka moneen konserttiin ne olivat ripoteltu. Lippujen hinnat eivät oikein sallisi kovin monen konsertin nauttimista, joten paljon ikävää karsimista joutuu suorittamaan.

En tiedä säästäisikö siinä jos menisimme henkilöautolla ja laitettaisiin bensarahat puoliksi. Itse ainakin ajattelin huristella sinne itse ihan jo senkin takia, että saisin kokemusta maantieajosta kun enhän ole maantellä ajanutkaan sitten ajokortin saatuani.
 
Kuulostaa hyvältä idealta. Tokihan varmaan voisi kyytiläisiä ottaa muitakin, jos joku on Kuhmoon päin liikkumassa samaan aikaan? Menisi kulut vielä enemmän osiin sitten.
 
Lähetän sinulle pikaviestiä aiheen tiimoilta.
 
Muistan tuota ohjelmaa selatasseni harmitelleen kuinka paljon he ovatkaan saaneet sinne kiinnostavia kappaleita ja kuinka moneen konserttiin ne olivat ripoteltu. Lippujen hinnat eivät oikein sallisi kovin monen konsertin nauttimista, joten paljon ikävää karsimista joutuu suorittamaan.
 
Tämähän se on ongelma.

Asiaan siis, eli siihen, että onko asiasta kiinnostuneita täällä.
 
Jep! Mestoilla ekan viikon taas.

Nythän se sitten on alkanut. Vaikka aluksi sanoin, että tuo avauskonsertti olisi varma, niin siellä en kuitenkaan ollut, vaan kävikin päinvastoin: melkeinpä viimeisiin olen matkalla, eli numeroihin 68, 70 ja 72 varasin liput tänään - samoihin, joihin käsittääkseni myös nimerkki nimeltä "ralliolli". Nuo konsertithan ovat 27 ja 28 päivä vasta.

Nythän se sitten on alkanut. Vaikka aluksi sanoin, että tuo avauskonsertti olisi varma, niin siellä en kuitenkaan ollut, vaan kävikin päinvastoin: melkeinpä viimeisiin olen matkalla, eli numeroihin 68, 70 ja 72 varasin liput tänään - samoihin, joihin käsittääkseni myös nimerkki nimeltä "ralliolli". Nuo konsertithan ovat 27 ja 28 päivä vasta.
 
Näin kävi. Eturiviin vielä änkesin, kun sattuivat olemaan vähiten suositut paikat. Pitäisikö ottaa kuulosuojaimet mukaan?

Näin kävi. Eturiviin vielä änkesin, kun sattuivat olemaan vähiten suositut paikat. Pitäisikö ottaa kuulosuojaimet mukaan?
 
En usko kuulosuojaimia tarvittavan, tai ainakaan Kuopion kaupunginorkesteri ei kovin kovaa paukutellut kun kävi täällä Kajaanissa esittäytymässä. Toisaalta ei minulla ollut kuulosuojaimia Terveiden käsien tai Viikatteenkaan keikalla; eräällä "undergroundmetalliminifestarilla" niitä olisi sen sijaan tarvittu, eikä vain sen musiikin tason vuoksi.

Schönbergin subjektiivista ekspressionismia ja numerologiaa yhdistelevä opus 21 ("Pierrot Lunaire") sen sijaan kyllä tulee verhon takaa yleisön eteen vedetyksi. Vieläpä heti ensimmäisenä päivänä. Todennäköisesti tämä Wien-maraton on se, jonka käyn katsomassa mikäli muuta en.
 
Muuta mielenkiintoista oli "Unkarilainen maraton"
 
Mä kävin katsomassa nämä ja 8 muuta konserttia, semmoinen rento yhden-kahden konsertin päivätahti. Harry Halbreichin luennoista pidän kovasti, joka päivä ne eivät oo istuneet luontevasti päiväohjelmaan, mutta jonkun sai nytkin niitä käytyä kuuntelemassa.
 
Schönberg ei oo mun juttuni, ei ainakaan vielä.... joten ei liene suuri yllätys etten kauheasti innostunut Skandinaavia-konsertissa uusista suomalaisista teoksista - valitettavasti. Griegin Holmbergin Ajoilta jäi mulle sen konsertin kohokohdaksi.
 
Unkarilainen maraton oli aivan mieletön, istuin eturivissä keskellä. Sen illan Brahmsin eka pianokvartetto ei ihan heti unohdukaan! Fantastista!
 
Muutenkin tykkäsin tosi paljon. Ohjelmahan oli jo itsessään taideteos. Ensi vuonna taas!
 
Mitäs muut ovat pitäneet?

Schönberg ei oo mun juttuni, ei ainakaan vielä.... joten ei liene suuri yllätys etten kauheasti innostunut Skandinaavia-konsertissa uusista suomalaisista teoksista - valitettavasti. Griegin Holmbergin Ajoilta jäi mulle sen konsertin kohokohdaksi.
 
Hieman ohi aiheen voisi todeta, että harmikseni vasta liian myöhään huomasin, että tässähän olisi kuukauden alussa ollut eräs nimeomaan uudelle musiikille vihkiytynyt festivaali, hieman kauempana tosin, mutta ehkä se olisi ollut vierailun arvoinen. Radionteja toki olen sieltä kuunnellut, ja monia hyviä teoksia sieltä on tarttunut väijyntälistalle, esimerkiki James Dillonin neljäs jousikvartetto ja Sampo Haapamäen "Connection".

Mitäs muut ovat pitäneet?
 
No kyllähän siitä pidettiin. En muistanutkaan, että taidemusiikki kuulostaa livenä noin paljon paremmalta. Puhumattakaan soittajien tulkinnan seuraamisesta: kyllä taidemusiikissakin on visuaalisia elementtejä siinä kuin rockmusiikissa - joissain uudemmissa teoksissa tämä oli jokseenkin vielä enemmän itsestäänselvää, esimerkiksi Ralf Gothonin uudessa jousikvartetossa, jossa oli hieman teatterimaisia elementtejä mukana.
 
"The five seasons" -konsertti oli ensimmäinen, jonka kävin katsomassa, eikä lainkaan huono aloitus ollut. Vivaldin vuodenajat olivat melko kevyt ja itsestäänselvä aloitus, mutta jousiorkesteri kuulosti upealta ja myöhemmin loppukonsertin kamariorkesterin äänenjohtajanakin nähti viulisti - jonka nimeä en nyt muista - tulkitsi niin tunteella kaikki soittonsa, että on siitä tässä vielä mainittava!
 
Konsertissa kuultiin myös Astor Piazzolan pari teosta, kaksi osaa teoksesta "4 Estaciones Portenas". Teos oli melko iskelmällinen ja kevyeen musiikkiin kallellaan, mutta tykkäsin siitä silti tai juuri siksi. Earle Brownin teos "December 1952" on graafisen notaation merkkiteoksia (katsoin juuri Wikipediasta) ja sitä ohjelmistossa mainostettiin sivun alalaitaan pläntätyn nuotin, joka siis on erilaisia viivoja neliössä, avulla. Kuitenkin soittajilla oli konsertissa melko tarkat nuotit edessään, mikä oli pettymys, sillä olisin odottanut kollektiivi-improvisointia, mutta teos oli kyllä muuten hyvä, vaikka toisaalta pettymyksen tuotti myös se, että sävelmateriaali ei lainkaan vastannut kuvaani, jonka oli muodostanut nimen ja nuottiesimerkin avulla: odotin ehkä jopa hieman Webern-tyyppistä fragmentaarisuutta, mutta teos oli aikamoista rymistelyä.
 
Varsinainen kohokohta oli Toshio Hosokawan vuonna 2001 säveltämä teos klarinetille ja jousikvartetille. Teoksessa kuultiin hitaita, jännittyneitä sointuja, varovaista melodista kehittelyä ja klarinetin läpi puhallettua ilmaa. Harmonia ei korvaani kuulostanut kauhean funktionaaliselta, vaan melko tajunnanvirtamaiselta, mikä oli vain hyvä asia. Mahtavia mielikuvia ja assosiaatioita herätteli tämä.
 
Toinen seuraamani oli sitten kolmesta teoksesta koostunut Mozart-tyyppinen katselmus. Ensimmäistä teosta, G-duuri jousikvarettoa, vaivasi klassismin sietämätön keveys: peittelemättömät perussävelkulut, rauhallinen dynaaminen vaihtelu ja niin edelleen. Toisena teoksena kuultiin Alfred Schnittken sovitus Mozartin pantomiimista, joka olikin sitten alkuperäisehkössä asussaan - kera modernin koreografian - seuraava numero.
 
Schnittken sovitus oli oikein mainio, mutta täytyy sanoa, että pidän enemmän teoksen versiosta jousiorkesterille. Lievää riintasointisuutta ja sekuntikulkuja kuultiin toki, mutta parhaat hapon viskaamiset silmille olivat tästä versiosta jääneet pois. Mozartin pantomiimi, k416, oli mainio teos ja koreografiaakin katseli melko mielellään, mutta en tiedä olisiko ollut hauskempaa kuunnella pelkkää musiikkia. Ehkä en ole tanssi- ja teatterialalla tarpeeksi sivistynyt, jotta olisin tajunnut kaikkia viittauksia.
 
Olin sitten myös päätöskonsertissa. Alussa kuultiin pianokappaleita (mutta nyt jälkeen päin, tämän kappaleen jo kirjoittaneena, huomautan, että olihan tuossa myös Schubertin yksi biisi, joka oli klarinetille, lauluäänelle ja pianolle), joista positiivisimmin yllättivät Olivier Messianin "Ile de feu" ja Jouni Kaipaisen "Tuulta odotellessa ja muita preludeja", jonka esitys oli maailman ensi-ilta. Kaipaisen teoksessa oli mahtavia kromaattisia riitasointeja, joista tuli mieleen tuuli heiluttelemassa oksia. Konsertin aloituskappale, Berion "Wasserklavier", ei sekään huono ollut, mutta ei säväyttänyt kuten mainitsemani.
 
Varsinainen konsertin kohokohta oli nuorehkon Silvia Colasantin 2005-vuonna säveltämä teos "In the Earth and Air". Teos oli mahtavaa modernin kuuloista säveltapailua. Kuultiinpa jopa ainakin yksi ääni marimbasta jousella soitettuna, mikä oli siksi niin hienoa, että olen aina sellaisen äänen tahtonut kuulla. Äänenvärillistä hienoutta oli myös päätöskappaleessa, Mahlerin "Das lied von der Erde":ssä, jossa Schönbergin sovittamana oli tietenkin harmooni ja celesta, tosin, harmoonia en harmikseni oikein paksun kudoksen alta hamottanut ja celestaakin soiteltiin vain lopussa.
 
Sellaisehkoa (varaan oikeuden olla eri mieltä itseni kanssa).

Olen hyvin pitkälti samaa mieltä kokarekin kanssa. Modernit teokset säväyttivät odotetusti eniten, mutta pidin paljon myös hieman vanhemmistakin kappaleista, vaikka niiden tunnelma olikin minulle hieman vaikeammin tavoitettavissa.