Media ja viihde ›

Onko ihan M-netistä lainattua tekstiä, epäilenpä?
 
En tarkoittanutkaan Mnettiläisten kommentteja.

Mutta myöntäkää että se on hienoa, että Nummelin ja Lehtonen pääsivät All Stars-joukkueeseen.

Tehoton hyökkäys, väsyneesti pelaavat vakiomiehet, jatkuvasti tyrivä puolustus, epävarma maalivahti, huono ylivoima, laiska alivoima...
 
Ei tuollaisella joukkueella voiteta. Parista hienosta taistelusta huolimatta todella väsynyt turnaus. Ei vituttanut paljoakaan, kun vertaa esim. Torinon olympialaisiin. Silloin Suomi oli turnauksen suvereenisti paras joukkue, mutta finaalissa jäädyttiin vaihteeksi. Tässä turnauksessa väsynyt, laiska ja innoton joukkue pääsi jopa finaaliin asti. Ihan ok, ensi vuonna uusia miehiä ja parempaa peliä.

epävarma maalivahti
 
Finaalin kolmannen vähän helpon lisäksi Lehtonen oli kyllä aika takuuvarma, jos tuollaisella maalivahtityöskentelyllä ei pärjää niin seinäkö siihen pitäisi pystyttää? Turnauksen parhaaksi valittiin.

Noniin, koitetaanpas uudestaan pahimman tunnekuohun laannuttua...eli:
 
Ei todellakaan ole perustelematonta kiinnittää huomiota epäkohtiin, koska niitäkin löytyy. Sitähän minäkin (ainakin yritin) tuoda esille omassa tekstissäni, että Suomi ei pelannut ihan putkeen ja kritiikkiä sopii ja pitää esittää. Koitin nyt enemmänkin saada näitä ainaisia parkujia miettimään mielipiteitään hetken pidempään, sillä se ei ole todellakaan perusteltua, että etukäteen hävitään ottelu kotisohvalla, sitten 3-0 tilanteessa sanotaan, että peli on hävitty, mutta 3-2 tilanteessa sitten ollaankin Suomen kovimpia faneja. Ottelun päätyttyä sitten ruoditaan kun kaikki pelasivat päin helvettiä ja mikään ei toiminut.
 
Sitä kun mietitään, että Suomesa ei voittamisen kulttuuria ole, niin kyllä se yhtälailla näkyy foorumeilla ja kisakatsomoissa ympäri maata: ei uskalleta kannustaa omaa joukkuetta, jos vaikka oltaisiin herranen aika sentään väärässä !! Eihän se nyt käy, että on kannustanut häviävää joukkuetta.
 
Eilistä finaalia ei tuolla pelillä olisi kuulunutkaan voittaa eikä henk.koht. vitutus ole todellakaan niissä sfääreissä, joissa se oli esim. Torinon olympiafinaalin jälkeen, sillä Kanada oli parempi joukkue. Piste.
 
Aiheellinen kritiikki on aina toivottua ja suotavaa, mutta suoranainen tappotuomio pienimmästäkin erheestä ja ennenkaikkea etukäteen on täysin perustelematonta ja suurinta myrkkyä sille voittamisen kulttuurin esiin nousulle.
 
Samoilla linjoilla ollaan siis loppupeleissä. Rasittavimpia ovat tällaiset "sarkasmifanit", jotka kannustavat vastustajaa lakonisilla "noni!" -tyyppisillä huudahduksilla. Ärh.
 
Sinänsä on totta, että tällä kertaa hopeasta pitäisi osata iloita edes vähäsen, sillä Suomen joukkue ylitti näissä kisoissa itsensä aivan reilusti ja Kanada oli aivan murskaavan tehokas (lue: hyvä) finaalissa.
 
E: Ja hyvä kirjoitus oli tuossa jonkun postaamassa blogissa. Suomessa törmää jatkuvasti näihin "kyllä se kulta vielä tulee" jne. -mantroihin, aivan kuin olisi olemassa joku jääkiekkojumala, joka palkitsee ajallaan kovan tsempin hyvällä tuurilla. Ottelut (ja turnaukset) voitetaan itse. Kun tulee maalintekopaikka, niin kiekko laitetaan ylämummoon, eikä vedetä silmät kiinni toivoen parasta. Perskule.

Finaalin kolmannen vähän helpon lisäksi Lehtonen oli kyllä aika takuuvarma, jos tuollaisella maalivahtityöskentelyllä ei pärjää niin seinäkö siihen pitäisi pystyttää? Turnauksen parhaaksi valittiin.
 
Munsta Lehtonen oli näissä kisoissa liikaa päivästä kiinni.

Suomalainen fani lopettaa kannustamisen juuri sillä hetkellä kun sitä eniten tarvittaisiin - tappioasemassa. Ja jos tappioasemaa on tuollaiset kolme maalia, niin istutaan apaattisena ja muristaan että kun ei osata pelata niin eihän tästä mitään tule. Sitten kun joukkue kirii maalin päähän, niin ollaan taas naama punaisena karjumassa kannustussanoja. Ja kun se lopullinen niitti tulee, niin lösähdetään taas sinne tuoliin murjottamaan ja nolona siitä että edes erehtyi olettamaan että tästä voisi vielä tulla jotain. Ja sitten manataan joukkueen huonoutta, että eihän tällaisella jengillä kerta kaikkiaan voi voittaa, ja unohdetaan autuaasti että vain vuorokausi aiemmin tuli hehkutettua sitä mahtavaa jengiä joka välierässä kaatoi kisojen suuren ja mahtavan ennakkosuosikin.
 
Että tällasta se.

unohdetaan autuaasti että vain vuorokausi aiemmin tuli hehkutettua sitä mahtavaa jengiä joka välierässä kaatoi kisojen suuren ja mahtavan ennakkosuosikin.
 
Että tällasta se.
 
Tai sitten ei. En ole kääntänyt kelkkaani kertaakaan. Yhtä pessimistisesti suhtautunut Suomen otteisiin ennen ja jälkeen pelien, sekä niiden aikana.
 
EDIT: lainauksen korjaus.

Tai sitten ei. En ole kääntänyt kelkkaani kertaakaan. Yhtä pessimistisesti suhtautunut Suomen otteisiin ennen ja jälkeen pelien, sekä niiden aikana.
 
EDIT: lainauksen korjaus.
 
Nojoo, mutta tämä olikin yleistämistä.

Suomalainen fani lopettaa kannustamisen juuri sillä hetkellä kun sitä eniten tarvittaisiin - tappioasemassa. Ja jos tappioasemaa on tuollaiset kolme maalia, niin istutaan apaattisena ja muristaan että kun ei osata pelata niin eihän tästä mitään tule. Sitten kun joukkue kirii maalin päähän, niin ollaan taas naama punaisena karjumassa kannustussanoja. Ja kun se lopullinen niitti tulee, niin lösähdetään taas sinne tuoliin murjottamaan ja nolona siitä että edes erehtyi olettamaan että tästä voisi vielä tulla jotain. Ja sitten manataan joukkueen huonoutta, että eihän tällaisella jengillä kerta kaikkiaan voi voittaa, ja unohdetaan autuaasti että vain vuorokausi aiemmin tuli hehkutettua sitä mahtavaa jengiä joka välierässä kaatoi kisojen suuren ja mahtavan ennakkosuosikin.
 
Että tällasta se.
 
Tappioasemassa näkyy niitä murtuneita naamoja ihan tasapuolisesti kaikilla faneilla. Ei se suomalaisten yksinoikeus ole. Turhaahan se olisi huutaa ja kannustaa jos ollaan 3-0 tappioasemassa ja peli on mitä on - perseestä. Siinä vaiheessa kun huomaa taistelun syttyvän joukkueessakin on fanillakin aihetta kannustaa.
 
Huvittavaa lukea kuinka pitäisi iloita hävitystä hopeasta. Miksi ei saa pettyä? Pidätän ainakin itselläni oikeiden siihen.

Tappioasemassa näkyy niitä murtuneita naamoja ihan tasapuolisesti kaikilla faneilla. Ei se suomalaisten yksinoikeus ole. Turhaahan se olisi huutaa ja kannustaa jos ollaan 3-0 tappioasemassa ja peli on mitä on - perseestä. Siinä vaiheessa kun huomaa taistelun syttyvän joukkueessakin on fanillakin aihetta kannustaa.
 
Huvittavaa lukea kuinka pitäisi iloita hävitystä hopeasta. Miksi ei saa pettyä? Pidätän ainakin itselläni oikeiden siihen.
 
Jep, kuuntelitteko esim. venäläistä yleisöä siinä vaiheessa kun joukkue ei ylivoimalla saanut SUomea vastaan tehtyä maalia ekan minuutin aikana? Osataan sitä muuallakin...enpä ole koskaan Suomessa kuullut, että kotiyleisö BUUAISI ja viheltäisi Leijonille...

Venäjä sen mestaruuden kuitenkin olisi ansainnut. Kanada pääsi vähän Suomen kustannuksella helpommalla kun eivät kohdanneet isäntämaata finaalissa. Kaiken lisäksi ei voisi uskoa että Kanada oli vielä ensimmäisessä pelissä Saksaa vastaan aivan kusessa ja voitti pelin lopulta maalin erolla.
 
Jotta Venäjä olisi ansainnut voittonsa, niin sen olisi pitäinyt kaataa Suomi välierissä. Ja noilla ensimmäisillä peleillä ei ole muutenkaan paljoa merkitystä suurille kiekkomaille... Ainoastaan se, että saa pelejä alle ennen tärkeitä matseja.

Jotta Venäjä olisi ansainnut voittonsa, niin sen olisi pitäinyt kaataa Suomi välierissä. Ja noilla ensimmäisillä peleillä ei ole muutenkaan paljoa merkitystä suurille kiekkomaille... Ainoastaan se, että saa pelejä alle ennen tärkeitä matseja.
 
Näin juuri. Matsi kerrallaan, ja kaikki pitää hoitaa jos meinaa kannua nostella.

Venäjä sen mestaruuden kuitenkin olisi ansainnut.
 
Miksi ihmeessä jos lilliputti-suomi kaataa mammutin välierässä?

Venäjä sen mestaruuden kuitenkin olisi ansainnut.
 
Minun mielestäni Georgia olisi ansainnut mestaruuden.

aivan kuin olisi olemassa joku jääkiekkojumala,
 
http://www.jatkoaika.com/albumit/passi0607/Kiprusoff_Marko_06_01.jpg

Tappioasemassa näkyy niitä murtuneita naamoja ihan tasapuolisesti kaikilla faneilla. Ei se suomalaisten yksinoikeus ole.
 
Tottahan tuo. Mutta tämä...
 
Turhaahan se olisi huutaa ja kannustaa jos ollaan 3-0 tappioasemassa ja peli on mitä on - perseestä. Siinä vaiheessa kun huomaa taistelun syttyvän joukkueessakin on fanillakin aihetta kannustaa.
 
...on aika ikävää. Entäpä jos juuri se fanien kannustus tappioasemassakin sytyttäisi joukkueen siihen taisteluun? Vai eikö joukkue tarvitse/ansaitse kannustusta tappioasemassa? Tuo on vähän sellaista laiskaa fanikulttuuria, mutta eipä sekään toisaalta yksinomaan suomalaisten synti ole.
 
Huvittavaa lukea kuinka pitäisi iloita hävitystä hopeasta. Miksi ei saa pettyä? Pidätän ainakin itselläni oikeiden siihen.
 
Ei häviöstä tarvitse iloita, mutta olihan hopeamitali saavutuksena jotain ihan muuta kuin mitä yleisesti tunnuttiin odottavan.

Miksi ihmeessä jos lilliputti-suomi kaataa mammutin välierässä?
 
Ei Suomi ole mikään lilliputti jääkiekossa, tarkistapa vaikkapa arvokisamenestys, kovimpia kisoja myöden, ja vertaa Venäjän vastaavaan.

Ei Suomi ole mikään lilliputti jääkiekossa
 
Tarkastellaanpa lähtökohtaisesti juuri kyseistä peliä, jossa Venäjällä oli ns. "Dream Team", eli materiaaliltaan kasassa huikea ryhmä ja jonka matkan pysäyttää piskuinen Suomi, jonka kokoonpano oli normaali mm-kisajoukkue ja jonka joidenkin pelaajien tasosta en ole edelleenkään kovinkaan vakuuttunut.
Venäjän otteet olivat alku- ja välisarjassa huikeita ja eihän se mikään salaisuus ole, että välierässä Venäjän odotettiin lähinnä kävelevän Suomen yli finaaliin. Venäjä oli mitalipeleihin tultaessa suurin mestarisuosikki, näin voitaneen väittää. Eli yhteenvetona: altavastaaja-Suomi laittoi suursuosikki-Venäjän kullankaivuureissulle pisteen.
 
Suomen avainpelaajat onnistuivat tuossa välierässä, mikä johti sitten siihen, että Suomi meni finaaliin ja Venäjä joutui pronssiotteluun.
 
Venäjä ei siis MISSÄÄN TAPAUKSESSA olisi ansainnut mestaruutta, eikä edes finaalipaikkaa pelkästään joidenkin alku- ja välisarjaesityksien perusteella. Homman nimi on puhtaasti "WIN THE RIGHT GAMES".
 
tarkistapa vaikkapa arvokisamenestys, kovimpia kisoja myöden, ja vertaa Venäjän vastaavaan
 
Ei tarvitse tarkistaa, lainaan tässä omaa kirjoitustani tästä ketjusta reilun kuukauden takaa:
 
Jos katotaan vaikka 90-luvulta tähän päivään asti Suomen arvokisamitaleja, niin kyllä niitä on ihan kiitettävä nippu. 13 jos oikein laskin. Siis 16 vuoden aikana 13 arvokisamitalia, joista 8 on mm-mitaleja.

1991 Canada cup-pronssia
1992 mm-hopeaa
1993
1994 olympiapronssia, mm-hopeaa
1995 mm-kultaa
1996
1997
1998 olympiapronssia, mm-hopeaa
1999 mm-hopeaa
2000 mm-pronssia
2001 mm-hopeaa
2002
2003
2004 World cup-hopeaa
2005
2006 olympiahopeaa, mm-pronssia

Otettava vielä huomioon, että ei ole kulunut edes 20 vuotta Suomen ensimmäisestä arvokisamitalista, Calgary 88. Toi "meriittilista" on kovaa valuuttaa mille tahansa kiekkomaalle.