Media ja viihde ›

The Departed
 
Erittäin jees.
 
9

The Departed
 
Erittäin jees.
 
9
 
Ei pahalla, mutta vaikka threadin nimi on "Viimeksi katsomasi elokuva ja sen arvosana", niin olisi ihan kiva jos sen arvosanan mukana tulisi edes muutama lause kyseisestä leffasta eikä vain tämmöinen "Erittäin jees". Tai siis elokuvien ystävänä olisi mukava lueskella tarkemmin muiden mielipiteitä elokuvista. Sua vastaan ei mulla mitään ole, otin tämän nyt vain esimerkiksi.
Ja The Departedhan on varmasti viime vuoden parhaimpia (ellei paras) elokuvia.

Indiana Jones and the Temple of Doom
****1/2
 
Tää oli Spielbergin mielestä trilogian heikoin ja kriitikot teilasivat myös suureksi pettymykseksi ja "aivan liian synkäksi". Munsta taas tämä oli ihan kepeesti parempi kuin se eka ja jos en paremmin tietäisi, niin luulisin että noissa arvosteluissa on sekoitettu ykkös- ja kakkososa keskenään.
 
Tämähän oli juuri sitä, mitä ajattelin jo ekan Indy-leffan olevan. Vai olenko vain niin kauhugenren orja, että tämä oli pelkästään sen takia parempi kun tässä oli pientä kauhufiilistä mukana... No mutta piikkihuone, niljakeateria, kaivoskärrytakaa-ajo ja lopun riippusiltakohtaus... Mahtavuutta.
 
Olin mä kyllä tästäkin leffasta ilmeisesti pätkiä nähnyt joskus aiemminkin, dejavuita ja bonvoyageja säntäili pitkin elokuvaa.

Crank (2006)
http://www.imdb.com/title/tt0479884/
 
Tuli nyt sitten vihdoin katsottua tämä monessa paikassa kehuttu toimintapläjäys, ja pakko sanoa että jouduin pettymään karvaasti.
Juonihan leffassa on mainio. Päähenkilönämme toimii palkkamurhaaja Chev Chelios, jonka viimeisin keikka on saanut tietyt tahot hyvin vihaisiksi.
Chev herää aamulla ja saa kauhukseen huomata että hänet on yön aikana myrkytetty tappavalla myrkyllä, joka tappaa hänet tunnin kuluessa. Ainoa asia joka estää myrkyn vaikutusta on jatkuva adrenaliinintuotto. Toisin sanoen, Chev joutuu pysymään koko ajan jatkuvassa liikkeessä ja tekemään mitä tahansa buustatakseen adrenaliinintuotantoaan. Tämä merkitsee mm. vaarallisia takaa-ajoja, tappamista, ryöstelyä, tappelua, seksiä julkisilla paikoilla jne.
 
Tähän asti kaikki hyvin. Juoni vaikuttaa virkistävän omaperäiseltä ja hauskalta, kameratyöskentely on samoin erittäin virkistävällä otteella toteutettu ja Chevin jatkuva kiire ja hektisyys välittyy kotikatsomoihin käytännössä täydellisesti.
Leffan kompastuskiviä onkin sitten ehkäpä näyttelytyö sekä loppujen lopuksi hyvin köyhä käsikirjoitus, jos nyt tosiaan elokuvan juonta ei lasketa mukaan. Elokuva ei myöskään loppujen lopuksi ole muuta kuin tavallista väkivaltaisempi lapsellinen _toiminta_leffa, ei muuta.
 
Elokuvan kesto oli juuri sopiva. 84 minuuttia täyteen pakattua toimintaa alusta loppuun ilman hengähdystaukoja tuntui juuri hyvältä. Leffan parissa viihtyi ja aika kului nopeasti, mutta ei valitettavasti vastannut suhteellisen korkealla olleita odotuksiani :/
 
2/5

Saving Private Ryan ****
 
Nyt vasta neljännen katselu kerran jälkeen minulle aukesi miten hieno elokuva tämä on. Elokuvan brutaali väkivaltakin on erittäin perusteltua ja tuo tarinaan lisää tunnetta.
Puolitähteä minun osalta lähtee niistä täysin turhista ja noloista alku ja loppukohtauksista joissa näytetään Ryania vanhana.

A Mighty Wind
****
 
Legendaarisen Spinal Tap-leffan eräänlainen "jatko-osa". Sama näyttelijätrio esittää leffassa folk-bändiä, joka vuosikymmenten jälkeen tekee kahden muun bändin kanssa muistokonsertin vanhan folk-legendan poismentyä. Jälleennäkemisiä, harjoituksia ja itse konserttia seurataan Spinal Tap-leffan tavoin dokumentaarisella tyylillä.
 
En muista milloin viimeksi olisin katsonut komedian, jota pitää kelailla taaksepäin useampaan otteeseen kesken katselun jotta saisi revetä taas samalle kohtaukselle. Välillä ihan piti posket pyyhkiä. Tuon Folksmen-trion sijaan suurin repeilyttäjäpari on "hieman" pihalla olevaa hippifolkkaria esittävä Eugene Levy ja pepsodent-hymyistä promoottoria esittävä Fred Willard. On suuri sääli, että loppukolmannes leffasta ei toimi aivan samalla hykerryttävällä tavalla, vaan itse loppukonsertti on melkein liiankin hyvin sävellettyä musiikkia täynnänsä.
 
Elokuvana kolme tähteä, mutta pakko antaa yksi lisäpojo parhaista repeilyistä aikoihin.

Sunshine (2007)
http://www.imdb.com/title/tt0448134/
 
Juuri tulin kotiin leffateatterista katseltuani partiarallaa pari tuntia visuaalisesti hienoa scifidraamaa, joka kuitenkin loppujen lopuksi oli suurehko pettymys.
Useisiin arvosteluihin ennakkoluuloni pohjanneena pettymys oli valtaisa, mutta toisaalta leffan juoni ei kiinnostanut pätkääkään ja menin katsomaan ko. rainan vain siitä syystä että vapaalippuni viimeinen käyttöpäivä oli tänään.
 
Elokuvan juoni kuulostaa todella typerältä. Aurinko on sammumassa, ja ihmiskunnan ainoa toivo on 8-henkinen miehistö matkalla kohti aurinkoa mukanaan Manhattanin kokoinen ydinpommi aikeena käynnistää aurinko uudelleen.
Juoniselostuksesta voi jo varmasti päätellä että leffa on täynnä epäloogisuuksia ja ärsyttäviä virheitä, jotka väkisinkin jäivät nakertamaan mieltä.
Seuraava miinus on käsikirjoitus. Elokuva on aluksi puhdasta draamatoimintaa, joka myöhemmin saa myös kauhuelementtejä.
Loppujen lopuksi elokuva ei tiedä mitä se haluaa olla, ja suuhun jääkin maku jonkinlaisesta mössöstä johon on sekoitettu vähän jokaista mahdollista genreä.
Myös jotkin elokuvan tapahtumat ovat naurettavia ja saavat hymyn huulille mikä ei varmasti ollut tarkoituksena.
Samoin näyttelytyö on mitäänsanomatonta, joskaan ei huonoa. Yksikään hahmo ei kuitenkaan jäänyt mieleen eikä kenenkään kohtalo jäänyt harmittamaan.
 
Loppujen lopuksi Sunshine on korea ulkokuoreltaan, mutta tyhjä sisältä. Paljon on yritetty saada mukaan mutta elokuva kompastuu liialliseen yrittämiseen ja omaan nokkeluuteensa. Tieteellisiä faktoja on muutamia, ja ne ovatkin suhteellisen mielenkiintoisia, mutta tämän kaltaisessa elokuvassa niitä pitäisi olla paljon enemmän jotta juonen jättämät epäloogisuudet saataisiin paikattua. Nyt elokuva jäi vain ja ainoastaan ärsyttämään.
 
1.5/5

Solaris (1972)
 
http://www.imdb.com/title/tt0069293/
 
Kun kirjailija Stanislaw Lem ja ohjaaja Andrei Tarkovski kohtaavat, ei lopputulos voi olla kuin mielenkiintoinen. Lemin kirja on suosikkejani scifin puolelta, ja Tarkovskin Stalker eräs mestarillisimmista elokuvista koskaan missään ikinä.
 
Solaris on planeetta, jonka erikoista Valtamereä ihmiskunta yrittää tutkia planeetan kiertoradalle rakennetun avaruusaseman avulla. Elokuvan päähenkilö Kelvin (Donatas Banionis) on psykologi, joka lähetetään asemalle viemään Valtameren tutkimusta uudelle tasolle. Elokuva alkaa verkkaisesti maasta Tarkovskille tyypillisten äärimmäisen runollisten kuvien myötä. Maalaisidyllissä viivytään pitkään keskustellen asemalta ulos nauretun pilotin kanssa, mikä on paitsi loistavan tunnelmallista, myös muodostaa voimakkaan kontrastin varsinaisen avaruusaseman rähjäisyydelle.
 
Asemalle saavuttuaan Kelvin huomaa nopeasti, että kaikki ei ole kuten pitäisi. Ainoat asukit, tohtorit Snaut ja Sartorius vaikuttavat kummallisen hermoheikoilta ja jopa vainoharhaisilta ja kertovat oudoista tapahtumista asemalla. Hiljalleen Kelvinille selviää, että Valtameri todella on ajatteleva entiteetti, joka pystyy materialisoimaan aseman väen ajatuksia.
 
Elokuva pyörii ensimmäisen puolen tunnin jälkeen kokonaan avaruusasemalla keskittyen tiedemiesten kamppailuun ajatustensa ja omantuntonsa kanssa ja erityisesti Kelvinin suhtautumiseen Valtameren luomaa vierasta kohtaan. Vaikka Solaris on hyvin hidastempoinen ja pitkä (2h 44min), ei se tunnu liian pitkältä missään vaiheessa. Päinvastoin, rytmitys toimii paremmin kuin vaikkapa Kubrickin muuten mainiossa Avaruusseikkailussa, jossa mopo karkaa hieman männikköön.
 
Vaikka Solaris ei ainakaan näin ensimmäisellä katselukerralla aivan Stalkerin loistavuuteen ylläkään, on se silti kiistatta parhaimpia näkemiäni scifileffoja. Tutuin vertailukohde länsimaiselle yleisölle voisi olla jo mainittu Kubrickin Avaruusseikkailu 2001. Näyttelijätyö ja musiikki on erinomaista, ja Tarkovskin runollinen ja kaunis ohjaus näkyy. Oikeastaan itse avaruusaseman sisustus on ainoa seikka, josta näkyy viitteitä elokuvan iästä. Muuten visuaalinen puolikin on edelleen huippuluokkaa. Tarkoituksena on muuten käydä vaikka vuokraamassa Soderberghin uusintaversio leffasta (http://www.imdb.com/title/tt0307479/), siitä mahdollisesti kommenttia joskus. Solaris ei ole jo ihan pituutensa puolesta mitään helposti katsottavaa kamaa, vaan elokuvaan saa tosissaan syventyä ja keskittyä. Vaan kyllä se palkitseekin, suosittelenpa siis scifin ystäville elokuvaa (ja kirjaa) lämpimästi.
 
*****

Casino Royale ***
 
Parhaan teränsä jo Conneryn aikana menettäneeseen Bond jatkumoon on vihdoinkin saatu puhallettua uutta henkeä. Tyylilajiltaan Casino Royale muistuttaa aika paljon Lupa Tappaa -elokuvaa. Juoni ei siis sisällä "dr.Evil pommittaa maapallon ilmakehään hermomyrkkyjä kiertoradalta ja lopussa isotappelu ontossa tulivuoressa" diibadaabaa vaan vaikutettaita on haettu enemmän (inho)realismista kuin tieteiskirjallisuudesta. Viimeisimmät Bondit ovat uponneet päälelliimattuun tuotesijoittelun ja ontuvien juonien suohon, joten nyt parannusta on tapahtunut mukavasti. Loistava elokuvanautinto raina ei toki ole, mutta Tappavan Katseen jälkeen varmasti onnistunein Bond seikkailu.
 
Casino Roaylessa Bond ei ole smokki päällä heiluva vahingoittumaton Blofeldin & piparin metsästäjä vaan 007:n heikkoudet nostetaan esille. Bond ottaa osumia niin henkisesti kuin fyysisesti, sinänsä harmi ettei Bondin taustasta valoiteta enempää. Daniel Craig sopii rooliinsa hyvin ja valoittava Eva Green jättää bondtypyn roolissaan häpeään halleberryt tai deniserichardsit.
 
Juoni on bond elokuvan juonikategoriassa hyvä mitä nyt muutamat suvantokohdat vähän elokuvan vetovoimaisuudesta verottavatkin. Miinusta muutamasta muka trendikkäästä yksityiskohdasta, kuten alkujahtauksen parkour -elementeistä tai todellisesta tyylirikosta; Texas Hold Em pelistä. Bond pelaa Baccarattia, eikä mitään pokerinörttien peliä! Tuotesijoittelua on Brosnanin viimeistä bondia vähemmän mutta sekin määrä mitä sitä on pistää omaan silmääni ilkeästi.

Demolition Man .. 7
 
+ Stallone
+ Stallonen lihakset
+ One-linerit
 
- Muut näyttelijät
- Dialogi

Demolition Man One-linerit
 
It takes a madman, to catch a madman.
 
tms

Jospa tännekkin kirjoittelisi ajankuluksi.
 
Lost highway
Pitkään olin tämänkin halunnut nähdä ja vasta sain DVD:n käsiini. Melkein voisi kuvailla leffaa niinkuin vartijat kuvailivat leffassa Fredia. "Pretty fucked up":) Mikä ei tarkoita huonoa tässä tapauksessa.
 
Leffan alkupuoli ehkä parhainta videokasetteineen ja muina hiiviskelyineen. Mekaanikon tullessa tuo jännä tunnelma ehkä vähän laskee mutta onneksi lähtee uudestaan "lentoon" ajan kuluessa. Ja onhan se mafia-äijän riehumiskohtaus hauskaa katsottavaa.
 
Juonesta nyt ei oikein osaa sanoa. Kaikenlaisia teorioita pyörii mielessä mutta mene ja tiedä. Silti helvetin hieno elokuva tunnelmaltaan. Paha sanoa arvosanasta. Kyllä se varmaan lähemmäs neljää tähteä viidestä menee. Parempi ainakin kuin Mulholland drive jolle antaisin ehkä 3. Joo....
 
****
 
The departed
Ei tarvinnut katua kun Filmtownin ensi-iltalaarista tuli tämä kotiin vietyä. Ihan järkyttävän kova leffa. Dialogit jäivät päälimmäisenä mieleen, ihan mahtavaa! Kaikinpuolin tyylikäs leffa, jossa musatkin toimi täydellisesti. Nuo lahtauksetkin tuli mukavasti puun takaa. Jack Nicholson sopii rooliin paremmin kuin täydellisesti. Täytyy varmaan katsoa vielä uudestaan ennen palauttamista:)
 
*****

The Departed (2006)
 
http://www.imdb.com/title/tt0407887/
 
Jahas, vanha mestari vyöryttää taas. The Departed on ilman muuta Scorsesen paras leffa sitten Mafiaveljien (GoodFellas, 1990), vaikka Gangs of New York (2002) ja Casino (1995) vähän hanttiin pistävätkin. Hieno osoitus siitä, että vielä ei aika ole ajanut vanhoista parroista ohi, eikä tämän perusteella ajakaan ihan lähitulevaisuudessa.
 
Elokuvahan siis tiivistetysti kertoo rikollispomon lähipiiriin soluttautuvasta poliisista sekä poliisiksi päässeestä kyseisen pomon omasta agentista. Poliisit yrittävät hinnalla millä hyvänsä saada jehua käpälälautaan, mutta hommaa vaikeuttaa poliisien riveissä piileskelevä myyrä. Korealaisesta Infernal Affairsista (http://www.imdb.com/title/tt0338564/) lainattu monisyinen juoni toimii hienosti, eikä vähiten loistavien näyttelijöiden ansiosta. Jack Nicholson on kuin kotonaan hieman veijarimaisena rikollispomona, ja vaikka yleensä en Matt Damonia erikoisemmin fanita, on sanottava hänenkin työskentelynsä olevan likimain moitteetonta. Scorsesen viime aikojen luottonäyttelijä (uudeksi de Niroksi sanominen olisi vielä turhan paksua, vai?) Leonardo DiCaprio suoriutuu hänkin Nicholsonin lähipiiriin soluttautuvan jeparin roolista puhtain paperein.
 
Näyttelijöistä vielä sen verran, että taisipa olla jumankekka Mark Wahlbergin paras rooli ikinä! Mies istuu lievästi mulkun Dignamin rooliin kuin rusinat simaan. Lopun tylytys kokonaisuudessaan tuli jopa hieman yllätyksenä, kohtalaisen kyynistä kyytiä Departed aivan loppupuolellaan tarjoilee. Minua ilahdutti myös Gangs of New Yorkista tuttu hiljaisuus joissain kohtauksissa, eli kesken toiminnan kaikki äänet häviävät vain palatakseen (yleensä sopivassa leikkauksessa) tovin päästä. Mielestäni yksinkertainen kikka, joka tuo rutosti tunnelmaa.
 
The Departed on kaikin puolin hieno teos, ja tähän mennessä nähdyistä vuosikerran 2006 leffoista paras (mm. Babel ja Pan's Labyrinth vielä näkemättä). Erityisen ilahduttavaa on se, että Scorsese vihdoin sai ansaitsemansa ohjaaja-Oscarin, jonka olisi voinut myöntää jo vuosikymmeniä sitten. Mikäli hakusessa on tiivistunnelmaista ja väkivaltaista rikosdraamaa trillerihöystein, ei Edesmenneitä kannata unohtaa.
 
****

Kill Bill 1 & 2 .... 8,5
 
Tyylikäs kokonaisuus joka varmasti kestää uudelleenkatselun. Pidin erityisesti ykkösosan mätöstä. Hienosti yhdistettiin spagettiwestern ja kung fu ainekset. Ja Uma Thurmania jaksoi kyllä katsella niinkuin aina ,mahtavaa näyttelijätyöskentelyä löytyi muistakin. Elokuvat sisälsivät paljon mieleenjääviä kohtauksia, joka on mielestäni laatuelokuvan merkki.

Jarhead (2005)
http://imdb.com/title/tt0418763/
 
En nyt hirveästi jaksa leffasta kirjoitella, mutta pakkoa sanoa että olipas positiivinen ylläri. Ylitti jopa suhteellisen korkealla olleet odotuksenikin.
 
Jarhead on hieman erilainen sotaelokuva.
Kyseessä ei ole esim. Pelastakaa Sotamies Ryanin kaltainen rymistelyleffa, vaan teemana on lähinnä nykyaikaisen teknologiasodankäynnin seuraukset tavallisen rivimiehen mielentilaan ja käyttäytymiseen. Tämä jokapäiväinen odottelu ja tylsyys kuvataan elokuvassa hemmetin loistavasti.
Leffa, jonka idea on kuvata ihmisten puutumista ja mielensisäistä taistelua jokapäiväisiä rutiineja vastaan, kuulostaa varmasti kamalalta, mutta Jarhead on kaikkea muuta kuin kamalaa.
Kyseessä on hieno ja mielenkiintoinen sotadraama, ja suosittelen ehdottomasti katsomaan kyseisen pätkän.
 
4/5

The Departed
 
Omat odotukseni olivat kieltämättä korkealla niin kriitikoiden kun kaverienkin hehkutettua tämän leffan maasta taivaisiin.
Lopputuloksena oli kuitenkin lievä pettymys. Leffasta tuli vähän mieleen Kinopalatsin Candy King-makeiset: odotukset on kovat, ja sitten pussiin päätyykin jostain syystä liikaa toffeeta.
 
Elokuvassa oli monia hienoja juttuja: DiCaprion, Damonin ja Nicholsonin roolisuoritukset, Flogging Mollyn irkkupunk, Scorsesen taitava ohjaus jne, mutta samaten siinä oli ainakin meikäläisen mielestä liian paljon turhia kohtia ja löysäilyä.
Yksi syy tähän näkemykseeni varmastikin on se, että olen nähnyt The Departedin pohjana olleen Infernal Affairs-trilogian. Vaikka kuulostankin varmaan todelliselta ug-runkkarilta, en mahda mitään sille "oman pään faktalle", että Departed on noihin alkuperäisiin verrattuna löyhä, tylsä ja sisältää liikaa turhia henkilöhahmoja ja juonenkäänteitä:
 
SPOILERIVAROITUS!!!!
 

 

 

 

 

 
1)Alkuperäisessä versiossa loppu oli huomattavasti tiukempi. The Departedissa pahan pitää saada palkkansa kunnon Hollywood-tyyliin, mikä latistaa elokuvan alkuperäiseen verrattuna pahasti. Mark Wahlbergin hahmo oli ilmeisesti luotu vain, jotta herkät jenkkikatsojat eivät pahastuisi elokuvan alkuperäisen lopun kyynisyydeltä. 2) Wahlbergin hahmon lisäksi Alec Baldwinin hahmon olisi voinut ihan surutta poistaa, eikä elokuva olisi juonellisesti kärsinyt lainkaan. 3)Miksi elokuvaan piti tehdä jälleen kerran (vrt.300) päälleliimattu kolmiodraama-seksikuvio? Infernal Affairsissa yksi hienoimmista ideoista on se, että ykkösossa undercover cop tulee psykologin vastaanotolle ainoastaan nukkuakseen, koska ei uskalla tehdä sitä muualla. Jatko-osissa tätä teemaa kehitetään hienosti, kun poliiseihin soluttautunut rikollinen alkaa käymään saman psykologin vastaanotolla ja herroilta alkaa mennä persoonallisuudet pahasti sekaisin.
4)Alkuperäiseen verrattuna Departed etenee valitettavan hitaasti. Infernal affairsissa saavutettiin hieno yhdistelmä takaumia ja rauhallisia kohtauksia jännityksen välissä, eikä Scorsese mielestäni ihan saa samanlaista fiilistä aikaan.
 
Kaikkihan on aina subjektiivista, ja minunkin mielestäni The Departed oli oikein kelvollinen elokuva. Se ei vain ollut niin hyvä kuin olisi mielestäni voinut tuolla näyttelijäkaartilla, ohjauksella ja taustalla olla.
 
Ilman, että olisin nähnyt alkuperäisen trilogian ja fanittanut sitä kovasti - tai jos the Departed ei olisi pohjautunut siihen - olisin varmasti pitänyt siitä enemmän. Nyt se vain valitettavasti jäi melko valjuksi, hyvästä yrityksestä huolimatta.
 
Olisin antanut neljä tähteä, jos en olisi tiennyt "paremmasta".
 
Nyt:
 
***

Muhammed, Jumalan sotapäällikkö
(The Message),1976
http://www.imdb.com/title/tt0074896/
 
Tämä 1970-luvulla filmattu suuren budjetin elokuva on siinä mielessä erikoinen, ettei se ole Hollywood-tuotantoa, vaikka avustusta saatiinkin muun muassa kuvaustarpeiden muodossa. Elokuvan on ohjannut vuonna 2005 terroristi-iskussa menehtynyt syyrialainen Moustapha Akkad, joka tunnettaneen paremmin yhtenä Halloween-elokuvasarjan tuottajista. Muhammed... (josta käytän tästä eteenpäin sen englanninkielistä nimeä yleisen helppouden vuoksi) on Akkadin ensimmäinen oma ohjaus, joka nimensä mukaisesti kertoo islamin synnystä ja muslimien suurimman profeetan, Muhammedin, viimeisimmistä vuosista. Yhdysvalloissa The Message ei menestynyt, mutta muissa osissa maailmaa se saavutti kohtalaisen määrän suosiota. Näyttelijöinä on muutamia pitkän linjan konkareita, mutta suurimmaksi osaksi esiintyjät ovat ainakin minulle tuiki tuntemattomia.
 
Kuten useammille on jo varmaan tiedossa, muslimit eivät pidä lähettiläänsä kasvojen näyttämisestä. Elokuvassa tämä on ratkaistu yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla, eli itse Muhammedista emme näe vilaustakaan. Osa elokuvasta on kuvattu profeetan silmien kautta, mutta koska hän ei myöskään puhu, elokuvassa tulee väistämättäkin jäätäviä hetkiä Muhammedin seuralaisten puhuessa suoraan "Muhammedille" eli kameralle eli katsojalle ja keskustelun jämähtäessä odottamaan profeetan elekielellä antamaa vastausta, jonka joku toinen pukee ylistäviksi sanoiksi. Anthony Quinn, jonka pärstä on esillä muun muassa DVD-kotelon kannessa, esittää elokuvassa islamiin kääntynyttä sotapäällikkö Hamzaa ja on käytännössä varsinainen pääosan vetäjä vaikkei seikkailekaan alusta asti. Muut roolihahmot jäävät melko lailla kuriositeeteiksi, eikä vähiten melko laimean näyttelytyöskentelyn seurauksena. Toisesta ääripäästä löytyy polyteististä arabiylhäisönaista, Hindiä, esittävä Irina Papas, joka vetää oman roolisuorituksensa niin yli että heilahtaa. Tämä oli selvästi suurten tunteiden ja melodraamatikan aikaa.
 
Elokuva on juuri niin kritiikitön kuvaus kuin vain voi muslimiohjaajalta odottaa. Akkad sanoi The Messagen olleen hänelle henkilökohtaisesti tärkeä työ ja kokeneensa velvollisuudekseen kertoa Muhammedin tarinan ihmisille. Juoni seuraa lähes identtisesti Koraanin kertomusta vaikka ei sorrukaan liialliseen ylistämiseen tai hurskasteluun, mutta ei kyllä myöskään kyseenalaista tai esitä mitään islamille epäedullisessa valossa. Muhammed on elämää suurempi hahmo (vaikka hänen inhimillisyytensä onkin vähän väliä muistutuksen kohteena), ja alku-islam esitetään erittäin suvaitsevana ja sallivana uskontona, jonka kannattajat eivät tingi oikeudestaan kaikkien ihmisten väliseen tasa-arvoon ja alempien yhteiskuntaluokkien, kuten orjien, auttamiseen. Loppua kohden on jo havaittavissa pasifistisen islamin suistumista perusteltuun väkivaltaan ja puolustussotaan, kun moniin jumaluuksiin uskovat arabit rikkovat muslimien kanssa solmimansa rauhansopimuksen (itse asiassa elokuva jättää epäselväksi, rikkoiko toinen osapuoli todella sopimuksen, ja tämä on siten yksi harvoista kritiikkisävytteisistä kohtauksista) ja Quinnin Hamza-hahmo yllyttää profeettaa puolustautumaan miekoin ja keihäin vihollisia vastaan. Katsojan annetaan ymmärtää, että Muhammed suostuu tähän pitkin hampain, ja lopun suuri taistelukohtaus vähemmän yllättävine lopputuloksineen on islamin varhaisimpia suuria voittoja vastustajistaan. Pian verenvuodatuksen jälkeen Muhammed kuolee vanhuuteen ja loppuminuutit ovatkin faktatietoa nykyislamista (so. 1970-luvun islam), kuten levinneisyydestä, kannattajamäärästä, vaikutuksesta muuhun maailmaan ja niin poispäin.
 
The Message on tarinankulultaan varsin yllätyksetön ja rytmitys on verkkainen, eikä mitään suuria hiuksienostattavia kohtauksia käytännössä esiinny. Elokuvaa voi suositella mikäli on yleensä kiinnostunut vanhoista, mahtipontisista historiaspektaakkeleista, jolloin The Message tuo hieman vaihtelua Charles Hestonin pompööseihin esityksiin. Aiheensa puolesta filmin voisi olettaa sopivan myös islamia tutkiville, mutta henkilökohtaisesti en usko sen tarjoavan mitään uutta tai ihmeellistä, jos on Hämeen-Anttilansa lukenut ja sisäistänyt. Muille katsojille elokuva on epäilemättä liian tylsä ja hidastempoinen, varsinkin mikäli islam tuntuu etäiseltä asialta. Alle kymmenen euron hintaan se on kuitenkin pikkupakkohankinta, jos ei muuten niin yleissivistyksen nimessä.
 
*** / 5
 
Tämä arvostelu voi olla täyttä paskaa ja kirjoittajan kuumehoureista mielikuvitusta. Kukaan ei ota mitään vastuuta siitä, jos elokuva osoittautuu täysin yllä olevan kirjainviidakon vastaiseksi. Hankkikaa elämä. Etihw dna kcalb ylno si ereht.

Rankka päivä/Falling down
 
Miksi en ollut aiemmin tätä nähnyt? Leffa on valmistunut jo vuonna 1993. Tämä on satiirinen ja paikoitellen hauskakin, vaikka onkin niin kovin tyly. Vittuilua saavat niin hampurilaisketjun myyjät kuin hienostogolffaajat omalla yksityisalueellaan. Ja aseiden rooli näkyy kyllä. Eräällä sivustolla sanottiin, että tämä olisi aivan klassikkoainesta, jollei olisi mennyt yli nämä yhteiskuntapilkat ja jotkut kliseiset kohdat ja jossain tätä verrattiin Taksikuskiin. Ihan miten vain, mutta katsomisen arvoinen leffa tämä on.

Mika ja Aki Kaurismäki: Saimaa-ilmiö
 
Klassikko lopultakin DVD:llä. Juice Leskinen Slamin, Eppu Normaalin ja Hassisen koneen sisävesilaivakiertue Saimaalla kesällä 1981. Omalla tavallaan rujo ja liikuttavakin, mutta yhtä kaikki rockelokuvien aatelia - ja luultavasti edelleenkin paras suomalainen rockelokuva. Jos niitä spitaalisvitsejä ei lasketa lukuun.
 
DVD-julkaisuun on korjattu se kaikkein pahin synkkaongelma (Outoon valoon -biisissä) ja äänenlaatuakin paranneltu niin, että paketti kuulostaa kaiken kaikkiaan vallan mainiolta.
 
9/10