Klassinen ›

Miten Beethovenin modernismi nyt liittyy konserttiohjelmien suunnitteluun? Onko hän niitä suunnitellut? Kai se "täytenumero"-käytäntö on vaihdellut niin kauan kuin konsertteja on pidetty. Joskus se on ollut aaria tai joku pikkukappale sooloinstrumentilla, joskus taas pitempi teos. Joskus on jopa oopperoiden väliajalla esitetty aivan eri musiikkia "täytteenä". Ymmärtääkseni konsertit ovat joskus olleet todellista sillisalaattia; mitä tahansa on voinut esittää millä tahansa kokoonpanolla, kun nykyisen kaltaista bisneskoneistoa ja kaupallisuutta ei oltu vielä kytketty konserttiohjelmien suunnitteluun tai pikemminkin niiden kannattavuuteen.

Miten Beethovenin modernismi nyt liittyy konserttiohjelmien suunnitteluun? Onko hän niitä suunnitellut? Kai se "täytenumero"-käytäntö on vaihdellut niin kauan kuin konsertteja on pidetty. Joskus se on ollut aaria tai joku pikkukappale sooloinstrumentilla, joskus taas pitempi teos. Joskus on jopa oopperoiden väliajalla esitetty aivan eri musiikkia "täytteenä". Ymmärtääkseni konsertit ovat joskus olleet todellista sillisalaattia; mitä tahansa on voinut esittää millä tahansa kokoonpanolla, kun nykyisen kaltaista bisneskoneistoa ja kaupallisuutta ei oltu vielä kytketty konserttiohjelmien suunnitteluun tai pikemminkin niiden kannattavuuteen.
 
Hänhän kaiketi kuitenkin esitytti sinfonioitaan ja pianokonserttojaan Mozartin Wienin vuosien tavoin omissa musiikillisissa akatemioissaan, eikä sinfoniasta ainakaan missään tapauksessa vasta hänen aikaansaannoksenaan konserttien päänumero ollut tullut, hän vain seurasi edeltäjiensä, Haydnin ja Mozartin jalanjälkiä. Ainoastaan niiden kesto saattoi hiukan pidentyä ja orkesterikokoonpano kasvaa suurempiin mittoihin ottaen niinikään mukaan uusia soittimia sekä vakiinnuttaen aikaisemmin oopperaorkesterissa käytössä olleita mm. ns. turkkilaisen orkesterin triangeleineen, bassorumpuineen ja lautasineen esim. 9. sinfonioissaan jossa mukana ovat lisäksi ihmisäänet.

Miten Beethovenin modernismi nyt liittyy konserttiohjelmien suunnitteluun? Onko hän niitä suunnitellut? Kai se "täytenumero"-käytäntö on vaihdellut niin kauan kuin konsertteja on pidetty. Joskus se on ollut aaria tai joku pikkukappale sooloinstrumentilla, joskus taas pitempi teos. Joskus on jopa oopperoiden väliajalla esitetty aivan eri musiikkia "täytteenä". Ymmärtääkseni konsertit ovat joskus olleet todellista sillisalaattia; mitä tahansa on voinut esittää millä tahansa kokoonpanolla, kun nykyisen kaltaista bisneskoneistoa ja kaupallisuutta ei oltu vielä kytketty konserttiohjelmien suunnitteluun tai pikemminkin niiden kannattavuuteen.
 
Eikö se nyt aivan tavallista talonpoikaisjärkeäkin käyttämällä ole loogista, että huomattava säveltäjä, joka (tuohon aikaan) järjestää omaan laskuunsa konsertin, jossa hänen tarkoituksenaan on tuoda julkisuuteen ja esityttää sikäläiselle musiikkiyleisölle uusimmat luomuksensa, ole tällöin myöskin konserttiohjelman itse suunnitellut kuin järjestänytkin.
 
Ensimmäisen tällaisen konsertinhan hyväntekeväisyyteen Beethoven, toimien itse promoottorina, järjesti V. 1800 2.4. Burg-teatterissa, jossa esitettiin 1. sinfonia, pianokonsertto C-duuri sekä septetto opus 20 suurelle yleisölle, sekä kunnioituksena edeltäjiään kohtaan eräs Mozartin sinfonia sekä aaria ja duetto Haydnin oratoriosta Luominen.
 
Mutta se, että hän esitti kaupanpäällisiksi improvisointia, tapa mikä periytyi varhaisromantiikan konsertoimiskäytäntöön, ei kuitenkaan ollut hänen alullepanemansa, sillä jo Mozart oli ihastuttanut yleisönsä improvisoimistaidoillaan konserttiensa ylimääräisenä, ennalta suunnittelemattomana loppunumerona ainakin n. 30.3. 1783 laulajatar ThereseTeyberin akatemiassa, jossa hän soitti pianokonserttonsa C-duuri keisarin läsnäöllessa yleisön "Bravo, Bravissimo"-huutojen kaikuessa salissa ja omassa akatemiassaan 23.3. 1783, jossa hän esitti samaisen konserton sekä improvisoi muunnelmia paristakin teemasta.

Eikö se nyt aivan tavallista talonpoikaisjärkeäkin käyttämällä ole loogista, että huomattava säveltäjä, joka (tuohon aikaan) järjestää omaan laskuunsa konsertin, jossa hänen tarkoituksenaan on tuoda julkisuuteen ja esityttää sikäläiselle musiikkiyleisölle uusimmat luomuksensa, ole tällöin myöskin konserttiohjelman itse suunnitellut kuin järjestänytkin.
 
No varmaan niissä konserteissa, joiden viulut säveltäjällä oli varaa maksaa omasta pussistaan, hänellä oli vara sanella, mitä haluaa siellä esitettävän. Mutta kuinka monella säveltäjällä oli varaa järjestää omaan laskuunsa kaikki sävellyskonserttinsa? Onhan konserttijärjestäjiä ollut erikseen silloin niin kuin on nykyäänkin. Ja silloin oli varmaan säveltäjän - oli kuinka suuri hyvänsä - otettava muidenkin tahojen näkemyksiä huomioon.

No varmaan niissä konserteissa, joiden viulut säveltäjällä oli varaa maksaa omasta pussistaan, hänellä oli vara sanella, mitä haluaa siellä esitettävän. Mutta kuinka monella säveltäjällä oli varaa järjestää omaan laskuunsa kaikki sävellyskonserttinsa? Onhan konserttijärjestäjiä ollut erikseen silloin niin kuin on nykyäänkin. Ja silloin oli varmaan säveltäjän - oli kuinka suuri hyvänsä - otettava muidenkin tahojen näkemyksiä huomioon.
 
Mahtoi olla kyse myös siitä, kuinka suuren maineessa ja kuuluisuudessa kyseinen säveltäjä oli kulloisenakin hetkenä paistatteleva, kuin niinkään hänen taloudellisesta tilanteestaan, sillä oletettavasti rahasta ei ollut kyse, kun Mozart ei Wienissä enää elämänsä loppupuolella saanut esittää viimeistä pianokonserttoaan omassa musiikillisessa akatemiassaan, vaan klarinetisti Josef Bährin akatemiassa ignaz Jahnin ravintolassa hän esiintyen viimeisen kerran julkisesti solistina soitti konserttonsa n:o 27 B-duuri KV 595, jossa konsertto ei luonnollisestikaan voinut olla päänumerona, vaan pikemminkin täyte-sellaisena, päinvastoin kuin monet Mozartin aikaisemmat, yhtä hyvin sinfoniat kuin pianokonserttonsakin Wienin kulta-ajaltaan 1784-1787. Wienissä esitetty Haffner-sinfoniakin, jonka hän alunpitäen sävelsi Sigismund Haffner nuoremmalle juhlistamaan tämän aatelointia Salzburgissa, jonka Mozart mainitsee isälleen lähettämässä kirjeessään painoarvoltaan ensimmäisen konserttinumeron asemassa, saavutti loistavan menestyksen konsertissa, jossa keisarikin oli läsnä joskus 1783 29.3. osoittaen Mozaertilla valtaisasti suosiotaan. Siis mistään täytenumerosta ei tässäkään ollut sinfonian kohdalla kysymys, niinkuin jotkin tahot itsepintaisesti vieläkin näin väittävät asiain tilan olleen ennen Beethovenia.
 
Mozart ei siis enää ollut se kysytty ja haluttu muusikko kuin aikaisempina Wienin vuosinaan, jouduttuaan epävirallisesti epäsuosioon maksamattomien pelivelkojen vuoksi.