Media ja viihde ›

Kattotaan, jos vaikka vielä jaksais ton Battle Royalen tänään kattoo, mut sen ois sit ja paree kans olla aikas hyvä!
 
Olihan se, hyvin piti otteessaan loppuun asti. Japanialaisia leffoja en ookaan montaa muistaakseni kattellu, mut tää ainaki oli todella jeees. Neljä tähtee.
 
****

Omen 2
 
**/*****
 
Aika heikko esitys. Onhan elokuvalla jo ikää (n.30vuotta), mutta silti en anna armoa. Äänimaailma aivan hirvittävää pashaa. Muutenkin jäi koko juoni _pahasti_ kesken. Ei hyvä.

Kadonneiden lasten kaupunki
***1/2
 
Voi harmituksen harmitus sentään! Mä olisin halunnut tykätä tästä paljon enemmän. Rakastan Jeunetin ja Caron luomaa visuaalista tyyliä, mutta kokonaisuutena tämä tuntui jotenkin...en tiedä. Jotain puuttui ja jotain oli liikaa. Ensimmäinen puoli tuntia meni siihen, että totuttautui outoon fantasiamaailmaan ja sitten menikin pitkän aikaa ihmetellessä että oliko tämä nyt lasten elokuva vai aikuisten synkkä satu. Välillä jotkut käänteet menivät täysin ohi ja ihmetystä herätti myös pieni pedofiliavire, josta en kuitenkaan ole varma oliko se vain omassa kipeässä päässäni.
 
Leffa, joka täytyy EHDOTTOMASTI katsastaa kyllä uudelleen jo visuaalisuutensa takia. Saattaa olla, että virkeämpänä uppoaa paremmin, kello taisi lähennellä kahta yöllä.
 
Omen 2
Muutenkin jäi koko juoni _pahasti_ kesken. Ei hyvä.
 
Ekan leffan jälkeenhän päättivät tehdä tuosta trilogian, joten ihan loogista että jäi kesken. Mutta kolmoseen ja neloseen verrattuna tuo kakkososa on suuri klassikko.

Primer
****
 
Hitto, mä en tajunnu tästä lopussa enää mitään. Kelasin taaksepäin ja aloin miettimään, mutta siidereitä on liikaa elimistössä (seliseli). Kettumaista, Lynchin leffat voi pienen miettimisen jälkeen sivuuttaa sillä, että ehkä niitä ei täysin ole tarkoitettukaan ymmärrettäviksi. Mutta tässä leffassa on ihan selkeästi joku logiikka, jota en vain tyhmänä ymmärrä. Hetken tutkiskelin Wikipedian selitystä, mutta taidan jättää mietinnät virkeämpään päivään.
 
Scifi-leffa, jonka budjetti oli 7000 dollaria! Hemmetti, mitä vähemmän rahaa, sen originellimpia leffoja.

Blood Diamond ****1/2
 
Aivan loistava elokuva. Leonardo on äijä.

Alejandro González Iñárritu: Babel
 
Sinänsä hyviin ennakko-odotuksiin nähdenkin todella positiivinen yllätys: kaunis ja koskettava elokuva pienistä asioista, joista tulee yhtäkkiä suuria, ja pienistä yhteyksistä ihmisten välillä, joista tulee hetkessä elämän ja kuoleman kysymyksiä. Amerikantähtöset ovat rooleissaan erinomaisia, ja muu näyttelijäkaarti loistavaa. Hieno elokuva, käykää ihmeessä katsomassa.
 
10/10

Mindhunters
***
 
Oho, ei edes mikään aivan täyspaska yritelmä Rennyltä. Välillä toki oli sitä tahatonta komiikkaa, jota odottaa saattoi, mutta välillä ihan jännäkin jopa. Jonkinlainen Sawin ja kymmenen neekeripojan risteytyshän tää, eli juoneltaan aika perushuttua. Lopussa yksi tärkeä käänne selitetään vähän huonosti ja loppu tuntuikin paskemmalta ennenkuin tajusi, että näinhän sen täytyi olla.

Constantine
 
*****
 
aivan helvatan hyvä pätkä! komeat erikoistehosteet, mielenkiintoinen aihe, äksöniä, pahiksille viimeiseen asti kettuileva kovis sankarina etc. tykkäsin, katson kyllä lähiaikoina uudestaan special features:eja myöten!

Music and Lyrics, ***1/2
 
Melko ennalta-arvattava, mutta sujuva romanttinen komedia. Kovinkaan hauska elokuva ei tosin ollut, vaan leffaa voisi kuvailla paremminkin hyväntuuliseksi. Hyvä soundtrack, loistavia kasaripop-pastisseja yms.

Fight club: 9.865
 
Hyvää näyttelyä, hyvä juoni jne. edelleen.
 
Battle Royale: 6-
 
Jotenkin en pitänyt tästä. Hirveästi kuitenkin kehuttu joka paikassa, ehkä en vaan ymmärtänyt? Omasta mielestäni tosi B-luokkainen leffa jossa näyttely oli aika huonoa ja tunnelmaa ei löytynyt ollenkaan. Ne kohtaukset joissa yritettiin olla tosi tunteellisia meni monesti huvittavuuden puolelle. Ja leffan toimintakohtauksetkin oli nyt mitä oli. Mutta kyllä tätäkin katsoo jos ei parempaa tekemistä ole. Plussana se että juonen idea on ihan hyvä, mutta siinäkään ei vakuuttanut se millä tuo tappamispeli perusteltiin.

Danny Boyle - Sunshine ****
 
Kannatti lähteä elokuviin sillä meiningillä, että katsotaan nyt mitä tuleman pitää. Odotin tältä Armageddonin kaltaista rymistelyä, mutta koska tätähän ei ollut Jerry tuottamassa, tämä oli myös kaikkea muuta. Ideahan on kaikessa yksinkertaisuudessaan simppeli: aurinko on kuolemassa ja se pitäisi saada käynnistettyä uudelleen. Mitä siis tehdään? Lähetetään kourallinen ihmisiä aurinkoon ja toivotaan parasta. Kerrankin simppeli juoni tuo toivotun tuloksen. Ei kannata lähteä viemään ideaa liian pitkälle, sillä silloin vaarana piilee monimutkaisuus. Nyt se pystytään ohittamaan.
 
Odotin rymistelyä ja huonoa näyttelemistä. Sain rymistelyä, jännitystä ja kauhua, surua, upeita maisemia, tekniikkaa, draamaa, komediaa, fiktiota ja faktaa, sekä ennen kaikkea muutaman hyvän roolisuorituksen. Jos ei kiinnitä liiaksi huomiota yksityiskohtiin, logiikkaan ja fysiikkaan, homma toimii todella mainiosti. Kaiken kruunaa mm. Underworldin tehtailema maailmanloppua enteilevä musiikki.
 
En voi kuin suositella lämpimästi.

Battle Royalen tsekkasin telkusta, nyt vissiin toistamiseen. Mitäs tuosta voisi sanoa. Kaiketi Kärpästen Herrasta napattu idea toimii valkokankaalla raadollisemin kuin itse kirjassa. Kitano oli erinomainen roolissaan, ja oli mukava nähdä Kill Billin Go-Go, jo toistamiseen kuolleena, sen verran pelottava neito on KB:ssa. Ehkä vähän ylihypetetty kai tämä on, niiden fanaattisimpien fanien toimesta, mutta hyvä leffa ehdottomasti.
 
Annetaan: ***

Kickboxer (1989)
http://imdb.com/title/tt0097659/
 
Van Damme näyttelee Muay Thai-nyrkkeilyn USAn mestarin veljeä ja valmentajaa, jotka lähtevät yhdessä kyseisen tappelulajin kotimaahan Thaimaahan ottamaan selvää mestarin todellisesta taidosta. Pian maahan saavuttuaan Van Dammen näyttelemän Kurt Sloanen veli Eric ottaa paikallista mestaria vastaan ottelun, ja ottaa pataan sen verran rankasti että halvaantuu loppuiäkseen. Kurt ottaa tämän raskaasti ja päättää kostaa veljensä kohtalon hinnalla millä hyvänsä.
Hän hakeutuu vanhan ja viisaan Muay Thai -sensein oppeihin syrjäiseen kylään ja aloittaa jokapäiväisen rankan harjoittelun.
Leffan lopuksi Kurt pääse ottelemaan veljensä halvauttanutta mestaria vastaan.
 
Jos kaipaa säälittävää dialogia, karmeaa näyttelyä ja naurettavaa juonta, mutta haluaa nähdä Van Dammen ja nauraa, on Kickboxer mitä oivin valinta. Kaveriporukan kanssa katsottuna parin kaljan ja sipsipussin kanssa leffa naurattaa koko puolitoistatuntisen kestonsa ajan. Kuitenkin samaan tarkoitukseen löytyy lähes samalla juonella varustettu Van Dammen tähdittämä tappeluleffa Bloodsport, joka ainakin itselleni kolahti kovempaa.
 
2/5

Totoro
 
Olikin ehtinyt kulua kolmetoista vuotta siitä, kun tämän ensimmäisen kerran näin. Silloin se teki hurjan suuren vaikutuksen kymmenvuotiaaseen, ja kesti luvattoman kauan saada elokuva uudelleen nähtäväksi. Kolmetoista vuotta eivät olleet syöneet paljonkaan tehoa.
 
Hayao Miyazaki on se japanilainen mies, jonka vuoksi olen valmis antamaan anteeksi kaikki nousevan auringon maan ankeriasvideot sun muut perversiot, joihin pahaa-aavistamaton netinkäyttäjä on joutunut törmäämään. Tässä liikutaan varsin kaukana niistä, kun 11- ja 4-vuotiaat siskokset Satsuki ja Mei muuttavat isänsä kanssa maaseudulle lähemmäs äitiä, joka sairastaa tuberkuloosia sairaalassa. Vanha talo ei ole mikä tahansa talo, eikä lähitienoo mikä tahansa perähikiä. Lähellä kasvaa valtava kamferipuu, joka kätkee sisäänsä valtavan marsunoloisen karvareuhkan, Totoron. Totoro tuoimii eräänlaisena turvatyynynä, enkelihahmona lasten alati kasvavan pelon keskellä. Äiti makaa sairaalassa ja lapset odottavat häntä kotiin. Japanilaisessa kulttuurissa enkelit loistavat poissaolollaan, joten tuulen lailla liikkuva karvaturri käy oikein hyvin.
 
Juonta ei kannata kerrata sen enempää. Se ei ole yhtä monipuolinen kuin esim. Henkien Kätkemässä, eikä yhtä koukeroinen kuin Liikkuvassa Linnassa. Se on hyvin yksinkertainen pienen hetken kuvaus, eikä sisällä mitään mullistavia käänteitä. Elokuva on silti hengästyttävä kokemus. Perinteisellä kalvoanimaatiolla toteutettu piirrosjälki on kertakaikkisen upeaa. Yksityiskohtia on ja maisema elää omaa elämäänsä. Kaukana loistaa nykypäivän muovinen tietokoneanimaatio, mikä sinänsä on upeaa, mutta ei sisällä sitä haluttua tunnelmaa. Tässä se saavutetaan täydellisesti. Siskosten kuvaus on maanläheistä ja siihen sekoitetut kohtaamiset satuolentojen kanssa (vai ovatko ne satua?) toimivat loistavasti. Kaikki on kuvattu lapsen näkövinkkelistä, eikä tämäkään Miayzaki-elokuva sisällä sitä perinteistä hyvän ja pahan vastakkainasettelua, jota läntinen animaatioelokuva vahvasti edustaa.
 
Onko elokuvassa sitten mitään huonoa? On. Äänten miksaus tuntuu menneen hieman pieleen, sillä lasten äänet ovat aivan julmetun kovalla verrattuna taustalla kuuluvaan ääniraitaan. Japanilaiset lapsinäyttelijät pitävät hurjaa mekkalaa, mikä sinänsä ei ole huono juttu. Äänet vaan ovat turhan kovalla ja se käy korviin jos yrittää katsella elokuvaa kunnon äänentoistolla. Elokuvan lyhyys on yksi miinus. Tuntuu, että Miyazaki on käsikirjoittajineen ollut aivan haltioissaan kaikista niistä ideoista, jolloin hommaa ei ole ehkä kehitetty niin paljon kuin olisi toivonut. Ainekset olisivat olleet erinomaiset pitempäänkin leffaan. Esimerkiksi kissabussi olisi saanut olla suuremmassa osassa. Toisaalta jossittelu ei kannata. Elokuva toimii tämmöisenäänkin.
 
Totoro on fantastinen elokuva, siitä ei pääse mihinkään. Kylmiä väreitä miltei koko 86-minuutin kestonsa ajan ja sellaista taikuutta mihin ei monastikaan törmää animaatioelokuvassa. Täytyy arvostaa Studio Ghibliä todella korkealle, sillä niin moneen otteeseen ovat he pesseet lattian länsimaisella animaatioelokuvalla parin vuosikymmenen aikana. Näkisin, että Hayao Miyazaki on Japanin Tim Burton ja toisinpäin. Molemmilla miehillä on rajaton mielikuvitus ja taito tuoda se oikeiden henkilöiden kanssa työskennellessään valkokankaalle perinteisiä(kin) keinoja käyttäen. Kaiken ei tarvitse olla digitaalista tänäkään päivänä. Näitä miehiä tarvitaan paljon.
 
* * * * *

Lähiaikoina nähtyjä:
 
My little eye
Aika mielenkiintoinen psykologinen thrilleri. Oikeastaan todella hyvä idea. Elokuvassahan on haettu viisi vapaaehtoista taloon vähän kuin Big Brotherin tyyliin. Ja ihmiset voivat seurata sitten netistä. Paitsi että...
 
Itse olisin toteuttanut kuitenkin ideaa vähän eri tavalla ainakin sillä, että olisin rooleihin ottanut ehkä eri näyttelijöitä/antanut vähän erilaisemmat roolit heille. Mutta muuten oikein hyvä.
 
Inho/Repulsion
Tykkäsin. Tyylikäs Polanskin thrilleri.
 
Darkness
Intensiivinen kauhuleffa. Oli odotettua jopa vähän parempi. Joistakin kohdista tuli vähän Hohto ja The Others mieleen, mutta tämä ei silti samalle tasolle yllä. Ainakin yksi mielenkiintoinen juonenkäänne, ja sopivasti pientä jännitystä, loppukin ihan ok.

Tenacious D In The Pick of Destiny
http://www.imdb.com/title/tt0365830/
 
Voin heti alkuun tunnustaa etten odottanu ko. leffalta yhtikäs mitään etukäteen. Kyseessä oli kuitenkin jopa suht koht hauska pätkä. Jack Blackin ja Kyle Gassin kemia toimii, ja onhan tuo Jables hauska mies oikeastikin.
Juoni nyt on perushöttöä, mutta tuskinpa se on ollut leffan tekijöiden päähuolenaiheena. Elokuvan parasta antia ovat kaksikon soittamat biisit, joidenka sanoituksissa alati viljelty alapäähuumori tosin alkaa puuduttaa nopeasti.
Pitääpä vielä mainita normaalisti niin ärsyttävä Ben Stiller joka tekee loistavan sivuroolin levykaupan hörähtäneenä myyjänä. Kaveri onnistuu paljon paremmin kuin vaisuksi jäänyt Tim Robbins yksijalkaisena mystisenä pummina.
 
2.5/5

300 (toiselta nimeltään Frank Miller's 300)
 
Olipa muuten mahtava leffa. Aika paljon nojas erikoistehosteisiin mutta mun mielestä ne oli tehty hyvin ja sopi elokuvan tunnelmaan. Taistelukohtaukset oli jotain niin parhautta. Miinuksena ehkä se, että tää on niin tyypilllinen amerikkalainen leffa. En ihmettele miks on saanut amerikkalaiselta yleisöltä niin suuret ylistykset mutta kriitikot ei niin ole tykännyt. Vaikka tässä joku sanoma saattaa olla, kannattaa ehkä jättää aivot silti kotiin niin on mahtava leffa.

4+/5
 
300
 
Olin nukahtaa leffateatteriin. Juonta ei ollut nimeksikään, koko leffa puuduttavaa taistelua ja irtopäiden määrä lähinnä huvitti. Lopputuloskaan ei tarjonnut kertakaikkiaan mitään yllättävää. Taistelukohtauksissa oli John Woomaisia hidastuksia lähes kyllästymiseen asti ja hidastuksen päätteeksi joltain leikkautui pää irti. Sinänsä tehosteet olivat kuitenkin ihan kohdillaan. Plussaa myös kohtalaisen likaisesta haaremikohtauksesta!
 
**/*****

Collateral
 
Olipa aikamoinen pettymys kaiken hehkutuksen jälkeen. Etenkin loppua kohden elokuva latistui vähän tylsäksi juoksennellaan-ja-ammuskellaan-toiminnaksi. Sekin ärsytti miten Vincentin ja Maxin toiminta oli kohtuuttoman pysäyttämätöntä, jumalauta, Vincent ampuu klubilla vaikka kuinka monta poliisia ja silti ilman mitään ongelmia pystyy jatkamaan pakoaan. Myös Vincentin kuolema oli todella korni.
 
Hyvä ohjaaja, hyvät näyttelijät, käsikirjoitus ei vain ollut samalla tasolla, kuten sanoin, pettymys.

Kadonneen aarteen metsästäjät
***1/2
 
Kuulostaa ehkä varsin omituiselle, mutta katsoin eilen esimmäistä kertaa elämässäni Indiana Jones-leffan. En tiedä miten se on mahdollista, mutta tätä ennen olin nähnyt vain pätkän Viimeisen ristiretken lopusta joskus töllöstä.
 
Täähän tottakai on niitä elokuvia, jotka olisi pitänyt nähdä silloin pikkuskidinä muutamaan kertaan, jotta siitä myöhemminkin voisi ihan täysillä nauttia. Olihan täsä menoa ja melskettä ja seikkailua ja hauskuutta, mutta imdb:n ysin keskiarvo ja puheet maailman parhaasta seikkailuelokuvasta menevät multa nyt valitettavasti hieman ohi.
 
Häiritti muuten ihan sikapaljon, että John Williamsin säveltämä rakkausteema oli melkein täysin sama, kuin hänen säveltämänsä Star Warsin rakkausteema. Varsinkin kun Harrison Ford oli romanttisten kohtausten toinen osapuoli kummassakin leffassa, vetäen hyvin samankaltaisen roolinkin.