Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Minkä eläimen luuta käytetään luusatuloissa? Kissaa? Koiraa? Mammuttia? Koira tuossa vieressä nakertaa suht isoa naudan luuta josta saisi varmasti veistettyä vaikka nokkahuilun.

Naudanluuta varmaan nämä yleisemmät. Luun pitää olla kovaa, mutta monet sanovat että ihan lemmieläinkaupasta ostetut luupalat ovat käypää tavaraa. Vaatii tietenkin jonkun verran muotoilua ja pylvässahan, jotta saa nopeasti sopivan kokoisen palan. Norsunluu on perinteisesti se halutuin materiaali, mutta sitä on hyvin vaikea saada mistään.

Pitää napata tuo luu koiralta ennen kun se syö sen kokonaan.
 
Onko miten tuskaista hioa/muotoilla luuta. Kovalta vaikuttaa.

Pitää napata tuo luu koiralta ennen kun se syö sen kokonaan.
 
Onko miten tuskaista hioa/muotoilla luuta. Kovalta vaikuttaa.
 
Luu on oikeastaan aika helppoa muotoilla. Sahat ja viilat puree todella hyvin.
Luun työstö on vaan pahanhajuista hommaa....

Pitää napata tuo luu koiralta ennen kun se syö sen kokonaan.
 
Onko miten tuskaista hioa/muotoilla luuta. Kovalta vaikuttaa.
 
MOI
 
Otin (isännän luvalla) kaverin koiralta hirvenluupalasen. Sain karvaisesta luontokappaleesta elinikäisen vihamiehen. ;) Se haukkui aina minua, kun vain näki.
Hirvenluusta tulee hyviä satuloita. Se tuskaisuus on suhteellista. Metallityökaluilla ja dremelillä kyllä sujuu. Viilapenkki helpottaa työstämistä kummasti.
Nyttemmin olen käyttänyt Tusq-nimistä materiaalia.

Minun tekeleissä satulat on hirveä. Työstäminen ei mielestäni ollut erityisen vaivalloista. Vannesahalla toki "satula-aihiot" oli ensin irroteltu luusta, mutta voisin hyvin kuvitella onnistuvan myös muulla tavalla. Muotoon olen hionut noita lankkuun liimatulla hiomapaprulla. Ja kyllä, haisee ei-kovin-miellyttävälle.:) Luun vaiheista otuksesta irrotuksen ja satulaksi muotoutumisen välillä minulla ei ole kovin tarkkoja tietoja, mutta ilmeisesti vaihe sisältää pitkällistä keittämistä.

Ja kyllä, haisee ei-kovin-miellyttävälle.:) Luun vaiheista otuksesta irrotuksen ja satulaksi muotoutumisen välillä minulla ei ole kovin tarkkoja tietoja, mutta ilmeisesti vaihe sisältää pitkällistä keittämistä.
 
MOI
Kerran ostin lehmän reisiluun palasen (ehkä 1/4-osa) juuri satula-aineeksi. Se oli vielä päivä, pari ennen joulua. ;) Reisiluun sisällä on luuydintä. Keittämisellä saadaan se, ja rasva ym. pehmitettyä ja poistettua luusta. Muuten ne tietysti mätänisivät. Keitin sitä varmaan tunnin autotallissa. Se haisi kuin keittelisi mätää kalaa. En kyllä keittäisi sitä keittiössä, sillä lähimmäiset voivat laittaa ulkoruokintaan. Kaiken keittelyn jälkeen hyvää satula-ainetta siitä tuli. Taitaa vieläkin olla jossain palanen.
 
PS. minusta tuo valkaisu ei ole tarpeellista. (kts. seuraava viesti)

Keittäminen helpottaa lihan,rasvan,ytimen ja muun mähnän iroittamista.
Rasva etenkin aiheuttaa luun värissä vaihtelua.
Linkissä viimeisen päälle valkaistun luun tekoon ohjeita kotikonstein.
Peroksidin kanssa ei pelleillä !!
 
http://www.metsastajaliitto.fi/inde … task=view&id=140&Itemid=162

Keittäminen helpottaa lihan,rasvan,ytimen ja muun mähnän iroittamista.
Rasva etenkin aiheuttaa luun värissä vaihtelua.
Linkissä viimeisen päälle valkaistun luun tekoon ohjeita kotikonstein.
Peroksidin kanssa ei pelleillä !!
 
http://www.metsastajaliitto.fi/inde … task=view&id=140&Itemid=162
 
Itse olen hirven reisiluun keittämisen jälkeen putsannut noi mahdolliset roippeet tuoreeltaan pois, sen jälkeen paloitellut luupalat sopivan kokoisiksi ja liottanut kloritessa jokusen tunnin, jäljelle jää puhtaan valkoinen luupala.

Niin, hirvestä saa kuulemma hyvää luuta.
Itellä on nurkassa yks hirven sääriluu odottamassa jalostusta satuloiksi. Pitänee se ehkä vaan keitellä tässä nyt joku päivä, ettei jää turhaa roipetta siihe...

Tunteeko kukaan hirven- tai poronsarven ominaisuuksia tälläisessä yhteydessä? Melkoisen kovaa tuntuisi olevan ja toi keittely/putsailuhomma on olematon. Kunhan sahaa. Väri toki ei ole aina valkoista vaan semmoista harmaan ruskeaa ja erillaisia vaaleampia laikkuja.
 
Useimmilla pikkukaupunkien kirpputoreilla hinnat 3€ ja ylöspäin

Itse olen käyttänyt hirven sääriluuta.
Arvailen kuitenkin, että karhun siitinluusta lähtisi munakkain soundi.

Poronsarvesta tehtäessä on vaarana liiallinen jäykkyys.(Huumori)

Poronsarvesta tehtäessä on vaarana liiallinen jäykkyys.(Huumori)
 
Mutta vanhaa miestä piristää sen hiominen, varsinkin kun syö siinä samalla.

Helpon tapa ehkä valkaista ja puhdistaa luukappale on pistää luu muurahaispesään. Siellä viikko tai kaksi niin on lumenvalkea, puhdas luu. Ite odotan että löytäsin ison muurahaispesän jotta saisin vuohenkallon puhtaaksi. Ja kyllä varmana toimii tämä kikka. Perimätietoa ;)

Menkää tuonne http://www.ihanitse.com/
sieltä löytyy juttua luiden valkaisusta.
Ihan hyvä mesta yleensä, mutta ihan perseestä tuo ns. byrogratia ja holhoaminen moderaattoreilla.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 551 päivää vanhaan ketjuun!
 
So slap me.
 
Keitin sitä varmaan tunnin autotallissa. Se haisi kuin keittelisi mätää kalaa. En kyllä keittäisi sitä keittiössä, sillä lähimmäiset voivat laittaa ulkoruokintaan.
 
Jei, asun yksiössä, ja tuo operaatio on edessä... Mutta siis tunnin keittäminenkö riitti? Jotkut ovat keitelleet pariakin päivää, mietin nyt että mikä tuo sopiva keittelysession kesto olisi. Hirven ketarasta on kohdallani kysymys.

Toissa talvena olin kolme päivää Soitinrakentajien pajalla hommissa. Siellä unohtui joltain kaverilta luu kiehumaan hiukka pitkäksi aikaa. Vesi kiehui pois ja luu kuivana jökötti kuuman kattilan pohjassa. Savu oli sakea ja haju ihan kamala! Päivä siinä tuuleteltiin. Keitos oli tietysti taukotilan hellalla...
Marko

Jei, asun yksiössä, ja tuo operaatio on edessä... Mutta siis tunnin keittäminenkö riitti? Jotkut ovat keitelleet pariakin päivää, mietin nyt että mikä tuo sopiva keittelysession kesto olisi. Hirven ketarasta on kohdallani kysymys.
 
Vaikee sanoa, kun olen alihankkijoilla aina mm. hirven luut putsannu. Vie sinne pajalle ja hakee viikon-parin päästä pois.. (muurahaispesä siis kyseessä, niinku tuolla Jannella) Tunnissa voi keittäen saada kyllä ytimen pehmeeks..että saa sen kaavittua pois.
Ja: jokainen on samaan asiaan kiinnittänyt huomiota: se haju on melko voimakas, työstäessä. Teräviä sahoja kannattaa käyttää, eli hienohampaisia rautasahan teriä ostamaan!
Hajuhan ei oo se ainoa ongelma, siitä luusta on melkoisen työläs oikeesti satulaa väsätä, tulet huomaamaan, kun niitä aihioita teet. Tämä lähinnä, sekä tietty luun muut ominaisuudet, on aika pitkälle rajoittaneet ihan "oikean" luun käyttöä tehdastekosissa sarjatuotantokitaroissa, vaan käyttävät helpompia "synteettisiä luita" niinkuin esim. juuri tusq ja corian.. Tasalaatuisempiakin ovat, nimittäin, jos se elikko ei oo pitänyt huolta kalsiumin saannista, voi luissa olla huokoisuutta ja "pehmeämpiä kohtia"..
Mutta totta kai perinteinen luusatula soi nätisti, ja onpa sitten palkitsevaa sanoa että satula on muuten hirven/lehmän/hevosen koipea. Hirven leukaluuta käyttävät myös...