Aloittelijat ›

Kunnon opettaja pistää oppilaansa tahkoamaan myös niitä tylsiä, mutta pidemmän päälle erinomaisen hyödyllisiä juttuja. Niitä, jotka tulevat tarpeeseen kun mennään biisin ehdoilla eikä sen mukaan mitä soittaja sattuu osaamaan.
 
Totta...mutt vaarana on aina tietysti se, ett motivaatio kuolee tollasessa. Muistan pienenä, kun hoitopaikkani tytär opetteli puoliväkisin pianonsoittoa soittotunneilla. Ei se erityisen intohimoiselta oppimiselta vaikuttanu;)
 
No joo...uskon, että hyvät soitonopettajat pyrkivät olemaan enemmän innostavia? En tosin itse ole ottanu tuntiakaan.
 
Sillon kun itse aloittelin hommia, ni ei ollut ajatustakaan mistään muusta tavasta, kun oppia itse. Kaikki kaverit opetteli itse, eikä toisaalta meilläpäin ois ollu edes mahdollista löytää mitään opettajaa. Aloin sitten vaan kuuntelemaan levyiltä ja kokeilemaan. Sitä oli niin itseppäinen, ett kuunteli jotain levyn kohtaa vaikka 100 kertaa, ett keksi,miten se meni! Omalta kohdaltani voin sanoo, ett olen nauttinut joka ikisestä hetkestä, minkä olen viettänyt kitaran kanssa treenaten tai soittaen. Homma ei oo ikinä tuntunu vastenmieliseltä! Onhan itseoppimisessa oma viehätyksensä ja tottakai siitä saa kiksejä, kun keksii juttuja itse. Eikä kukaan muu ole määräämässä, millon treenaan tai mitä treenaan.
 
Toisaalta, niinkun tossa mainittiin, ni kyllähän noissa tunneissa etunsa on. Kyllä se itsellekin ois välillä tehny ihan hyvää, ku ois joku ollu vieressä sanomassa, ett älä tee tuollatavalla!;) No mutta ei se ole oikeestaan ikinä harmittanu.
 
Kyllähän tunneille kannattaa mennä...jos hommaa pitää mielekkäänä. Pääasia on, ett se on hauskaa. Itsekkin tottakai voi opetella. Kannattaa vaan sillon ottaa ihan tosissaan kaikki neuvot, mitä kirjoissa kerrotaan, eikä sovellella niinku allekirjoittanu!;) Tollaset hullunkurisesti opetellut perusjutukin saattaa vuosien jälkeen olla aika hankalia muuttaa...nim. kokemusta on!