Rock, pop, alternative ›

Se Krokuksen uusin on outo levy. Periaatteessa ihan kelpo kamaa mutta liiaksi turhia ralleja ja laulaja kuulostaa niin pahoin Bon Scottilta että ihan jo ärsyttää. Lisäksi kokoonpanossa soittaa kaksi kitaristia joista toisella ei ole mitään tyylitajua. Kaiken kruunaa suorastaan naiivin "tekoäijä"-sanoitukset. Ei siinä, onhan levyllä muutama oikeastikin hyvä biisi kuten vaikka Rocks off!, joka lie ties kuinka mones nimen kantaja. Kyllä täytyy sanoa että jos pitää pistää AC/DC ja Krokus samalle viivalle niin edellämainittu on maalissa jo kun jälkimmäinen vasta starttaa. :)
 
Kummalla kitaristilla ei oo tyylitajua?
 
E: Jos tarkoitat Dominique Favezia, olen kyllä täysin erimieltä. Kundihan pistelee menemään Gretsch Duo Jetillä aivan mahtavasti; Loistava soittotyylitaju ja saundi! Viimeks kun nähtiin Tavastialla, kertoi että Gretschissä on kiinni tehtaan Filter'Tronit.
 
Jos taas tarkoitat Favezin pukeutumistyylitajua, en ymmärrä miten se tohon Hellraiser-lätyn musaan liittyy. Ryssältähän se jäbä tietysti näyttää huppareineen ja polvipussisine khakihousuineen.

Kummalla kitaristilla ei oo tyylitajua?

E: Jos tarkoitat Dominique Favezia, olen kyllä täysin erimieltä. Kundihan pistelee menemään Gretsch Duo Jetillä aivan mahtavasti; Loistava soittotyylitaju ja saundi! Viimeks kun nähtiin Tavastialla, kertoi että Gretschissä on kiinni tehtaan Filter'Tronit.

Jos taas tarkoitat Favezin pukeutumistyylitajua, en ymmärrä miten se tohon Hellraiser-lätyn musaan liittyy. Ryssältähän se jäbä tietysti näyttää huppareineen ja polvipussisine khakihousuineen.
 
Se joka soittaa soolon mm. Rocks off!-kappaleeseen on todella tyylitajuinen soittaja mutta se toinen joka vetelee niitä ihmekoukerotiluja ei kyllä ainakaan minussa mitään ihailua herätä. Samaten se Spirit of the night-kappaleen eka soolo on niin karmeeta kuraa että...Onneksi sitä seuraa sitten tyylikkäämpi soolo, joka tosin lopussa menee hiukan koukeroksi sekin. Ja pukeutumiseen en ota kantaa kun itse kuljen verkkareissa ja kulahtaneessa t-paidassa. :)

Se joka soittaa soolon mm. Rocks off!-kappaleeseen on todella tyylitajuinen soittaja mutta se toinen joka vetelee niitä ihmekoukerotiluja ei kyllä ainakaan minussa mitään ihailua herätä. Samaten se Spirit of the night-kappaleen eka soolo on niin karmeeta kuraa että...Onneksi sitä seuraa sitten tyylikkäämpi soolo, joka tosin lopussa menee hiukan koukeroksi sekin. Ja pukeutumiseen en ota kantaa kun itse kuljen verkkareissa ja kulahtaneessa t-paidassa. :)
 
Täytyy kuunnella tarkemmin, mutta ainakin keikalla Mandy Meyer soitti jok'ikisen soolon. Samoin levyn kannessa lukee selkeesti Mandy Meyer, lead guitar ja Dominique Favez, rhythm guitar.

Täytyy kuunnella tarkemmin, mutta ainakin keikalla Mandy Meyer soitti jok'ikisen soolon. Samoin levyn kannessa lukee selkeesti Mandy Meyer, lead guitar ja Dominique Favez, rhythm guitar.
 
Niin lukeekin ja mietin että tämä Favez on kumminkin soittanut osan sooloista koska niissä on niin kahta eri tyyliä. Veikkaisin että juurikin nämä mielestäni hyvät soolot kuten esimerkiksi vaikka se Rocks off! on hänen soittamiaan. :)

Se joka soittaa soolon mm. Rocks off!-kappaleeseen on todella tyylitajuinen soittaja mutta se toinen joka vetelee niitä ihmekoukerotiluja ei kyllä ainakaan minussa mitään ihailua herätä. Samaten se Spirit of the night-kappaleen eka soolo on niin karmeeta kuraa että...Onneksi sitä seuraa sitten tyylikkäämpi soolo, joka tosin lopussa menee hiukan koukeroksi sekin.
 
Kuuntelin. Kyllä se vain on niin että Meyer vetää kaikki soolot. Meyerin kunniaksi onkin todettava että osaa soittaa monella eri tyylillä. Spirit Of The Night on rainbow-pastissi joka vaatii vissiin vähän tilua. Rocks Off:issa vedetäänkin sitten perinteistä chuckberry-likkiä, mutta kyllä Meyerin vibra on sieltäkin tunnistettavissa. Tavastian keikalla totesin kaverin monipuolisuuden, vaikkei se kaikilta osin meikäläisenkään makua vastaa. Wah ja slidekin on jäbällä kiitettävästi hallussa.

www.acdcpower.net ja jokunen muu nettisaitti tietää kertoa että uusi DVD joka sisältää Bonin ja Brianin aikaista matskua (tiedä sitten minkälaista tällä kertaa, family jewels part 2?) ilmestyisi syyskuussa ja uusi levy tulisi kauppoihin alkuvuodesta 2008... huhuja?

Kuuntelin. Kyllä se vain on niin että Meyer vetää kaikki soolot. Meyerin kunniaksi onkin todettava että osaa soittaa monella eri tyylillä. Spirit Of The Night on rainbow-pastissi joka vaatii vissiin vähän tilua. Rocks Off:issa vedetäänkin sitten perinteistä chuckberry-likkiä, mutta kyllä Meyerin vibra on sieltäkin tunnistettavissa. Tavastian keikalla totesin kaverin monipuolisuuden, vaikkei se kaikilta osin meikäläisenkään makua vastaa. Wah ja slidekin on jäbällä kiitettävästi hallussa.
 
???
Jaa se siis onkin kaikki yhen kitaristin soittamaa. No siinä tapauksessa sanoisin että enemmän sitä melodista ja selkeetä soittoa ja vähemmän niitä ihmetiluja, jotka valitettavasti ei toimi niissä biiseissä kovinkaan usein. :)

www.acdcpower.net ja jokunen muu nettisaitti tietää kertoa että uusi DVD joka sisältää Bonin ja Brianin aikaista matskua (tiedä sitten minkälaista tällä kertaa, family jewels part 2?) ilmestyisi syyskuussa ja uusi levy tulisi kauppoihin alkuvuodesta 2008... huhuja?
 
Vasta 2008? Huoh, näköjään saa jatkaa odottelua. :(

Vasta 2008? Huoh, näköjään saa jatkaa odottelua. :(
 
Pitäis nyt sitten paikkansa tällä kertaa. Varmaan neljä vuotta on näitä lupailuja kuultu. Kun ei ehtis bändi kuolla vanhuuteen ennen sen levyn tekoa.
 
Family Jewels kakkosen ottaisin kyllä vastaan riemulla.
 
E. On kyllä hilpeitä nuo huhut. Viimeisin "päivitetty" tieto uudesta albumista kertoi että biisit on periaatteessa olemassa mutta studioon ei olla vielä menty. Nyt täällä http://www.bravewords.com/news/65637 taas sanotaan, että levy on jo tehty ja odottelee vain julkaisuaan.
 
Eipä tuolla acdcpower.net-sivuston keskusteluforumilla tunnuttu kovin luottavaisin mielin suhtautuvan näihin levyuutisiin.

Eipä tuolla acdcpower.net-sivuston keskusteluforumilla tunnuttu kovin luottavaisin mielin suhtautuvan näihin levyuutisiin.
 
Tosin eipä näitä huhuja olla ennen lueskeltu vaikkapa acdcpower.net:n etusivulta, joka on aina ollut luotettava tiedonlähde (siis sivusto, ei foorumi), että tässä huhussa luultavasti on perääkin. Tosin vaikka olisikin totta, niin eihän se tarkoita etteikö aikataulut siltikin voisi venyä.
 
Jääpi nähtäväksi... tuntuu kyllä järjettömältä kun miettii tätä hommaa, tätä levyä odoteltiin jo vuonna 2003 ihan kuumeisena kun bändi puhui, että homma etenee hyvin ja tällä kertaa ei tarvitse odottaa uutta albumia viittä vuotta.

Jääpi nähtäväksi... tuntuu kyllä järjettömältä kun miettii tätä hommaa, tätä levyä odoteltiin jo vuonna 2003 ihan kuumeisena kun bändi puhui, että homma etenee hyvin ja tällä kertaa ei tarvitse odottaa uutta albumia viittä vuotta.
 
No joo ja missään vaiheessa ei ole tullut mitään selitystä sille miksi homma kestää ja kestää... oliko jossain vaiheessa jotain tekijänoikeus- tms. ongelmia kun Sony rupes remasteroimaan niitä vanhoja levyjä? En muista enää. Joka tapauksessa alkaa jo odottaminen rasittaa todella.

Noniin vihdoinkin löysin kunnon palstan missä keskustellaan AC/DC:stä.
 
8 vuotiaasta asti kuunneltu ja onhan se varmasti maailman parhaimpia bändejä.
 
Mikäs on teijän lempilevy?
 
Ite en osaa parasta sanoo mut Top 3:
 
Flick Of The Switch
Let There Be Rock
Blow Up Your Video tai For Those About The Rock.

Meni vähän Topikiksi mutta ihan sama.

Milloinkohan ilmestyy Live At Donington HD-versiona?
 
Silloin saapuu HD-soitin meidän kotiin...

Mikäs on teijän lempilevy?
 
Näitä listoja tuppaa vähän tulemaan parin sivun välein, mutta ei kai siinä mitään.
 
Oliskohan itellä top 3 tällä hetkellä jotenkin näin että:
 
Powerage
Highway to Hell
Back in Black
 
Korostan ilmaisua tällä hetkellä.

Eipä näin pitkään keskusteluun enää mitään tuoretta pysty keksimään. Mutta mielipiteeni sanon silti, kun nyt olen sellaisella tuulella. AC/DC oli 70 - luvun paras rockbändi. Minulle se on, kaikki kymmenien vuosien aikana kuunneltu musiikki yhteenlaskien, parhaista paras edelleen. Palaan kuuntelemaan heidän rokkiaan aina uudelleen, se pysyy tuoreena. Olen palannut AC/DCn kanssa juurille 80, 90 ja 2000 luvuilla. Oikeastaan kaikkeen muuhun olen lopulta aina kyllästynyt, vaikka näitä kiinnostuksen ja innostuksen kohteita on riittänyt punkista souliin. AC/DC pysyy ykkösenä, vaikka uuden matskun tuotanto onkin hiipunut. Riittäähän sitä kuuntelemista jo tehdyssäkin tuotannossa.

Eipä näin pitkään keskusteluun enää mitään tuoretta pysty keksimään. Mutta mielipiteeni sanon silti, kun nyt olen sellaisella tuulella. AC/DC oli 70 - luvun paras rockbändi. Minulle se on, kaikki kymmenien vuosien aikana kuunneltu musiikki yhteenlaskien, parhaista paras edelleen. Palaan kuuntelemaan heidän rokkiaan aina uudelleen, se pysyy tuoreena. Olen palannut AC/DCn kanssa juurille 80, 90 ja 2000 luvuilla. Oikeastaan kaikkeen muuhun olen lopulta aina kyllästynyt, vaikka näitä kiinnostuksen ja innostuksen kohteita on riittänyt punkista souliin. AC/DC pysyy ykkösenä, vaikka uuden matskun tuotanto onkin hiipunut. Riittäähän sitä kuuntelemista jo tehdyssäkin tuotannossa.
 
Mä olen nyt varmaan joku pyhäinhäpäisijä, mutta mun mielestä parasta accadaccaa on Brianin aikainen matsku. Back in Black, The Razors Edge ja yllättävänä valintana Stiff Upper Lip.
 
...ei, en ole sunnuntaikuuntelija, vaan mun rock-innostus on tästä yhtyeestä lähtöisin. Mulle ei vaan kolahda se aikaisempi, väittäisin että punkimpi meininki. Highway to Hell on tosin mahtava albumi, siellä on oikeesti hyviä piisejä. Toisaalta kun Bonin saundi ei niin kovaa kolahda, se on jäänyt hiukan taka-alalle eikä Brian oikeen niitä biisejä pysty niin vetämään.

Joo Stiff Upper Lipin nimibiisi esim. on aivan umpirautaa, sen riffin aggressiivinen itsepäisyys nostaa kuuntelijan adrenaliinit aika hyvin. On se muutenkin hyvä levy. Brianin äänessä on voimaa ja tunnetta. Kumma kun eri kuuntelukerroilla sen laulu kuulostaa erilaiselta, siinä on niitä sävyjä paljon. Tämän levyn mukana pääsee takaisin juurille 2000 - luvulla, kokeilkaa vaikka.

Mä olen nyt varmaan joku pyhäinhäpäisijä, mutta mun mielestä parasta accadaccaa on Brianin aikainen matsku. Back in Black, The Razors Edge ja yllättävänä valintana Stiff Upper Lip. .
 
Itsekin koen tärkeimmäksi Brianin aikaisen tuotannon, ehkä osittain siks, että sen parissa on kasvanut ja niinhän sitä sanotaan että jossain 14-18 -vuotiaana diggaitu musa määrittää sen vahvimman musamaun myös aikuisiälle
 
arvostan valtavasti myös bonin ajan tuotantoa, mutta kaikein parhaiten saa ihon kananlihalle vaikkapa back in black ja stiff upper lip