Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kreatoria on tullut kuunneltua n. pari vuotta ja perhanan hyvin kolahtanu. Bändin paras levy ehdottomasti Violent Revolution, potki vielä kovasti vähän aikaa sitten. Nyt vähän hiipunut, voisikin kaivaa sen levyn jostain esiin ja vähän fiilistellä. Coma of Souls ja Pleasure to Kill, ihan hyviä levyjä myös, mutta ei ole vielä tarjonnut yhtä mahtavia musiikkikokemuksia, kuin tuo Violent revolution.

Itelle toimii melkeinpä ainoastaan Pleasure To Kill. Kyllä niillä muilla levyillä on jotain hyviä kappaleita, mutta muuten ei mitään ihmeellistä.

Uus levy on mielestäni parhaimpia Kreatorin levyjä mutta voiton vie kyl Pleasure To Kill

Enemy Of God on yks parhaista tämän vuosituhannen puolella ilmestyneistä metallilevyistä. Mutta Kreatorin levyjen kuningas on Pleasure To Kill

Loistava bändi. Pleasure To Kill yksi parhaista thrash-levyistä ehdottomasti. Eikä muutkaan mitään huonoja ole.
 
Kreator on suosikkini tästä Saksan pyhästä kolminisuudesta. Tosin eipä tuo Sodom kauas jää.

Ostinpa kerran iha vain heräteostoksena Extreme Aggressionin paikallisesta S-marketista ja pidän kyllä kummasti. Jännää että jostain S-marketista löytää mutta sieltä on tullut ostettua paljon muitakin hyviä levyjä jotka ovat peräti aika harvinaisia. Kreator on hyvä bändi.
 
Minäkin aikoinaan löysin kuusamon prisman levyosaston alekorista pakollisten Jamppa Tuomisten ja Virve Rostien alta Nirvanaa ja Panteraa. Far Beyond Driven lähti mukaan kuudella eurolla. Anteeksi offtopic.

Itse omistan Cause For Conflict ja ihan kelpo kamaa on. Välillä tulee kuunneltua enemmän ja välillä vähemmän.

Iteltä löytyy Endless Pain vinyylinä ja CD:nä, Terrible Certainty vinyylinä, Pleasure To Kill vinyylinä, Out Of The Dark... vinyylinä, Extreme Aggression vinyylinä ja Renewal CD:nä

yksi kovimmista rässibändeistä ikinä.

Ja pakko sanoa että Endless Pain on kyl kokonaisuutena paras.

Jaah. Kreator.
 
Pleasure to Killin, Extreme Agressionin ja Coma of Soulsin omistan ja näistä levyistä Extreme Agression kolahtaa allekirjoittaneesen parhaiten Coma of Soulsin ohella.
Edellämainittujen levyjen tarjoama uskomattoman tiukka tekninen thrash metalli edustaa minulle sitä mieluisampaa Kreatoria PTK:n enemmän kaahaukseen perustuvan kohkauksen sijaan.
 
Klippien perusteella Violent Revolution ja Terrible Certainty olisivat kyllä ostamisen arvoisia. Enemy of Godilta en ole mitään kuullut.
 
Ja Jalometallissa räjäytetään päämme Betrayerin tahtiin, eikös niin? : P

Täytynee mainita että oli kyllä harvinaisen kova pettymys toi tavastian keikka, helvetin löysän tuntusta meininkiä.
 
edit: mutta eipä mul loppupeleissä mitään kummosia odotuksia ollukaan, mutta silti jäi kyllä paskan maku suuhun.

Violent Revolution löytyy ja tuleehan tuota toisinaan soittimessa pyöräytettyä.

Loistava bändi. Pleasure To Kill yksi parhaista thrash-levyistä ehdottomasti. Eikä muutkaan mitään huonoja ole.
 
Kreator on suosikkini tästä Saksan pyhästä kolminisuudesta. Tosin eipä tuo Sodom kauas jää.
 
Korjaan itseäni ja totean, että Extreme Aggression on vieläkin kovempi kuin PTK. Itse asiassa yksi kovimmista albumeista ikinä koskaan. Ei ainuttakaan heikkoa raitaa, kaikki toimii.

Violent Revolution löytyy ja tuleehan tuota toisinaan soittimessa pyöräytettyä.
 
Pleasure To Kill löytyy ja tuleehan tuota soittimessa pyöräytettyä HELVETIN USEIN.

Kertokaapahan Tavastian-keikalla olleet ihmiset vähän fiiliksiä keikasta?

Itsekin olen tässä lähiaikoina tutustunut Kreatoriin.
 
Ensimmäinen levy oli Enemy of God. Ihan taivaallista (vai pitäsikö sanoa helvetillistä? huono vitsi...) meininkiä.
No, lisää piti saada ja kaupasta tarttui mukaan Pleasure to Kill. En ollut uskoa niitä saman bändin levyiksi, mutta kai ne sit on. Ensivaikutelma tuohon PTK:iin oli kutakuinkin "Mitä helvettiä?! Ei saamari, miten epäselvää meininkiä. Hyi!". Mutta sitten kun sitä kuuntelin kunnolla, se alkoi kuulostaa ihan hyvältä. Hyvää räimettä :D
 
Seuraavana mahtaa olla ostoslistalla Violent Revolution, jonka jälkeen noita vanhempia albumeja lisää.

Itselle eniten bändin levyistä ovat kolahtaneet Enemy of God ja Violent Revolution. Ne sitten kolahtavatkin ja kovaa!

Aika yksitoikkoista lukemista, kun kaikki näyttävät kehuvan samoja levyjä.
 
Eikö kenenkään mielestä esimerkiksi Endorama-albumilla oleva Chosen Few ole haikeassa surumielisuudessään tosi kaunis biisi? Se oli minull joskus repeatilla auton soittimessa kun oli jostakin mieli maassa ja tarvitsi eliksiiriä haavoihin.