Yleistä keskustelua musiikista ›

Aivan äsken, tässä samassa ketjussa, naureskeltiin kummaksuen sitä, että asiakkaat haluavat kuunnella kappaleita etukäteen netistä, eivätkä olekaan valmiit polkemaan neljää kilometria tuiskussa ostaakseen umpimähkään jonkin vinyylin.
 
Tietenkin, täysin käsittämätöntä ja halveksittavaa laiskuutta ja riskinottokyvyttömyyttä.
 
Sinä se osaat hienosti kärjistää. Noiden väliltäkö ei sitten löydy mitään vaihtoehtoja? Muistaakseni mainitsin mm. radion ja lehdet sekä levykaupan sedät, jotka soittavat kyllä pyydettäessä sitä vinyyliä, jos ei umpimähkään halua ostaa. Kummasti sitä niitten varassa on pärjätty ennen internetiä. Ei se toki tarkoita että tilanne oli silloin parempi, mutta ei se nyt hitto soikoon niinkään voi olla, että levyjen ostaminen nykyään olisi aivan mahdotonta jos ei saa netistä kuunnella etukäteen. Tai sitten voi todellakin puhua jonkun sortin avuttomuudesta.

Sinä se osaat hienosti kärjistää. Noiden väliltäkö ei sitten löydy mitään vaihtoehtoja? Muistaakseni mainitsin mm. radion ja lehdet sekä levykaupan sedät, jotka soittavat kyllä pyydettäessä sitä vinyyliä, jos ei umpimähkään halua ostaa. Kummasti sitä niitten varassa on pärjätty ennen internetiä. Ei se toki tarkoita että tilanne oli silloin parempi, mutta ei se nyt hitto soikoon niinkään voi olla, että levyjen ostaminen nykyään olisi aivan mahdotonta jos ei saa netistä kuunnella etukäteen. Tai sitten voi todellakin puhua jonkun sortin avuttomuudesta.
 
Huhhuh. Ei ihme että suomessa on paskaa asiakaspalvelua, ei todellakaan. Se menee näköjään läpi. Sakki on valmis antamaan toisen kiveksensä/tissinsä, että myyjä EHKÄ suostuu vilauttamaan levyn kantta.

Huhhuh. Ei ihme että suomessa on paskaa asiakaspalvelua, ei todellakaan. Se menee näköjään läpi. Sakki on valmis antamaan toisen kiveksensä/tissinsä, että myyjä EHKÄ suostuu vilauttamaan levyn kantta.
 
Paas pari esimerkkiä paskasta asiakaspalvelusta jostain MUUALTA kun musabusineksestä.

Huhhuh. Ei ihme että suomessa on paskaa asiakaspalvelua, ei todellakaan. Se menee näköjään läpi. Sakki on valmis antamaan toisen kiveksensä/tissinsä, että myyjä EHKÄ suostuu vilauttamaan levyn kantta.
 
Mitäs höpinää tämä on? Sellisti tossa ihmetteli ,että miten nyt on niin vaikea ostaa levyjä ilman nettiä kun on vuosikymmeniä selvitty ilmankin.Avuttomuutta tuo on minustakin.Ei netissä mitään vikaa ole ,mutta onhan sitä nyt muitakin kanavia kuten esim. kirjasto jonka lainausten perusteella allekirjoittanut on hankkinut montakin levyä.

Sinä se osaat hienosti kärjistää. Noiden väliltäkö ei sitten löydy mitään vaihtoehtoja? Muistaakseni mainitsin mm. radion ja lehdet sekä levykaupan sedät, jotka soittavat kyllä pyydettäessä sitä vinyyliä, jos ei umpimähkään halua ostaa. Kummasti sitä niitten varassa on pärjätty ennen internetiä. Ei se toki tarkoita että tilanne oli silloin parempi, mutta ei se nyt hitto soikoon niinkään voi olla, että levyjen ostaminen nykyään olisi aivan mahdotonta jos ei saa netistä kuunnella etukäteen. Tai sitten voi todellakin puhua jonkun sortin avuttomuudesta.
 
Esimerkit olivat kyllä hyvät, mutta älä takerru niihin.
 
Puhe oli ilmiöistä ja asenteista näiden tapausten ja kommenttien takana. Puhe oli rajoittamiseen ja kontrollointiin perustuvasta toimintatavasta, änkyrä-asenteesta jossa ainoa totuus on vuonna sirppi ja vasara laadittu viisivuotissuunnitelma.
 
En ihmettele että minun jutut menee joskus yli. Kirjoitan epäselvästi eikä ne ajatuksetkaan aina ihan kirkkaita ole, mutta sitä ihmettelen että esimerkiksi BC'tä vedellään pitkin lattioita ennen kun se ehtii avata edes suunsa. Se sanoo selvästi miten asia on, ja useimmiten hänellä on ihan kouriintuntuvia ideoita kuinka niihin voisi reagoida.
 
Mutta sanonpa myös sen, että älä huoli, tämä on asia jonka aika hoitaa. Joka päivä kasvavalle joukolle asiat joista me väännettään tässä, on yks hailee. He ovat syntyneet tähän tilanteeseen ja osaavat luonnostaan toimia siinä.
 
Iso osa siitä porukasta soittelee vielä autotalleissa, suurin osa jääkin sinne, mutta hyvin nopeasti sieltä alkaa tulla myös niitä 15 minuutin tähtiä jotka käyvät valoissa hetken, ja häviävät sen jälkeen herra ties minne.
 
Heillä on alunperinkin päämäärä selvä: Omat tuotokset on saatava soimaan kanavilla ja laitteissa, hinnasta viis. Kuten sanoin, niin en olisi yllättynyt jos me nähdään vielä tilanteita joissa kuluttajalle "maksetaan" että hän suostuu kuuntelemaan joitain tiettyä bändiä.
 
Tämän halusin sanoa, mutta tämän jälkeenkään en vaikene.

http://www.yle.fi/uutiset/pop/oikea/id59814.html
 
"Levy-yhtiö Warner Music Group pyrkii parantamaan talouttaan panostamalla digitaalisen musiikin jakeluun. Warner Music kertoi eilen kolmen viime kuukauden tuloksensa jääneen noin 20 miljoonaa euroa (n. 27 miljoonaa dollaria) tappiolliseksi. Syyksi ilmoitettiin kevyen musiikin myynnin hiipuminen ja nettipiratismi."
 
Ei taida olla "marginaali-ihmisten" aikaansaama ongelma. On myös huomattava, että kun mp3-soittimet yleistyvät kovaa vauhtia ja kuluttajilla saattaa olla taskussaan satojen levyjen musiikkikirjasto digitaalisessa muodossa, cd-levyjen myynti laskee mielestäni väistämättä. Kun kuuntelee musiikkinsa digitaalisessa muodossa ja kerää kokoelmansa näin, konkrettisen levyn ostaminen on enää vain eettisesti oikea teko.
 
Mutta kuten tuossa uutisessakin on, syyksi ilmoitettiin kevyen musiikin myynnin hiipuminen ja nettipiratismi. Minä uskon, että ainakin suurin osa näiden britneystefaniavrilaguileroiden diggareista on juuri niitä, joille musiikki on bilettä ja tähtipalloja. Sirkushuvia. Ei silloin varmaankaan arvosteta mitään "kansitaidetta" tai sitä levyä millään tavalla. Tästä päästään siihen 15 minuuttiin.
 
Näin ollen, niin sanottujen perinteisten hittibiisien ja -bändien kohdalla tilanne on tukalin, ja sen takia näihin panostetaankin markkinoimalla voimakkaasti. Luulisin, että warettaminen on yleisemmin juuri kevyen musiikin, hittimusiikin, tähdenlentojen ja tuotteistuksen uhrien ongelma. Ne "oikeasti mielenkiintoiset" bändit taasen puhuttelevat sitä valveutunutta musiikin harrastajaa, joka ostaa levynsä, tutkii kansia, keskustelee, arvioi.
 
Kaikki ihmiset eivät vain toimi samalla tavalla. Mutta onneksi me täällä olemme fiksuja ja järkeviä.
 
Ei hei koskaan astuta tästä kuplasta ulos, jooko?

Uskaltaakohan tähän nyt ottaa kantaa.
 
Niin tässä on aika monta täysin validia näkökulmaa nyt sekaisin. Ensinnäkin käsittääkseni Kiven ja muiden edustama kanta laillisuudesta ja aidosta, ja minusta, täysin perustellusta huolesta tekijänoikeuksista ja tekijän toimeentulosta. Se kun todellakin on työtä.
 
Seuraavaksi se vastakkainen näkökulma, joka alkaa siitä warettamisesta, ja niistä joita ei kiinnosta muukuin se, että mistä musiikin saa ilmaiseksi. He eivät välttämättä edes tiedosta tekevänsä mitään väärää eivätkä ajattele, että vievät joltakin leivän pöydästä tai vaikka tietäisivät eivät välitä.
 
Sitten ne warettajat jotka taas toimivat laittomasti, mutta esim. tutustuakseen levyyn ja poistavat sen sitten jos eivät levyä osta. Laitonta, mutta minusta(huom. minusta) jokseenkin perusteltavaa. Silti nämäkin ovat levy-yhtiöiden tulilinjalla, syystä.
 
Sitten ne levy-yhtiöt, joiden tehtävänä ja tarkoituksena on vain ja ainoastaan myydä levyjä(toki yksinkertaistaen, sillä on pieniä levy-yhtiöitä, joiden motiivit eivät välttämättä ole pelkästään rahassa, mutta niillekin se on toiminnan edellytys). Se on niiden elinkeino, ja siksipä levy-yhtiöt näkevät jokaisen waretetun levyn myynnin menetyksenä. Tuskin Alkossakaan ketään kiinnostaa juodaanko ostettu alkoholi vai meneekö se viemäristä alas vaimon löytäessä pullon, myynti on jo tapahtunut. Tämähän ei tietenkään kuluttajalle ole sama, eikä varmaankaan myöskään tuotteen tekijälle, siis muusikolla tässä tapauksessa. Tosin tämän huolen varjolla ollaan menty tekemään, minusta, aika lyhyt näköisiä ratkaisuja, kuten lähinnä kopiosuojaukset ja jossain määrin kansivihkoihin suuntautunut säästäminen(muistelisin tämän olleen yksi yritys vähentää tappioita), jotka siis lopulta aiheuttavat vain kiusaa ostajalle ja vähentävät cd-levyn viehätystä kuluttajan silmissä.
 
Seuraavana tulevat waretuksen ja mp3-rulianssin lailliset muodot, eli niiden myyminen verkkokaupoissa, joka onkin ehdottomasti askel oikeaan suuntaan. Tosin minä, ja luultavasti en ole tässä yksin, koen tarvetta omistaa musiikkini fyysisesti, eli selata sitä kasilehteä ja laittaa sen levyn hyllyyn. Kuitenkaan silläei ole mitään merkitystä asiassa yleisemmin. Se mitä mp3 tulee tekemään albumeille ja musiikin kokonaisuuksien kuluttamiselle jää nähtäväksi. Tosin aika vahvoja aavisteluja voinee jokainen tehdä. Kaupan rinnalle on myös noussut bändien toimesta ilmaisia ja laillisia tapoja kuunnella ja jopa hankkia levyjä netistä, jossa sinänsä minusta on jotakin ihailtavaa asenetta musiikin nostamisesta etusijalle ja bisneksen edelle, mutta tähän ei tietenkään ole kaikilla mahdollisuutta.
 
Kokonaistilanne on siis vähintään moniulotteinen. Selvää lienee vain, että muutoksia on tulossa. Eikä sillä onko muutos parempaan vain huonompaan suuntaan ole lopulta mitään väliä kokonaisuuden kannalta. Tukalimmassa asemassa lienevät ne jotka yrittävät kynsin ja hampain pitää kiinni vanhasta, ja kieltäytyvät näkemästä muuta. Lähinnä tässä nyt tulee mieleen suuret levy-yhtiöt, jotka ovat vaarassa pudota tekijän ja kuluttajan välistä pois, jos siis musiikintekijät haluavat niin. Toki silloinkin tulee löytymään ihmisiä, jotka eivät halua maksaa musiikistaan mitään.
Olisikin minusta hedelmällisempää yrittää hahmottaa sitä kokonaistilanetta ja esittää rakentavia kysymyksiä sen pohjalta.
 
Mutta se on minusta selvää, ettei tilannetta tulla ratkaisemaan kaivautumalla syvemmälle omissa taisteluhaudoissaan, ja solvaamalla toista osapuolta, jääräksi, tietämättömäksi nuoreksi ja niin edelleen tai yrittämällä komentaa toista hiljaiseksi. Myöskään tässäkin ketjussa tiuhaan harrastettu yksityiskohtiin tarttuva pilkunviilaaminen ei ratkaise yhtään mitään tai tee "keskustelusta" yhtään mielekkäämpää. Tässäkin asiassa kun todellisuudessa tarvitaan hedelmällistä yhteistyötä ja avointa mieltä, niiden muusinetissä niin tuttujen kiinaamiselementtien sijaan.
 
Ei tässä mitään uutta tullut, kunhan vain järjestelin omia ajatuksiani. Eli jatkakaa kinaamista.
 
Edit: Kerrotakoon vielä, että itse ostan levyni.
 
Edit2: Ja toki näkökulmani on vajaa, enkä pysty vetoamaan mihinkään tutkittuun tietoon asiassani. Käytettävissä on ainoastaan kuuntelijan/keräilijän ja harrastelijamuusikon näkemykset.

Höpinä on sitä kun totesin alunperin, että siitä on asiakkaalle uskomatonta vaivaa hakea haluamastaan tuotteesta tietoa ja tutustua siihen.
 
No ehkä mä olen sitten niin vanha pieru etten ymmärrä ,että perseen nostaminen penkistä ja kauppaan meno on "uskomatonta vaivaa".Mulle levykaupassa käynti on silleen kivaa ja ekstraa arjen keskelle - ei "uskomatonta vaivaa."
 
Ai pitäiskö sun asiakkaana tehdä joku palvelus sille firmalle, että ostat sen tuotetta ja näet vielä vaivaa sen eteen? Kyllä se on niin tasan että firma tekee nuo hommat ja sinä maksat.
 
Edelleen kummastelen ,että sinne kauppaan meno on niin hirvittävän ylivoimaista jos se lähistöllä on.En tajua ollenkaan tollasta.Pitäähän sun käydä ruokakaupassakin.
 
Kysymys on nyt siitä, että musiikinharrastaja (minä - ehkä sinäkin?) tykkää nähdä vaivaa sen levynsä eteen - tai sitten se vaiva ei sitä haittaa kun on kova levy tulossa kouraan. Mutta myös musiikinharrastaja usein tukee tätä nimenomaista teollisuutta rahallisesti enemmän kuin Pertti Peruskuluttaja
 
Tässä keskustelussa on yleistetty aivan liikaa.Kuten jo aiemmin mainitsin Pertti Peruskuluttaja ei ole monoliittiinen samoin käyttäytyvä massa.Kari Tapiota kuunteleva tuskin edes tajuaa mitä se waretus on jne.Tuo peruskuluttajamassa on paljon pirstaleisempi kuin mitä täällä tuodaan julki.

Tässä keskustelussa on yleistetty aivan liikaa.Kuten jo aiemmin mainitsin Pertti Peruskuluttaja ei ole monoliittiinen samoin käyttäytyvä massa.Kari Tapiota kuunteleva tuskin edes tajuaa mitä se waretus on jne.Tuo peruskuluttajamassa on paljon pirstaleisempi kuin mitä täällä tuodaan julki.
 
Totta tämä. Esim. Jäykkis kyllä niputtaa musan tekijät ja levybusineksen yhteen laatikkoon ja kaikki kuluttajat toiseen.

No ehkä mä olen sitten niin vanha pieru etten ymmärrä ,että perseen nostaminen penkistä ja kauppaan meno on "uskomatonta vaivaa".Mulle levykaupassa käynti on silleen kivaa ja ekstraa arjen keskelle - ei "uskomatonta vaivaa."
 
Luetko sä ollenkaan mitä kirjoitan ennen kuin itse siihen vastaat? Sillä ei edelleenkään ole paskan väliä mitä sinä tai minä tehdään musaharrastuksemme kanssa. On se mullekkin kivaa, mutta paskanmarjat se mitään kivaa monille ole. Ei mun kaverit ja tutut jotka EI harrasta aktiivisesti musaa jaksa lähteä tunneiksi selaamaan levyjä kauppaan. (Ja kuten totesin, analyysini perustuu ainoastaan tuttavapiirini - pidän sitä silti ihan realistisena) Ne ei jaksa lähteä levykauppaan edes minuuteiksi. "No olkoot sitten ostamatta ku ovat laiskoja" Voi vitalis, ei sitä haeta. Jos SÄ olet musiikilla rahas tekijä, niin kyllä SÄ teet sen työn että se musiikki myydään sille asiakkaalle ja todellakin pitäisi kiinnostaa se, mitä suurin kuluttajaryhmä on valmis tekemään musan saamisen eteen. Helpointa on atm. istua kotona ja pistää soulseek, tai mistä nykyään kamaa haetaankaan, päälle. Länsimaiset kuluttajat osaa olla yllättävän vaativia.
 
Onko se laiskuutta? Hevon kuset on. Se on sitä kun elämässä on muitakin viihdykkeitä, asioita ja juttuja kuin musiikki. Heille musiikki on yksi asia maailmassa eikä mikään keskus. En mäkään vietä missään kahvinkeitin kaupassa tunteja vaan se myyjä tulee myymään mulle sen keittimen ihan ite. Kahvinmaistelijat on eri mieltä. Ja mä kyllä pidän aktiivisia musiikinharrastajia aika marginaalisena kuluttajaryhmänä. Tässä on nyt se pointti edelleen, että musiikilla rahansa tekevien pitäisi tehdä jotain myös asiakkaan hyväksi, jos aikovat seteliä kääriä. Se sitä laiskuutta on. Ei edelleenkään ole kuluttajan tehtävä tehdä hyväntekeväisyyttä kauppiaalle - homma on tasan tarkkaan niin että kun sä kannat rahaa kauppaan, niin se kauppias tekee sulle jotain sen rahan vastineeksi.
 
Edelleen kummastelen ,että sinne kauppaan meno on niin hirvittävän ylivoimaista jos se lähistöllä on.En tajua ollenkaan tollasta.Pitäähän sun käydä ruokakaupassakin.
 
Onko ruoka viihdettä? Mulla on nälkä ja tarve on, niin menen syömään koska on pakko. Ravintola on jo viihdykettä taas sitten ja eri juttu. Mutta hyvänä vertauksena: kyllä mulle tullaan paikallisissa pelikaupoissakin esitteleen uutuuspelejä iloisella ilmeellä. Lisäksi demoja ja muuta on jaeltu maailmansivu - jo purkkiaikoina kun ei MP3sista oltu kuultukaan - ja markkinointi on paljon aggressiivisempaa muutenkin. Mikä perkele tässä on vaikeeta käsittää, että musabisneksen tuotetiedotus, markkinointi ja asiakas-orientoituminen on ihan lapsenkengissä? Se on ihan sun ja mun omat ongelmat jos me tyydytään siihen paskaan ja meidän mielestä "ei o vaivalloista" istua levykaupoissa tunteja - mutta kaikki ei katsos tyydy. Kuluttaja jolla on rahaa, osaa myös vaatia. Ja se on se, mikä musabisneksen koneiston pitäisi ymmärtää.
 
Mun mielipide ei varmasti ole mikään hiottu. Puhun tasan sen mikä on oma käsitys tällä hetkellä ja se on varmasti osittain hajanainen. Sen verran on taustaa, että olen markkinointi/asiakspalvelu/konsultointi alalla töissä ja omalta osaltani tiedän miten vaativia asiakkaat osaa pahimmillaan olla.
 
Musiikkijuttuja alani ei sisällä, joten en nyt tässä ihan mikään mooses asian suhteen ole enkä edes luule - lisäksi olen vielä kohtuu nuori ja kokematon. Mutta mä hahmotan asian näin ja aion sen jatkossakin hahmottaa.
 
Tässä keskustelussa on yleistetty aivan liikaa.
 
Yleistys on hyvä tapa jäsennellä asiat rajaansa asti. En voi puhua miljardin kuluttajan puolesta tapauskohtaisesti. En ehkä edes 10 kuluttajaryhmän, koska en jaksa.
 
Kuten jo aiemmin mainitsin Pertti Peruskuluttaja ei ole monoliittiinen samoin käyttäytyvä massa.Kari Tapiota kuunteleva tuskin edes tajuaa mitä se waretus on jne.Tuo peruskuluttajamassa on paljon pirstaleisempi kuin mitä täällä tuodaan julki.
 
Kerrotko sä nyt jotain oikeita juttuja ja esimerkkejä vai puhutko vaan satunnaista jöötiä? "Peruskuluttajamassa on paljon pirstaleisempi" Ok. No millä tavalla? Pitäiskö tommonen lause vaan hyväksyä ilman mitään perusteluja?
 
Maapallo on litteä koska mä sanon.

Luetko sä ollenkaan mitä kirjoitan ennen kuin itse siihen vastaat? Sillä ei edelleenkään ole paskan väliä mitä sinä tai minä tehdään musaharrastuksemme kanssa. On se mullekkin kivaa, mutta paskanmarjat se mitään kivaa monille ole. Ei mun kaverit ja tutut jotka EI harrasta aktiivisesti musaa jaksa lähteä tunneiksi selaamaan levyjä kauppaan. (Ja kuten totesin, analyysini perustuu ainoastaan tuttavapiirini - pidän sitä silti ihan realistisena) Ne ei jaksa lähteä levykauppaan edes minuuteiksi. "No olkoot sitten ostamatta ku ovat laiskoja" Voi vitalis, ei sitä haeta. Jos SÄ olet musiikilla rahas tekijä, niin kyllä SÄ teet sen työn että se musiikki myydään sille asiakkaalle ja todellakin pitäisi kiinnostaa se, mitä suurin kuluttajaryhmä on valmis tekemään musan saamisen eteen. Helpointa on atm. istua kotona ja pistää soulseek, tai mistä nykyään kamaa haetaankaan, päälle. Länsimaiset kuluttajat osaa olla yllättävän vaativia.
 
Onko se laiskuutta? Hevon kuset on. Se on sitä kun elämässä on muitakin viihdykkeitä, asioita ja juttuja kuin musiikki. Heille musiikki on yksi asia maailmassa eikä mikään keskus. En mäkään vietä missään kahvinkeitin kaupassa tunteja vaan se myyjä tulee myymään mulle sen keittimen ihan ite. Kahvinmaistelijat on eri mieltä. Ja mä kyllä pidän aktiivisia musiikinharrastajia aika marginaalisena kuluttajaryhmänä. Tässä on nyt se pointti edelleen, että musiikilla rahansa tekevien pitäisi tehdä jotain myös asiakkaan hyväksi, jos aikovat seteliä kääriä. Se sitä laiskuutta on. Ei edelleenkään ole kuluttajan tehtävä tehdä hyväntekeväisyyttä kauppiaalle - homma on tasan tarkkaan niin että kun sä kannat rahaa kauppaan, niin se kauppias tekee sulle jotain sen rahan vastineeksi.
 
Just näin. Mä en ymmärrä miten se ei vain mahdu sinne pääkoppaan, ettei kaikki ihmiset nyt vain ole niin kiinnostuneita musiikista, jotta ne jaksaisi hengailla levykaupassa pari tuntia tai mennä sinne kirjastoon jonottamaan uutuuslevyä kolmeksi kuukaudeksi (been there done that). Kuten Heroin sanoi, monelle musiikki on vain oheisviihdyke ja he ostavat sen Kari Tapion uuden levyn Prismasta samalla kun ollaan ruokaostoksilla, Virontuliaisina, laittomana netistä jne. Eli mistä sen helpoiten saavat. Jos tsiigaa suomen virallista albumilistaa niin jännästi ovat nykyään pienten indielafkojen bändit nousseet top-10:iin. Oma veikkaukseni on, että todelliset musiikinharrastajat/kuuntelijat ostavat edelleen sen aidon levyn ja pienlevy-yhtiöt selviytyvät tästä "sodasta" suurimpina voittajina. Näitä indiejulkaisuja saa usein myös 10-15 euron hintaan mikä varmasti omalla sarallaan helpottaa ostopäätöstä.

Ja jos nyt ajatellaan ihan markkinataloutta, niin musiikki on saanut kovia kilpailijoita rinnalleen. 80-luvulla alkoi yleistymään VHS-nauhurit, jolloin osa kuluttajista ostikin videon sen LP-levyn sijasta. 90-luvulla yleistyi tietokoneet ja pelikonsolit, joten musiikin ja videoiden lisäksi tuli softat ja pelit kilpailemaan viihdykemarkkinoista. Nyt '00 tietotekniikan kehitys on edelleen määrännyt tahdin, konsoleita ja tietokoneita on jo lähes jokaisessa taloudessa, DVD:t ovat korvanneet videot jne. Musiikilla, siis sillä 25-30 vuotta vanhalla CD-formaatilla on jo niin monta vakavaa kilpailijaa tappelemassa kuluttajien kukkaron sisällöstä, ettei yksinkertaisesti kaikki tuotteet pärjää siinä rallissa.
 
Veikkaisin että levymyynti olisi kovaa luokkaa waretuksista ja piraateista huolimatta jos tarjolla ei olisi muita kuluttajille suunnattuja viihdykkeitä, kuten esim. konsolipelejä ja DVD-levyjä... ainoastaan musiikki ja CD-levyt siis.
 
PS. Kuluttaja miettii asioita:"Minkä näistä ostaisin ja mistä saan parhaan vastineen rahoilleni?"
a) 19e maksavan noin 50min mittaisen CD-levyn.
b) 20e maksavan 6-DVD:n NYPD Blue boksin jossa materiaalia noin 22 tuntia.
c) Sen 60e maksavan konsolipelin jonka läpipelaaminen kestää useita vuorokausia, jopa viikkoja ja kuukausia, kun sitä ei pelaa aktiivisesti 24/7. (esim. GTA, Forza Motorsport jne jne.)
 
Yllättäen se viihdykkeen ensikertainen käyttöikä korreloituu hintaan päätöstä tehdessä kovin sutjakkaasti.

Kuluttaja miettii asioita:"Minkä näistä ostaisin ja mistä saan parhaan vastineen rahoilleni?"
a) 19e maksavan noin 50min mittaisen CD-levyn.
b) 20e maksavan 6-DVD:n NYPD Blue boksin jossa materiaalia noin 22 tuntia.
c) Sen 60e maksavan konsolipelin jonka läpipelaaminen kestää useita vuorokausia, jopa viikkoja ja kuukausia, kun sitä ei pelaa aktiivisesti 24/7. (esim. GTA, Forza Motorsport jne jne.)
 
Yllättäen se viihdykkeen ensikertainen käyttöikä korreloituu hintaan päätöstä tehdessä kovin sutjakkaasti.
 
Meinaatko tosissasi, että CD:tä ei ihan oikeasti kuunnella kuin sen kerran? Että musiikkia hankitaan tuon 50 minuutin ajaksi?
Marko

Meinaatko tosissasi, että CD:tä ei ihan oikeasti kuunnella kuin sen kerran? Että musiikkia hankitaan tuon 50 minuutin ajaksi?
Marko
 
Meinaatko ihan tosissasi ettei konsolipeliä tai DVD-boksia voisi pelata/katsoa kuin kerran? En puhu nyt käyttökerroista, vaan sisällön laajuudesta. Kaksi TÄYSIN eri asiaa jotka sinä onnistut suvereenisti sotkemaan. Sisällön suhde hintaan... ei mitään tekemistä käyttöiän kanssa.

Yleistys on hyvä tapa jäsennellä asiat rajaansa asti. En voi puhua miljardin kuluttajan puolesta tapauskohtaisesti. En ehkä edes 10 kuluttajaryhmän, koska en jaksa.
 
Niinpä.
 
Kerrotko sä nyt jotain oikeita juttuja ja esimerkkejä vai puhutko vaan satunnaista jöötiä? "Peruskuluttajamassa on paljon pirstaleisempi" Ok. No millä tavalla?
 
Kari Tapion keskivertofani tuskin kiinnostuu paskan vertaa netistä - hädin tuskin ostaa levyjä.Voi ostaa sen täysihintaisena ,koska ostaa muutenkin levyjä niin vähän.(Mun koekmuksen mukaan nämä henkilöt ei välitä hinnasta kun ostavat niin harvoin.) Britneyn fani on nuorempi ja täten sinut netin kanssa jne.Sä tunget nämä samaan nippuun? Ihan niin kuin levy-yhtiöt tungetaan täällä saman "viihdeteollisuus" nyrkkeilysäkkiin jota on kiva mätkiä.Esmes Poko-recordsin Epe kertoi yhtiöstä kertovassa kirjassa muistaakseni ,että Eppujen levy pitkälti pelasti koko lafkan konkurssilta.Että ei se levy-yhtiö välttämättä mitään isoja rahoja kähmi kun ne lukemattomat epäonnistumisetkin (lue:tappiota tuottaneet levyjulkaisut) täytyy jollain rahoittaa.

Meinaatko ihan tosissasi ettei konsolipeliä tai DVD-boksia voisi pelata/katsoa kuin kerran? En puhu nyt käyttökerroista, vaan sisällön laajuudesta. Kaksi TÄYSIN eri asiaa jotka sinä onnistut suvereenisti sotkemaan. Sisällön suhde hintaan... ei mitään tekemistä käyttöiän kanssa.
 
Ja huomaamatta jää ,että esmes Maidenin uusinta on jo nyt saanut 6,99e hintaankin.Samoin levyjen tippuminen ns.mid-price -luokkaan on nopeutunut mun havainnon mukaan aikalailla.En tiedä mikä on kierron nopeus DVD-boxien tai pelien kanssa ,mutta mun kuva on ,että hitaampi.

Ja huomaamatta jää ,että esmes Maidenin uusinta on jo nyt saanut 6,99e hintaankin.
 
Noniin, nyt on levyteollisuus pelastettu.
 
Edit:
 
Kari Tapion keskivertofani tuskin kiinnostuu paskan vertaa netistä - hädin tuskin ostaa levyjä.Voi ostaa sen täysihintaisena ,koska ostaa muutenkin levyjä niin vähän.(Mun koekmuksen mukaan nämä henkilöt ei välitä hinnasta kun ostavat niin harvoin.)
 
Jep, näin voi olla.
 
Mutta keskiverto Kari Tapio fanilla saattaa olla myös 15-wee muksuja, jotka varmasti sen homman osaa. Toisekseen (en nyt muista tarkkoja lukuja) moni vanhempikin ihminen osaa nykyään käyttää internetiä.

Meinaatko ihan tosissasi ettei konsolipeliä tai DVD-boksia voisi pelata/katsoa kuin kerran? En puhu nyt käyttökerroista, vaan sisällön laajuudesta. Kaksi TÄYSIN eri asiaa jotka sinä onnistut suvereenisti sotkemaan. Sisällön suhde hintaan... ei mitään tekemistä käyttöiän kanssa.
 
Jaa siis CD:n sisällön suhde hintaan on siis jotenkin määritelty heikommaksi kuin jonkun pelin tai elokuvan? Ei ainakaan minun kohdalla. HYVÄN levyn sisällön laajuus...no olkoon. Mulla on muutamakin levy, joiden (lukuisista kuuntelukerroista huolimatta) sisällöstä löytyy edelleen jotain uutta ja kiinnostavaa. Munsta hiukan mustavalkoinen tuo sinunkin vertaus. Ehkä kuitenkin jonkin veran kiinni kuluttajan mieltymyksistä ko. tuotteita kohtaan.
Marko

Mutta keskiverto Kari Tapio fanilla saattaa olla myös 15-wee muksuja, jotka varmasti sen homman osaa. Toisekseen (en nyt muista tarkkoja lukuja) moni vanhempikin ihminen osaa nykyään käyttää internetiä.
 
Netin käyttö ei välttämättä tarkoita muuta kuin verkkopankin käyttöä.Tässä oli kyse siitä ettei ole olemassa mitään "Pertti Perustallaajaa" vaan keskenään eri tavoin -jopa ristiriitaisesti- käyttäytyvä joukko.Eli ei voida sanoa ,että "se Perus-Pena menee ja warettaa levynsä" kun tämä ei pidä paikkaansa.